Tervehdys ja kiitoksia kirjoituksistanne. 

Minäkin sain vihdoin aikaiseksi eilen laittaa kaksi eri postausta Naamakirjaan. Jälkimmäinen, jossa mm. kuva vanhemmistani ja pojan ja avokkinsa käynnistä täällä, ei ilmeisesti tule "helposti" näkyviin. Tytär neuvoi, että ei kannata laittaa kahta postausta peräkkäin. No nyt on tehty, kun tekemättä jättäminen häiritsi mielenrauhaani 😂. Mainitsin jo kirjoituksessani täällä 31.5., että pitäisi laittaa Faceen kuvia, mutta olen ihan tompelo noissa nykyään, kun laitan niinn harvoin. Ensimmäistä postausta viivästytti se, että en edellisellä kerralla osannut ottaa kännystäni kuvia, jotka olivat eri "kansioissa". Siippani avusti eilen, niin onnistui. Toisen osasin laittaa itse, kun kuvat olivat kaikki minun ottamiani ja samassa kansiossa. Tosin kävi sitten niin, että lähetin sen eteenpäin ja lapset sanoivat, että ei löydy mitään...  No, unohdin muuttaa asetuksia "koelähetyksen" jälkeen (oletusarvona, että lähtee vain siipalleni), niin tuli sitten parin tunnin viive. Nyt on kuvat joka tapauksessa siellä. 

Olipa kiva katsella laittamianne kuvia naamakirjasta. Ylppärijuhlissa olitte useat. Nauratti vähän, kun luin IL:n ja Tiinuliinun teksteistä isovanhempien kyvyistä hoitaa tiedustelutehtäviä. Sitten kyllä nauroin jo kunnolla, kun luin Justuksen passin vaihtumisesta vävynsä kanssa. Näköjään äänestämään pääsee millä kuvalla tahansa 🤣.Hienoa, että Heviteini pääsi inssiajosta läpi ja oli suoriutunut opinnoissaan niin hyvin.

Tiinuliinun kirjoituksessa mainitsema hetkessä eläminen on sellaista, jota tietoisesti harjoittelen joka päivä. Olen tyyppi, joka suunnittelee lähes kaiken hvyiss ajoin etukäteen ja helposti saattaa käydä myös niin, että sureekin tai huolestuu liikaa etukäteen jostain asiasta. Sehän ei kannata, koska silloin saattaa käydä niin, että murehtii turhaan tai sitten niin, että murehtii samasta asiasta useamman kerran.

Karmale me olemme nähneet täällä talvisin useitakin kertoja ilveksen jälkiä lumessa. Emme kuitenkaan elävää, liikkuvaa ilvestä. Ymmärtääkseni ovat erittäin arkoja. Vanhempani näkivät kerran ikkunasta ilveksen kävelevän läheisellä pellolla. Isäni huomasi sen ensin ja mietti, mikä otus mahtaa olla. Äiti tunnisti heti korvatupsuista ilvekseksi. Siellähän on käynyt kerran karhu ihan pihapiirissä, kun teki ison lähän silloiseen matala-aitaiseen kompostiin. Sen jälkeen siihen kompostiin ei ole laitettu ruokajätteitä. 

Menna , onneksi näyttää siltä, että selvisitte syyhystä pelkällä säikähdyksellä. Miten autolla ajo sujuu. Minua vähän huolettaa, kun olen viimeisen vuoden aikana (ja jo edellisten viimeisten vuosien aikana) ajanut niin vähän. Joko olen joko syönyt Tramalia, jolloin ei voi ajaa tai sitten ollut liian väsynyt ajaakseni.... Kun siippani jäi eläkkeelle v. 2017, mehän myimme minun autoni. Siihen asti ajoin paljon, kun olin yksin tai ystävien kanssa täällä, silloin, kun siipallani oli töitä. On kyllä puhuttu, että mun pitää alkaa ajamaan, kun koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

JJ kyllä taas kirjoitit niin kauniisti. Vanhimman lapsenlapsesi elämän ja kasvun kirjo kosketti aina minua syvästi. Muistan, kun jo tosi nuorena lausui sellaisia viisauksia, että ei ehkä olisi osannut hänen ikäiseltään odottaa. Sitten tuli ne vaikeat vuodet. Onnekseen tytöllä oli aina teihin niin läheiset välit. Sellainen rakkaus kantaa vaikeinakin aikoina. Olen niin onnellinen teidän ja nuoren naisen nykyisen elämän johdosta. Nuo vaikeat vuodet koskettivat osittain varmaan siksikin, että meillä oli aikanaan pojan kanssa todella vaikeaa moooonta vuotta, kun murrosikä iski sellaisella voimalla. Kävimme kyllä läpi jonkinmoisen helvetin - ei sitä voi muuten kuvata. Kaikkien noiden vaikeiden vuosien aikana pojalla oli kuitenkin edelleen läheiset välit vanhempiini ja koki saavansa varauksetonta rakkautta sieltä. Sehän 
 näkyy vieläkin, kun tekisi mitä vaan heidän puolestaan ja hoitaa isän asioita niin paljon. Läheiset siteet isovanhempiin eivät koskaan katkea, näin uskon. Muistan, 
kun ajattelin, että sitten joskus, kun käymämme vaikeat vuodet ovat ohi ja asiat pojan kanssa kunnossa, niin kirjoitan kirjan ihan vaan rohkaisuksi muille vanhemmille, jotka kamppailevat nuortensa kanssa. Kirja on kyllä vielä kirjoittamatta. 

Pikseli ylppärijuhlia teilläkin oli ja vielä edessä rippijuhlat. Ihanaa juhlimista. 

Me lähdimme täältä perjantaina 31.5. Kävimme kuitenkin matkalla kummitytön luona, mutta niin, että tapasimme vaan pihalla. Kirjoitin vissiin aiemmassa tekstissäni puolivuotiaasta taaperosta, kun piti laittaa noin puolitoista vuotias. Vein samalla mukavan puupalapelin päikkäreillä olleelle taaperolle ja kummitytöllekin oli tuliaisia. Oli ihanaa nähdä, vaikka vain lyhyestikin. Meilllä on erittäin läheiset välit hänen kanssaan. Oli outoa tulla kaupunkikotiin, niin että ei ollut pyykkikasseja mukana. Lauantai alkoikin tohinalla, kun melko aikaiseen lähdimme jo kohti vanhempieni kotia. Heillä oli siis 66-vuotishääpäivä 1.6. ja meitä oli koolla lähisukua ja äiti pääsi pitkästä aikaan käymään kotona. Talvella on hankalaa, kun hänelle on vaikeaa pukea vaatteita ja toisaalta invataksin vaikeaa päästä ihan lähelle sisäänkäynnin rappusia. Poikamme ja isäni olivat äitiä "hakemassa" invataksin kanssa. Sillä aikaa me muut laitoimme astiat ja tarjottavat pöytään tarjolle. Isä oli tilannut sekä liha- että kalapainotteiset isot voileipäkakut ja jälkkärinä oli mansikkakakkua. Kaupunkikodista lähtiessämme löysin viimein sattumalta cd:n, jossa on aikanaan kuvattu alunperin kaitafilmikameralla heidän häitään. Soitin vielä siipalleni autotalliin, että tulisi hakemaan läppärin, jotta saisimme katsella häävideota. Lopulta mun vanha läppäri, joka on nykyisin kaupunkikodissa, ei aukaissutkaan videota. Pitää tallettaa pilveen, että säilyy katsottavana, kun ei uusissa läppäreissä ole edes asemaa, johon cd-levyn saisi laitettua. 

Ohjelmaa riitti ja vaikka äiti oli kotona niin pitkään, pysyi hereillä koko ajan. Isäni ja siippani lähtivät saattamaan äitiä hoivakotiin ja siippani jäi odottelemaan, että isäni pääsi samalla käymään kaupassa. On hänellä totuttelemista siihen, että ei ole enää ajokorttia. On tottunut käymää kaupassa ja äitiä katsomassa joka päivä.

Sieltä lähdimme suoraan kauppaan ostamaan ruokia tänne tuotavaksi ja illaksi, kun olimme vielä menossa tyttären ja vävyn luokse grillaamaan. Siinä välissä mun oli tilattava aika lääkärille entiseen Dextraan, nykyiseen Pihlajalinnaan. Onnekseni sain sen sovitettua muiden menojen kanssa. Ilta tyttären luona oli ihana. Ruoka herkullista ja yhdessäolo mukavaa. Tytär halusi esitellä minulle vauvan vaatteita. Osan oli saanut yhdeltä ystävältään ja osan ostanut kirppareilta. Näitä kirppisvaatteita piti pakkasessa vielä kaksi viikkoa varmuuden vuoksi. Samalla vein IL:n hommaaman ihanan puvun sekä pari nuttua, jotka olin jo ostanut. 

Sunnuntai aamupäivällä lähdimme tänne poikani ja avokkinsa kanssa. Siippani jäi vielä kaupunkiin, kun vävy oli ostanut omalle isälleen ja appiukolleen liput Tampereella tiistaina pelattuun O`Sullivanin snooker matsiin. Siippani tuli sitten keskiviikkona tänne. 

Sunnuntaina poikamme oli juuri saanut kannettua minun kamani meidän taloon ja omansa sekä avokkinsa vanhaan mökkiin, kun taivas aukeni ja vettä tuli kaatamalla. Täällä oli aivan rutikuivaa, joten sade oli kyllä tarpeen Lyhyessä ajassa tuli sademittariin 13 milliä. Noin kova sade vaan osittain vähän "turmelee" polkuja eikä ehdi kunnolla imeytyä maahan. Illalla ei satanut ja saimme saunoa ja syödä kaikessa rauhassa - paitsi että hyttysiä oli niiiiiin paljon, että en muista koskaan ennen nähneeni. Kaksi Thermacelliä oli kesäkeittiössä käytössä. Olipa ihana palata takaisin tänne, vaikka olin vain kaksi yötä poissa. Kaupunkikodissa oli keskimäärin 28 astetta lämmintä, joten nukkuminen mulla oli vaikeaa.

Nuoret tekivät etätöitä ja mulla riitti omia hommia vaikka kuinka - kaikkea suunnitellemaani en ehtinyt tehdäkään. Maanantaina heti öljysin olkkarin/tupakeittiön tammiset huonekalut, että eivät ehdi halkeilemaan. Siinä menikin hetki jos toinenkin, mutta hyvä, suorastaan mahtava tunne, että vihdoin sain sen tehtyä. Yleensä olen homman tehnyt paljon aiemmin. Pikkuhiljaa seuraavina päivinä kitkin myös kahta kukkapenkkiä ja leikkelin jasmikepuskia, joissa oli alhaalla paljon kuivuneita oksia. Pitänee antaa siipan leikata ne kohtalaiseen matalaksi syksymmällä. Sitten saa odottaa kyllä monta vuotta ennen kuin kukkivat. Onneksi lähellä on yksi, jota en kyllä anna vielä leikata. 

Täällä on ollut paljon vaskitsoja. Videoin yhden tapahtuman, kun kaksi vaskitsaa paritteli ihan keskelllä meidän pihaa. Tytärkin oli videoinnut vastaavan tapahtuman. Vaskitsoja olemmekin nähneet paljon täällä - onneksi ei ainakaan vielä tänä vuonna kyitä ole näkynyt. Melkein säikähdin yhtenä iltana, kun oli jo hämärää, ja meinasin astua jättikokoisen sammakon päälle. 

Poika on isänsä tavoin innokas kalastaja. Saikin jo heti maanantaina virvelillä syvääjän kanssa yli neljäkiloisen hauen. Peratessaan ja fileitä tehdessään ehdotti, että ostettaisiin siipalleni kimpassa hyvä fileerausveitsi. idea on hyvä, mutta vähän on oma lehmä ojassa. Nuoret kävivät iltaisin vielä juoksulenkillä ennen saunaan menoa. En kyllä tajua, että eivät pökränneet, kun oli niin mahdottoman kuumaa. Järvivesi lämpeni 25 asteiseksi ja kyllä siellä oli ihana pulikoida, kun hiki virtasi puskissa touhuamisen jälkeen. Siippani tuli tosiaan sitten heti keskiviikkona ja pääsivät vielä isä ja poika kimpassa kalaan. Toivat tullessaan kolmekiloisen hauen. Poika otti haukea mukaansa kylmälaukussa ja kerran jo söimme täällä ennen siippani tuloa. Arvatkaa, mitä syömme tänään - haukifileitä ...  Mulla on ihan valtavan herkullinen resepti kalakastikkeeseen. Kun hauen paistaa kunnon valurautapannulla sipulin kera ja joukkoon tulee sitten kalakastiketta, niin tosi herkullista tulee. 

Siippani toi tullessaan vanhaan mökkiin uuden torilta ostetun sohvan. Meillä oli sen vuoksi peräkärry matkassa. Onneksi oli vielä poika täällä, niin oli kaksi kantajaa. Uusi on samanlainen kuin vanha, mutta suurempi kooltaan. Vanha oli kahden istuttava. Se nyt odottaa peräkärryssä, kun tytär laittaa sen myyntiin. Tyynyt ovat vierasmökissä, että eivät "kostu". Sisustusvimma on kova. 

Tytär laittoi eilen kuvan syöttötuolista, jonka olivat ostaneet. Se on siis tänne tuotavaksi. Nuoret ovat vävyn vanhempien luona ja varmaan jättävät sen sinne, niin että saamme mukaamme, kun käymme heitä tervehtimässä mahdollisesti jo ensi viikolla. Vauvan tulo tuntuu niin konkreettiselta, kun jo vaatteita on niin paljon ja hommavat muutakin tarpeellista. Tänne tytär sanoi ostavansa (siis käytettynä) kaksi syöttötuolia, niin että on tässä meidän talossa ja toinen vanhassa mökissä.

Tänään on vähän vilpoisempaa. Pyykit kuivuvat tuulessa narulla ja alan tässä lounaan laittoon. Vielä yritän saada mökkikirjan kirjoitettua ajan tasalle tänään. 

Voikaa hyvin. Nauttikaa hetkestä. Terveyttä toivotan teille ja läheisillenne. Jaksoikohan joku sisukas sissi lukea tämän loppuun 🤣🥰. Toivottavasti teksti ei katoa. Olisi ehkä pitänyt jakaa kahteen osaan.

Hyvin jaksoi lukea loppuun asti 👍.  Kiva lukea juhlista ja valmisteluista pientä varten. Minulla on juuri kaivettuna taas esiin torkkupeittovirkkaus, jota olin aloittanut, kun pojan perheeseen oli tulossa vauva. Peittoa tehdään 9 eri värisestä ohuesta merinolangasta, ja se jäi kesken, kun kaikista kivoista pastelliväreistä alkokin tulla varusteita vauvalle. Sukkaa, myssyä, takkia ym ja lopulta pakkasin Anno1926- peittotekeleen pois ja keskityin vauvan tarvikkeisiin. 
Nyt se jatkuu taas ja on kyllä haastetta muistaa kaikkia juttuja pitkän tauon jälkeen. 

Olen jo tilannut yhdeltä naapurilta täältä merinovillasta tehtyjä villahousuja ja sukkia <3  Viime jouluksi tilasin kummitytön tyttärelle. Minähän en kudo, eivätkä käsityöt ole mitenkään vahvuusaluettani. Onneksi, koska kädet, kyynärpäät eivätkä olkapäät kestäisi. Toivon vaan ihan kauheasti, että saisin kädet sellaiseen kuntoon, että pystyisin sitten pikkuista vauvaa pitelemään sylissäni.

Meidän arki tulee muuttumaan paljon, koska emme voi olla vauvasta erossa niin, että näkisimme vain kuukauden välein. Myös isäni kunto muuttaa ensi talven arkeamme. Mutta kaikesta varmasti selvitään kunnialla. 

Nostan virtuaalista hattuani teille, jotka kudotte ja teette muutenkin käsitöitä. 

Ps. järviveden lämpötila oli laskenut 22 :een asteeseen. Yöllä taisi olla viileimmillään 8 astetta ja nyt päivällä alkoi tosi kylmä tuuli. Virkistävää pulahtaa järveen eikä vesi uidessa tuntunut mitenkään kylmältä. Sitä vaan ehti tottua liian hyvään. ☺️

Epävakaista ja viileää on sää ollut täällä pääkaupunkiseudullakin. Eilen katsoin kännykän sääennusteesta, että vasta iltapäivällä tulisi sadekuuroja, ja lähdin 6 km:n kävelylenkille. Mutta eikö vain alkanut sataa noin kilometriä ennen kotia! Olin kuin uitettu koira.

Sunnuntaina oli jälleen perhejuhla, kun nuorin lapsenlapseni Emma pääsi ripille Paavalin kirkossa. Kyllä oli mielestäni kaunis ja harmoninen art deco-tyylinen kirkkosali, sellainen, joka kutsuu hiljentymään. Minua sykähdytti, kun lisäkseni lähes koko perhe - tytär, poika, miniä ja ylioppilas - meni yhtä aikaa ehtoolliselle. Tuleva abityttö ei uskaltanut, koska pelkäsi jotenkin mokaavansa, kun oma konfirmaatio oli jo kaksi vuotta sitten. Vävy ja mieheni eivät kai ole oikein uskonnollisia. Mieheni on kasvanut körtti-ympäristössä ja saanut sieltä uskonnosta yliannostuksen, mutta ei hän myöskään hyväksy tässä seurakunnassa toimivaa pastori Kari Kanalaa, joka ei nyt onneksi ollut rippipappina. Pappi oli nainen, jota on seurattu jossain tv:n Papit -dokumentissa.

Emma oli leikkauttanut tukkansa lyhyeksi siiliksi, äitinsä harmiksi, mutta tytöllä on kaunis pään muoto, joten mikäpä siinä. Hän on pienestä pitäen ollut taiteellisesti lahjakas, on nytkin taidepainotteisella luokalla, joten ehkä pieni erilaisuus kuuluu taiteilijan imagoon.

Eilen kymmenen varpusen poikasta, isompia kuin emonsa, etsi ruokaa pihaltamme. Yksi oli vielä niin avuton, että emon piti sitä ruokkia. Västäräkilläkin on varmaan pesä lähellä,  sillä niin ahkerasti se etsii ruokaa. Jänikset ja kanit ovat kadonneet. Liekö läheisessä metsässä asustava kettu tehnyt niistä selvää?

Kiva lukea pitkästä aikaa Kipan uutisia. Ihana mökkimiljöönne on elävästi mielessäni. Näin jopa unta, että olin mukana, kun miehesi kuljetti kanootissa isoa sohvaa ja pelkäsin kanootin uppoavan. 🤣

IL, suorittiko Heviteini ajokorttinsa manuaalivaihteisella autolla? Meidän varusmies on joutunut kuljettamaan erilaisia armeijan autoja, joten onneksi hallitsee manuaalivaihteet. Myös tuleva abityttö harjoittelee parhaillaan manuaalivaihteisella autolla. Auton hankinta ratkesi heillä sopivasti, kun edesmennyt isotäti pari vuotta sitten menetti ajokorttinsa. Autolla on nyt ikää 15 vuotta, mutta oli vähän ajettu.

Kesän palaamista odotellessa. Voikaa hyvin!

Tervehdys 🥰

Pikseli, nauroin ihan ääneen, kun kuvittelin unesi näkyä: Siippani kuljettamassa sohvaa kanootilla 🤣. Oli välissä joitakin päiviä, kun melominen jäi kovan tuulen vuoksi. Verkot olivat järvessä joitakin päiviä sitten pitkästä aikaa: saimme 1,3 kg painavan siian. Siitä tehtiin graavisiikaa ja kyllä maistui mahtavalta. Toissapäivänä siippani fileoi puolitoistakiloisen hauen ruodottomiksi fileiksi. Siinä meidän tämän iltainen ruokamme.

Olen tässä touhunnut hullun lailla ja nautin niin sydämeni pohjasta, kun pitkästä aikaa saan jotain aikaiseksi. Selkä ei kyllä tykkää. Tänään ei mitää isompaa, kun pyykinpesua. Neljä koneellista taitaa olla. 

Olen kitkenyt pihalla vähän kukkapenkkejä, kantanut niihin omaa kompostimultaa ja päälle sitten kuorikatetta. Selkä ei tykkää, mutta sielu nauttii. Eilen istutimme siippani kanssa edellisenä päivänä Punkaharjulta saatuja isoa maksaruohoa (sitä meillä oli aikanaan täällä kaksi isoa puskaa, mutta jonnekin ovat kadonneet) ja pienen pienen syreenin alun. Se on ymmärtääkseni jotain todella vanhaa lajiketta. Kukkii myöhemmin kuin "normaalit" syreenit ja tuoksu on kerrassaan hurmaava. Kestää kyllä useamman vuoden ennen kuin tuosta tuoksuja tulee. Meillä on täällä vanha - varmaan samaa lajiketta oleva syreeni, jossa on ihan pienen pieniä kukan alkuja. Sen tuoksu on samanlainen kuin tuon Punkaharjulta tuomani, mutta on kitukasvuinen. Pitänee joku päivä siipan kanssa yrittää vähän kitkeä pensasmerta sen ympäriltä ja tuoda sillekin kompostimultaa sekä leikata sellaiset kuivat oksat pois, joissa ei kasva mikään. Viime vuonna yritimme jo pelastustoimia, mutta emme ainakaan isossa määrin onnistuneet. 

Sisällä talossamme olen siivonnut vaatekaappeja ja yhtä isohkoa sängynaluslaatikkoa, joka on työhuoneen sängyn alla. Siinä minulla on mm. erilaisia kasseja. Viime vuonna en sitä kyennyt kertaakaan siivoamaan, joten en muistanutkaan, miten paljon tavaraa se voi sisäänsä kätkeä. Yllätyin myös yhden työhuoneessa olevan kaapin kolmen hyllyn sisällön määrästä. Kun kaikki oli levitettynä pois sieltä kaapista, niin en kyllä kuuna päivänä (mistäköhän tuokin sanonta on peräisin) voinut tajuta, miten sellainen määrä sekalaista tavaraa, oli sinne kolmelle hyllylle mahtunut. Eilen vielä siivosin oman vaatekaappini hyllyjä ja totesin, että t-paitaa ja college paitaa on sellainen määrä, että en varmaan koskaan ehdi kaikkia käyttämään. Kaupunkikodissa on varmaan vähemmän vaatetta kuin täällä. 

Viime keskiviikkona urakoimme ja teimme ison satsin sinappia. Sen teemme äitini reseptillä enkä kyllä ole parempaa sinappia maistanut. 

Torstaina lähdimme jo ennen klo 10 ajelemaan kohti Punkaharjua vävyn vanhempien luona käymään. Menimme Puumalan kautta ja maisema on todella kaunis. Päivä vierähti nopeasti. Minä vein mennesäni salaatin ja salaattikastiketta ( oma tekemää tietty) sekä sinappipurkin ja kauniin kukkakimpun. Siellä oli uunissa valmiina aivan ihanan makuinen kinkkukiusaus. Olivat myös ostaneet yhdestä erikoisliikkeestä mahtavan makuisia karjalanpiirakoita. Maistuivat aidoilta - sellaisilta, joita 3 tätiäni isäni puolelta aikanaan leipoivat.

Suuressa pihapiirissä tutkimme lukuisia perennoja ja ihailin mm isoa nurmialuetta, joka oli niin hyvin hoidettu, että näytti melkein jo tekonurmelta. On kuulemma vävyn isän ylpeys, että nurmi on hyvin hoidettu. Pihapiiri on vanhaa perua, vävyn äidin suvun puolelta. Vävyn vanhemmat ostivat aikanaan paikan omakseen ja rakensivat vanhan talon paikalle uuden omakotitalon (nyt noin 40 vuotta vanha), mutta muut pihapiirin rakennukset ovat vanhaa alkuperää. Navetta/tallirakennus on ulkoapäin niin kaunis, valkoiseksi kalkittu. Siinä on ollut lehmiä ja härkiä, possuja, kanoja ja lampaita sekä hevosia. Hevoset olivat pitkään siinä, koska vävykin ratsastaa. Meidän tytär kävi aikanaan monta vuotta ratsastamassa ja on ollut hauskaa, kun ovat joskus yhteisillä matkoillaan mm. Meksikossa käyneet kimpassa ratsastamassa. Olisin voinut ihailla pihapiiriä, upeita puita, mahtavia perennapenkkejä, huumaavalta tuoksuvia syreenipensaita ja kaikkea vanhaa, mitä rakennukset pitivät sisällään, vaikka monta päivää. 

Istuimme pihalla sellaisessa "vastakkain penkit" - olevassa keinussa ja paransimme maailmaa. Välillä nauroimme vatsat kippurassa ja niin, että silmistä valui jo vesi. Kyllä olen onnellinen tulevan lapsenkin vuoksi, että molemmat isovanhemmat tulevat niin hyvin toimeen. Ei ole pelkoa, että juttu loppuisi. Haluaisin meille tänne samanlaisen keinun, mutta siippani tyrmäsi ajatuksen. Ehkä jatkan vielä käännytystyötä.

Kävimme myös rantamökillä, jossa tytär ja vävy sekä hauvavauva aina asustavat keväästä syksyyn, kun ovat käymässä vävyn vanhempien luona. Talvella eivät pidä siinä lämpöä. Upealla paikalla on mökki ja saunamökki - suuren Saimaan äärellä. Idyllin rikkoi vaan hanhien jätökset (en ollut ennen tajunnut, kuinka isoja läjiä ja kasoja jättävätkään jälkeensä) . Yrittävät ilmeiset jollain verkkoaidalla laittaa rannalta kuivalle maalle pääsyä vähän vaikeammaksi... Yksi ystäväni sai tällä tavoin hanhet häipymään tontiltaan. 

Aika kului kuin siivellä ja jossain vaiheessa, kun vielä istuimme kahvipöydässä tajusimme, että kellohan on melkein puoli 7. Aloimme siinä sitten pakkaushommiin - syöttötuolikin tuli jo tänne (tytär oli ostanut sen käytettynä, kun edellisen kerran olivat siellä). Siellä on valmiina jo syöttötuoli vävyn veljen tyttären jäljiltä. 

Kun tulimme sitten Mikkelin kauppojen kautta kotiin, niin perillä olimme vasta klo 23 aikoihin. Varmaan tunnin verran meni, kun sain kaikki paikoilleen ja sitten tein meille vielä pientä yöpalaa. Taisi olla kello jo kaksi, kun lopulta menin nukkumaan. 

Viime sunnuntaina rakas siippani heilui taas tikkailla, kun pesi terassin ikkunat. Eilen pesi sitten vielä kesäkeittiön ikkunat ja saunan pikkuterassin muutamat plexilasit. Vielä on ikkunaurakkaa jäljellä - vanha mökki ja "alppimaja" - vierasmökki korkealla kalliolla. Tämän talon ikkunat pitää vielä jossain vaiheessa ottaa kerran ulkoota päin, kun näitä pestessään oli vielä siitepölyä ilmassa kohtuudella. 

Isäni soitti viime lauantai-iltana saunan jälkeen. Saunakaverina yleensä lauantaisin on naapurin Matti. Isä sitten kertoi Matin sanoneen, että kyllä isän pitää ne 90-vuotis synttärikemut järjestää. Joulukuussahan on tuo h-hetki. Sunnuntaina puhuimme vielä asiasta ja neuvoin sitten heti maanantaina varaamaan paikallisen urheiluyhdistyksen talon, kun sattuu sopivasti syntymäpäivä vielä lauantaille ja joulukuussa järjestetään muitakin juhlia niin paljon. Samassa paikassa vietettiin 9 ja puoli vuotta sitten isän 80-vuotisjuhlia ja olihan se niin, että isäni kutsui paikalla olevan juhlaväen uudelleen 10 vuoden päästä juhlistamaan 90-vuotispäivää. Hauskaa nyt suunnitella juhlia. Vielä edellisissä juhlissa oli tosi monipuolinen juhlamenyy, mutta nyt aiomme ensimmäistä kertaa mennä helpoimman kautta eli tilaamme liha- ja kalavoittoisia voileipäkakkuja sekä tietysti täytekakkuja. Marttojen kautta isäni lienee jo varanneen keittiöön henkilökuntaa. Minä olen luvannut tehdä listaa sukulaisten osalta ja isän tehtäväksi jäi miettiä, keitä paikallisia haluaa kutsua. Minulla on edessäni sitten vielä laulun sanojen kirjoitusta. Taisi olla isäni 60-vuotisjuhlat, kun tein laulun "väliaikaista kaikki on vaan" sävelellä isäni elämästä. 70-vuotis ja 80-vuotis juhliin on sitten pitänyt kirjoittaa säkeistöjä lisää, että viimeiset 10 vuotta tulevat mukaan. Siipallani on kyllä edessä ulkoisten kovalevyjen läpikäynti, että löytyy aiemmat sanat 80-vuotis bileistä. Ja vauvan odotus tuntuu entistä konkreettisemmalta, kun puhelimme, että sitten joulukuun juhlissa on pikkuherrakin jo mukana. 

Olen tässä välillä käynyt tyhejntämässä pyykkikonetta ja ripustamassa puhtaita narulle ja uuden satsin koneeseen. 

Ilma on hieno. Järven veden lämpötila oli eilen enää 19 astetta. Sen verran kylmät yöt tuossa välissä ja kovat tuulet ovat vaikuttaneet, että 6 astetta korkeimmasta lämpötilasta, jonka mittasimme, on laskenut. 

Käki kukkuu edelleen. Järven vesi kimaltelee pienessä tuulessa kuin siinä olisi miljoona timanttia. Vihreä väri hallitsee ympäristöä, välissä kyllä erilaisten kukkien värimaailmaa. Moni kukka on kukkinut tavallista aiemmin, kun oli niin lämmin jakso toukokuussa. Kyllä on mahtavaa seurata paraatipaikalta luontoa ja kasvun ihmettä. Olen taas jotenkin sortunut ostamaan kohtalaisen paljon kesäkukkia, mutta sentään reilusti vähemmän kuin monena aiempana vuonna. Eilen iltapäivällä tein letkukastelun, kun kova tuuli oli kuivattanut maata ja kasveja niin kovasti. Saimme kyllä illasta sitten mukavasti vettä taivaalta, 8 milliä oli täna aamuna sademittarissa.

Kiitollinen jokaisesta päivästä ja jokaisesta hetkestä. 

Voikaa hyvin. Toivottavasti teille ja läheisillenne suodaan terveyttä. Japenan kuopus on erityisesti mielessä 💕. Erityisiä voimia teidän koko perhekunnalle. 

Moi!
”Milläs Saima sitten leuhkis / ellei Saimaa vaivais keuhkis” väitetään nuoren runoilijan riimitelleen noin sata vuotta sitten.
 
Ihan noin tömäkkää tautia ei täällä ole, kaltaiselleni pieneläjälle kun piisaa pienempikin. Mutta kestämistä siinäkin on: viime viikolla sain seurakseni iskiaksen. Olen luullut sen olevan vain vanhusten vaiva, joka ei iskisi meihin reippaisiin eläkeläisiin. Mutta niinpäs vain! Ja koska terveysas.. ei kun siis hyvinvointikeskus on ylikuormitettu (tään uuden sotenhan piti helpottaa hoitoonpääsyä) olen tyytynyt napsimaan särkylääkettä pakkausselosteen ja farmaseutin ohjeiden mukaan.
 
Kolotusta on kahta sorttia: perusjomotus joka tuntuu jatkuvasti, ja lisäkipu joka tuntuu kävellessä aina kun vasen jalka osuu maahan. Oireisiin kuuluu myös kivusta johtuva kiukkuisuus; tekisi mieli vain mököttää sohvannurkassa.
 
Jos teillä on hyviä kotikonsteja niin mielelläni kuulen niistä!
 
Muutoin kesäpäivät jatkavat kulkuaan ja ensi viikolla on jo juhannus. Sitä vietetään meidän perheessä tietenkin veneessä silliä ja perunoita syöden, kuohuviinilaseja kohotellen. Mitään suurempia purjehdussuunnitelmia ei tälle kesälle ole tehty, mutta merellisissä merkeissä luulen ainakin heinäkuun kuluvan.
 
Eilisilta ja viime yö puolestaan kului Jukolan Viestiä ja sitä edeltävää Venlojen suunnistuskisaa seuratessa. Vävy juoksi Jukolan, tytär ja teekkarineito osallistuivat naisten sarjaan. Siinä minua ovat aina viehättäneet erityisesti joukkueiden nimet kuten Äläkää Jättäkö, Ei Evidenssiä Eksymisestä, Hakualgoritmin Hukanneet, Kuplasta Karanneet ja Vauhdilla Ohi.
 
Ei kai urheilun tartte olla kovin vakavaa? Kuten ei kesäelämänkään?
 
Menenkin tästä laittamaan lasagnea kisoistapalaaville. Eikös urheilijat hiilihydraatteja syö?
 
Hyvää juhannusta kaikki kiloklubikamut!

PS. Hassu juttu on ilmennyt selaimessani (Google Chrome) jo muutaman viikon ajan. Kun avaan läppärin kirjanmerkeistä KK:n keskustelualueen, mulle aukeaa 60+ ketju viime joulun viestien kohdalta! Onkohan algoritmi vihdoinkin oivaltanut, että Tiinuliinu se on jouluihminen jos kuka? 🤔🤣

Pikseli, kyllä Heviteinikin ajoi manuaalisella kortin. Jos ajaa automaatilla, ei sitten saakaan ajaa manuaalisella, joten fiksumpaa näin päin.

Tiinuliinu, kylläpä sait viheliäisen vaivan. Toivottavasti paranee niin, että pääset juhannukseksi veneeseen.

Me siirsimme viime torstaina saareen lähtöä, koska piti juhlia Juniorin lukioon pääsyä. Samalla juhlittiin hänen mielitiettynsä pääsyä myös. Menevät eri lukioihin, mikä on ehkä ihan hyvä. Tyttö harrastaa taitoratsastusta valmennusryhmässä ja viettää paljon aikaa talleilla. Siellä nykyään aivastelee myös Juniori, vaikka on kovin allerginen hevosille.

Perjantaina sitten pisaroiden kastellessa kahden miljoonan hyttysen seurassa roudattiin tavaroita veneeseen. Miljoona hyttystä inisti ja se toinen miljoona imi innokkaasti vertamme. Ei me siiä vielä lannistuttu, kohti saarta. Vaan siellä odotti yllätys, joka melkein lannisti. Valtava mänty oli kaatunut laiturin maan puoleisen tason päälle, rikkonut kaiteet ja lepäsi niin isona ja tuuheana, ettei siitä läpi päässyt millään.

Hetki mietittiin ja sitten Justus lähti yrittämään toista kautta maihin. Rannassa ei ole yhtään helppoa kohtaa, vaan kiviä järven pohjassa ja maissa ja olin ihan kauhuissani, jos Justus kaatuisi kivikkoon. Pääsi kuitenkin kaatumatta ja haki moottorisahan. Kesti aika kauan, ennen kuin hän sai kävelyaukon raivattua. Ruvettiin purkamaan venelastia ja silloin alkoi ukonilma. Siinä vaiheessa mulla meni hermo ja itku oli aika lähellä. Osa tavaroista jätettiin saunalle sateen suojaan ja tärkeimmät saatiin mökkiin.

Seuraavana päivänä vasta huomattiin muita myrskyn vaurioita. Laiturin uloimmasta osasta yksi tukijuttu oli pettänyt ja koko laituri siirtynyt niin, että kaksi veneenkiinnitystukitolppaa oli mennyt savisessa pohjassa vinoon (se toki huomattiin jo tullessamme ja oli juttu sinänsä päästä laituriin ja saada vene kiinni). Laituria emme pystyisi mitenkään omin voiminemme korjaamaan.

Mökin takana iso kuusi oli kaatunut, mutta sillä ei ole kiire, kun siitä ei ole haittaa. Saunan edessä iso pihlaja kaatunut ja jäänyt konkeloon. Justus alkoi pätkiä männyn runkoa, mutta siitä on vieläkin monta metriä sahaamatta, on se niin iso.

Ja nyt tulee se maailman ihanin juttu. Valitin tyttärelle, joka oli kertonut perheelleen. Ja Heviteini soittaa, että tulee kaverinsa kanssa auttamaan! Justuksen pojan perhe on Japanissa, heidänkin mökkinsä pihalla pari puuta kaatunut. Ja tyttären perhe jossain muualla reissussa, joten kyllä tuli tarpeeseen poikien apu.

Heviteinin auttamishaluun varmasti vaikutti se, että sai ajella kolme tuntia! Pojat hakivat soutuveneen mantereelta, me emme olisi kaksin jaksaneet sitä kääntää ja raahata joen varteen, josta se sitten hinattiin moottoriveneellä saareen. Heviteini meni veteen, kaveri laiturin toiselle puolelle ja hitaasti hivuttamalla saivat laiturin oikealle paikalleen, Justus auttoi minkä jaksoi.

Minä paistoin ison kasan muurinpohjalettuja ja välillä herkuteltiin. Pojat tekivät iloisina kaiken pyytämämme ja kantoivat melkoisen määrän klapeja saunalle. Saunoivat pitkään ja katselin ikkunasta, kun he moneen kertaan hyppäsivät järveen ja peuhasivat vedessä.

Justus grillasi makkaroita ja kasviksia ja kylläpä maistui. Sitten pojat ottivat Aliaksen esiin ja alettiin pelata! Ei tarvinnut plärätä kännyköitä, pelattiin ja naurettiin. Nuoret eivät tienneet slalom-sanaa ja nauroivat, kun kerroin sen tarkoittavan laskettelua. Oli kuulemma ihan hassua heidän mielestään! Juttelimme myöhään, minä aina nautin nuorten kanssa rupattelusta. Nämä ovat olleet kavereita ala-asteelta asti, tosin nyt ovat eri lukioissa. Kaveri syttyy historiasta ja maantiedosta ja haluaa historian opettajaksi.

Tänään valmistin kunnon brunssin ja kävin sitten herättelemässä pojat. Kaveri oli luvannut viedä pikkuveljensä lastenleffaan, mikä minusta oli oikein hieno syy päästää heidät pois, Oltais kyllä mieluusti pidetty pidempäänkin.

Heippa,

ihan ensin vielä palaan Pikselin aiempaan kirjoitukseen nuoren neitokaisen ripille pääsystä. Facebookissa oli kauniita kuvia ja joo, kyllä Paavalin kirkko on kaunis. Piti laittaa tämä jo edelliseen viestiin, mutta oli niin täynnä omaa napaa, että vahingossa jäi.

Tiinuliinu tartuin heti heittoosi iskias vaivoihin liittyen. Se ei siiiiis todellakaan ole vanhojen ihmisten sairaus. Minä olin 39 vuotias, kun iskias iski oikein kunnolla kimppuuni.  Vuoden kärsittyäni kivuista iso prolapsi selässä puhkesi/repesi ja sen sisällä oleva (ymmärtääkseni) hapan neste valui sieltä ulos aika isolle alueelle. Jalat menivät alta ja onneksi olin jo huutanut siippaa avukseni, että ehti keittiöön ottamaan minut kiinni, niin että en lyönyt päätäni kivilattiaan. Mullahan on ollut aivan mahtavan ihana lääkäri noissa tule-vaivoissa ja samana päivänä sain lähetteen ja menin yksityiselle magneettikuvaan. Autossa istuminen oli sellaista tuskaa, että voivottelin ja itkin koko ajan. Kun lääkärini näki kuvat, antoi suosituksen yksityiselle lääkärille, joka lopulta Töölön sairaalassa leikkasi selkäni kolmen viikon päästä tuosta tapahtumasta. Silloin oli vielä olemassa sellainen erikoismaksuluokka (vai mikä se nyt olikaan nimeltään), että julkiseen sairaalaan pääsi "osittain" yksityispotilaana. Lääkärin palkkiot ja monet muut kulut maksoin itse, mutta sairaalan vrk-hinta oli normiluokkaa. Ja suurin etu tässä oli se, että pystyi valitsemaan leikkaavan lääkärin. Olin useamman kerran kuntoutuksessa Ortonissa ja siellä oli "vastaavia" potilaita kuin minä, jotka olivat leikkauksen seurauksena pyörätuolissa. Jonon ohi ei erityismaksuluokan potilaat päässeet, vaan normaali kiireellisyysjärjestyksessä. Tuon kolmen viikon odotusajan minulla oli koko ajan lähete päivystykseen, koska tilanteen paheneminen ja halvaantumisen riski oli todellinen. 

Leikkaus sujui hyvin, mutta siitä lähtien selkä on oireillut. Monta monituista kertaa leikkauksen jälkeen aloitin kuntoutuksen nollasta, periksi en kuitenkaan meinannut antaa. Ja sen jälkeen on tullut useamman kerran uusia pullistumia... joten muutama keino, jotka ovat minua auttaneet:

Makaa selälläsi ja laita selän alle kylmägeelipussi. Mielestäni on ihan loogista, että jos siellä jokin pullistelee ja painaa Toinen minua auttava keino oli tns-laite, jonka hankin jo ennen leikkausta. Yksi vielä nykyäänkin usein käyttämäni keino (myös muihin kipuihin) on piikkimatto.

Pahasta minulle on selän kiertoliikkeet. Esim. sauvakävely ei oikein sovi. Olen kyllä ajoittain sitä harrastanut, mutta huomasin, että ei ainakaan peräkkäisinä päivinä kannata. Mahdollisimman vähän istumista. Kävely - siinä määrin, kun siihen pystyy - on ainakin minulle ollut elinehto. Sitähän harrastat jo paljon. Kävely mieluummin pehmeällä alustalla metsässä kuin asvaltilla. Ja omalla kohdallani on tärkeää, että patja ei ole liian pehmeä. Alkuaikoina leikkauksen jälkeen jouduin vaihtamaan joustinpatjan puolentoista vuoden välein. Kerran ihmettelin, kun selkä alkoi oireilla jo kolmen kuukauden päästä. Minulla oli sellainen patja, jossa oli jämäkkä puoli ja pehmeämpi puoli ja käytin tietysti jämäkkää. Siinä oli kaksinkertainen joustinliinaus, joka teki siitä jämäkämmän. Muut perheen jäsenet nukkuivat sitten minun hylkäämilläni patjoilla, koska normaalisti sellaisen joustinpatjan käyttöikä on 10 vuotta. Kun sittten epätoivoissani huomasin, että kolmen kuukauden päästä ei enää toiminut, oli keksittävä toinen ratkaisu. Unikulmassa tehtiin mittojen mukainen patja, joka testattiin erilaisilla ohjelmilla ja poikkeuksellisesti sain erityisluvan palauttaa mittatilaustyönä tehdyn patjan, jos se ei minulle sopisi. Näin sitten kävi, (olin asioinut aiemminkin unikulmassa patja-asioiden vuoksi). Sen jälkeen liikkeen toimari kävi ihan meillä kotona ja tutki sängyn ja säteilyn? ja kaiken muun, jos olisi löytynyt selitys sille, miksi heidän tekemänstä patja ei selälleni sopinut. Muistaakseni näitä tapauksia oli muutamia vuodessa. Sitten samalla kerralla tämä henkilö kysyi minulta, että saisiko lainaksi patjan (halusivat tutkia sen), jota olin jo useamman vuoden käyttänyt vaihtaen aina uuteen puolentoista vuoden välein. Tietysti suostuin asiaan. Ja siinä tutkimuksessa selvisi syykin siihen, miksi viimeisin patja oli ollut selälleni poikkeuksellisesti "suopea" vain kolmen kuukauden välein. Patjan päälikangas oli väärinpäin. Eli jämäkkä puoli olikin pehmeä ja päin vastoin. Sain kyllä sitten korvauksen liikkeestä, josta noita patjoja ostin. Taisi silloin olla viimeisin kappale, joka vielä löytyi. Selkäni huomasi tämän erehdyksen eikä tuollainen asia olisi tullut mieleenikään. Nykyään joudun vaihtamaan sijauspatjaa usein - ja kun vanha minun selälleni hyväksi koettu vaihtaa merkkiä, olen aina vähän peloissani, että mikä uudessa on muuttunut. 

Tuossa vähän selkätarinaa. Toivottavasti myös käytännön neuvoja, jotka voisivat sinua auttaa. Sellainen tuli vielä mieleen, että kun nukuin kyljelläni, niin polvien välissä piti olla tyyny, samoin kuin päällimmäisen kädenkin alla, että ranka pysyi mahdollisimman suorassa. Kaikki keinot eivät tietenkään toimi samalla tavoin jokaiselle, mutta ainakin voi yrittää. Se säteilyhermokipu on suorastaan pirullista, joten en yhtään ihmette, jos olet kiukkuinen (vaikka ei sinua ole helppo kiukkuisena kuvitella). 

Eilen kun katsoimme urheiluruutua ja Jukolan viestejä, niin tuli mieleen heti tyttäresi perhe.

Toivottavasti selkäsi tokenee pian. Onneksi suurin osa paranee muutaman kuukauden sisällä. Toki tulehduskipulääkettä kannattaa käyttää, jos se auttaa yhtään kipuun, koska kipuliaana asento on varmasti huono eikä ainakaan tee selälle hyvää.

Mukavaa sunnuntaipäivän jatketta. 

Olimme näköjään IL: n kanssa samanaikaisesti kirjoittamassa. Voi hurjaa, kun näin kuvia Facebookissa noista myrskytuhoista. Ja nyt kun luin sun jutun, niin kyllä tuli ihan tippa linssiin, kun liikutuin Heiviteinin ja ystävänsä auttamishalusta🥰. Liikutun muutenkin helposti, mutta nyt tuntuu, että jotenkin tyttären rauskaushormonit vaikuttavat minuunkin 🤣

Hoijakkaa, olipahan melkoinen lukurupeama! Olin viimeksi kirjoittanut 31.5. ja lukenut sen jälkeen pari kirjoitusta, joten nyt oli lukemista todella paljon. Kiitos niistä. On mukavaa lukea hauskoja, kiinnostavia, liikuttavia ja jopa jännittäviä kirjoituksianne. En nyt hirveästi kommentoi, kun joutuisin lukemaan tekstit uudelleen, mutta kommentoin sen, mitä muistan.

IL, näin facessa kuvat mökkirannastanne ja näytti se kyllä melko hurjalta. Onneksi on tuollaisia ihania nuoriamiehiä, jotka tulevat tarjoamaan apua. Passien vaihtumisjuttusi sai minut nauramaan ääneen. Meirämmiähenkään ei olisi tarvinnut hankkia itselleen henkilökorttia, kun todennäköisesti monet asiat hoituisivat vanhentuneellakin passilla!

Tiinuliinu, en ole itse joutunut kärsimään iskiaksesta, mutta mitä olen kuullut kokemusasiantuntijoilta, se on viheliäisen kipeä. Nuo Kipan ohjeet varmaan ovat toimivia , mutta googlettamalla löysin sellaisen tiedon, että kylmähoitoa tulisi välttää, sillä se voi lisätä lihasten jännitystä ja pahentaa kipua. Sauna on parempi vaihtoehto sekä lämpöhoito kääreillä. Toivottavasti olosi paranee pian.

Teillä on monilla ollut yo-  ja muita valmistujaisjuhlia sekä rippijuhlia. Varmaan on hienoa seurata jälkikasvun aikuistumista ja etenemistä elämässä. Taisi olla Pikseli, joka kertoi rippijuhlista Paavalin kirkossa. Ko. kirkko on minulle hyvinkin tuttu, sillä siellä pidettiin aina kouluni joulu- ja lukuvuoden päätöshartaudet ja kun lauloin koulun kuorossa, niin niihin kaikkiin oli pakko osallistua, vaikken mikään kirkossakävijä olekaan koskaan ollut. Yleensä monet meistä kuorolaisista siirryimme istuskelemaan saarnojen ajaksi tornin portaikkoon, mutta liturgian ajan jouduimme kyllä olemaan esilaulajina aamenille sun muille! Paavalin kirkko valmistui vuonna 1930 ja se on mielestäni kaunis kirkko kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sitä on aika paljon korjailtu ja muutettu vuosikymmenten saatossa ja urutkin rakennettu kai pari kertaa uudelleen. Kirkkoherra Kanalasta voidaan olla montaa mieltä kuten myös Vesilahden kirkkoherrasta Harri Henttisestä, jonka kanssa olen ollut henkilökohtaisestikin tekemisissä työn puolesta. Jos pitäisi valita jompi kumpi, niin minun ääneni menee kyllä Henttiselle 😊

Me todella selvisimme syyhystä pelkällä säikähdyksellä. Mitään oireita ei ole ilmennyt ja kun altistumisesta on jo kuukausi, niin enää ei pelkoa olekaan. Kaikenlaisia vitsauksia sitä ihmispolojen varalle on keksitty 😒

Kipa kiitos kysymästä, autolla ajamiseni on sujunut ihan mallikkaasti. Osaan jopa sujuvasti peruuttaa auton pois autokatoksesta ja tiedän kumpaan suuntaan rattia on käännettävä, mikäli kylki alkaa liiaksi lähestyä katoksen seinää 😆

Olen järjestellyt meirämmiähen opiskelijakaveritapaamista täällä Tampereella ja sain mielestäni ruokailun ja muun ohjelman hyvin suunnitelluksi. Lähetettyäni lopullisen tiedotteen ensimmäisessä saamassani vastauksessa kysyttiin, että emmekö voisi syödä ko. ravintolan lounaan, kun se olisi huomattavasti edullisempaa. No, tokihan se on mahdollista ja sehän järjestyy vain ilmoittamalla asiasta ravintolan myyntihenkilölle, jonka kanssa olen neuvotellut. Aikataulun suhteen tulee kuitenkin ongelmia, kun yhden ruoka-annoksen syömiseen ei tarvita kahta ja puolta tuntia, vaikka ottaisi rupattelunkin huomioon. Minä sitten vastasin hänelle vähän kitkerään sävyyn, että toki voin kysyä porukalta mielipidettä asiasta, mutta olisi ollut kiva tietää etukäteen, ettei järjestelyvastaava saakaan vastata järjestelyistä ja käsittääkseni ennenkään ei näistä asioista ole päätetty huutoäänestyksellä! Odotan mielenkiinnolla, mitä tyyppi vastaa 😉 Näin meidän kesken, hän on vähän taipuvainen pomotteluun ja kaikesta päätellen hän on myös pihi!

Mitään ihmeempiä ei meille ole tapahtunut, paitsi että  meirämmiäs leikkasi eilen nurmikon, joten ei ihmeiden aika ole vielä ohi! Toivottelen teille mukavaa kesän jatkoa ja hyvää juhannusta, mikäli en kirjota sitä ennen. Minulla on hälytys puhelimessa, että muistan ottaa mämmin ajoissa sulamaan 😋