Heips kaikille!

Onhan niitä juhannuksia ehtinyt elämän varrella jo jokunen olla, kuten muitakin juhlia. Lapsuudenkodissani ei juhannusta kuitenkaan mitenkään vietetty ja aikuiselämässäni se on aina ollut viikonloppu muiden joukossa. Ehkä se johtuu osaksi siitä, että meillä ei ollut rantamökkiä, jossa olisi voinut polttaa kokkoa. Meidän mökkimme oli Espoossa reilun puolentunnin matkan päässä kotoa Helsingistä. Isoisäni rakensi sen 1920-luvulla ja koska isoäidilläni oli paha nivelreuma, niin veden äärellä olisi ollut hänelle liian kosteaa. Taata siis rakensi kaksikeroksisen talon Espoon Kauklahteen Nissinmäen laelle ja kaikki muut mäella asuivat siellä ympäri vuoden. Kävimme siellä meirämmiähen kanssa vuosia sitten Espoon asuntomessujen yhteydessä ja kyllä oli paikka muuttunut. Itse mäki rakennuksineen oli ennallaan, mutta kaikki mäen ympärillä, joka oli ennen peltoa, oli nyt rakennettu täyteen omakotitaloja niin lähelle toisiaan, että kädet melkein olisivat yltäneet yhden talon seinästä toisen seinään! Huvinsa kullakin 🙄

Vietimme juhannuksen rauhallisesti kaksin. Olin tilannut Kauppahallin kalakaupasta nk. Juhannusmyyssin, joka sisälsi savulohipalan, kylmäsavulohta, sinappisilakkaa, maustesilliä, sekä kolmenlaista ”herkkua” eli majoneesipohjaisia, miksi niitä nyt kutsuisi, mössöjä. Siinä oli mangorapuherkku, savulohiherkku sekä graavilohiherkku. Keitin muutaman perunan oheen ja niillä sitten herkuttelimme. Jälkiruoaksi oli mansikoita. Kuumaa on ollut, vaikka ilmalämpöpumppu pöhisee täysillä. Onneksi kattotuuletin makuuhuoneessa ja tornituuletin viihdehuoneessa liikuttavat ilmaa, joten ei ihan tukahduttavaa ole ollut ja olemme saaneet nukutuksikin. Mutta ihan oikeasti olen jo alkanut kaivata pientä pakkasta!

Minä olen jo pitkään kirjoittanut kaikki tekstit wordillä, joten ne ovat tallessa, mikäli foorumi ei niitä vastaanota. Voin siten yrittää aina uudestaan. Vahingosta on aina paras viisastua, sillä mikään ei ole niin inhoittavaa kuin kirjoittaa puoli tuntia saadakseen aikaan kaikenkattavan pläjäyksen ja sitten se vilahtaa bittitaivaaseen!

Muuten, mikään ei ole myöskään kurjempaa, kun jatkuvasti vääntää alkoholin käytöstä. En vaivaa teitä sen enempää asialla, mutta kerronpahan vain, miten homma alkaa ryöstäytyä vallan käsistä. Meirämmiäs kävi maanantaina Lidlistä 12 tölkkiä olutta ja ne oli juotu tiistai aamuun mennessä. Viimeiset kaksi hän siis joi aamulla! Kävimme eilen iltapäivällä kaupassa ja hän osti jälleen 12 tölkkiä, jotka on nyt juotu! Katsoin yöllä ennen nukkumaan menoa, että kaapissa oli vielä 4 jäljellä, mutta ne olikin sitten juotu pois siihen mennessä, kun nousin varttia vaille kymmenen! Siis kopallisen verran olutta kahdessa vuorokaudessa ja kun kysyn, eikö hänen järkensä todellakaan sano mitään, niin vastaus on vain, että ”kun janotti”! Hän juoksee vessassa puolen tunnin välein eikä juo mitään muuta nestettä, joten nestehukan vaarakin alkaa jo olla olemassa. Piilotin nyt hänen lompakkonsa, jota hän ei ole vielä huomannut, ja odotan nyt mielenkiinnolla, minkälainen sota siitä syttyy! Alkaisikohan tässä jo olla käsillä huoli-ilmoituksen teon aika?!

Enää muutama päivä kesäkuuta jäljellä ja sitten alkaa heinäkuu. Joku oli kirjoittanut faceen heti juhannuksen jälkeen, että enää puoli vuotta jouluun. Tiinuliinu, oletko valmis 😆

Toivotan teille kaikille mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua. Muistakaa juoda ja pysytellä varjossa 🙂

Ajattelin kirjoittaa wordilla ja kopioida sitten, mutta se ei ollutkaan niin yksinkertaista, koska minulla ei ole word-oikeuksia, vaan ne ovat mieheni nimissä.

Me olemme viettäneet hiljaiseloa kotosalla ja lähinnä seuranneet vierestä nuorten touhuja. Yo vapautui armeijasta juuri juhannukseksi. Muu perhe oli lähtenyt Joensuuhun, joten pojalla oli hyvä tilaisuus (ja lupa) juhlia, ensin armeijakaverin kanssa ja juhannusaatto-iltana muiden ystävien. Kiltisti nuo tuntuivat aikaa viettävän. Grilli oli kannettu meidän terassilta naapuriin ja sen äärellä siten istuskeltiin ja nautittiin hyvästä ruoasta. Luulen kyllä, että olutta ja viiniäkin oli tarjolla, olivathan kaikki jo 18 täyttäneitä. 

Tänään neljän pojan porukka lähti viikonlopuksi Västeråsiin, jossa yksi kavereista pelaa vesipallo-matsissa. Heinäkuun alkupäivinä yo aloittaa jälleen työt uimarantavalvojana, ja tulevaisuuden opiskelupaikkaakin pitäisi miettiä.

Yo:n sisko lukee kotona kemiaa syksyn ylioppilaskirjoituksiin. Hän aikoo kai kirjoittaa myös englannin.

Tytär perheineen lähti tänään perinteiselle lomalle Kreikkaan.

Minä tein vuotuisen nostalgiamatkan lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni Taka-Töölöön. Kävin jopa entisen kotitaloni takapihalla. Miten pieneltä se nyt näyttikään! Kävin kuvaamassa vanhan päiväkotini portaat, joille äitini minut aikoinaan jätti. Vanhempani olivat onnistuneet ostamaan oman kodin, jonne minä vihdoin 6-vuotiaana pääsin muuttamaan isovanhempieni hoivista maalta.

Kävelin rantoja seuraten Hietaniemen Uurnalehtoon, jonne äitini on haudattu. Vastoin sääennustetta siellä ollessani alkoi sataa, joten jätin käynnin isän haudalla Veteraanilehdossa väliin. Meitä oli iso joukko bussikatoksen alla odottamassa bussia, joka ajoi ohi! Kukaan ei ollut arvannut viittoa kädellä sitä pysähtymään, koska pysäkki oli vain tälle bussille. Taisi kuljettajalla olla huono päivä.

Paluumatka kotiinkaan ei sujunut entiseen tapaan, sillä ratatöiden vuoksi Leppävaaran suuntaan ei kulkenut yksikään juna. Niinpä ahtauduin täpötäyteen bussiin ja onnistuin saamaan istumapaikan. 

Vähän harmittaa tuo jokakesäinen elokapinallisten häirintä (tänäänkin piti Länsiväylä tukkia liikenteeltä)  ja nyt vielä pride-tapahtumat. Totta kai ympäristöä pitää suojella, mutta tuollainen niskoittelu yhteiskunnan infrastruktuuria vastaan ei ainakaan auta. Ja eikö nyt jo monenlainen sukupuolinen suuntautuminen ole ihan normaalia ja hyväksyttyä?

Eilen jaksoin kävellä pitkän metsälenkin, mutta lämmin yö on kai uuvuttanut, kun on vähän heikko olo. Olen pysytellyt sisällä ja nauttinut nesteitä. Viikon päästä meille asennetaan viilentävä ilmalämpöpumppu, mutta silloin nämä helteet ovat kyllä loppuneet.

Mukavaa kesän jatkoa kaikille!

Halitulijallaa, kotona ollaan!

On oltukin ihan koko viikko. Sunnuntai-iltana kiinnitimme pikku paattimme kotisatamaan, kun tiedossa oli kaikenlaista kaupunkiaskaretta. Käytiin sentään yhtenä iltapäivänä merellä yksien vähän kaukaisempien vieraiden kanssa: Ukkokullan muinainen unkarilainen yhteistyökumppani, joka nyttemmin asuu Meksikossa, vietiin katselemaan Helsinkiä mereltä. Mukana oli myös ko. rouvan kaksi teini-ikäistä tytärtä. Kovasti tykkäsivät kokemuksesta (tai sitten olivat vaan kohteliaita).
 
Viikko on ollut sen verran helteinen, että muutamia vuosia sitten hankittu viilennyslaite eli ilmalämpöpumppu on osoittautunut tänäkin kesänä nimensä veroiseksi ja hintansa arvoiseksi. Meidän kämpän kaikki ikkunat osoittavat etelään tai lounaaseen, joten aurinkoa riittää. Siitä tykkäävät erityisesti parvekkeen amppelitomaatit, jotka ovat innostuneet kasvamaan niin että kohisee. Tomaattejakin on tulossa; ensimmäiset punertavat jo. (Joo, tiedän että tomaatteja saa torilta ja lähimmästä ruokakaupasta mutta se kasvun ihme!)
 
Menna kysyi, joko olen valmis joulunviettoon. No multahan se käy ihan koska vaan – leipomuksia en sentään ole vielä aloittanut ja lahjatkin hankin vasta kun on hiukan viileämpi kanniskella kirjakasseja (lähipiirini tietää, että mitään muuta on turha odottaa, oli sitten joulu tai synttärit tai mikä muu juhla tahansa).
 
Tuota tekstien katoamista josta useampi on maininnut, en ole havainnut. Mä kirjoitan Wordilla, jota muutenkin käytän paljon, ja siirrän sitten tekstin KK:n forumille. 

Pikseli – eikö miehesi nimissä olevaa Wordia voi jakaa useammalle käyttäjälle? Käsittääkseni ihan yksityishenkilönäkin ostetun Word-lisenssin voi jakaa; tavallisimmassa käyttöoikeuksia taitaa olla viisi. Ainakin mulla on.
 
Koira kävi eilen trimmaajalla ja on nyt vain puolet entisestään. Karva-artisti naureskeli että kesätukka se olla pitää!
 
Löysin muuten lähimetsästä eilen ensimmäiset kypsät mustikat. Metsämansikoita maistettiin jo juhannuksena. Sydänkesää siis.
 
Sydämelliset kesäterveiset siis, kaikki KK-kamut!

Tiinuliinu, olen ymmärtänyt, että toisesta word-lisenssistä pitää maksaa. Minä kun en ammatikseni kirjoita, niin ajattelin, että kirjoitan vähäiset tekstini mieheni tunnuksilla, mutta silloinpa en pääse omassa tilassani kopioimaan enkä korjaamaan tekstiä. 
Ei kai sellainen perhelisenssi kovin kallis olisi, joten täytyy harkita.

Merelle, kiitos vinkistä! Tuota täytyy kokeilla.

Kiva oli lueskella kuulumisianne. 

Me olimme Justuksen sisaren hautajaisissa Riihimäellä. Siunaustilaisuus oli jotenkin outo, pappi olisi voinut puhua ihan kenestä tahansa, niin persoonaton oli puhe. Ehkä ei ollut jutellut omaisten kanssa. Minulla ainoastaan hattu päässä. (oli mulla tietenkin muitakin vaatteita) Eihän etiketti sitä vaadikaan, mutta mä vaan niin nautin pukeutumisesta tilanteen mukaan. Muistotilaisuudessa eräs herra tuli sanomaan, että sinä olit niin elegantti, voi kun muutkin viitsisi. Oli mukava tavata Justuksen sukulaisia, joista osan tunsinkin ja juttua riitti. Koskettavinta oli aikuisen lapsenlapsen muistelupuhe mummilleen, tuli sydämestä aitona.

Olin kieltäynyt lähtemästä sunnuntaina saareen, koska tunsin tarvitsevani yhden päivän kotona puuhaillakseni sitä sun tätä. Keräilin eri pinoja; Hankasalmelle yhdet vaatteet, Tahkolle lämpimän, kylmän ja sateisen ilman vaatteet, tuliaisia serkulle ja puruluita koirille. Haimme bonuslapsenlapselta jo vauvan turvaistuimen, veneilyliivit ja itkuhälyttimen, ettei heidän tarvitse junassa niitä raahata.

Eilen sitten matkaan. Justus kävi heti aamusta hakemassa Teurastamosta Watkin'silta ribsejä ja muita erikoisherkkuja. Pälkäneellä pysähdyttiin Niitty-Seppälän maalaistilalta ostamassa 2,5 kg mansikoita, perunoita ja porkkanoita. Poikettiin Kangasalle Tamsilkin outlettiin, josta ostin hamesortsit (edestä kuin kietaisuhame, takaa sortsit) sekä merinovillasilkkisen ponchon. Mahtuu käsilaukkuun, josta helppo vetäistä ylle, jos palelee. Orivedeltä ostettiin varsinaiset ruoat.

Justuksen pojan perhe oli omalla mökillään ja pojat roudasivat kaikki ostokset veneeseen. Mikä helpotus! Vaan sitten alkoi sataa. Ja satoi ja satoi koko venematkan, satoi, kun kannettiin ensin tavaroita saunan kuistille ja sieltä vähitellen mökin terassille. Oltiin ihan likomärkiä, rintsikatkin. Kun tavarat oli saatu kannettua ja vaihdettua kuivat vaatteet, sade loppui ja aurinko alkoi paistaa. Olin kiukkuinen luonnolle ja latelin muutamia painokelvottomia juttuja.

Tänä aamuna heräsin auringonpaisteeseen ja painelin uimaan. Vesi oli aika viileää, +19, mutta virkisti ja kiva oli tulla mökkiin, jossa kahvi jo tuoksui. Nyt olen etsiskellyt tavaroitamme, jotka löytyvät vähitellen ihan eri paikoista, mihin olin ne jättänyt. Täällä on nimittäin ollut poissaollessamme Justuksen tyttären perhe ja pojanpoikia. Esimerkiksi tiesin jättäneeni tänne avaamattoman kauramaitopurkin, mutta sitäpä ei ollut missään kolmesta jääkaapista. Käytin kahviini Justuksen kermaa. Äsken se purkki löytyi jauhokaapista, varmaan tarvittu jääkaappitilaa eikä avaamattomia kauramaitoja tarvitse välttämättä säilyttääkään jääkaapissa. Olen vaan huomannut, että ukonilmalla se kyllä hapattuu tavallisessa kaapissa.

Yksi makuuhuoneista olisi valmisteltava bonuslapsenlapsen perhettä varten, en vain löydä kassia, jossa on heille lakanat ja pyyhkeet. Se on kyllä sanottava, että mökki on aina muiden jäljiltä tosi siisti. Onneksi meillä on myös mun mökki, sillä heinäkuun viikonloput on jo saaressa varattuja Justuksen pojanpojille ja heidän kavereilleen sekä tyttären perheen ystäville.

Tänään menemme Rönnin Kesäteatteriin Justuksen pojan perheen kanssa. Siellä esitetään Maria Jotunin Kultainen Vasikka. Jotuni oli Justuksen miniän äidin isoäiti.

Jaahas, on lähdettävä taas kerran lehtipuhaltamaan terasseja, jotka tuuli on täyttänyt havunneulasilla ja muulla roskalla.

Luin äskeisen viestini ja nauratti kirjoitus- ja kielioppivihreiden määrä. En viitsinyt korjata. Paitsi tein lisäyksen tuohon "minulla oli ainoastaan hattu päässä". Kuvittelin itseni tilaisuudessa pukeutuneena vain hattuun!

Merelle ainakin haluaa kuulla Zappan edesottamuksista, joten tässä niitä tulee: Koira täytti eilen kaksi vuotta ja sain hauskoja kuvia, kun se herkuttelee omalla maksalaatikkokakkusellaan, jossa oli kaksi nakkia pystyssä. Zappa on kova poika keräämään aarteita, tytär huomasi puutarhassa multakekoja, joista löytyi tyhjiä pulloja, leivänkannikka, leluja ym. Heviteini ei kerran ehtinyt leikkiä tarpeeksi Zappan kanssa, joten koira otti pojan kengän ja kävi heittämässä sen altaaseen.

Leikin huumassa se putosi itsekin veteen ja vielä syvään päätyyn. No koirahan ei siitä hätääntynyt, ui toiseen päähän, asettui altaan portaille makoilemaan ihan sen näköisenä, että näin mä sen halusinkin menevän. Zappa ui mieluiten meressä ja Alteassa on erityinen uimaranta koirille, niiden omistajat polskivat siellä lemmikkiensä seurassa eivätkä koirat malta ruveta mihinkään reviiritaisteluihin, kun kaikilla on hauskaa.

Zappa käy lenkillä varhain aamulla ja myöhään illalla, koska päiväsaikaan on liian kuuma. Kerran erehtyivät päivälenkille, aikansa taaperrettuaan koira lysähti kyljelleen eikä liikkunut mihinkään. 43-kiloista hauvelia on aika raskasta kannella, joten Heviteini kutsuttiin apuun. Hänellä on käytössään vävyn vanhempien avomersu, joten pyydetty tehtävä oli mieluinen. Hän on cruisaillut jo  kaikkialla, olen saanut videonpätkiä, kun nuori mies on vuorilla, vanhassa kaupungissa, meren äärellä jne. Vanhempansa olivat vanhassakaupungissa sangrialla ja poika haki heidät kotiin. Sain videon, kun vävy istuu pelkääjän paikalla, huitoo käsillään ja laulaa täyttä kurkkua, kun ei tarvitse itse olla selvin päin!

Ajatelkaa itse, millaista olisi olla 18-vuotias, ajella Espanjassa avoautolla! Lähetin pojalle bensarahaa ja pyysin ajelemaan minunkin puolestani.

Ei, nyt mä menen oikeasti etsimään sen lehtipuhaltimen. Justus rupesi suutariksi, kun mun juhla-avokkaista lähti pohja irti. Hän on kerännyt ruokapöydälle erikoisliimaa ja jotkut puristimet, mutta miestä itseään ei näy missään. Minä kyllä sanoin, että viedään noi suutarille, mutta "ei tarvi, pikkujuttu".

Onko tämä iän tuomaa tarkkaavaisuushäiriötä?

Aamiaisen jälkeen menin väliterassille kaataakseni ylijääneen kahvin ns. laskiämpäriin,jonka vieressä on myös puhdas, järvivesiämpäri. Vaan laskiämpäriä ei ollut missään, ehkäpä se olisi muualla, koska Justuksen tyttären perhe oli ollut mökillä viimeksi. Nakkasin sumpit kuusen alle. Menin pesemään hampaani etuterassille ja huomasin linnun kakkineen tuolille, no putsaisin sen, kun lämmittäisin tiskivettä.
Huussikäynnin jälkeen huomasin, että käsipesuastia alkoi olla tyhjä. Vaan en löytänyt kastelukannua, joka ei ollut omalla paikallaan. Lähdin etsiskelemään sitä, jolloin huomasin, että olin unohtanut aamu-uintini jälkeen kylpypyyhkeeni laitturille lepotuolin päälle myttyyn. Se taas johtui siitä, että päähäni oli pälkähtänyt inventoida veneessä olevat kelluntaliivit, riittäsikö niitä kaikille viikonlopun vieraille.
Otin pyyhkeen viedäkseni sen saunalle, vaan vastaan tuli Justus, joka ei löytänyt isoja oksasaksia mistään. Heitin pyyhkeen ohimennessäni narulle ja rupesin auttamaan etsinnöissä. Oksasakset löysin vajan sisäpuolelta oven vierestä, Justus oli ”etsinyt” vain niiden omasta naulasta.
Lämmitin tiskipaikalla vedenkeittimessä vettä ja päätinkin tiskata eilisen illan ja aamun astiat saman tien. Justus tuli sanomaan, ettei löydä teleskooppisahaa mistään, vaikka muisti jättäneensä sen rantaan jonkun puun oksalle. Lähdin etsimään, mutta ei sitä ollut oksilla, ei saunan seinustoilla eikä allakaan. Sen sijaan löysin laskiämpärin, jonka joku oli täyttänyt järvestä likoamaan ja piilottanut puun taakse. Hakisin sen kohta, ensin laitoin tekstarin Justuksen lapsille oksasahasta. Poika kertoi käyneensä lainaamassa sen. Oli luvattu sadetta, joten siirsin pyyhkeeni narulta pukuhuoneeseen.
Justus päätti ruveta valmistelemaan lounasta, kerran hänen ahkerointinsa kaatuneen männyn loppuraivauksessa ei onnistunut oksasahan puuttuessa. Sain tiskit tiskattua. Päätin haravoida sisäpihalta kuivuneita lehtiä, kunnes lounas olisi valmis. Justus tuli kysymään, missä grillipihdit ovat. Kävin hakemassa ne tiskipaikalta kuivumasta. Hain kottikärryt ja haravan ja pääsin työn alkuun, kun huomasin kastelukannun nököttävän yrttilaatikkoni alla. Kävin täyttämässä sen, mutta sitten päätin poimia yrtit ennen sadetta lounaan salaattia varten. Viininlehtiä, persiljaa, herneenversoja ja basilikaa. Menin väliterassille pestäkseni tomaatit ja kurkun, mutta se laskiämpärihän oli edelleen laiturin vieressä puun takana.
Nautimme aperitiiveiksi GT:t (gin tonicit), viimeinen tonic-purkki, joten kirjoitin kauppalistaan ”tonic-vettä”. Kun Justus paistoi pihvejä, menin vielä hetkeksi haravoimaan. Lounaan jälkeen kömmin etukäteen makkariimme ja kokeilin ystävän antamaa neuvoa korvatulppien käytöstä: kierrä ne ohueksi, kostuta suussasi ja tunge korvaan, etkä kuule kaverin kuorsausta. Olin puoliunessa, enkä todellakaan kuullut miehen avaavan oven, laskevan rullakaihtimen alas. Mutta kun hän köllähti viereeni, aistin sängyn tärisevän ja huusin hätäpäissäni, että apua maanjäristys!
En saanut unta tämän kauhukokemuksen jälkeen. Nyt istutaan kahvilla ja ihmetellään. Olen mielestäni touhunnut koko päivän, mutta huussin vesisäiliö on täyttämättä, terassin tuolilla on edelleen linnunkakat, kottikärryn seisovat pihalla täynnä lehtiä, osa patiosta on haravoimatta. Ainoa konkreettinen ja loppuun asti suoritettu asia on rivi kauppalapussa: tonic-vettä.

IL hyvä!
Saithan tiskitkin tiskattua. 😉

Mutta muistissa ei ainakaan ole mitään vikaa. 🤣😂
Luin miehellekin kertomuksen ja nauroimme yhdessä hauskaa kerrontaa. 

IL - tuohan kuulostaa aivan meikäläisten touhulta. Paitsi ettei UK:lla ole oksasahaa. Eikä mulla kottikärryjä.
Jatkatte vaan samaan malliin 😁