Moi!
Kun kert Menna mainitsi tuon rauhallisen ja stressittömän joulun valmistelun, niin haluan jakaa kanssanne twitterkuplaani kuuluvan työhyvinvointityypin neuvot otsikolla Levollista mieltä jouluviikkoon:
- Keskity yhteen asiaan kerrallaan.
- Pidä tauko vähintään aina kun sitä et millään ehtisi pitää.
- Ole armollinen. Täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä töissä eikä kotona. Joulu tulee vähemmälläkin höösäämisellä.
- Nauti läsnäolosta ja matkanteosta.

IT-alalta eläköityneen ystäväni stressinvälttämisneuvot on kirjoitettu enemmänkin kieli poskessa. Hän lähetti ohjeet espanjalaisen joulusiivouksen tekoon:
1. Luo tietokoneellesi uusi kansio.
2. Anna kansiolle nimeksi ”Kodin lika, pölyt ja sotkut”.
3. Ota lasi viiniä.
4. Klikkaa oikealla hiirinäppäimellä uutta kansiota.
5. Valitse ”Poista”.
6. Tietokoneesi kysyy nyt: ”Haluatko poistaa Kodin lika, pöly ja sotkut ” lopullisesti?
7. Klikkaa ”Kyllä”.
8. Nosta jalat pöydälle. Ota lisää viiniä.

Luulenpa itse noudattavani näitä molempia. 😉

Moi mimmit! Hyvä, ettei Kipan kolonoskopiassa löytynyt ainakaan vielä mitään huolestuttavaa. Ja toivottavasti pysyt terveenä polvileikkaukseen asti.

Tiinuliinu, kyllä me voidaan "auttaa" piparimääriesi pienentämisessä, mutta niin varmasti voi moni muukin teidän nuorisosta.

Mulla ei ole joulustressiä. Espanjalainen it-tapa sopii oikein hyvin. Ja kun ei olla kotona, ei siellä tarvitse siivota normaalia kummemmin. Mökillä kaikki on valmista, paitsi varmaan pölyt joudun pyyhkimään muutaman poissaoloviikon jälkeen.

Sen sijaan pientä stressiä kaikkien menojen kanssa on, vaikka ne ovatkin hauskoja juttuja. Olisi vaan niin mukava kääriytyä viltin alle sohvan nurkkaan lueskelemaan. Lauantaina olimme edesmenneen mieheni puoleisen suvun puurojuhlissa. Puolet bonuslastenlapsistani oli puolisoineen mukana ja voi miten nautin heidän kanssaan juttelusta. Jotenkin aina voimaannun siitä, nuoret ovat tulevaisuutemme ja ainakin nämä näyttävät selviytyvän oikein hyvin.

Suvun nuorin, 9 kk, vierasti minua ja hänen äitinsä ilmoitti topakasti tulevansa vauvan kanssa loppiaisen jälkeen kyläilemään, koska "lapsi ei saa vierastaa mammaansa". vierastaminen kai kuuluu tuossa vaiheessa asiaan, joten en nyt sen kummemmin järkyttynyt itkuun purskahtaneesta vesselistä.

Sunnuntaina keräsimme viisikon ja veimme syömään, korvauksena pitämättömästä poikaleiristä. Ja kuinka mä taas sisäisesti kikattelin poikien juttuja. 18-vuotiailla omat lukio-, armeija- ja kuntosalijuttunsa, 15-vuotiailla sekalaisia tarinoita ja 14-vuotias meluaa kaikkien puheen päälle omat tärkeät asiansa. Mainitsin, että ei kai me enää poikaleirejä pidetäkään, kun teillä on niin paljon muuta. Pojat tuijottivat hetken ja ilmoittivat sitten, että kyllä yksi talvinen viikonloppu mun mökilläni olisi tarpeellinen.

Kahtena iltana Juniorin huoneeseen on ilmestynyt kaunis tyttö. Ekana iltana koputin, kurkistin ovesta ja moikkasin. Eilen päätin ryhtyä tositoimiin, paistoimme pannukakun ja menin kutsumaan nuoret pöytään. No tulivathan he ja tyttö ujosti vastaili, kun jotakin hyvin helppoa kyselin.

Junior kävi saattamassa neidon bussipysäkille, tuli kotiin ja ahtoi loput pannarit massuunsa, ei kehdannut tytön nähden rohmuta niin paljon. Näytti tytölle ostamansa joululahjan, herttaisen pienen korun. Samalla meille syntyi syvällisempikin juttelu. Sanoin, että saattaa tulla tilanteita, jotka hämmentävät tai mietityttävät ja joista ei tunne mitenkään voivansa jutella vanhemmilleen. Että sitä varten on keksitty isovanhempi, mamma, joka on niin vanha, ettei häkelly mistään kysymyksistä. Että minä olen aina olemassa, jos tahdot jutella. Poika taputti minua ja sanoi, että hyvä tietää.

Tytärtä hieman kaivelee, kun tiedän Juniorin asioista enemmän kuin hän, mutta totesi samalla, että hyvä kun puhuu sulle, mä esitän aina vääriä kysymyksiä ja hermostuu mulle. Matkaajat ovat jo pohjois-Espanjassa ja tänään ajavat kotiinsa asti. Zappa on käyttäytynyt hotelleissa hienosti, vaikka liikunta on jäänyt vähemmälle kuin yleensä.

Mennan tavoin toivottelen tässä vaiheessa vasta oikein hyvää viikkoa joulua odotellessa.

Edellisessä kirjoitin, ettei ole joulustressiä. No nyt alkaa vähän olla.

Vietiin Juniori eilen futistreeneihin Espoon keskustaan lämmitetylle ulkokentälle. Lähdimme kauppakeskukseen, kun ei kannattanut kotiin asti ajaa. Juniori toimii maalivahtina. Vaan joku oli potkaissut häntä nenään niin pahasti, että verentulo ei ollut lakata. Valmentaja oli pojan mukaan vaan naureskellut. Äkkiä hakemaan ja kotiin. Meidän mielestä nenä ei ollut vinossa ja verentulokin alkoi laantua. Jääpussi nenuun ja särkylääkettä suuhun.

Juniori jäi tänään kotiin, valitti kurkkukipua. Hänellä on usein kurkku kipeänä kuten minullakin. Nukkuu nyt, teen herättyään hänelle koronatestin.

Mutta tuo Islannin tulivuoren purkaus. Muistan edellisen kerran, kun koko Euroopan lennot pysähtyivät. Tytär miettii, saisiko poikien lentoja siirrettyä jo huomiselle. Minä mietin, että kyllähän me pojat hoidetaan, mutta kaikki heidän joululahjansa ovat Espanjassa. Ja saanko Juniorin mökille, kun tyttäystävä on täällä.

Seuraamme tilannetta.

Aiemmin arveltiin, että tämä purkaus on erilainen eikä tuota tuhkapilveä. 

Niin sanottiin aamuteeveessäkin tästä purkauksesta, ettei tulisi tuhkapilveä. Purkauskohta on kai niin leveä kilometrien mittainen, ja siksi eri tyyppinen. Mietin että kaivan sen Satu Rämön Hildurin joululukemiseksi, jos uutisointikin on Islanti-teemaista. Hyvää ja kullekin mieleistä joulua joka kotiin, jos ei tule enää tänne pistäydyttyä ennen pyhiä.

Minulla odottaa Jakob lukemista joulunpyhinä.

Joko sulla Tulis on se islantilaispaita puikoilla, eikös sen pitänyt liittyä eläkkeellejäämishommin 🧶🧶🧶

No ei, säärystimet on vasta valmiit. Kuluneet peukalot ei oikein tykkää pitkäkestoisesta kutomisesta. Ehkä joku pienempi työ ensin, joulukiireiden jälkeen.
Aikaahan olisi polvileikkauksen jälkeen, mutta liika istuminenkin on silloin pahasta. 

Minä kyllä istuin aika paljon sohvalla. Jalka kiilatyynyn päällä siinä sohvalla, niin meni hyvin. Sängyssä kun ei jaksa olla eikä seisaallaan, kävelykin haastavaa. 
Tuijotin aika paljon elokuvia kun keskittyminen niin lukemiseen kuin kutomiseen ei riittänyt. Tosin torkuin paljon. 

Islannin tulivuorta on seurattu täälläkin koko syksy. Kiinnostaa senkin takia, että juuri tuollakin alueella ajeltiin syyskuussa ja Grindavikissa yövyttiin yksi yö.
Jännä sattuma, että en nyt ole varmaan joulukuussa katsonut maanjäristyssivua Islannista enkä heidän uutisiakaan, mutta viime yönä puolilta öin katsoin. Kaikki vaikutti rauhalliselta ja grindavikiläisille oli jopa lupailtu kotiin pääsyä jouluksi. Ja aamulla heti uutisissa ensimmäisenä kuvia purkauksesta. Niin se luonto vaan tekee mitä tykkää eikä siinä aina ihmisen ennusteet pidä paikkaansa.
Joka tapauksessa koko ajan on asiantuntijat sanoneet, että tämä purkaus ei tulisi tuottamaan tuhkapilveä, koska olosuhteet ovat erilaiset. Ei ole jäätikön alainen tulivuori, jolloin purkaus on usein räjähdysmäinen ja tuottaa runsaasti tuhkaa. Tuollainen rakopurkaus on ns. rauhallisempi. Joten luultavasti lennot jatkuu kuten ennenkin. Ei edes Reykjavikin lentoja ole pysäytetty. 

Nyt on tuulista ja sateista täällä. Puut ovat menettäneet ihanat lumipeitteensä. Maassa sentään on vielä hyvät lumet, joten täällä varmaan saamme pitää valkean joulun. On niin leppoisaa kun ei ole mitään kiireitä. Eilenkin askartelin vaan huvikseni joulukortteja, vaikka en tarvitse. Ovatpa valmiina ensi jouluna. 
Huomenna menen vesijuoksuun ja vesijumppaan. Samalla reissulla vähän ostoksilla, siis ruokajuttuja vaan. Paikalliselta lihantuottajalta tulee huomenna kinkkurulla. Tilasin heiltä kun viime vuonnakin oli niin erinomainen. Torstaina tai perjantaina pikku siivous ja siinä se. Sitten vaan oleillaan. 
Nyt lähden kirjastoon hakemaan joululukemista. 
Mukavaa joulun odotusta kaikille.