Moi mimmit ja terveisiä Espanjasta! Päivät ovat olleet täynnä tohinaa, mutta nyt sataa ja vietämme rauhallista kotipäivää.

Viime keskiviikkona ajelimme lentokentälle hakemaan Justuksen tyttären perhettä ja sieltä astelivat koneesta myös Kipan siippa neljän kaverinsa kanssa. Torstaina ajelutimme vieraitamme ympäriinsä tutustumassa paikkakuntaan ja menimme rantakaupungille syömään.

Kävimme tervehtimässä Kipan siipan porukkaa kartanolla, saimme valkoviiniä ja iloinen puheenporina täytti tienoon. Miehet ovat aikaansaavaa porukkaa, eivätkä oikeastaan tarvinneet opastustani, mutta minähän silti kerroin ehkä liikaakin tietouttani tästä ihanasta paikasta.

Perjantaina ajelimme 30 kilometrin päähän rannalle Villa Joyosan pikkukaupunkiin El Posit -ravintolaan, jonka tapakset ovat kuuluisia. Tilasimme kahdeksan tapaksen menun ja jokainen pieni taideteos tuotiin yksitellen. Ravintolassa opimme uusia tekniikoita. Tarjoilija tuli kyselemään, olemmeko valmiit tilaamaan, johon minä hieman närkästyneesti, että emmehän ole saaneet vielä menuakaan. No se oli pienessä kivenpalasessa qr-koodina. Herttainen robotti keräili likaisia astioita ja meni välillä nurkkaan seisomaan.Masu tuli kyllä ihan täyteen. Parkkipaikkoja ei löytynyt, mutta pokkana ajelin jonkun purjehdusklubin parkkipaikalle ja yritimme kovasti näyttää siltä, kuin meillä olisi joku mahtavista purtiloista siellä laiturissa.

Seuraavaksi etsittiin Decathlonista urheilu- ja vapaa-ajan vaatteita ja loppupäivä menikin Carrefourissa täydentämässä ruokavarastoja. Tosin Kaitsu 14 v ja minä pakenimme ensimmäisen tunnin jälkeen kahvilaan odottelemaan.

Justuksen vävy tykkää valmistaa iltaisin pieniä herkkupaloja, joten perinteistä voileipälinjaa ei ole tarvinnut noudattaa. Illat venyvät pitkiksi, olemme istuskelleet terassilla vilttien sisälle kääriytyneinä ja rupatelleet. Minä ja Kaitsu pulahtelemme altaaseen ja olen jopa vesijumpannut, mutta leikattu jalkani on silti nestettä täynnä ja näyttää tukilta.

Eilen oli vuorossa vanhaankaupunkiin tutustuminen. Kirkon aukio on täynnä ravintoloita ja ainakin yhdessä niistä saa erinomaista sangriaa, joten sinne alkudrinkeille. Oli hauska seurailla iltamessuun menijöitä ja etenkin lapsia, joilla oli kauniit vaatteet, pienillä pojilla puvut, tytöillä rimpsuhameet ja rusetit.

Ravintolassa ymmärsimme jo qr-koodin päälle, mutta uusi tekniikka oli viety vielä pidemmälle, kukin merkkasi puhelimeensa haluamansa annokset. Minä tilasin gold startereista pienen rapuleivän. Se näytti herkulliselta, mutta oli lämmin. No minä tarjoilijalle kertomaan, että tämähän on lämmin. Poika pyyteli anteeksi, vei annoksen pois ja toi hetken päästä takaisin polttavan kuumana. Minä protestoin ja toinen tarjoilija tuli kuuntelemaan. Minä naputan sormellani puhelimeni tilauskohtaa, että tämän piti olla GOLD STARTER, mutta tämä on tulikuumaa. Mies katsoo minua ja sanoo, että joo joo, mutta sen kuuluu silti olla kuumaa. No mikäs siinä sitten, hyvää oli kuumanakin, mutta jutun logiikka ei auennut minulle, miksei se ollut sitten Warm startereissa.

Kuuntelin mamman ylpeydellä, kun Kaitsu hoiti omat tilauksensa englanniksi. Ajatelkaa, alkudrinkit, alkuruoat, pääruoat, jälkiruoat, vettä, spritea ja kaksi pullollista paremmanpuoleista viiniä, kahvit, VIISI henkilöä ja lasku 254,-

Kuljeskelimme vielä tummassa illassa ja katselimme, kun espanjalaiset olivat vasta menossa syömään klo 22, kun me jo tallustimme autoa kohti.

Tänään Kipan siippa ja kaverit kävivät meidän luona katsastamassa tämän talon. Voi että ovat mukavia miehiä, voin kuvitella, miten lystiä heillä on keskenään. Lähtivät sitten ajelemaan kohti Valenciaa ja futismatsia.

Justus ja tyttärensä valmistavat tänään miekkakalaa. Vävy lähti lenkille, Kaitsu tekee läksyjä (= pelaa huoneessaan) ja me kolme nautiskelemme valkista ja mätämme juustonaksuja naamaan. Tytär ja vävy ovat selailleet myytäviä ja vuokrattavia kohteita tästä lähistöltä, kun ovat aivan ihastuneita Alteaan.

Sunnuntai-iltapäivää.
Perjantai-iltana kotiuduimme Englannin reissulta. Siellä oli lähes kesä, mutta koleaa oli kuitenkin. Kevyttoppa oli hyvin tarpeen. Helppo oli silti liikuskella kun ei tullut hiki. 

Heti alkuun viime viikon lauantaina minulla oli lippu sinne Windsorin linnaan ja siellä vaeltelin kolmisen tuntia. Kävin kaikki paikat, joihin vaan sai mennä. Onneksi reitti oli helppo seurata ja kuunnella selostukset kuulokkeista. Komeita olivat kuninkaalliset salit ja kappeli. Ehkä vaikuttavinta oli seisoa kuningatar Elisabetin haudalla. Reitti kulki pari metrin korkuisen parven kautta ja siitä kaiteen yli pystyi katsomaan alas holviin, jossa tuo hauta oli. Siellä oli tietysti myös kuningattaren vanhempien ja prinssi Philipin hauta ja prinsessa Margaretin muistomerkki. 
Linnan saleissa oli loistoa: upeita, suuria maalauksia, gobeliineja, kristallikruunuja ym. Ja kirkko oli upea. Käynti oli kyllä joka pennyn arvoinen. 
Tykkäsin myös Windsorin pikku kaupungista. Väkeä oli tosin katujen täydeltä, olihan lauantai. 
Seuraavaksi lähdimme sunnuntaina tapaamaan miehen sukulaisia Isle of Wightille. Saari on kaunis ja pienet rantakaupungit kivoja kuljeskella. Etelärannikon kalkkikivikalliot ovat myös näkemisen arvoisia. Yövyimme saaren pääkaupungissa, Newportissa. Siellä ei tosin ollut mitään erikoista, joten aamulla matkasimme pohjoisrannalle, Rydeen, josta sitten päivällä ylitimme meren Portsmouthiin ja jatkoimme junalla Lontooseen. 
Tiistaina junailimme Banburyyn tapaamaan vanhaa ladya, joka on ystävämme veneilyajalta. Kanavaveneemme oli heidän takapihansa rannassa muutamaan otteeseen parkissa. Rouvan mies kuoli pari vuotta sitten ja niinpä muistelimme menneitä aikoja ja rouva kertoi miehensä sairaudesta ym. Mies huolehti meidän veneestä kun olimme Suomessa ja eräänä jouluna kun tulimme joulunviettoon, hän oli lämmittänyt meille veneen valmiiksi. Siellä oli niin kuuma, että  pidimme oveja auki melkoisen tovin, jotta ei olisi ollut ihan saunatunnelma. Paljon oli kivoja muistoja, joten tunnit hurahtivat nopeasti. Välillä kävimme lounaalla mukavassa pubissa. Illalla sitten junailimme takaisin Lontooseen. Keskiviikko oli sitten taas Lontoossa kiertelyä ja torstaina oli paluulento. Yövyimme miehen tyttärellä ja kotiin lähdettiin sitten junailemaan perjantai-iltapäivällä. 

Kyllä niin odotan lämpimämpää säätä. Kamalaa kun pitää laittaa vielä pitkät kalsarit kun pyöräilee kauppaan! Ja vappukin on tulossa. Tiistaina ajamme Ouluun pojalleni. On taas  mummulla niin ikävä pikkuisia. Vappu siis vietetään siellä ihan vaan perheen kesken. Minua ei kiinnosta mitkään vappuhulinat, varsinkaan näin kylmillä säillä. Meillä on vielä lumikasoja pihalla eikä tietoakaan, että voisi jotain pihahommia alkaa tekemään. Tosin norjanangervo rivin haluan kaataa pois, jotta se uudistuisi. On niin risukasa koko aidanne. Ehkä vapun jälkeen aita kaatuu. 

Hauskaa vappua silti kaikille, ilmoista huolimatta. 🎈🥂

Tampereelta helähtää!

Voin rehellisesti sanoa, että tykkäsin kovasti Eero Järnefelt-näyttelystä! Sattui vielä niin hyvin, että kanssaihmisiä oli suht vähän, joten ei tarvinnut tungeksia. Kävimme alkuun kuuntelemassa puolentunnin intron, jossa taiteellisen näköinen mieshenkilö, joka kyllä esitteli itsensä, mutten tietenkään muista hänen nimeään, kertoi Järnefeltin elämästä ja urasta. Sen jälkeen kaikki olikin sitten puhdasta ihastelua. Olen sen verran vanha, että nautin selkeästä esittävästä taiteesta ja sitähän siellä oli tarjolla. Paljon oli eri yhteyksistä tuttuja teoksia, mutta iso osa oli kuitenkin minulle ennen näkemättömiä. Laitoin faceen muutaman maistiaisen ja niistä voisin mainita erityisesti mm. talvisen järvimaiseman, jossa lumi näytti suorastaan valokuvatarkalta. Että joku osaakin siveltimellä saada aikaan jotain niin aidon näköistä.

No, sitten tietenkin on mainittava Mannerheimin muotokuva, joka on mielestäni lähes paras ellei peräti kaikkein paras hänestä maalattu ikinä. Onhan Mannerheim-museossa oleva Gallen-Kallelan maalaama muotokuva, jossa Mannerheim on frakissa, myös erinomainen ja muitakin hyviä on, mutta jotenkin tämä Järnefeltin maalaus näyttää Marskin parhaimmillaan. Kälyni sanoi kuvan olevan hieman teatraalinen ja jotenkin lavastetun oloinen, mutta ainahan muotokuvat ovat tavallaan lavastettuja ja kaikella kunnioituksella, olihan Marski hieman teatraalinen, mutta siinähän hänen viehätyksensä juuri piileekin 😊

Ateneumin käynnin jälkeen ajoimme Tamminiemeen, mikä myös oli mielenkiintoinen nähtävyys. En ollut siellä ennen käynytkään ja vaikka olin lehdissä ja televisiossa nähnyt paljon kuvia, niin livenä se oli tietenkin kiinnostavampi. Mikään Kekkos-fani en ole koskaan ollut, mutta kyllähän tuollainen neljännesvuosisatainen rupeama on museon arvoinen. Tamminiemen rantasaunaa saa kuulemma vuokrata suolaiseen 3675 euron hintaan, johon toki sisältyvät pyyhkeet 😆

Se on sitten kohta vappu. Olemme useita kertoja olleet vappubrunssilla Tampereen Teatterissa ja vaikka siellä alkoikin mittava remontti, niin sinne olisi nytkin päässyt. Olin kuitenkin liian hidas varauksen tekemisessä ja se ehdittiin myydä loppuun. Katselin sitten muita mahdollisuuksia ja kyllähän Tampereella ruokapaikkoja riittää, mutta mikään ei oikein houkutellut. Ostimme nakkeja ja perunasalaattia vappuateriaksi, mutta sitten silmiini sattui facessa ravintola Tiiliholvin mainos vappulounaasta. Tiedämme ennestään, että siellä on todella hyvä ruoka ja paikkakin on viehättävän viihtyisä ja kaiken lisäksi vappulounaan menu sai veden kielelle, joten varasin meille pöydän klo 14. Jee, saan iskeä tuskalla ja vaivalla hankitun, hieman haalistuneen yo-lakin hieman harmaantuneeseen päähäni ja eikun nauttimaan 😋

Toivotan teille kaikille rattoisaa vappua ennusteiden  mukaan lämpimähkössä säässä 🙂

Kiitos kivoista matkakertomuksista ja muistakin jutuista.

Minun reissuni ovat vaan kotimaan maaperällä tehtyjä.
Toissa viikolla olimme etämiehen kanssa Savonlinnassa kuntolomalla kuusi päivää.
Tuli kokeiltua montaa ennestään tuntematonta liikuntalajia tuttujen lajien lisäksi.
Sää ei oikein suosinut ulkoliikuntaa mutta silti tuli käveltyä päivittäin noin 10 000 askelta. Kävimme myös UKK kuntotestissä ja nyt tiedämme mitkä ovat meidän vahvuutemme ja haasteemme kunnon suhteen. Olipa kiva pitkästä aikaa olla täysihoidossa ja ruokakin oli ihan kohtuullista. Kun palasimme etämiehen luo alkoi kohta sataa lunta ja sitähän sitten tuli aamuun saakka. Jouduin kaivamaan seuraavana aamuna autoni lumikasan alta jotta pääsin jatkamaan omaan kotiini. Onneksi tiet olivat jo auki ja autossa talvirenkaat.

Viikko meni osin ulkohommissa sen mitä sain ahtautuneella ranteellani tehdyksi.
Menen torstaina hermoratatutkimukseen jotta tiedetään miten jatkossa hoidetaan kättä. Leikkaus lienee tulossa kiireellisenä ainakin yleislääkärin mukaan. Elämä on nykyisin hoidosta toiseen hyppäämistä, kun hammaslääkärikin osui viime viikolle.

Eilen kävimme porukalla Pohjois-Savossa katsomassa Paisuan harrastajateatterin esitystä. Matkaa tuli edestakaisin yli 700km mutta esitys oli hauska ja sama käsikirjoittaja oli myös meidän kylän suositun näytelmän tekijä joten tiesimme mitä odottaa. Käteni ei kyllä tykännyt reissusta yhtään. Viime yönä oli uni tosi lyhyissä pätkissä. Kädessä oli niin hirveät hermosäryt että nousin tuon tuostakin jumppaamaan jotta hermokipu helpotti. Apu oli kuitenkin lyhytaikainen usein piti nousta uudelleen kättä vispaamaan jo puolen tunnin kuluttua. Tämä päivä on mennyt vähän kuin unessa. Järjestön omistamien kiinteistöjen pelastussuunnitelmia kirjoittelin aikani kuluksi. Sitä hommaa jäi vielä tulevaisuuteenkin.

Pakkasin vaatteita ja mökkitarvikkeita etämiehen luo lähtöä varten. Tänään on vielä tanssiharkat ja sen jälkeen lähden taas Savoa kohti jotta pääsemme heti aamusta katsomaan mitä vaurioita jäät ovat tehneet laiturille ja aloittelemme mökin kesäkuntoon laittamista. Yöksi emme aio kuitenkaan vielä mökille jäädä kun lienee melko kostea talven jäljiltä. Lämmitämme varmaan huomenna ja tuuletamme matot ja petivaatteet jos sää antaa myöten. Syksyllä jäi lähes kaikki lehdet haravoimatta joten töitä siellä riittää jos vaan pystyn tekemään.

Nyt lopetan ja lähden harkkoihin.
Hauskaa Valpurin päivää kaikille!

 

Eilen satoi koko päivän, mikä on tietenkin hyvä juttu kuivuudesta ja vesipulasta kärsivälle maalle. Edelleen on kuitenkin veden liiallinen käyttö kielletty, enkä voi antaa Kaitsunkaan nautiskella poreammeessa, isoon altaaseen sen sijaan pääsee polskimaan.

Ajelimme läheiseen Calpen kaupunkiin, jossa oli avattu valtava sisustustavaratalo. Ostin tänne meidän kylppäriin suihkuverhon, edellisen helma pesuista huolimatta kellastunut rumaksi. Justus osti poresuuttimen lavuaariin. Löysimme myös pistokkeeseen työnnettävät härpäkkeet, jotka korkeilla ääniaalloilla karkottavat ilmeisesti kaikki elefanttia pienemmät elukat mökeistä. Ja löytyi myös usb-ladattava, suurentava peili, jonka voi ottaa reissuihin mukaan ja kiinnittää imukupeilla mihin vaan.
Justuksen tyttären perhe osti kylppäritavaroita, wc-harjan, roskakorin ja muut tykötarpeet, tosi tyylikkäitä. En tiedä, miten sen roskakorin pakkaavat laukkuihinsa!

Kävimme syömässä lähiravintolassa, joka oli aivan täysi. Siellä on aina mainio tunnelma, nytkin koirat ja kissat sulassa sovussa, joku talon kissoista viihtyi nuoren tytön sylissä ja naukaisi vaativasti heti, jos silitys lopahti.

Ilta meni pelatessa sanapeliä, huuto oli kova ja pistelasku taisi mennä vähän niin ja näin. Justus jäi aina viimeiseksi, koska ihmetteli ääneen sanoja ja alkoi älytä synonyymeja vasta, kun tiimalasissa hiekka oli jo valunut. Googlesta tarkastettiin välillä, kun 14-vuotiaan sanoja ei ikääntyneimmät tunteneet ja päinvastoin.

Kohta lähdemme Mendozan viinitilalle ostamaan "vappusimoja". Nämä vieraat ovat siitäkin ihania, että mulla taitaa olla vähemmän hommia kuin meidän kaksin ollessa. Ovat omatoimisia ja ennen kuin huomaankaan, aamiaispöytä on siivottu ja tiskit koneessa. Vävy haluaa huolehtia iltatarjottavista ja tänään haluavat kokata tonnikalaa. Hauskaa. Kaitsu murjottaa jo varmuuden vuoksi, kun lähtevät kotiin huomenillalla.

Iloista vappua kaikille! Espanjalaiset juhlivat yleensä ihan kaikkea pamauttelemalla, järjestämällä paraateja sun muuta, mutta vappua täällä ei kummemmin juhlita.

Lyhyt tervehdys täältä. 

Kiitos kirjoituksistanne. 

Menoa on riittänyt joka päivälle. Äitienpäivää vietettiin tyttären kanssa etukäteen viime lauantaina ja pojan kanssa sunnuntaina. Ystäviäkin olen tavannut. Äitiä olen ollut katsomassa useamman kerran samoin kuin isääni. 

Tälle päivälle ei nyt ole muuta kuin pyykkejä ja pakkausta. Jos rakkaan siippani kone olisi ajallaan ensi yönä, niin varmasti sitten lähtisimme jo huomenne vapaa-ajan asunnollemme. Toivon kovasti, että pääsisimme jo huomenna lähtemään.

Eilen tytär toi aamulla hauva-vauvan hoitoon. Lähtivät vävyn kanssa päiväksi Tallinnaan. Iltapäivästä sitten lähdimme hauvavauvan kanssa tätini luo, joka asuu tässä lähellä. Oli ihana lämmin päivä ja tädin mies grillasi. Kyllä maistui ruoka hyvälle, kun pitkästä aikaa sai ulkosalla syödä. Tulin sitten tyttären ja vävyn kyydissä kotiin, kun hakivat hauvavauvan. 

Polvi paranee pikku hiljaa - siis mielestäni tosi hitaasti. Yritän takoa päähäni, että sanoivat paranemisen kestävän vuodesta kahteen. Omaa toipumistani hidastaa edelleen lonkassa oleva kipu, joka rajoittaa kuntoutusta. 

Ehkä pääsee pikku hiljaa lenkkejä pidentämään. Enää ei luulisi satavan lunta, vaikka sää viileneekin. 

Mukavaa kevättä kaikille. <3 

Vapunpäivää kaikille! Täällä Espanjassahan ei vappua oikeastaan vietetä, vaikka muulloin kyllä paukuttelevat ja järjestävät paraateja milloin mistäkin syystä. Kerran kaupat olivat kiinni, kun juhlittiin maurien voittoa kristityistä. Seuraavana päivänä paraatit juhlistiva kristittyjen voittoa maureista. Mutta kun kolmantena päivänä juhlittiin sekä maureja että kristittyjä, oli pakko soittaa tyttärelle, että mulla ei ole ruokaa. Neuvoi huoltoaseman, josta sai patonkeja ja metwurstia. Sen jälkeen olen aina ensimmäiseksi tänne tultuani varannut pakastimeen hätäruokaa.

Eilen ajelimme Bodega Mendozaan. Tutustumiskierrokselle ei menty, minä olen kai kolmesti sen tehnyt ja muut halusivat vain tilan puotiin. Muutama laatikko lähti mukaan ja hartaasti toivon, että tyttären perhe tuo ne autossaan kesälomansa jälkeen. Tapasin viinitilan perustajankin, Enrique Mendozan, hänen kanssaan joskus flirttailimme kunnon vanhanaikaiseen tyyliin (silloin Motskukin oli mukana), mutta nyt hän kulki kumarassa köpötellen ja siirtyi sitten autonkuljettajan ajamaan autoon.

Seurasi päivän kamalin ohjelma, josta näin viime yönä painajaisiakin. Kaitsu oli mankunut, että haluaa nähdä Benidormin, jonne en olisi suin surminkaan halunnut mennä. Mutta Justus ohjasi auton kaupungin keskustaan ja kierrätytti meitä pilvenpiirtäjien keskellä kapeilla kujilla. On täysin käsittämätöntä, millainen turistipaikka se on, brittien suosima. Siellä oikeasti puolipukeiset ihmiset ajelevat niillä härpäkkeillään, tuskin poistuvat all-inclusive -hotelleistaan sataa metriä kauemmas, vaikka lähistöllä olisi monta upeaa nähtävyyttä.

Kävimme Mercadonassa ostamassa vappuherkkuja, sitten kotiin. Tytär ja vävy valmistivat tonnikalaa ja ruokaisan salaatin, jälkiruoaksi mansikoita ja nisperoja. Nispero on keltainen, luumunkokoinen hedelmä, jossa on kolme mustaa siemenkiveä. Kaitsu otti siemeniä talteen kasvattaakseen Suomessa nisperopuun! Nämä vieraat eivät paljon minua rasita, kun tekevät enemmän kuin minä.

Ilta vietettiin sanapeliä pelaten, Kaitsu-poika halusi ja tietenkin pelattiin, kun hän kerran omatahtoisesti irtautui kännykästään. Meteli oli kova, kun mietittiin, hyväksytäänkö esim. baaritiski huonekaluksi jne. Hauskaa oli.

Nyt vieraat keräävät lakanoitaan ja pakkaavat tavaroitaan. Viikko on mennyt liiankin nopeasti. Monta retkeilykohdetta jäi näkemättä, monta hyvää ravintolaa kokematta. Ovat ihastuneita koko Alteaan, eivät ole ennen manner-Espanjassa käyneetkään ja muualla asuneet aina hotelleissa.

Meillä on Justuksen kanssa vielä muutama päivä, lennämme Suomeen myöhään sunnuntaina.

Moi!
 
Poliisiuutisista päätellen ihmiset ostavat tuntemattomilta miehiltä pimeää viinaa ja/tai hyväkuntoisia haulikoita. Me poikkesimme totutusta kaavasta: pistäydyimme tänään Turussa ostamassa tuntemattomalta mieheltä sohvapöydän.

Hyväkuntoinen, hyvännäköinen, designia mitä lie, ulkonäöltään ja iältään just sopiva tyttären ja vävyn Hangon talouteen johon siis myös me liitymme (toistaiseksi lähinnä ulkojäseninä kun olemme viettäneet paikassa vain yhden yönseudun. Tarkoitus kyllä jatkossa oleilla enemmän).
 
En ole aiemmin tehnyt tuttavuutta Tori.fi -kaupankäynnin kanssa mutta sehän näkyy sujuvan sutjakasti. Kaupat sovitaan sovelluksessa, maksu MobilePaylla joka vie vilauksessa rahat ostajalta myyjälle. Taidan alkaa kanta-asiakkaaksi, kun siitä tietystä Hankoon havitellusta astiasarjasta puuttuu vielä jokunen osa ja muutama tuolikin olisi hyvä saada kyseiseen huoneistoon.
 
Huomionarvoistahan tässä on se, että homma sujui niin näppärästi. Meillä oli myyjän osoite ja ovikoodi. Se tuntematon kundi kantoi pöydän asuintalonsa alaovelle josta UK siirsi sen autoon ja vävy hoiti maksun etänä. Sitten ajettiin Saloon 300 markkinapaikan kirpparille josta tein muutaman oivallisen löydön. Tää sisustaminen on ihan käsittämättömän kivaa! (Ei sitä ole kohta 30 vuoteen meidän perheessä harrastettukaan.)
 
Mitä harrastuksiin muuten tulee, niin vene on pesty ja vahattu. Vappu nimittäin vietettiin totuttuun tapaan venerannassa, eväänä kotitekoista simaa ym. Eilen kylvin parvekkeen viljelylaatikkoon porkkanaa, retiisiä ja salaattia. Mutta tomaatintaimet eivät ole viikossa juurikaan venyneet – mä malttamaton siirtyisin jo mielelläni sadonkorjuuseen.
 
No oikeastaan ihan parasta koko tämän päivän reissussa – ja koko kuluneessa viikossa – on kevään eteneminen. Tienvarret täynnä leskenlehtiä ja valkovuokkoja, koivut alkavat vihertää.
 
Aurinkoisia päiviä – ja mukavaa mieltä – teille muillekin!

Peukut Tiinuliinulle veneen kevätkunnostuksesta ja parvekepuutarhasta.
Minullakin on tomaatintaimia kasvamassa mutta toiset niistä ovat vielä kovin heiveröisiä, voi olla että ostan paremmat taimet ja pahimmassa tapauksessa vielä tomaatitkin. Ostelin aikoinaan jonkin verran Torista mutta nyt se on jäänyt kun muuttivat systeemiä enkä ole viitsinyt kirjautua uudelleen.

Kiva kun Kipa sai viettää äitienpäivää ennakkoon molempien lasten kanssa.
Kyllä siellä teidän paratiisissa on varmaan sulat tiet ja pihat sekä jäätön järvi koska etämiehen mökilläkään ei näkynyt lunta eikä jäätä. Vesi vain on niin korkealla että laituri hukkuu kohta järveen. Saimaan pinnan ennustetaan nousevan vielä 30-40cm ja nyt on jo laituri veden pinnan tasolla.

IL:n ja Justuksen loma vetelee viimeisiään ja viesteistä päätellen teillä on ollut hauskaa eikä vaihtopolvi ole suuremmin kiukutellut. Tervetuloa kotimaahan ja mökkeilyn pariin.

Ajelin maanantai-iltana Savoon ja lähdimme heti seuraavana aamuna uurastamaan etämiehen mökille. Viime syksynä jäi lähes kaikki lehdet haravoimatta ja sitä hommaa riitti ja jäi vielä seuraavaan kertaankin.
Toimme pihakalusteet ulos ja vappuna siivosimme mökin. Oli tosi hieno aurinkoinen ja tuulinen ilma tuulettaa matot ja petivaatteet. Mökki on talven kylmillään joten tekstiileissä on aina kosteutta talven jäljiltä.
Vappuna jouduin ajamaan illalla kotiin kun torstaina aamulla oli hermoratatutkimus sairaalassa. Nyt odotan lääkärin lausuntoa mutta hoitaja joka tutkimuksen teki sanoi että molempien käsien hermoradoissa on ongelmia joka ei minulle tullut yllätyksenä. Harmittaa vaan tämä tolkuton kipu joka on jatkunut tosi pitkään oikeassa kädessä. Viime yönä heräsin kolmelta kipuun enkä ole nukkunut sen jälkeen silmän täyttäkään.
Etämies on menossa tänään yksin mökille saunomaan ja yöpymään.

Kotopuolessakin riittää haravointia, mutta teen sitä varoen pienissä erissä jotta käsi ei ottaisi liikaa itseensä. Liike tuntuu kuitenkin olevan lääke tähänkin vaivaan mutta kohtuudella tehtynä. Täytynee lähteä tästä ulos sitä kohtuu-urakkaa suorittamaan. 

Aurinkoisia lämpimiä kevätpäiviä toivottelen teille kamut.

Voi Mustikkaposki, toivottavasti hermoradat saadaan kuntoon.
Tänään on ollut koko loman kuumin päivä. Pesen pyykkiä ja koneen pyöriessä yritän loikoilla auringossa. Minähän en kestä lojua kuin ehkä kymmenen minuuttia kerrallaan, mutta rusketun silti ihan pavuksi.
Menna, polveen on laitettava auringossa se haavateippi sen takia, että haavassa ja arvessa ei ole vielä pigmenttiä, joten se palaa helposti. No nyt minulla on haavateipin kokoinen vaalea alue, mutta haitanneeko tuo.

Eilen luuhailimme kaupungilla kaksin, mutta en löytänyt mitään ostettavaa. Varmaan eka kerta ikinä, kun ei yhtään vaatetta, kenkäparia tai käsilaukkua ole tarttunut mukaan. No sentään usb-ladattava, suurentava meikkipeili, jonka voi ottaa matkoille mukaan ja läntätä imukupeilla mihin vaan. Kävimme uudessa lempiravintolassamme herkuttelemassa, Justus mustekaloja ja minä jättikatkiksia. Lapsenlapsenlapselle oli pakko ostaa aivan ihana leikkipuku ja isommille lastenlapsille Valorin suklaata tuliaisiksi. Zappa saa ison narupallon.

Vävyni vanhemmat lensivät päivällä tänne ja meidät kutsuttiin heti illaksi kartanolle kuulumisia vaihtamaan. Istuskelimme terassille pimeän tuloon ja sitten sisätiloihin. Minä innostuin joraamaan muiden kanssa, kun emäntä soitti lempikappaleensa. Ehkä sekin oli hyvää jumppaa polvelle. Koko jalka on edelleen turvonnut kuin tukki ja keskiviikkona on lymfa, sitten alkaa faskiahieronnat. Pystyn silti kävelemään aika hyvin ja portaissakin kulkemaan jo normaalia askellusta, paitsi kun väsyttää.

Tänään olen molskahdellut altaaseen. Vedimme äsken lakanoita ja kohta käyn mankeloimassa ne. Tyynyliinat silitin alaterassilla. Vävyn isä ilmoitti vievänsä meidät huomenillalla kentälle ja ottaa sitten Pablon käyttöönsä, koska ei jaksa kiinnostua avomersunsa toimimattomasta akusta.

Tänään emme lähde kaupungille, koska siellä on joku ihme juhla ja päätiet suljettu liikenteeltä. Tarjolla on 600 ihmiselle paellaa ja paljon muuta ruokaa, kulkueita ja näytöksiä, en saanut selvää, mitä varsinaisesti juhlitaan. Musiikinjumputus kuuluu tänne vuorille asti.