Heippa. Kiitoksia kaikille kirjoituksistanne. Jätän taas kommentoinnit väliin - ihanaa, kun olette kirjoitelleet. 

Kevät etenee pikkuhiljaa. Öisin on vielä pakkasia, mutta päivällä auringon helliessä meitä rinnetontilta lumet sulavat nopeaa vauhtia. Toissapäivänä olimme toisaalla Itä-Suomessa todistamassa vävyn vanhempien kanssa lastemme avioliittoon vihkimistä. Oli kaunis tilaisuus. Hauvavauvalla oli vaaleanpunainen rusetti kaulassaan ja istui sylissäni toimituksen ajan. Ennen virallista osuutta sekä pappi, kanttori että suntio kävivät kaikki ihastelemassa hauvavauvaa. Rakas siippani sai vähän harjoitusta tyttären luovuttamisessa sulholle, kun muodollinen tilaisuus järjestetään sitten vielä toukokuussa Rooman liepeillä.

Torstaina olimme sitten kotona vasta puoli 11 illalla, kun Mikkelissä vielä pysähdyimme kaupoille. Meni puoleen yöhön ennen kuin sain kaikki tavarat ja ostokset paikoilleen. Eilen aamupäivällä koristelin ruusuilla ja ruusunlehdillä vanhassa mökissä nuoren parin sängyn. Tulivat tänne iltapäivällä. IL nyt sitten eilen korkattiin sinun ja Justuksen kesällä tuoma shampanjapullokin. Meillä oli ihana ilta yhdessä. Päivällä tänään varmaan lähdemme järven jäälle vähän käyskentelemään ja osa saattaa pelata jäägolfia. 

Rauhaisaa pääsiäisen aikaa kaikille. Voimia itsekullekin ja läheisille sairauksien ja paranemisien kanssa. 

Jumbojet, Karmale ja Suupaltti sekä muut, olette ajatuksissani. Justus on koko ajan paranemaan päin, mutta tunnen itseni toisinaan kovin huonoksi ihmiseksi, kun kärsivällisyyteni on silloin tällöin koetuksella hänen kanssaan. Ei pyydä apua ja yksi vaaratilanne jo oli, kun hän tunki unikoneensa pistoketta seinään yöpöydän ja sängyn väliin lattianrajaan. Terveen jalan polvi koukussa ja leikattu oikosenaan. Että mä räjähdin ja annoin miehen kuulla kunniansa.

Kipa, ihanaa kun nuoripari on nyt vihitty virallisesti. 

Viime viikolla sain tutustua sukumme nuorimpaan, kun kolmeviikkoinen poikavauva tuli äitinsä kanssa visiitille. Vauveli nukkui parvekkeella yli kaksi tuntia ja äitinsä sai syödä rauhass ja ehti juoda monta kupillista kahviakin. Kun hän nosti vauvan vaunuista, ojensi minulle ja sanoi, että menepäs nyt mammalle. Voi että mun sydämessä liikahti: saan olla mamma tälle pienokaisellekin. Olin kutonut nutun, myssyn ja tossut, jotka tosin ulottuivat vielä polveen asti! Meidät kutsuttiin jo Nimiäisjuhlaankin, johon tosin kutsutaan kaikki ja samalla pidetään nuorenparin tupaantuliaiset. Menevät maistraatissa myöhemmin naimisiin ja sinne menevät vain heidän vanhempansa. Voi sitä vauvan tuoksua, sain nuuskutella ja suukotella ihan niin paljon kuin halusin. Ja vannon, että todistetusti poika hymyili minulle pariinkin kertaan, kun juttelin hänelle.

Keskiviikkona olin silmälääkärillä, harmaakaihi siellä silmissä saa tuntumaan, että valot eivät ole tarpeeksi kirkkaat. Seurataan. Tilasin kahdet silmä- ja yhdet aurinkolasit. Ne aurinkolasit ovat ihan huikeanmalliset, kuin 50-luvun filmitähdillä, mutta eikös niiden kanssa voikin hassutella? Odottelen terassikelejä.

Keskiviikkona siirryttiin mökille ja olin ihan puhki, kun mies rollaattoreineen ja kaikki tavarat oli kannettu sisälle ja laitettu paikoilleen. Justus oli marinoinut lampaanpaistin torstaiksi, minä tein kantarellimuhennoksen hänen ohjeidensa mukaan sekä valkosipulikermaperunat. Tuli muuten hyvää! Perjantaina Justuksen graavaamaa lohta ja minä paistoin valkosipulivoissa parsoja.

Eilen etsin lämpöisen nurkkausen terassilta, kannoin tuolit ja lampaantaljat ja nautimme rommitotit. Samalla seurattiin pellolla kurkia ja joutsenia. Voi elämän kevät!

Tänään tartuin moottorisahaan ja marssin sahaamaan rantapolun päälle kaatuneen puun. Sain kuin sainkin sen poikki, mutta pöllejä en ryhtynyt tekemään. Laiturista on yksi tolppa vääntynyt, täytyy soittaa Liplapille, kunhan jäät lähtevät. Krookukset puskevat liputangon ympärillä ja narsissit pionipenkistä. Korjasin tuikkuketjut pois pihalta ja lakaisin ison terassin. Justus-parkaa rasittaa, kun "minusta ei ole mitään hyötyä". Kolme viikkoa pitäisi vielä kestää,ennen kuin lonkka taas kuvataan. Lämmitin saunan, hiusnaamion ja turbaanin päähän ja makoilin lauteilla ihastellen auringonlaskua. Päätin unohtaa mökinmyymisajatukseni. Tosin heti kun taas olen liian väsynyt hommiin, ajatus tulee uudelleen mieleen.

Huomenna kaupunkiin ja Justuksen tyttärelle syömään. Kukonmunimiset pojille on ostettu, kyllä elämä on oikeastaan aika kivaa!

IL, jännää miten kaihi vaikuttaa eri tavalla. Sinä kaipaat lisää valoa ja minua taas häikäisee! Tosin joskus kyllä harmittelen liian pienien tekstien näkymättömyyttä. Menen ensi viikolla silmälääkärille ja olen miettinyt uusien lasian hankkimista, kun nyt käytössä olevat on hankittu jo v. 2016 tai 2017. Tykkään kuitenkin näistä viininpunaisista kehyksistä yhä eikä uusia linssejä juuri kannata laittaa vanhoihin kehyksiin, kun se vaikuttaa takuuseen. Syväterävät luku-/tietokonelasit kyllä laitatin vanhoihin kehyksiin, mutta se onkin vähän eri asia kuin joka päivä käytettävät lasit. Toisaalta, kaihi saattaa kehittyä sen verran nopeasti, että leikkaus tulee ajankohtaiseksi piankin, joten sitten harmittaisi, jos on vastikään hankitut uudet lasit.

Menemme tänään Tampereen Komediateatteriin katsomaan Sherlock Holmes-näytelmää Baskervillen koira, jossa Holmesina on mainio Ilkka Heiskanen ja Watsonina Heikki Hela. Esitystä on kehuttu kovasti, saa nähdä mitä me tykkäämme. Se onkin tämän kevään viimeinen teatterikeikka, kun näimme jo syyskaudella valtaosan kiinnostavista esityksistä. Ensi syksylle täytyy kohtapuolin käydä tekemässä varauksia, jotta saamme suosikkipaikkamme. Tamperen Teatterilla on taas tänä vuonna vappubrunssikin, jota täytyy sitäkin miettiä. Tosin minua houkuttaisi Tillikan brunssi ruokalistan perusteella vähän enemmän ja sitä paitsi se on pari euroa halvempikin 😉  Varaus täytyy kyllä tehdä ajoissa, kun sisään mahtuu rajallinen määrä. Tillikalla on useampi kattaus kuin teatterilla.

Meirämmiäs kävi kinuamassa ruokaa, joten kai se on mentävä lämmittämään lohikeittoa. Mukavaa viikon puoliväliä teille kaikille. Nautitaan auringon paisteesta, kun ei ole vielä liian kuuma 😃

Onnittelut Kipan  nuorelle parille. 

Minullakin kaihin alku ja tuntuu ettei valo riitä. Meillä on sellainen jalkalamppu jonka halogeeni antaa valon ylöspäin. Ennen se oli niin kirkas, nykyään tuntuu sen valo himmenneen ja siihen on just ostettu uusi halogeeni. 

Pääsiäinen oli kiva. Lapset ja lapsenlapset yöpyivät. Pääsiäisaterialla oli 10 aikuista ja saman verran lapsia. Tein nyhtölammasta, joka oli tosi hyvää. Tietty valkosipuliperunoita ja kasvisgratiinia kylkeen. Jälkkäriksi tekemääni pashaa ja tietty mämmiä.
 Leivoin saaristolaisleipää myös poikkeuksellisesti pääsiäiseksi ja siitä tuli jotenkin tosi hyvää. Olen yleensä tehnyt sen taikinan kolmeen  vuokaan, nyt kahtaan ja leipä oli paksumpana mehevämpää. Näin teen jatkossakin.
Tietty oli rahkapiirakkaa ja muutakin leivonnaisia. 
Tänä vuonna jotenkin tuo leipominen innosti. 

Tyttären  vauvelin 1v ja vilperin 10 v synttäreitä juhlittiin lauantaina. Kivat oli juhlat ja mahtavat tarjoilut. Siskoni toi näytille miesystävänsä. Ihan mukavan oloinen mies. Eihän tuollaisessa juhlassa juttelemaan pääse, mutta muutama sana vaihdettiin. Meillä oli kaikki neljä lasta mukana ja vaativat kyllä huomioni. Yhden hiilareita piti koko ajan laittaa kun herkut kutsuivat, autistia hermostutti iso porukka ja istui koko ajan vieressäni höpöttäen,  adhd lapsi hyppeli muuten vaan seinillä. 

Eilen oli miehen kanssa 46v siitä kun alettiin oleen. Käytiin naapuripitäjässä kävelemässä ja kahvilla. Iltapäivällä kävin kuopuksella ja vielä ystävävillä kylässä. Oli näet vapaapäiväni.

Innostuin myös katselemaan vanhoja valokuvia siitä seurustelun alusta. Voi miten sitä oli nuori ja nätti, mihin tämä aika on oikein mennyt. 

Eilen laitoin lataukseen sähköpyöräni latauksen ja ajattelin tänään mennä ajelemaan. Liikuntaa on nyt lisättävä. 

Oikein mukavia keväisiä päiviä. 

Moi mimmit! Kiva viikko alkaa olla lopuillaan. Tiistaina treffattiin Tiinuliinun ja Lyytin kanssa. Minua huvitti, kun asumme kumpikin aika keskustassa ja silti voimme tehdä treffit "siihen hevoshaan kulmalle"! Ratsupoliisien hepat käyskentelivät lähellä, mutta Lyyti oli enemmän kiinnostunut niiden tuotoksista, joita oli komeita kasoja kävelytiellä siellä täällä. Lyyti tepasteli ovelasti ihan muualle ja sitten syöksyi yhtäkkiä lantakasaan. Sitten se leikki valtavankokoisen irlanninsusikoiran kanssa, Lyyti 6 kg ja Juuso 68 kg eikä pikkuneitiä hirvittänyt yhtään! Me päivitimme Tiinuliinun kanssa maailman ja omatkin asiamme, Keskuspuiston poluilla on kiva kuljeskella.

Keskiviikkona käytin jälleen yhden 70-vuotislahjakorteistani ja menin hotelli Kämp Spahan kasvohoitoon ja päänhierontaan. Hoito oli hyvää, mutta paikka jotenkin liian kliininen mun makuun. Tosin hoidon jälkeen sai makoilla lepotuolilla ja nautiskella hedelmiä ja juomia, mutta niin saa vakihoitopaikassanikin. Naama kiiltävänä monista voiteista kiiruhdin ratikalla kotiin ja poimin Justuksen autoon ja suuntasimme Cafe Torpanrantaan. Päivä oli upea ja lämmin ja söimme terassilla. Uudet aurinkolasini eivät ole vielä valmistuneet, odotan pääseväni niiden kanssa terasseille.

Torstaina ostoskeskus Ainoaan etsimään Justuksen haluamia raaka-aineita ranskalaista pataruokaa varten. Mies jaksaa rollansa kanssa tutkia tuoteselosteita. Ei löytynyt kaikkea, joten ajettiin läheiseen Lidliin sekä sen vieressä olevaan Watkin's ille, josta löytyi taas jotakin tärkeää. Minulle tärkeämpää oli käväistä Plantagenissa, josta ostin isot kasat erivärisiä orvokkeja. Sieltä mökille, jossa ilta vaan ihmeteltiin.

Ja tänään se iski. Se ahkeruustauti. Pesin kaksi koneellista lakanoita, ulos tuuleen kuivumaan ja pian jo pääsin mankeloimaan. Nyt käyn vähän väliä työntämässä pääni kuivatuskaappiin, jossa sileät lakanat vielä kuivuvat yön yli. Se tuoksu on huumaava! Siivosin koko alakerran, pesin lattiat ja pyyhin pölyt sieltäkin, mistä yleensä fuskaan. No vierashuoneen siivoaminen jäi toiseen kertaan, kun Justuksen ranskalaispata valmistui ja sen jälkeen köllähdettiin masujemme kanssa päikkäreille.

Päivän iloisin uutinen tuli edesmenneen mieheni nuorimman pojan pojalta, joka vihdoin sai eilen oman koiran. Nuori mies asuu omillaan ja tekee lopputyötään, aikoo olla kesän kotona ja keskittyä koiraansa. Se on 7-viikkoinen pitkäkarvainen, valkoinen paimenkoira Halla. Olen saanut Hallasta jo 21 kuvaa ja äsken tuli tekstari, että eka pissit onnistuttiin lirauttamaan pihalle. Ilmoittauduimme tarvittaessa koiravahdiksi. Koiraa varten lapsenlapsi on ostanut jo "hieman lommoisen" autonkin, ettei tarvitse aina käydä isältä lainaamassa ja tulee kuulemma ennen pitkää tänne mökille treenaamaan luoksetuloa ja muuta. Koirasta tulee iso ja kun se on narttu, Zappalle on tiedossa kiva leikkikaveri.

Pellolla juuri katseeni nostaessa näin parinkymmenen peuran lauman, joka juoksi hirveällä vauhdilla metsään. Varmaan joku auto säikäytti, ne kun ovat aterioineet koko illan tuossa lähellä. Nurmikkoni on toistaiseksi saanut olla rauhassa.

Hyvää viikonloppua, mitä teille kaikille kuuluu?

Moikkelis!

IL, tänne kuuluu hyvää. Piha on melkein lumeton, krookukset kukkivat eikä rusakoita vielä ole näkynyt. Osoituksena siitä, että kaupungiksi täällä on aika rauhallista, pari iltaa sitten kettu jolkotteli pihan yli! Toivottavasti se on syönyt ne krookuksia popsivat rusakot 🙄

Olen tehnyt läheiseen REKO-pisteeseen tilausta ensi perjantaiksi ja odotan toiveikkaana ilmoitusta erään ylämaan karjaa kasvattavan tilan ilmoitusta, jotta saisin heidän balkanmakkaraansa sekä kokeeksi jauhettua maksaa. Tavallinen naudanmaksa oli mielestäni liian neutraalin makuista maksalaatikkoon enkä ole löytänyt mistään porsaan maksaa, joten ylämaan naudanmaksa voisi olla maukkaampaa, kun sen lihakin on voimakkaamman, lähes riistaisen, makuista. Tähän mennessä olen tilannut ruiskuorisia riisi- ja perunapiirakoita, kokeeksi kaksi lammaslihistä, pari rahkapullaa rusinoilla, saaristolaisleipää sekä - häpeäkseni on tunnustettava - tyrni-juustokakun! Kakku on kuudelle (toivottavasti pienelle!) hengelle, joten saamme siitä herkkua muutamalle aamulle tai sitten kutsumme jonkun päiväkahville. Tunnen itseni niiiiin hyväksi ihmiseksi, kun kannatan pieniä tuottajia ilman välikäsiä 😇

Tiistainen gynekologikäyntini tuotti lohdullisen tuloksen. Yläpään kunnosta en niin menisi takuuseen, mutta ainakin alapää on hyvässä kunnossa 😊  Kuten olen kai kertonut, käytän yhä hormonikorvausta ja nyt sain kokeeksi laastareiden sijaan sellaisen suihkepullon, josta suihkautetaan annos käsivarren sisäpinnalle. Käytännössä sitä pitäisi laittaa joka päivä, mutta koska en niin paljon enää tarvitse, niin laitan sitä aluksi kolme kertaa viikossa ja lisään tai vähennän sitten tarpeen mukaan. Kuulemma pelkillä estrogeenilaastareilla on ollut pitkiä toimitushäiriöitä, mutta tätä suihkejuttua on ollut saatavilla. Unohdin eilen kaupassa käydessämme ostaa sitä, mutta ehtiipä tuota, kun minulla on vielä muutama laastari jäljellä. Taitaa olla minun elämäni aika kapeaa, kun gynekologikäynnistä poikii näinkin paljon huvia!

Huvista puheen ollen, kävimme keskiviikkona katsomassa Komediateaaterin komediallisen Sherlock Holmes-näytelmän Baskervillen koira ja se oli hyvä ja hauska. Näyttelijöitä oli vain viisi, mutta he loihtivat kymmenkunta eri roolia. Tai siis kolme näyttelijää loihtivat, sillä Holmesin ja Watsonin näyttelijöillä ei lisähahmoja ollut. On siinä ollut kulisseissa melkoista rättirumbaa ja sitä varten oli oikein kolme avustajaakin, jotka tuotiin myös ansaitusti loppukiitoksiin kumartamaan. Nyt sitten ei ole mitään muuta teatteriohjelmaa kuin tuleva Komediateatterin kesäteatteriesitys "Yksi mies, kaksi pomoa", johon pitäisi hankkia liput. Pyynikillä on tänä kesänä "Täällä pohjantähden alla", mutta meitä se ei niin kiinnosta. Lisäksi siellä on "Pesänjako" -niminen musikaalinen rikoskomedia, jossa kuullaan Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin musiikkia, mutta se oli ohjelmistossa jo viime kesänä ja kävimme sen silloin katsomassa. Se oli kyllä todella hyvä, joten mikäli jotkut teistä kiertelevät kesäteattereita, niin voin suositella Pesänjakoa.

Tänään meillä on päivälliseksi mämmiä 😋  Se on sen verran tuhtia, ettei muuta jaksa syödäkään, kun laatikossa on 500 g. Illalla kyllä sitten suolattaa, mutta sen voi hoitaa pienellä suolaisella voileivällä. Tämän jälkeen syömme mämmiä seuraavan kerran vasta  juhannuksena ja loput 5 rovetta pitkin vuotta ensi pääsiäiseen mennessä! Silloin kun ostimme mämmit, yksi miesasiakas katseli kahdeksan mämmiropeen kasaa ja kysyi, "menettekö te Mietaalle kylään?" 😆  Minä totesin hänelle, että kyllä me syömme nämä ihan itse ja häviämme kirkkaasti Mietaalle!

Toivottelen teille kaikille leppoisaa viikonloppua 🙂

Moi, 

ja Kipan nuorelleparille hääonnittelut, samoin tietysti tuoreelle anopille! Millaisen hotellivalinnan te Roomasta teitte, vai asutteko kaupungin ulkopuolella jossain kivassa kylässä?

IL:ää on syytä kiittää paitsi mainiosta koirankävelytysseurasta, myös viikonlopputoivotuksista. Ehkä juuri niiden ansiosta aika on kulunut kuin siivillä.

Viime viikolla käytiin Turussa, kun mulla oli sinne asiaa: tunnin mittainen puheenvuoro eräässä sikäläisessä seurassa. Oltiin oikein yötä, kun ko. tilaisuus osui olemaan sen verran myöhällä, etten oikein olisi viimeisellekään junalle ehtinyt.

Lyyti osoittautui loistavaksi matkailukoiraksi. Se ulkoili Linnan puistossa ja hätyytti hiukan naakkoja, jotka olivat uusi tuttavuus ja juuri sopivan kokoista ikään kuin riistaa pieneläimellemme. Jäi tyytyväisenä autoon, kun piipahdimme katsomassa Forum Marinumin Titanic-näyttelyn ja hotellihuoneeseen tyhjentämään ruokakuppiaan, kun me lähdimme käväisemään kokouksessa.

Palattuani (Ukkokulta jäi hetkeksi juttelemaan turkulaispoikansa kanssa) koira hyppi ympärilläni ja vispasi häntäänsä niin että pelkäsin hännän jo irtoavan. Ei irronnut, eikä irronnut tänäänkään, jolloin palasin illansuussa tyhjään kotiin – UK oli omissa touhuissaan kaupungilla – ja totesin koiran kantaneen puruluunsa ja muut tarpeelliset tavarat eteisen oven sisäpuolelle sievään pinoon josta se niitä yksi kerrallaan mulle anniskeli.

Voi että mä tykkään tuosta koirasta! Se on ihan parhaimmillaan silloin kun se hyppii ja heiluttaa häntäänsä ja on upottavinaan hampaansa ranteeseen. Tai ehkä sittenkin silloin, kun UK:n kanssa seisomme koirapuistossa 30–50 m päässä toisistamme ja huudamme vuorotellen Lyytiä. Että osaa pieni koira mennä (ja tulla) kovaa!

Tänään palkitsin itseäni tiiviin kokouspäivän päätteeksi Ritarihuoneen ”Lomassa ruusujen ja hoidettujen polkujen” -näyttelyllä. Mainio idea: suuriin saleihin on kannettu multaa ja turvetta ja kaarnahaketta (luultavasti parketit on sitä ennen suojattu) ja istutettu ruusuja ja muita kasveja, joita muinoin saattoi ihailla suomalaiskartanoiden puutarhoissa. Ruukuissa kukoistavat viuhkapalmut ja sitruspuut, joiden lomaan on levitetty kuvia kartanoiden omistajaperheistä nautiskelemassa kiireettömistä kesäpäivistä syreenimajoissaan. Oman säväyksensä näyttelylle antavat seinien vanhat vaakunakilvet. Osa suvuista on jo ammoin sammunut, mutta jäljellejääneiden nuoriso (ja pari vanhempaakin rouvaa hommista bongasin) ahkeroi kahvilassa, lipunmyynnissä, tarvittaessa myös kävijöitä opastamassa. Lähiviikkojen aamupuurot meillä keitellään erään pernajalaiskartanon emmer- ja spelttihiutaleista; niitä myytiin näyttelypuodissa.

Tällaiset pienet poikkeamat normaaliarjesta auttavat kummasti jaksamaan! Osansa on toki myös keväällä ja auringolla, joka on houkutellut lähirinteille jo muutaman sinivuokon. Minut se pisti eilen putsaamaan parveketta, jossa mininarsissien katveessa on viljelylaatikko salaatinsiemeniä täynnä. Ei se sato, mutta se kasvamisen ihme!

Ihmeellisen ihania kevätpäiviä teille kaikille!

Mökille tulomatkalla sinivuokkoja ihan mattona ja myös valkovuookoja!

Hupsista kuinka aika on taas vierähtänyt. 😮 Tässä on ollut kyllä hässäkkää jos toista. 😃
Ennen pääsiäistä olin siis entisten työkaverien kanssa pikku porukalla Vuokatissa ja taas oli niin kivaa. Sää oli mainio ja hiihdettyä tuli joka päivä. Olimme pe-ma siellä. Olisi voinut olla torstaihin saakka, mutta lähdin maanantai-iltana kotiin kun kaikki pääsiäisvalmistelut oli tekemättä siivouksia myöden ja poika perheineen oli tulossa to iltana. Matkalla sain mieheltä viestin, että oli ottanut riskin ja varannut meille pikku matkan Venetsiaan. En ollut siis yhtään innoissani kun en ollut edes päässyt kotiin vielä hiihtoreissultani. Hän ilmeisesti vähän pelkäsi reaktiotani kun lisäsi viestiin, että hän tarjoaa 😄

Pääsiäinen meni sitten pikkuisten kanssa touhuten. Murusen kanssa leikittiin, laulettiin, luettiin ja ulkoiltiin. Ja pikku Nuppusta hoideltiin muuten vaan. Ihanaa! Ainoa ikävä asia oli, että perjantaina Murusella alkoi oireilla ilmeisesti Enterorokko. Hänen suunsa oli kipeä eikä oikein voinut kunnolla syödä, vaikka ruokahalua olisi ollut. Muuten hän oli reipas kunhan ei tarvinnut suuhun pistää mitään. Onneksi sentään viileä jogurtti ja smuuthie meni paremmin. Lauantaina mies sai idean, että lähdetään Murusen kanssa junaretkelle. Niinpä ajettiin naapurikaupunkiin ja sieltä junalla seuraavaan kaupunkiin, jossa oli aikaa tunti tuhlata ennen paluujunaa. Se aika vietettiin aseman läheisessä tavaratalossa leluosastolla ihmettelemässä. Murunen on niin ihana shoppailukaveri kun ei hän vielä vaadi mitään vaan innoissaan vaan katselee ja tutkii kaikkea. Minä jouduin ihan puoliväkisin hänelle ostaa pari juttua 😄 Ostin hänen rakkaalle nukelleen setin, jossa oli tuttipullo, muki, ruokalappu ja tutti. Sitten vielä leikkimökkiin setti leluleivoksia, jotta voidaan kahvitella mökissä sitten viimisen päälle. Ihana reissu oli hänen kanssaan. Ja koko pääsiäinen oli ihana kun oli vähän vilskettä meidän hiljaisessa elämässä. 

Pääsiäisen jälkeen sitten keskiviikko aamuna lähdettiin ajamaan Helsinkiin ja lento oli illalla. Ihme kyllä innostuin jo matkasta heti kun pääsin perille. Ja lopulta koko matka oli aivan ihana. Päätimme jo, että mennään uudestaan kunhan saadaan pari muuta suunnitelmaa toteutettua. 😉
Majoituimme Mestressä, joka on mantereen puolella. Ensin pari yötä yhdessä hotellissa ja pari toisessa. Sunnuntaina illalla palasimme Suomeen.
Torstai oli sateinen päivä, joten emme lähteneet vielä Venetsiaan vaan junailimme Bassanoon ja Cittadellaan. Mukavia pikku kaupunkeja nekin oli kierrellä ja välillä istahtaa kahvilaan.
Perjantain ja lauantain vietimme sitten aamusta iltaan Venetsiassa. Ostimme kahden päivän liput, joilla sai matkustaa bussilla, ratikalla ja vaporettoilla mielin määrin. Ja minä halusinkin heti ajaa Grand canalea pitkin perille asti, siis San Marcon torille ja ajettiin takaisinkin. Sitten käveltiin ristiin rastiin pitkin kaupunkia. Sää oli loppu päivinä ihana, lämpöä noin 15 ja aurinkoistakin, joten ihana käveleskellä. Lauantaina aamulla mies lähti jo seitsemältä liikkeelle kun halusi tehdä videoita aamun valossa. Minä menin myöhemmin aamupäivällä ja seikkailin omilla retkilläni, välillä levähdin viinilasillisella pikku ravintolassa. Tavattiin sitten iltapäivällä miehen kanssa ja mentiin vaporettolla naapuri saareen, jonka kirkon tornista oli hyvät näkymät San Marcon torille. 
Ruokapaikat etsittiin vähän keskustan ulkopuolelta ja kivat pikku paikat löydettiinkin Hinnatkaan eivät niissä päätä huimanneet kun ei ihan torin tuntumassa oltu. 
Siis mun ennakkoluuloista huolimatta oli ihana reissu. Myönsin sitten miehellekin ja pyytelin anteeksi nyrpeää oloani kun kuulin reissusta. 😊 Täytyy kyllä sanoa, että hän on erinomainen suunnittelemaan matkoja. 

Kun pääsimme kotiin, pojan perheeltä tuli viesti, että heillä oli sitten kaikilla, vauvallakin, ollut se Enterorokko. Eivät halunneet huolestuttaa meitä kun meillä oli se reissu heti pääsiäisen jälkeen. Nyt on kuitenkin jo aikaa kulunut niin paljon, että ei kai se enää meihin tule🤔

Nyt on sitten taas hiljaista ja rauhallista kotielämää tiedossa ainakin minulle. Mies lähtee kolmen viikon päästä Englantiin toteuttamaan elämänsä unelmaa. Hän ainakin yrittää tehdä vaelluksen Pennine Wayllä, joka on yli 400 km pitkä. Hän on varannut siihen viisi viikkoa aikaa eli paluu lento on juhannusviikolla vasta. Kun ei hänkään nyt enää mikään poikanen ole, ollaan sovittu, että väkisin ei yritä tehdä koko matkaa vaan jatkaa sitten josku myöhemmin, jos tulee ongelmia. Hänelläkin selkä ja jalatkin on vähän kenkkuilleet välillä, joten on oltava tarkkana. Onneksi hänen siskonsa asuu keski-Englannissa, joten sinne voi sitten tarpeen vaatiessa mennä. Eniten minua huolettaa, että hän lähtee siine yksin vaeltamaan. Minusta ei kuitenkaan enää ole. Ehkä voisin kävellä, jos ei tarttis kantaa reppua tai rinkkaa. Mutta ei semmoselle reissulle voi lähteä ihan tyhjin käsin. 

Minä keskityn sitten täällä vaan kevättöihin ja menen tietysti Ouluun pikkuisia katsomaan. Pojallakin on kesällä reissuhommia, joten miniä kysyikin minua jo seuraksi. Ja hän varmaan lasten kanssa tulee tännekin. Eli kyllä minulla aika kuluu. 

Eipä tässä muuta. Lunta on vielä pihalla melkoisesti, joten ihan heti ei pääse kaivamaan kasvulaatikoita tai kukkapenkkejä. Onneksi pyörätiet on sulia niin pääsee sentään pyöräilemään. 
Mukavaa viikonloppua kaikille.

Kivikasa, ihanaa että mies järjestää tuollaisen matkan. Ja hienolta kuulostaa hänen omakin matkansa. 
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Onneksi ette sairastuneet matkalla. Minähän sain enteron nyt talvella lapsenlapsesta ja oli se hirveä tauti. Hänellä oli  jo ruvet kuivumassa eikä olisi pitänyt enää tarttua. Korona oli pikku juttu tuohon verrattuna.
Pahimmillaan tartuttaa ennen kuin rakkulat tulevat. Siksihän se leviää päiväkodeissa niin voimakkaasti.