Tervehdys näin kolmannen adventin viime tunneilla.
Eipä ole tullut pitkään aikaan kirjoiteltua. Olen kyllä lukenut teidän kuulumisianne säännöllisesti. Jotenkin vaan tuntuu, ettei tässä omassa olemisessa ole juuri kerrottavaa. 🙂 No marraskuussa me tehtiin viikon reissu Portugaliin ja se olikin ihana matka. En muista olenko kertonut siitä mitään... Ensin olimme Portossa neljä päivää ja sitten vuokrasimme auton kolmeksi päiväksi. Kiersimme siellä vuoristoalueella ja kyllä olikin kauniita maisemia. Haluaisin mennä uudelleen Portugaliin. Ja ajankohta voisi olla kevät tai syksy. Vaikka nyt oltiin marraskuussa, oli lämpötila jotain 20-23 päivisin. Minulle olikein ihanteellinen. En enää kaipaa hikihelteitä. 

Mies ehti jo käydä tässä itsenäisyyspäivän aikoihin Englannissa vajaan viikon. Minä en lähtenyt kun hänellä oli vähän sellaisia sukututkimusjuttuja siskonsa kanssa enkä minä yksin halua kierrellä missään. Sitä paitsi minua tarvittiin Oulussa 🥰 Tuli hälytys tulla pikku tylleröiden seuraksi yhdeksi illaksi kun vanhemmillaan oli menoja. Onneksi  silloin oli hyvä keli ajaa ja ajoin mennen tullen päivän valossa. Pimeässä en tykkää ajella. Tuntuu, etten näe mitään. Ja pelottaa hirvet ym. eläimet. 

Viikko sitten oli meidän kylän joulumyyjäiset ja siellä olin taas ompeluksieni kanssa. Oli ihan kivaa ja paljon väkeä liikkeellä. En sitä ennen sitten olekaan jouluvalmisteluja tehnyt. Vielä piti tällä viikolla ommella yksi tilausjuttu ja sitten tein pikkuisten nukeille vaatteita muutamana päivän. No, olen saanut piparit, ässät ja pullat leivottua ja tänään tein vielä pienimmälle omia pipareita, ettei hän liikaa innostuisi makeista vielä. Vähän kaappeja kävin eilen ja tänään läpi. Sanoin tyttärelle, että siivoan vain ne kaapit, joissa meinaan jouluna olla😄 eli jääkaapin, ruokakaapit ja joitakin astiakaappeja +lusikka- ym. laatikot. 
Melkein koko päivä meni kun siivosin ompelupöytääni. En tiedä, miksi minä saan sen aivan täysin sekaisin kun teen jotain? No nyt se on taas siisti ainakin välipäiviin asti. Silloin lupasin tehdä neljä pikku laukkua. 
En voi paljon leipoakaan kun pakastimeen ei mahdu. Meillä meni tuossa pari kuukautta sitten pakastin rikki ja piti hätäpäissään äkkiä hommata uusi. Oli pakko ostaa vähän pienempi kun ei isompaakaan haluttu. Joten sehän oli heti melkein täynnä eikä ole ehtinyt paljon vielä marjoja syödä. Leivon pari saaristolaisleipää ja pari vuokakakkua viikon lopulla, joten eiköhän ne pärjää sitten ilman pakastinta jouluun. 
Yritän saada siivoukset valmiiksi torstaina niin saa nauttia vähän järjestyksestä ennen kuin porukat alkaa kokoontua. Pojan perhe tulee luultavasti lauantaina ja tyttäret miehineen sunnuntaina. Sitten se mylläkkä alkaakin 😄Mutta ei haittaa. Minä niin nautin kun saan kaikki rakkaat ympärilleni, vaikka vähän ahdasta onkin muutama päivä. 
Aaton aattona vietetään pikku tyttöjen synttäreitä. Oikeasti vanhemman synttäri oli jo 3.12 ja nuoremman on 10.1. Mutta nyt niitä vietetään kun kaikki on paikalla.
Jouluaatoksi pitäisi sitten joulupukki hommata jostain. Kysyn naapurin miehen isältä, onko se tulossa naapuriin pukkeilemaan ja kävisi sitten meilläkin. Hän on kahtena vuonna meillä piipahtanutkin. Meillä lahjoja saa vain lapset, joten ei pukilla paljon ole vaivaa. 

Hiukan huoliakin tässä on ajatuksissa koko ajan. Siskon mies on aika huonossa kunnossa eikä oikeastaan yhtään tiedä, kauanko hän jaksaa vielä pysyä elämässä kiinni. On sairastellut paljon sen jälkeen kun kaatui ja joutui leikkaukseen. Tuli bakteeria sairaalasta ja kaikenlaista tulehduskierrettä sen seurauksena. Ei ole kevään jälkeen pystynyt kävellä ja muistisairauttakin on. Sisko on murheellinen eikä jaksa joulua ajatella. Onneksi hänen kaksi poikaansa asuvat naapurissa ja tyttäretkin naapurikylässä, joten ei ole niin yksin.

Tässä itse jännitän, että saanko vielä flunssan ennen joulua. Mies on ollut nyt neljä päivää flunssassa, mutta vielä en ole tuntenut mitään oireita. 🙏🏻. Olisi kamalaa, jos lapset joutuisivat peruuttaa tulonsa. Nyt mies jo alkaa olla paremmassa kunnossa. Äänikin alkaa toimia. 

Toivotan kaikille hyvää joulun odotusta ja paranemisia kaikille, jotka ovat sairastelleet. Otetaan joulua vastaan tyynellä mielellä, ilman stressiä ja turhaa touhotusta. ❤️

Halitulijallaa, kotona ollaan!

Tosin ei ihan alkuperäisessä aikataulussa, mutta silti.

Nimittäin Finnairin perjantainen lentäjälakko sekoitti myös meidän suunnitelmat; paluulennon piti lähteä Malagasta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kello 00.25.

Perjantaina puoliltapäivin puhelimeen poksahti viesti: lentonne on peruttu, pahoittelemme asiaa ja ilmoitamme muutoksista myöhemmin. Puolen tunnin päästä tuli toinen viesti: teidät on sijoitettu sunnuntain aamupäivälennolle, sopinee?

No sopihan se. Itse asiassa mukavampaakin kuin keikkua kentällä puoliltaöin; mikään ei ole auki, nukuttaa. Ja kun tietää että kotimainen yhtiömme lentää päivittäin Malagaan vain kaksi edestakaista niin hyvinhän tuo uudelleenreititys oli onnistunut.
 
Katsottiin kumminkin elektronisia matkalippuja kun sellaiset sähköpostiin tulivat. Muuten OK, mutta ruumassa matkustavaa koiraa ei mainittu kummassakaan. (No ei kyllä ollut mainintaa matkustamokoirastakaan.) Siispä jonoon Finnairin chattiin, jossa vierähti toista tuntia. Tekoäly kun ei osannut asiaamme hoitaa, vaan lupasi yhdistää kollegalleen jonka jonossa oli jo ennestään viitisenkymmentä asiakasta.

Kun kollega sitten lopulta avasi viesti-ikkunan, ei hänkään osannut sanoa asiaan muuta kuin että koiraa sijoitetaan ja asiasta ilmoitetaan 24 tunnin sisällä. Lauantaina lenkkeiltiin, pakattiin ja odoteltiin sitä ilmoitusta. Varmuuden vuoksi kartoitettiin paikkakunnan ja naapuripaikkakunnankin hotellitarjonta (kaikkiallehan ei koiravieraita oteta) sillä meidän kämppäämme olivat seuraavat asukkaat tulossa sunnuntaina ennen puoltapäivää, ja siivoojallekin piti työrauha varata edes hetkiseksi.

Ilmoitusta ei kuulunut, vaikka aika kului umpeen. Ei tullut myöskään uusia lippuja. Mentiin kuitenkin lopulta tutkimaan asiakkaan omalla sivulla sijaitsevaa matkaselostetta. Siellähän se luki selvällä englannilla: dog in hold, confirmed. (Ei vaan kukaan muistanut meille mainita tuosta vahvistuksesta.)

Tekoäly on siitä näppärä, että se kääntää kielestä kuin kielestä miltei mihin tahansa. Pyysin espanjannoksen em. dokumentista, nukuttiin rauhaisa yö ja sunnuntaiaamuna ajettiin taksilla Malagaan. Mijaksen vuorten yllä paistoi täysikuu.

Malagan kentän ystävällinen virkailijamies ei ollut kiinnostunut mistään kirjoitetusta tekstistä, katsoi vain koko kolmikon passit (koirallahan on omansa, jossa omistajan passista poiketen on merkinnät mm. rokotuksista) ja kehotti viemään koiran kollegalleen. Tämä läpivalaisi kopin, rapsutteli Lyytiä aikansa ja ympäröi kopin kolminkertaisella pakkausteipillä. Vilkutti iloisesti, kun koirankoppi lähti liukuhihnalle.

Viereisellä tiskillä suomalaispariskunta, jonka villakoiralle oli varattu paikka matkustamossa, yritti saada vastahakoista virkailijaa ymmärtämään että kyllä, oh yes, si si si, koira on otettava kyytiin. (Lopulta onnistuivat, koska näimme heidät vielä Helsinki-Vantaalla. Yritimme kyllä pysytellä kaukana ns. tapahtumien keskipisteestä, koska etenkin rouva tuntui olevan aika tuohtunut.)

Lento sujui sitten kuten tuollaiset muutaman tunnin lennot sujuvat. Torkut, lueskelua, vähän vettä. Kentällä haettiin häntäänsä heiluttava koira Finnairin saapumispalvelusta, kiitettiin kauniisti ja marssittiin taksijonoon. Sipoon metsien yllä paistoi täysikuu.

Rauhaisampaa joulunodotusta teille, rakkaat KK-kamut!

PS. Onpa ihanaa kun maa on valkoinen vaikkei se sellaisena varmaan kauan pysy. Lyytikin löysi aamulla tuoreet jäniksenjäljet ja unohti Espanjan ihanuudet heti hetkessä.

Hei ja kiitoksia kovasti kirjoituksistanne. 

JJ hyviä uutisia polvesi suhteen ja ihania uutisia miehesi voinnin suhteen tuli sinulta.

Japenan jouluvalmistelut ovat kyllä omaa luokkaansa. Edelleen ihmettelen, miten jaksat tuon kaiken ja ehdin tuossa viime viikon alkupuolella käydä Facessa ihailemassa taas kerran joulukatuanne. Sen jälkeen en siellä ole ehtinyt käymäänkään.

Mustikkaposki kyllä on ihailtavaa tuo sinun tarmosi järjestötoiminnan parissa. Heinoa, että vanhan talon työt edistyvät. Sitä on varmasti upee seurata.

IL  kyllä olen pahoillani puolestasi, kun täältä luin, että olet saanut tuon ikävän jälkitaudin. Voin vain kuvitella, kuinka harmittaa, kun kaikki suunnitelmat menivät pieleen. Onneksi vielä aikaa sentään toipua jouluun mennessä.

Pikseli onpa helpotus kuulla, että vihdoin löytyi syy vaivoihisi ja nyt sitten voi odotella paranemista, kun syy on selvillä ja lääkitys kohdallaan.

Kivikasa oli mukava kuulla uutisia sinusta. Kerran täällä jo kyselinkin perääsi. Teidän perhejoulu kuulostaa ihanalta. 

Tiinuliinu ja Ukkokulta olette viettäneet "seurarikasta" aikaa Espanjasta. Onneksi lentonne Suomeen järjestyi hankaluuksista huolimatta noin hyvin. Mikä muuten on "rajana", että pienen koiran saa ottaa matkustamoon koneessa? Tytär ja vävy vähän suunnittelevat, että jos lähtisivät keväällä noin kuukaudeksi Espanjaan. Toisaalta hauvavauva täytti juuri viime torstaina 12 vuotta, joten ajattelivat, että olisi ehkä muutenkin liian rankka tuo lento sille, vaikka saisikin mukaan matkustamoon. Jos matkansa nyt toteutuisi, niin todennäköisesti hauvavauva tulisi meille sitten hoitoon. 

Me tulimme viime keskiviikkona tänne "etelän" vilskeeseen. Sen jälkeen vapaa-ajan asunnollamme on satanut lunta reilut 30 cm. 

Torstaina ensin kaupat ja sitten pikkumiehen luo. Voi, miten paljon oli muutoksia ja edistystä kahdessa viikossa ja yhdessä yössä tapahtunut. Olimmekin useamman tunnin siellä ja vaihdoin ensi kerran vaipat pikkuiselle ja puin yökkärit päälle. Maailman murheet ja huolet unohtuvat, kun saa pidellä häntä. Tyttärellä on onneksi sellainen "syöttötyyny/rengas", jonka avulla minäkin pystyn kipeine käsineni häntä pitämään sylissäni. Ylihuomenna hän tulee ensi kertaa meille hoitoon, että vanhempansa saavat tehdä rauhassa joulusiivouksen. Pikkumies painaa jo 6 kiloa ja jos kakkapyllyn pesua tarvitaan, niin se jää siippani hommaksi. En tällä hetkellä kykene moiseen. 

Perjantai ja lauantai menivätkin sitten isän juhlia järjestellessä, juhlapaikkaa laittaessa ja koristellessa sekä lauantaina sitten juhliessa. Poikamme vähän uhmasi kohtaloa ja ajoi perjantaina isän luo. Vasta eilen illalla ajoi takaisin kotiin sieltä. 

Vieraita juhlissa oli yli 50, vaikka hiukan tuli peruutuksia koronan ja flunssien vuoksi. Itse juhlat olivat todella kivat. Isä piti puheen ja muutama toinenkin. Minä olin tehnyt isälle sen laulun, joka nyt jatkui siten, että oli 10 viimeistä vuotta isän elämästä siinä kerrottuna. Kun kuulin lauluesityksen jälkikäteen, niin pitää sanoa, että meni paremmin, mitä olisin odottanut. Meitä oli neljä laulamassa ja yksi serkkuni säesti sitä kitaralla. Ohjelmassa oli myös yhteislaulua. Kun juhlat on joulukuussa, niin joululaulut ovat yleensä sellaisia, jotka kaikki osaavat. Meillä on vielä pianonsoittajakin aina säestämässä, kun yksi serkuistani on kanttori. Pikkumies käyttäytyi erinomaisesti ja sylejä riitti, niin että saivat vanhemmat syödä rauhassa. Otimme valokuvan, jossa meitä oli isäni, minä, tytär ja pikkumies - neljä sukupolvea samassa kuvassa. Juhlissa oli lämminhenkinen tunnelma ja isä oli tyytyväinen.

Ruokailu sujui hyvin ja sinne palkattu keittiöväki hoiti hommansa hienosti. Tähän asti on ollut aina suuret ruokapidot (4 aiempaa juhlaa 10 vuoden välein). Nyt olimme voileipäkakkulinjalla - sekä liha- että lohikakkua. Mansikkakakku teki hyvin kauppansa. Äidille jäi pieni pala, jonka isä vei eilen hänelle. Kun lauantai-iltana vihdoin pääsimme kotiin, tuntui, että olen kuin tyhjiin puristettu sitruuna. 
Eilen olimme vaan kotona. Oli kauheasti tekemistä ja järjestelyä, kun en ollut täällä mitään ehtinyt tehdä tulomme jälkeen. Sain jopa imuroitua eilen. 

Tänään lähdemme iltapäivällä ystävien luokse syömään. Kokoonnumme kolmen pariskunnan voimin. Sama poppoo on yleensä meitä koolla juhannuksena meidän ykköskodissamme. 

Huomenna on vielä kauppa-asioita - osa lahjoista vielä ostamatta ja hautakynttilät, yhtäkään ei ole paketoitu.... Huomenna käymme myös taas isän luona ja viemme hänet (sekä itsemme) äitiä katsomaan ja isä pääsee kauppaostokset hoitamaan. Sitten seuraavana päivänä onkin pikkumiehen hoitopäivä. Sinapin teko jäänee torstaille. 

Tässä alkaa olla lähes kaikki päivät etukäteen taas ohjelmoituja. Aatonaattona meillä on iso hautausmaakierros, kun käymme neljällä eri hautausmaalla yhdessä tätini kanssa. Aattoa on tarkoitus sitten viettää tyttären ja vävyn luona ja joulupäivän aamuna suuntaamme auton nokan kohti ykköskotiamme - mikäli lumi ei ole esteenä. Siippani on kyllä etukäteen puhunut auraajan kanssa tulostamme. 
Polviasiaan palaan taas myöhemmin, kun ehdin. 

Mukavia päiviä itse kullekin. Terveyttä toivotan jokaiselle taholleen ja perheineen. 
Vielä en hyvää joulua tässä toivottele, mutta leppoisaa joulunalusaikaa.

Kun ei tämän aamun jälkeen ole kummempia kuulunut (mitä nyt keskustan loskassa tallusteltu ja kirjaostoksilla käyty ja joulukortit kirjoitettu ja taisipa pari pakettiakin lähteä) niin vastaan Kipan kysymykseen koiramatkailusta.

Meidän käyttämällämme Finnairilla matkustamoon otettavan koiran painoraja on 8 kg, siis koira ja kantolaukku yhdessä. Periaatteessa laukun pitäisi mahtua edessä olevan istuimen alle (laukulle on lentoyhtiön sivulla maksimimitat) mutta ei sitä ole ollut koskaan pakko sinne työntää. Koiran on kuitenkin oltava laukussa koko lennon ajan (paitsi jos joku koiraystävällinen henkilökunnan jäsen haluaa ihan hiukan kurkistaa vetoketjun välistä 😉) Yhdelle lennolle otetaan ainoastaan 2 koiraa, toinen matkustaa ihan ensimmäisillä riveillä, toinen mahdollisimman takana, etteivät haista toisiaan ja rupea metelöimään. 

Lyyti painaa nykyään 7.5 kg. Eli on kantolaukkuineen just sen verran yli painorajan että joutuu/pääsee ruumaan. Ei sekään kamalaa ole, siinä osastossa on kuulemma valot ja sopiva lämmitys. (Meni siis marraskuun alussa ekan kerran ruumassa, ja tuli nyt ruumassa takaisin. Mikäli hännänheilutuksesta voi päätellä, koiralla oli ihan mukava matka.)

Eri lentoyhtiöillä on vähän eri standardit. Norwegianista en tiedä, mutta AirBalticilla kuulemma matkustamokoiran maksimipaino olisi 10 kg. Ei ole kuitenkaan vaihdettu heidän asiakkaakseen, koska Helsingistä Malagaan ei ole suoria lentoja. Joutuis vaihtaan konetta Riikassa. Ja muutenkin tuo kotimainen on toiminut tosi hyvin.

Liityn koiramatkailukeskusteluun. Zappahan ei pääse enää ruumaankaan, kun koira plus boxi saavat painaa yhteensä 50 kg ja Zappa painaa jo 44 kg, boxi 12 kg. Joten koiran takia ajavat aina Espanjaan. Zappa ei muuten ole yhtään pulska, täyttä lihasta ja jäntevyyttä, kylkiluut kumottaa.

Jaksoin eilen sen verran, että veimme pojat joulubuffettiin. Hehän eivät koskaan syö perinteistä jouluruokaa, koska Espanjassa syövät kaloja ym., ei laatikoita ja sellaisia ruokia. Hyvin näytti maistuvan. Minäkin söin lusikalliset laatikoita, nyt en niitä enää tarvitse enempää.Rakastan graavikaloja ja mätiä. Oli kiva jutella poikien kanssa, juttelevat minulle sellaisia asioitaan, joita eivät vanhemmilleen kerro.

Tänään kävivät siivoojat, suomalainen sekä venäläinen vanhempi nainen. Annoin heille pienet joululahjat ja hämmästyksekseni se venäläinen nainen niiaten kiitti. Siis varmaan minua vanhempi tai muutoin kovin ryppyinen. Katseli pakettikorttiakin ja sanoi hiljaa, että niin kaunis punatulkkukortti. Kerroin tapauksesta venäläissyntyiselle ystävälleni, joka sanoi, että tietenkin. Venäjällä kaikki opetetaan niiaamaan ja kun hän sai odottamatta lahjan, tuli vanhat tavat mieleen.

Mun lapsuuskodissa äiti opetti, että pieniä lahjoja annetaan kaikille: postinkantajalle jätetään postilaatikkoon jne. Rakastan lahjojen antamista. Huomenna vien kampaajalleni taatelikakun, syököön itse tai jakakoon kahvin kanssa asiakkaille.

Iltapäivällä haimme pojat, tarkistin samalla, että olivat pedanneet petinsä ja jättäneet kodin muutoinkin säälliseen kuntoon. Keittiön pinnatkin olivat pyyhkineet, vain bioastia oli unohtua tyhjentää. Veimme heidät lentokentälle. Sain molemmilta kunnon karhunhalauksen ja sinne ihmisvilinään he sitten häipyivät. Sain kyllä viestin, kun istuivat koneessa. Heviteini hakee Alicanten kentällä parkissa olevan auton, joka on pysyvästi Espanjassa ja ajaa sillä tunnin matkan kotiin. On se kätevää, kun on se ajokortti.

Justus on ruskistanut paahtopaistia, otti äsken uunista ja nyt sen pitää olla marinadissa kaksi päivää. Hän valmistelee jotain suuritöistä tarjottavaa, kun meille tulee perjantaina vieraita juhlimaan mun syntymäpäivää. Mä olen luvannut tehdä alkuruoaksi sampanjahernesosekeiton, se ei ole kovin monimutkaista.

Ihanaa alkaa piristyä!

Tervehdys.

Tiinuliinu kiitokset kovasti tuosta, mitä kerroit noista painorajoituksista. Hauvavauva painaa noin kolme kiloa, joten ei tule sen painon kanssa ainakaan ongelmia ja tosiaan ei ole vielä varma tuo heidän lähtönsä.

IL onneksi olet nyt kutakuinkin terve ja jaksoit jo juhlia syntymäpäiviäsi.

Japenan päikkyä kurkkasin ja ihmettelen, miten ikinä pystyt tuon kaiken tekemään.

Aika kuluu kuin siivillä ja on koko ajan jotain menoa, kun täällä kaupungissa olemme. Lahjojen paketoiminen on harvinaisen hidasta. Eipä ole tainnut moneen vuoteen jäädä näin myöhäiselle lahjojen paketoiminen. Toissailtana paketoin niitä kello kahteen asti yöllä. Eilen olimme vielä tyttären luona. Hauvavauvalla on valeraskaus ja sen käytös on aina oudompaa, mitä enemmän tulee ikää lisää.

Pikkumies on painava mun käsilleni, mutta eihän sitä malta olla pitämättä häntä sylissä, kun hereillä on. Iltatankkaus yötä vasten tapahtuu niin, että juo noin puolitoista desiä maitoa kolmessa erässä. Välillä ottaa sylissä pikku torkut. Paino nousee ja posket ovat nyt sellaiset ihanat vauvan pyöreät. Keskiviikkona kun oli meillä hoidossa vajaat 6 tuntia, soi meille niin ihania leveitä hymyjä, että olimme aivan haltioituneita. Tänään lähtivät Savoon vävyn vanhempien luo ja ovat kaksi yötä siellä. Voin vaan kuvitella, miten onnellisia ovat pikkumiehen näkemisestä. Tämä onkin sitten ensimmäinen kerta, kun vävy ei vietä jouluaattoa tai -päiviä vanhempiensa luona. Ovat aaton suhteen suunnilleen vuorotelleet, mutta nyt tuon pienen nyytin kanssa ajattelivat, että eivät haluaisi olla koko joulua "menossa", joten me menemme nyt aattona heidän luokseen ja suuntaamme sitten seuraavana aamuna Savoon. Tyttären perhe käy sitten Tapanina isäni luona.

Lahjojen paketointia vielä eilen ja tänään. Tänään oli myös yksi tonttukierros. Sinapit on tehty ja lähes kaikki alkaa olla valmista. 

Huomenna menemme isäni luo ja käymme kaupat ja yhdessä sitten äitiä katsomassa. Sieltä tultuamme paistamme kinkun. 

Aatonaattona iso hautuumaakierros ja pakkailua, että pääsemme heti joulupäivän aamusta matkaan. 

Nyt pieni jumppa ja ruuan laittoon. Polviasiaan palaan taas, kun on joskus aikaa. 

Voikaa hyvin. 

Kipa toi salaatinkastiketta ja amarylliksen, mutta en silti nähnyt häntä. Olin nimittäin juuri silloin suihkussa, kun heidän kierroksensa osui meidän portille.

Eilen tosiaan juhlimme syntymäpäiviäni ystäväpariskunnan kanssa. Ilta sekä ruoka onnistuivat hienosti, Justus  ylitti itsensä ja minunkin sampanjahernesosekeittoni oli ihanan samettimaista.

Tänään meillä oli lahjapakettien vaihtopäivä. Aloitettiin Tiinuliinun ja Ukkokullan luota, joskin minulla oli ollut eniten ikävä kummikoiraamme Lyytiä. Se tunsi meidät kuitenkin pitkästä erosta huolimatta. Yritin leikkiä sen kanssa pehmoketulla, mutta neiti nakkeli niskojaan ja marssi muualle, hetken päästä riepotteli itsekseen repoparkaa. Voi että oli kiva vaihtaa kuulumisia ja rapsutella Lyytiä.

Lumisateessa Tapiolaan Justuksen pojan perheen luo, jossa Sysi-koira hyppäsi sohvaan keskellemme ja otti vastaan silittelyjä kummaltakin. Juteltiin vanhimman pojanpojan kanssa, joka menee tammikuussa armeijaan ja hauskasti samaan paikkaan kuin Tiinuliinun tyttärenpoika. Minä olin jo riemuinnut omaispäivästä, mutta sitten saatiin tieto, että se on peruttu, että alokkaat ja muut säästyisivät nyt riehuvilta sairauksilta.

Seuraavaksi Topeliuksenkadulle, jossa tapasimme vanhimman bonuslapsenlapseni sekä pikkuisen lapsenlapsenlapseni. Hän osaa jo sanoa "mamma"!, josta olin tietenkin hyvin liikuttunut, varsinkin kun muut sanat ovat auto ja äittä. Hän esitteli tärkeimmät lelunsa ja jakeli suosionosoituksina pikkunyrkissään rusinoita ja maissilastuja.

Vierailuissa vierähti kahdeksan tuntia ja massut kahvia ja leivonnaisia täynnä illalla kotiin, jossa vihdoin saatiin varsinaista ruokaa, lämmitettiin eilisen juhla-aterian tähteitä.

Huomenna sitten sen bonuslapsenlapsen luo, joka järjesti meidän suvun puurojuhlat, jonne emme koronamme takia päässeet. Maanantain olen tiukasti pitänyt tyhjänä ohjelmista, sillä on valmistettava aaton kalaruoat.

Voi miten mä nautin, kun olo alkaa olla jo omanlainen!

Tervehdys ystävät hyvät.

Teillä on useimmilla jouluvalmistelut jo hyvällä mallilla.

Onneksi IL toipui viimein koronasta ja jaksaa taas rientää entiseen malliin, tai ainakin melkein.
Harmi kun teiltä jäi väliin niin monet joulunaluspippalot.

Kipan jouluun tuo uutta maustetta lapsenlapsi, vaikka hän ei vielä joulusta mitään ymmärräkään.

Tiinuliinukin on vihdoin palannut kotisuomeen ja facessa on ollut hauska seurata joulukalenteria entisaikojen mainoksista, kiitos siitä. Kotimatkakin onnistui vaikka mutkia olikin matkassa lakon takia.

Onhan Pikseli viimein päässyt nuhasta eroon, näin toivon.

Kivikasan käsityöharrastusta arvostan. Meidän kylän joulumarkkinoilla oli myös paljon erilaisia käsitöitä ja kauppa näkyi käyvän. Minun ompeluharrastukseni on hiipunut hiipumistaan, onneksi sukkia ja muita neuleita syntyy vaihtelevasti. Tänä vuonna sain sentään ommeltua kaksi joululiinaa.

Minä olen valmistellut joulua hissukseen, sen mitä olen töiltä ja muilta riennoilta ehtinyt. Nyt pitäisi vielä tehdä ostoslista huomiselle kauppareissulle. Rosollitarpeet saan pääosin oman pellon antimista ja imellettyyn perunalaatikkoon on myös oman pellon perunat. Tytär tarjoutui paistamaan myös minun kinkkuni leivinuunissaan samalla oman kinkkunsa kanssa. Minullehan se sopii, kun en vielä tiedä miten korkealle sähkön hinta kohoaa aaton vastaisena yönä jolloin yleensä paistan kinkun. Imelletyn perunalaatikon paistan omassa uunissa, taidan keittää jo huomenna aamulla perunat imeltymään. Yksi tyttäristä teki porkkana- ja lanttulaatikot puolelle suvulle.
Eilen vihdoin laitoimme nuorimman lapsenlapseni kanssa uuden telkkarin käyttökuntoon. Häneltä kävi homma niin nopeasti että kun sain kaivettua ohjeet esille hänellä oli asemat jo asennettu. Itsellä olisi hommaan mennyt tuntitolkulla aikaa. Samalla annoin hänelle pienen stipendin hyvästä todistuksesta.
Kuusenkin kävin hakemassa ja se odottaa autotallissa jalkaan laittamista. Saan kuusesta allergisia oireita mutta muutaman päivän niiskutan  nauttien tuoksusta ja sitten nostan kuusen terassille.

Jouluaattona haen kinkun tyttäreltä ja maistelemme siellä heidän tuoresuolatun ja minun pakastekinkun eroja. Toinen tytär miehineen tulee aattona glögille ja kinkkua maistamaan ellei joudu töihin. Kolmas tytär on lähes koko joulun töissä joten häntä tuskin jouluna näen. Samoin on pojan laita. Etämies tulee joulupäivänä ja hänen tyttärensä perheineen on kutsuttu tapaninpäiväksi meille.

Tänään tein lenkin jakaen järjestön kululaskuja asukkaille. Yhtä postilaatikkoa etsin ja viimein huomasin että laatikon kohdalla on sulanutta muovia ja maassa musta läntti palamisjätettä. Soitin tutulle postinjakajalle joka jakaa alueen laatikoihin postit ja hän sanoi laatikon olleen eilen vielä kunnossa. En ymmärrä tuollaista kiusantekoa ja kun ilmoitin asiasta asukkaalle hän pelästyi ja alkoi miettiä onko polttajalla ollut häneen kohdistuvaa kaunaa vai onko laatikko poltettu sattumanvaraisesti.

Muutakin huolen aihetta on viikon aikana kuulunut. Yksi talomme asukas jonka olen tuntenut lapsesta asti ilmoitti tiistaina olevansa sairaalassa koronan takia. Hän on monisairas pahimpana verisyöpä joten vastustuskyky on tosi alhainen ja vaikka hän on ollut varovainen niin jostakin se korona on päässyt iskemään. Eilen viestiteltiin eikä olo ole alkanut helpottamaan vaan valitti olevansa todella sairas.

Näistä huonoista uutisista huolimatta yritän saada joulumielen, sitä olen hakenut joulukonserteista ja muista jouluisista tapahtumista. Kotona ollessa on radio auki ja sieltä tulee jouluista musiikkia myötäänsä.

Hyvää Joulua teille kaikille.

Moi!
Oletteko koskaan kuulleet mantelista karjalanpiirakassa? Ai ette. No nytpä kuulette.
 
Meillä oli nimittäin tänään suvun joulupuurojuhla. Oikeastaan kahdenkin suvun, sillä paikalla oli sekä Ukkokullan lapsia ja lastenlapsia ja lastenlastenlapsia että mun tytär lapsineen (vävy, joka harrastaa extremeurheilua, oli pyöräillyt viime yönä kavereiden kanssa Helsingistä Turkuun – jokin sellainen Talvipäivänseisaus-tapahtuma jossa siis pyöräiltiin eilispäivän auringonlaskusta tämän aamun auringonnousuun. Turkuun suunnittelivat ajavansa. Ja ajoivat kanssa. Tänään tulivat junalla takaisin, mutta puurolle ei mies ehtinyt).

Mutta siitä mantelistahan mun piti kertoa. Koska porukkaa oli paikalla viitisentoista henkeä, joista suurin osa aikuisia, oli puuroakin kolme kattilallista. Kaksi tavalliseen maitoon, kolmas kauramaitoon keitetty. Kätkin jokaiseen kattilaan kuoritun mantelin. Kaksi löytyi puuroa syödessä, kolmatta ei ole toistaiseksi tavattu.
 
Puuroa jäi. Sitä jäi sen verran reilusti, että vieraiden mentyä päätin tehdä karjalanpiirakoita. Nehän ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaisia: taikinaan jauhoja. vettä, ripaus suolaa ja tilkka öljyä. Jouluradion tahdissa kaulinta sujui sutjakkaasti, ja koska puuroa siis oli kunnon kulhollinen, en säästellyt täytteen määrässä. Se kadonnut manteli ei vain ilmaantunut leivinpöydälle eikä annostelulusikkaan.

Nyt olisi mielenkiintoista tietää, missä piirakassa manteli on, ja kuka sen löytää. Mutta eikös joulussa pidäkin jonkinlaista jännitystä olla?
 
Hyvää/rauhallista/onnellista/iloista/ihanaa (tarpeeton ylipyyhitään) joulua teille kaikille!

Kerro sitten, Tiinuliinu, mistä se manteli putkahtaa!

Me vietimme eilisen päivän bonuslapsenlapsen luona. Voi miten kauniin kodin hän on sisustanut avokumppaninsa kanssa. Hänen isänsä, siis edesmenneen mieheni poika, oli paikalla myös ja kyllä meillä riitti juttua ja naurua. Nostan hattua tytön avomiehelle, joka naureskellen osallistui keskusteluun ihmisista, joita ei yhtään tunne. Meidän sukuhan on niin sekava, ettei kuvio ole Justuksellekaan vielä kirkas, saati sitten uudelle miehelle, jonka suvussa ei kuulemma ole mitään muita skandaaleja, kuin että joku esi-isä sai sakkoja sodan aikana, kun oli piilottanut latoonsa aseita.

Nyt kun seuraelämäni on taas vilkastunut, se näköjään myös väsyttää. Nukuin viime yönä 11 ja puoli tuntia! No tämä päivä käytetään kalajuttujen tekemiseen. Hups, tässä välillä yksi bonuslapsenlapsi jo ilmoitti tulevansa tuomaan mulle joululahjaa!

Oikein hyvää joulua teille kaikille!