JJ kirjoitti rakkaudesta taas niin osuvasti, että kyyneleet tulivat silmiini. Joimme äsken Justuksen kanssa kuohuviinilasilliset parvekkeella ja totesin, että äitiys ja isoäitiys ovat tärkeimmät minulle tapahtuneet asiat elämässäni. Ilman tytärtäni en olisi varmaan sama ihminenkään. Isäpuoleltani ja hänen kauttaan elämääni tulleelta mummolta opin, että ilman biologista sidettäkin rakkaus voi olla vahvaa ja kantavaa ja sellaista rakkautta olenkin saanut toteuttaa mieheni poikien perheiden sekä kahdeksan bonuslastenlasten kanssa. Ja sitten vielä nuo Justuksen lastenlapset ovat vaan hivuttautuneet sydämeeni.

Menna, kun miehellä on iso maha, vyötärön kohdalla olevat housut näyttävät minusta ihan kamalalta. Parempi mahan alla ja liivi siinä päällä. Kun mitat oli otettu ja kangas valittu, kävimme lempiputiikissani katsastamassa alennusmyyntiin tulleet vaatteet. Ja eikös sieltä löytynyt upea, kuninkaansininen kietaisumekon tyyppinen juhlaleninki, jonka helma leveni ja hulmahteli kävellessä. Ja alennus tästä yksittäiskappaleesta 70%. Ei rypisty, joten näin jo itseni hulmahtelemassa Atlantin aalloilla marraskuussa. Hihat lyhennetään niin, että rannekoru näkyy. Justus kuljeskeli kaupungilla ilman kyynärsauvaa (unohtui vahingossa) ja pärjäsi hyvin, mutta loppumatkasta oli jo hontelo olo.

Kävimme kiittämässä pitopalvelua. Rouva huomasi meidät jo kaukaa ja näin hänen silmistään kysymyksen, mikä oli mennyt vinoon, kun tulemme valittamaan. Mutta kun aloin kiittää, hän silmin nähden rentoutui ja ilahtui valtavasti. Meillä suomalaisilla ei taida olla tapana antaa tarpeeksi positiivista palautetta, voi kun siihenkin muistaisi kiinnittää huomiota.

Viime yön nuokuimme telkkarin edessä kuuntelemassa viisutulosta. Minun mielestäni Käärijä suoriutui upeasti ja toinen sija on historiaamme ajatellen mahtava tulos. Päätimme eka sijattomuudesta huolimatta tyttären kanssa pukeutua johonkin vihreään, kun menemme heille syömään tänään. Pojat ovat luvanneet huolehtia koko ateriasta, joten odotamme mielenkiinnolla.

Hyvää äitienpäivää kaikille, oli äiti tai ei.

Tiinuliinu, kiitos maukkaista nauruista. Tuo Kuunkuiskaajien Cha cha cha oli kerrassaan hulvaton!

IL, meirämmiähelläkin on usein casual-vaatetuksessa päällään neuleliivi, joka kivasti peittää mahan alla olevan housunvyötärön. Olen jo suunnitellut ostaa hänelle muutaman puuvillaisen eri värisen liivin vähän eri paksuuksin, jotta sopii paremmin eri paitojen kanssa. Ainoa ongelma valmishousujen kanssa on se, että vaikka lahkeet lyhennetään sopiviksi, niin jotenkin ne aina ovat vähän kuin "makkaralla" kenkien päällä. Loputtomastihan ei lahkeita voi lyhentää, kun housut näyttävät sitten uloskasvetuilta! Naisten housuista löytyy nykyään sellaisia vajaamittaisia, jotka jäävät vähän kengän yläpuolelle ja olen kesähousuissa selvinnyt jopa ilman lahkeiden lyhennystä. Olen jo vuosia käyttänyt tanskalaisia LauRien housuja, joita olen ostanut Lorellasta, mutta nyt kuulin yllätyksekseni, että Lorella on mennyt konkurssiin ja heti heräsi huoli, mistä saan housuja tulevaisuudessa. Tiedän yhden liikkeen täällä Tampereella, joka myy ko. housuja ja nyt luin, että myös Hildén myy niitä myös minun kokoisina, vaikken sieltä muuten ole sopivan kokoisia vaatteita löytänytkään. Varsinaisesti Hildén on profiloitunut takkeihin, mutta ilmeisesti niillä ei pelkästään kauppa kannata ja nyt sieltä saa vaatteita laidasta laitaan. Laurien housuja saa toki myös useammastakin verkkokaupasta, mutta kokovalikoima ei välttämättä kata koko kirjoa. Saa nähdä kuinka minun käy, sillä LauRien housut ovat TODELLA hyviä, tuntuvat päällä napakoilta ja istuvat hyvin myös takapuolesta, jossa usein olen törmännyt liian lyhyeen takakappaleeseen.

Minä olen sitä mieltä, että eurovisuissa tapahtui oikeusmurha ja Käärijä on moraalinen voittaja! Yleisöltä hän sai paljon enemmän ääniä kuin Loreen, mutta "asiantuntija"raadit antoivat liian vähän pisteitä. Sitäpaitsi löysin youtubesta jostain 2000-luvulta Ukrainan kappaleen V plenu ja Loreenin Tattoo oli lähes täydellinen kopio siitä. Vain rytmiä oli hieman muutettu. Luin myös sellaisen artikkelin, jossa epäiltiin Ruotsin voiton syyksi sitä, että ensi vuonna tulee 50 vuotta heidän ensimmäisesti voitostaan Waterloo-kappaleella ja nyt haluttiin antaa heille mahdollisuus järjestää suurtapahtuma sen tiimoilta. Ei kuulosta yhtään liian kaukaa haetulta!

Tein eilen mainostamani maksalaatikon ja vaikka itse sanonkin, se oli vielä parempaa kuin ihka ensimmäinen tekeleeni, joka sekin oli tosi hyvää. Meirämmiäskin kehui sitä vuolaasti ja söi itsensä vallan ähkyyn 😏  Tein laatikon isompaan vuokaan, joka osoittautui juuri sopivaksi. Kyllä minä sitten olen hyvä kokki 😎

Nyt täytyy mennä vaihtamaan puhtaat lakanat. Olen suunnitellut sitä jo useamman päivän, mutta kun on ollut niin kiireitä 🙄  Huomenna meillä on siivouspäivä, joten täytyy taas raivata heillekin vähän työskentelytilaa.

Mukavaa sunnuntain jatkoa ja äitienpäivää kaikille, jota se koskee. JJ:n muistelut äidistään ja valkovuokoista oli taas mieltälämmittävää, kiitos siitä!

Viikonloppu meni ihanasti. Puolilta viikkoa poika lähetti viestiä, että enkö tulisi Ouluun heille äitienpäiväviikonlopuksi. No tietenkin sanoin tulevani. Perjantaina sitten valmistauduin lähtemään ja minulla oli koko aamupäivän inhottava olo ja huimasi. Mittasin verenpaineen, mutta ei se niin korkea ollut. Epäilin, että edellisen päivän puutarhahommat kukkapenkkiä peratessa pää alaspäin jotenkin vaikutti. Päätin sitten vaan lähteä ajelemaan. Kävin kylällä ensin tankkaamassa ja kun terveysasema on tien toisella puolella, päätin kuitenkin käydä siellä. Hoitaja mittas verenpaineeni ja se oli vähän koholla, mutta hänkin sanoi, että minä olen varmaan jännittynyt. Sanoi sitten vaan, että nyt täytyy itse päättää, lähteäkkö. Hän ei uskaltanut tietenkään asiaan mitään sanoa. Halu päästä pikkuisten luo viikonlopuksi oli niin kova, että päätin lähteä. 🙂 
Ajelin hissukseen eikä ajaessa mitään tuntunutkaan. Perille päästessä kuitenkin autosta noustessa huippas ja makoilin heillä sitten jonkun aikaa. Niskatkin on kyllä niin jännityksessä, että mahtaako johtua niistä? 
Oli kuitenkin ihanaa kun sain olla pienten kanssa ja varsinkin pikku Murunen oli niin innoissaan kun mummu tuli. 🥰 Hänen kanssaan ulkoilin pihalla hiekkalaatikolla ja keinuissa. 
Pienempikin oli taas kasvanut ja kukerteli hymyillen mummullekin. Hän on kovin kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta ja sylissä pää pyörii ja heiluu niin, että saa varoa ettei kolahda hampaisiin 😄

Äitienpäivän aamuna me miniän kanssa heräiltiin. Poika nukkui vielä. Hän on vähän hidas joskus, joten minä sitten supatin, että etkö ole ostanut kukkia vaimollesi. Hän lähti Murusen kanssa ulos ja jonkun ajan päästä lähetti viestiä, että laittakaapa kahvia tulemaan. Sitten ovikello soi ja sieltä pikku Murunen tuli ruusukimpun kanssa ja ojensi innoissaan kimpun äidilleen. Kohta hän meni takaisin oven taakse ja tuli sieltä kimpun kanssa minun luokseni. Olin aivan yllättynyt, koska en minä nyt sitä tarkoittanut, että minulle piti kukkia hakea😄 Tietenkin olin iloinen ja sanoin Muruselle, että kiitos kun mummukin sai kukkia. Siihen hän: niin ja 'tattua'! Poika tuli sitten oven takaa kakkulaatikkoa kantaen. Kyllä meillä oli hauskaa. Siinä sitten nautittiin kakkukahvit. Murunenkin sai maistaa kakkua, vaikka hänelle ei juurikaan vielä ole makeita syötetty. Vanhempi tytär soitti videopuhelun ja juteltiinkin kauan aikaa. Nuorempi tytär on miehensä kanssa Japanissa ja sieltä tuli viesti ja yllättäen hän sitten vielä iltapäivällä soitti videopuhelun ja heidän kanssaankin juteltiin pitkä tovi. He menivät viime tiistaina ja olivat aluksi Tokiossa. Heti ensimmäisenä yönä oli ollut maanjäristys. 😧 Eivät olleet huolissaan, ovat olleet siellä useaan kertaan ja muka tottuneet. Minua kyllä hirvitti.
Nyt he olivat sitten siirtyneet Kiotoon, jossa ovat pidemmän aikaa. Osittain lomalla ja osittain etätöissä. 

Mies on Englannissa. Hänen vaelluksensa kai keskeytyy kun toinen jalka on kipeytynyt ja rinkan kantaminenkin on osoittautunut liian painavaksi. Sanoin, että muuta vaan suunnitelmia ja tee sellaisia kävelyjä, ettei tarvi ottaa rinkkaa mukaan. Ja niin hän on nyt sitten tehnyt muutamia päiväretkiä ja tulee ehkä kotiin etuajassa, vaikka paluulippu oli vasta kesäkuun puolivälissä. Onneksi ymmärsi muuttaa suunnitelmia. Hän on vähän jääräpäinen joskus🥰

Mutta nyt pyöräretkelle kun on niin lämmin ja kaunis ilta tulossa. 

Tänään vasta tulin kotiin. Olisin saanut kauemmankin olla, mutta täällä oottaa pihahommat. Perjantaina vielä oli kasvulaatikot jäässä kun meinasiin niitä kääntää. Ehkä huomenna tartun sitten siihen hommaan.

Ällistytti uudet sivut. 

Eilisen olisi voinut jättää väliin. Innoissani lähdin pihahommiin. Ajoleikkurin akku asennettin paikoilleen, vaan eipä käynnistynyt. Laturi löytyi, mutta epäiltiin risaksi, kun mittari ei värähtänytkään. No Justus alkoi putsata Mustia sisältä ja minä lupasin pestä auton matot. Painepesurin joku letkun osa oli hapettunut. Laituri ja kalusteet ihan linnunkakassa, joku kaapelikeloista rikki, joten sähköä ei toistaiseksi laiturille saa. Aloin suunnitella mökin myymistä, kun potutti.

Vaan laturi toimi, viisari ei, ja ajoleikkuri pärähti käymään. Minä onnessani ruohoa leikkaamaan. Justus sai painepesurin korjattua ja kaikki näytti taas niin aurinkoiselta.

Tänä aamuna tyhjensin saunankuistin ja ihmettelin sinne talven aikana kerääntynyttä roinaa. Olimme käyneet Orthexin tehtaanmyymälässä, josta ostin isoja säilytyslaatikoita. Kirjoittelin niihin dymolla "muovit", "keräyslasi", "pahvit" jne. Kodinkoitohuoneessa mulla on Sinipiian päällekkäin koottavia, kapeita keräyslaatikoita, joten jo on kumma, elleivät roskat rupea menemään omille paikoilleen. Justushan on oikea lajitteluaddikti, joten voitte kuvitella, miten onnellinen hän nyt on.

Tiskikoneen asentajat ovat kohta täällä, saa nähdä, onnistuuko asennus miten helposti.

Heips ja aurinkoista päivää.
Onko kenellään tällaista ongelmaa näiden uusien sivujen kanssa: ruokahaussa hyvin monta ruokaa näkyy minulla 0 kcal? Esim. omat reseptit näkyy kyllä reseptihaussa oikein, mutta ruokahaussa 0 kcal.
Tosin sitten kun vaan laittaa sen nollakalorisen esim. päivälliseen tms, kalorit näkyvät oikein🤔 Hämmentävää... 
Muutenkin on vähän tottumista tässä....

Minä en päässyt koko ruokapäiväkirjaan, ohjelma pyysi vaan täydentämään tietoja, mutta vaikka niitä päivitti, ei ongelma poistunut. Lopulta tajusin lisätä puhelinnumeron ja se auttoi. Laita sivun alalaidassa olevasta painikkeesta virheilmoitus, jos muu ei auta.

Moikkelis!

Minä kun en ole jäsenjäsen eli en maksa mitään tästä sovelluksesta, niin jouduin vain kirjautumaan sisään uudelleen, kun se ei enää minua muistanut. Nyt toivottavasti muistaa. Hetken olin kyllä hälytystilassa, kun en löytänyt foorumia, mutta sitten tajusin painaa Yhteisöä ja johan tutut sivut aukesivat. Se olisikin ollut aika traagista, mikäli ketjut olisivat kadonneet ja kaikki olisi pitänyt aloittaa alusta. Tämä Käärijä-väri kyllä hieman rasittaa, mutta kaipa siihenkin aikaa myöten tottuu 🙄

Kipa, on ollut kiva seurata facebookissa tyttäresi häitä. Kaikki ovat niin tyylikkään, iloisen ja onnellisen näköisiä. Reissu oli varmaan kaikin puolin antoisa, vaikka harvemmin häihin meno vaatii ihan niin paljon järjestelyä ja matkustamista. Vaan kyllähän häät Roomassa ovat jotain kymmenen potenssiin kymmenen verrattuna normihäihin 🤩

Kävimme perjantaina kyläilemässä kälyni luona Järvenpäässä ja junassa taas vaihteeksi muistui mieleen, miksi en ole koskaan pitänyt lapsista! Matkustimme lähijunalla, joka pysähtyy joka lehmän kohdalla, kun emme tykkää vaihtaa Riihimäellä. Muutama asema Tampereen jälkeen kyytiin tuli äiti lastenvaunujen ynnä neljän (4) eri-ikäisen lapsen kanssa, joiden ikähaarukka oli minun huonon arviointikykyni mukaan n. 4 - 14. Istuimme meirämmiähen kanssa sellaisessa looshissa, jossa on vastakkain kolme penkkiä ja luonnollisesti ikkunapaikoilla. Lisäksi siinä istui joku nuori mies kuulokkeet korvillaan. Vaunu oli muutoin ihan täysi. Äiti istui lastenvaunujen kanssa invapaikalle ja lapset täyttivät meidän looshimme vapaat paikat niin, että isoin istui ainoalle vapaalle paikalle meirämmiähen puolelle ja kolme pienempää ahtautuivat minun vieressäni oleville kahdelle paikalle. Tilaa oli kyllä riittämiin, mutta sitten nuorin alkoi kirkua (siis ihan oikeasti kirkua!) haluavansa ikkunapaikalle. Äiti yritti hyssytellä ja selittää, että ei ole ikkunapaikkoja ja ellei kelpaa, niin mene eteiseen! Pentu jatkui kirkumista ja olen ihan varma, että joku "kiltti täti" minun sijassani olisi päästänyt hänet ikkunapaikalle, mutta minä kun en ole kiltti, en tietenkään päästänyt! No, kyllä hän sitten lopulta hiljeni, kun sai kännykän leikittäväkseen ja pääsihän hän sitten Järvenpäässä ikkunapaikalle 😏

Itse vierailu sujui hyvin. Kälyni oli laittanut suussa sulavaa Burgundinpataa ja oli punkkua sekä vastapaistettuja patonkeja. Emme todellakaan enää illalla kaivanneet mitään iltapalaa! Juttuakin piisasi, vaikka soittelemme suht tiuhaan. Meirämmiäs nuokkui sohvalla, sillä ei hän yleensä saa juurikaan sananvuoroa 😆  Olin ostanut meille jo valmiiksi paluuliputkin, joten pääsimme kotiin inhimilliseen aikaan niin, että bussitkin vielä kulkivat. Nyt on sekin "velvollisuus" täytetty ja seuraava tête-à-tête -tapaaminen on sitten syyskuun lopulla, kun hän tulee meidän kanssamme katsomaan Työväenteatteriin Juha Hurmeen kirjoittamaa näytelmää Väinämöinen. Piti ostamani siihen liput jo valmiiksi netissä, mutta onnistuin jotenkin sössimään koko jutun ja kun lipunmyynti on auki vasta maanantaina, täytyy odottaa sinne asti, kun en uskalla tehdä uutta toimintoa, ettei tule mitään suurempaa katastrofia. Sattuu sitä taitavimmillekin 😂

Viime viikolla satoi parina päivänä, mutta nyt on ollut todella aurinkoista ja lämmintä. Lähdin eilen kauppaan lyhythihaisessa puserossa ja meirämmiähellä oli pusakka sekä lippis. Kaupassa oli monenlaista pukeutumisvaihetta T-paidasta kevyeen toppatakkiin ja ymmärrän kyllä hyvin, että tämä vuodenaika on hieman haasateellinen pukeutumisen kannalta. Olisin minäkin varmaan laittanut ohuen takin päälleni, mikäli olisimme olleet liikkeellä jalan. Koivuissa on jo iso lehti ja alppiruusussa on jo muutama kukka auki. Azaleankin nuput alkavat aueta ja vaikka meirämmiäs on suunnitellut sen radikaalia leikkaamista, niin hän päätti odottaa kukinnan loppuun ja leikkaa vasta sitten. Pensaassa on paljon ihan kuolleita oksia, joihin ei enää tule lehtiäkään ja pituuttakin on tullut liikaa, joten se tulee saamaan melkoisen kovan käsittelyn. Saa sitten vuoden päästä nähdä, miten paljon se otti nokkiinsa! Syreeneitäkin pitäisi siistiä ja kiskoa kaikki juurille kasvaneet versot pois niin kauan kuin ne vielä käsipelillä saa pois. No, minä vain googlailen ohjeita netistä ja meirämmiäs toimii suorittavana portaana, joten ans kattoo ny saako hän miten paljon aikaiseksi 😏

Tänään ei sitten ole Imolan formulakisaakaan, kun se peruutettiin tulvien vuoksi. Meirämmiäs kuorsaa ruokaperäisillä sohvannurkassa ja itse ajattelin lueskella vähän sekä katsoa viimeisen jakson sarjasta Eroja ja avioeroja, joka on roikkunut keskeneräisenä jo pitkään. Toivotan teille kaikille aurinkoista sunnuntain jatkoa 😃

Mä olen toipumassa pienestä mahataudista. Olo on täysin vetämätön. Voihan se olla, että mun kroppa järkyttyi monen päivän puuhasteluista ja päätti itse ottaa levon kannalta tämän päivän. Mulla on pohkeetkin niin kipeät, että tuntuu, kuin niissä olisi kananmunat poikittain vähän polvinivelen alla.

Perjantaina kaksi kaveria toi uuden tiskikoneen ja käden käänteessä se oli asennettu ja minulle annettu käyttökoulutusta. Veivät vanhan mukanaan. Minä sitten illemmalla yritin käynnistää konetta, siinä on yläreunassa hipaisunäppäimet. Ei lähtenyt ottamaan vettä. Hermostuin ja tiuskin, että jo on kumma. Justus siihen käsi mun harteille, että katsoittaisko käyttöohjetta. Ja minä karjumaan, että älä lähentele nyt, kun olen raivona ja tähän mitään ohjetta tartte. No Justus rauhallisesti katseli ja sanoi, että pitäiskö tuotta "käynnistys/keskeytä"-kuvakettakin hipaista. Ja niin lähti kone käyntiin ja minä kuvainnollisesti ryömin pöydän alle häpeämään. Voi miten helppoa mun elämä olisi, kun en kiihtyisi nollasta sataan sekunnissa.

Vävy tuli Zappan kanssa auttamaan parissa hommassa, jota Justus ei vaan pysty vielä tekemään. Zappa oli ollut koko päivän kokeilemassa, innostuisiko suojelusta. Kokeilevat eri lajeja, että mistä se oikein syttyy. Tuntuu innostuvan ihan kaikesta. Yläkerran portaiden alla on Kipan siipan tekemä koiranpeti, mutta Zappa kiskoi sen patjan pois ja vei vierashuoneeseen. Ei se siellä kuitenkaan vävyn kanssa nukkunut, vaan mun sängyn vieressä.

Meille syntyi niin syvälliset ja kivat keskustelut kolmistaan, että juttelimme kahteen asti yöllä. Voi miten ihmistä virkistää joskus kunnon puhumiset. 

Aamulla heräsin hellään, ison kielen nuolaisuun ja innokkaisiin silmiin. Hiivittiin kesäaamuun, koira nuuski hajuja ja minä kuuntelin käen kukuntaa. Miten ihana päivän aloitus.
Aamiaisen jälkeen annoin Zappalle autonrenkaan, johon se tykästyi heti. Iker ei siitä koskaan välittänyt, mutta sekä se että salaojaputkenpätkä olivat oman Dorikseni lempiulkoleluja. Vävy teki jäljestysradan ja me ihastelimme, miten 10-kuinen pentu osasi tehdä hienoja käännöksiä nurmikolla ja miten sitkeästi se etsi kaikki pipanat. Vävy jäi hommiin, kun me piipahdimme naapurissa kahvilla ja katsastimme täysin remontoidun mökin sisustusta. Tanskalaista hyggeilyä, mutta pariskunta asuukin Tanskassa ja isäntä on tanskalainen. Keskustelu soljui suomen-, ruotsin- ja englanninkielellä.

Mökiltä ajelimme Justuksen tyttären luo, hän on auttanut vakuutusasioiden kanssa. Nytkin meni parisen tuntia, kun uusia laskuja ympättiin nettiin, onneksi hän oli ottanut tämän homman itselleen jo alusta asti. Minä seurustelin 13-vuotiaan tyttärenpojan kanssa, joka puhdisti puhelimeni, ilmoitti asuvansa kesän meidän kanssa mökeillä (siitä vielä neuvotellaan) ja tulevansa mieluusti siivoamaan kotiimme. Lopuksi hän hieroi kipeitä niskojani ja ilmoitin kidnappaavani hänet saman tien mukaani. Ei silti halunnut, koska tänään on kevätjuhlanäytöksen harjoitukset ja hän toimii valaistusmestarina.

Justuksen maha reistaili eilisen illan ja minun nyt sitten tänään, mutta emme ymmärrä, mistä pöpö olisi tullut. Olisi ollut keskustassakin asioita, mutta ne hoidetaan sitten huomenna. Huomenna vien myös Dremel-pienoistyökalusarjani nukkekotirakentajalle, jonka kotitalo paloi maan tasalle pari viikkoa sitten. Perheeltä meni ihan kaikki, koirat pelastuivat, mutta kaksi kissaakin jäi palavaan taloon. En ole käyttänyt Dremeliä enää pitkään aikaan sormieni nivelrikon takia, joten haluan auttaa. Ja muistan niin elävästi vielä sen, kun mökkimme paloi kokonaan v. 2000.

Heippa ja kiitoksia kirjoituksistanne. 

Kirjoitan myöhemmin lisää - ehkä huomenna. Tänään on niiiiin upea sää, että elättelen toiveita mato-ongelle lähdöstä. Siippani löysi minulle eilen jopa matoja. 

Kotiuduimme aivan uskomattomalta matkalta pe-la välisenä yönä. Noin yhden aikoihin olimme meidän kaupunkikodissa. Isäni meni ensimmäiseen makuuhuoneeseen, siippani seuraavaan - nostettuaan ensin minulle toisen isoista matkalaukuistamme olkkarin ruokapöydälle avoimena ja toisen meidän sängyn päälle hänen puolelleen, niin että pääsin tyhjennys ja lajitteluhommiin. Noin klo 4 pääsin suihkuun ja sitten nukkumaan. Isäni lähti ajelemaan kotia kohti heti aamiaisen jälkeen, minä pesin muutaman tunnin yöunien jälkeen pari koneellista pyykkiä - tuulettelin partsilla osaa vaatteista. Sitten piti vielä lajitella, mitä jää kaupunkikotiin ja mitä tulee tänne maanpäälliseen paratiisiimme. Aiemmin olin jo pessyt monta koneellista pyykkiä ja puhtaat pyykkikassit olivat jo valmiina autotallissa. Tosin, kun tavaraa tuli niin paljon autoon, oli lähellä, että kolme jättikassia olisivat jääneetkin kaupunkikodin autotalliin. Onneksi huomattiin ne. Puolen päivän aikaan haimme hauvavauvan veljeni luota hoidosta ja sieltä suuntasimme äitiäni katsomaan. Isäni oli siellä samanaikaisesti - oli unohtunut meille muutama tärkeä juttu, jonka samalla veimme. Onneksi pääsimme nyt äitiä katsomaan, eikä korona ollut levinnyt siellä enempää matkamme aikana. 

Sieltä suuntasimme sitten tänne ja alunperin mulla oli aikomus ostaa kaupasta ruuat niin, että pärjäisimme perjantaihin asti, joilloin lähdemme ajamaan Kuopioon eestaas-reissun, kun mulla on se PET-tutkimus. Autoon ei paljoa mahtunut, joten olimme eilen sitten kylillä kaupoilla. Sinänsä hyvä, niin pääsin samalla puutarhaliikkeeseen. On mielestäni aika kallis (varsinkin jos vertaa Tokmannin tai Rustan hintoihin), mutta ainakin tähän asti sieltä ostamani kesäkukat ovat olleet hyälaatuisia. 

Oli muuten sellainen kokemus, jota ei ole ollut ikinä aiemmin. Kun silloin yöllä neljän aikoihin menin suihkuun, säikähdin pahan kerran, kun jalkani olivat niiiiin turvoksissa. Siis ihan muodottomat pökkylät. Jos joskus vielä lentokoneeseen menen, niin ilman tukisukkia en aio koneeseen astua. Lauantaina pidin sitten osan ajomatkasta jalkojani ylhäällä "sisäpuolella, konepellin kohdalla". Juu, tosi vaarallinen asento, jos joku onnettomuus satttuisi ja selkäni ei kyllä tykännyt siitä lainkaan, mutta eipä ollut vaihtoehtoja. Lähtiessämme kaupunkikodista jalkaani eivät mahtuneet edes ihan reilun kokoiset kesälenkkarit. Pakko oli laittaa jalkaan "parvekelipokkaat", joiden eturemmiä pystyi säätämään suuremmaksi. 

Täällä oli tullut kesä poissaollessamme ja siitepölyä oli ihan tajuton määrä. Minä puuhastelin lauantai-illan sisällä, kun toista iltaa peräkkäin tyhjensin kasseja ja laukkuja. Suurin osa tuli paikoilleen ennen saunaan pääsyä. Rakas siippani pesi isohkon lasitetun terassin ja muitakin paikkoja. Onneksi olimme laittaneet sohvaryhmän ja maton päälle suuren pressun, niin että kaikkia tyynyjä ei tarvinnut toista kertaa tampata. 

Nyt lopetan tällä erää. Jatkan itse matkasta seuraavassa kirjoituksessani. Juhlapaikka oli linna nimeltään Castello Brancaccio, paikassa San Gregorio da Sassola. Kuuluu vielä Rooman alueeseen, itse kaupungin keskustasta on noin 40 km. Paikka oli huikean upea, samoin henkilökunta ja tarjoilut. Ei tuollaisia häitä varmaan useasti saa kokea. Vieläkin olen päästä pyörällä. Tarina häistä jatkuu seuraavassa kirjoituksessa. Ihanaa aurinkoista päivää. Tänne on luvattu huomiseksi sateita ja viilenevää. Voikaa hyvin ja iloitkaa pienistäkin asioista elämässä. 🥰

Hei Ihanaiset,

kaunis ilma mutta kylmä tuuli, edes päiväkahvia ei ulkona tarjonnut juoda aamukavista puhumattakaan.

Eilen oli hautajaiset, pelkäsin niitä ihan kamalasti. Onneksi sain tyttäreltä kaksi rauhoittavaa, ensimmäisen otin aamulla, kun itkusta ei tahtonut tulla loppua ja toisen tuntia ennen tilaisuuden alkua. Selvisin kunnialla, pappi piti lämminhenkisen puheen. Materiaalia papilla oli runsaasti, hän tuli meille klo 16 ja lähestulkoon tuuppasimme hänet ulos 19:30 🤭. Kävi ilmi, että pappi oli jo eläkkeellä mutta teki keikkaa. Ihan mukava nainen, helposti lähestyttävä, empaattinen ja asiansa osaava mutta puhelias, kuulimme hänen elämästään varmaan yhtä paljon kuin hän Heikin elämästä 🙄.

Muistotilaisuus oli myös lämmin, ihan kirjaimellisestikin. Saimme kappelin lähellä olevan pienemmän paikan ja kaikki kutsutut tulivat jopa niistäkin osa joiden me emme uskoneet tulevan ja lapsiakin tuli enemmän kuin oletettiin. Kamala stressi siitäkin miten mahdutaan vaikka olihan se mukavaa, että niin moni halusi tulla Heikkiä saattamaan 💕.  Hienosti oli kuitenkin meidät saatu samaan tilaan kaikki mahtumaan, lapsille oli lisäksi laitettu erillinen tila jossa saattoivat pelata kännyköidensä kanssa.
Ikävä vaan ei helpota, tämäkin päivä mennyt kyynelehtien, tiedän kyllä, että surutyö ottaa oman aikansa.

Ensiviikolla mennään tyttären kanssa käymään mökillä. Olen siellä jo kerran käynyt, kun laituri piti petsata ja se on perinteisesti ollut minun hommani. Poika vei ja tytär haki pois, olin kaksi yötä eikä möröt kiusanneet yhtään vaikka sitäkin piti jännittää. Valoisuus varmaan auttaa asiaa, syksyllä saattaa olla toisin mutta sitten voin olla kaupungissa. Pari lapsenlastakin on ilmoittautunut vapaaehtoisiksi mörköjen häätäjiksi ja seurakseni mökille 🥰. Joten kyllä tämä tästä iloksi vielä muuttuu.

Ihanan kuuloiset hääjuhlat Kipalla, odotan malttamattomasti tarinalle jatkoa. Taas harmittaa, että en ole fasessa enkä nää kuvia mutta omapa on valintani ☺️. Kaikkien muidenkin viestit ilahduttavat aina, mukavaa että olette ❤️.

Iloitkaa läheisistänne ja nauttikaa kesästä!