Tervehdys <3 

Kiitoksia kirjoituksistanne. 

Meillä oli tänään iiiso hautausmaakierros. Meni monta, monta tuntia. Aika lailla oli ruuhkaa eri parkkipaikoilla. Olemme tuon kierroksen tehneet jo useampana vuonna, mutta enpä muistanut, että näinkin kauan siinä menee. 

Menin sitten vielä puoli seiskan aikoihin päikkäreille, että jaksan loput illan touhut. 
Ensimmäisenä on nyt listan teko, mitä ruokia ja tarvikkeita otan tyttären luo mukaan. Sitten graavilohen leikkaus. Teen myös sellaista jännän makuista "salaattia", jossa on fetajuustoa, pinaattia, basilikaa, öljyä ja jotain muuta, jota en nyt muista. Maistoimme sitä viikko sitten ystävien luona ja päätin tehdä sellaisen yllätykseksi tytölle. 

Pyysivät meitä jo aamupäiväksi sinne saunomaan, mutta jätämme nyt joulusaunan vapaa-ajan asunnollemme. Saattaa olla, että emme vielä joulupäivänä ehdi siellä saunaan, kun on niin paljon tavaroiden purkamista ja paikoilleen laittamista. Siippani tyhjensi viimeksi lämminvesivaraajankin, niin se nyt taitaa olla ensimmäinen, jonka laitamme päälle. Lumitöitä riittää siipallani. Yhdet ihanat naapurit jo kävivät siellä, kun meillä oli reititin tehnyt stopin emmekä nähneet kameroita ym. Suurin syy oli kuitenkin se, että lämpö oli laskettu kymipille eikä tietysti ilmalämpöpumpun etäohjauskaan toiminut. Siellä on kohtalaisen iso urakka siipallani kantaa kaikki tavarat, kun näin talvella jätämme auton "ylös" parkkipaikalle. On sen verran tiukka mäki, että emme uskalla sitä talvella käyttää, niin että ajaisimme auton ihan talon viereen tavaroita purkaessa. 

Menemme iltapäivästä sitten tyttären luo. Siellä on vielä sitten paljon sellaista, mitä laitamme yhdessä, joten me tankkaamme kyllä jo kotona, että ei tule nälkäkiukkua. Tulivat iltapäivällä tänään kotiin Savosta vävyn vanhempien luota ja paljon on siellä tehtävää. Vävy meinaa paistaa elämänsä ensimmäisen kinkun.

Vielä olen tässä muutamia lahjoja paketoinnut. Nyt hörpin toista kupillista hunaja/pakuri/inkiväärijuomaa - yrittää vähän flunssaa pukata. Toivottavasti ei pahemmaksi muutu, että ei mene huomisen ohjelma uusiksi. Tuntuisi aivan kauhealta pettymykseltä, jos emme pääsisikään viettämään joulua pikkumiehen kanssa. 

Nyt toivotan itse kullekin ihanaa ja rauhallista joulun aikaa, kaikkea hyvää teille ja läheisillenne. 

Jaahas😡kirjoitin pitkän viestin pitkästä aikaa ja jumankekka, heitti mut tuonne etusivulle ja viesti tiessään, murrr.

Lyhyesti sitten vaan toivottelen kaikille rauhaisaa joulua🧑‍🎄🧑‍🎄🧑‍🎄🧑‍🎄

Onnellista joulua itse kullekin ja rauhaa päälle maan.

Se on sitten jouluaatto. 

Tohinaa ollut meidän keittiössä jo kuudesta asti. 

Kinkku vain 5.5 kiloa paistunut uunissa 100 asteessa jo 11 tuntia, ihan kohta valmis. Laitoin ilman paistopussia, alle pelti missä vettä. Siksi varmaan kestää kun ei kiehu paistopussissa. Mikä on tulos ratkaisee seuraavan 8,5 kilon kinkun paistometodin. 

Meillä pieni porukka tänään vain 10 henkeä. Bonuspoika sairastunut joko influenssa tai  korona oireista päätellen. Voi miten harmittaa hänen puolestaan. 

Huomenna sitten 30 henkeä ruokapöydässä, heistä tosin kaksi vauvaa joten eivät syö jouluruokaa. 

Vanhin poika soitti videopuhelun Dubaista. Miniän vanhemmat siellä joulun vietossa.
Vanhin tytär avasi jo joululahjoja kun menevät anoppilaan ja eivät halua sinne kaikkia paketteja raahata ja näin lapsetkin vähän rauhottuvat uusien tavaroiden äärelle. 
Vilperi avasi myös ” matkalahjakorttimme” ja hän liikuttui ilosta. Hän nimittäin pääsee mukaamme Dubaihin talvilomalla.  

Vielä pitäisi leipoa pari kääretorttua ja kuorruttaa kinkku jahka se nyt valmistuu. Sitten onkin riisipuuron vuoro.

Toivotan teille oikein rauhallista ja iloista joulua 🎄

Rimpati-rei!
Mitenkäs teillä on joulu mennyt?

Meillä oli neljännen adventtisunnuntain puurojuhlien (15 henkeä) jälkeen varsin rauhallista. Aatonaattona käytiin haudoilla, aattona aattohartaudessa. Sen jälkeen hiljennyttiin kirjojen, jouluruokien, suklaa- ja marmeladirasioiden sekä telkkarista tulvivien joulukonserttien ääreen. Hiljaisuutta häiritsi vain mun yskiminen; flunssa iski juuri aatonaattoiltana niin etten aattohartaudessakaan pystynyt laulamaan yhtään mitään vaikka kykeninkin kirkonpenkissä istumaan. Nyt alkaa olla jo tolkumpi olo.

Kinkkua oli sopivasti, kaloja ehkä hiukan liikaa. No sillit ja silakat mausteliemissä säilyvät kyllä viikon, parikin. Elleivät sitten tule syödyiksi tässä vuoden vaihtumista odotellessa.

Eilen tyttären perhe tarjoili samppanjaa ja sapaksia (suomalaisia tapaksia, joista osan olin valmistanut). Paikalla taas puolentoistakymmentä ihmistä, suurin osa eri porukkaa kuin sunnuntaina tavatut. Ja juu kaksi koiraa; tyttären spanieli ja meidän kääpiösnautseri ovat toistensa parhaat kaverit kuten olen kai muutaman kerran maininnut.

Teekkarineito, jolle syksyn aikana neuloin muhkean villapaidan, tilasi pipon. Pitääkin tästä lähteä lankakauppaan niin ehtii aloittaa työn vielä tämän vuoden puolella.

Hyvää loppuvuotta ja vielä parempaa alkavaa!

Kiitos kysymästä, joulu on mennyt tohinassa niin kuin aina. 

Aattona meitä oli lopuksi vain yhdeksän. Oli kyllä lahjojen jako rauhallista, tykkäsin.
Joulupäivänä ruokapöydässä olikin jo 24 ja toinen kinkku oli paistunut yön.
Tapanina sitten pöydässä 15 tai pikeammin yksi ei syönyt jouluruokia ikänsä takia (7kk}.
Hieman haikeutta itsellä kun ei yhtään tiedä miten ja missä ensi joulun viettää.

Vanhempi tytär on meillä kahden poikansa kanssa. Miehensä meni kotiin oman poikansa kanssa. Tytäärellä käynnistetään synnytys 14.1 tällä näkymin. Jännää.

Meillä on yksi nuori kotona, kolme lähti läheisilleen Tapanina ja tulevat vasta 6.1. Ehkä tuo viimeinenkin lähtee 3.1 mutta katsotaan. 

Uusi vuosi ollaan kotona, ehkä tyttäret perheineen täällä.  

Jouluruuat on syöty, loput jatkojalostaen. Laatikoiden lopuista tein rieskaa ja eilen kinkusta hernekeittoa. Se oli muuten eka kerta kun itse rokkaa tein. Mies kun ei syö sitä ollenkaan niin ei ole tullut tehtyä. Nyt teki mieli. Nuorelle otin erikseen ja laitoin thaimaustettua soijasuikaleita. Oli kuulemma ok, parempaa kuin koulun kasvisversio. 

Tänään ehkä pitää kaupassa käydä tai sitten ei. Jääkaapista varmaan löytyy kaivamalla vielä ruokaa tälle päivälle. 

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä. 

.

Tulen aina hieman haikeaksi, kun vuosi vaihtuu. Taas on yksi vuosi elämästä kulunut ja jää muistoihin.

Tähän elettyyn vuoteen liittyy tunteita laidasta laitaan. Pelkoa, huolta, kaipausta, kyyneliä, mutta myös huolettomuutta, läheisyyttä, iloa ja naurua. Parhaiten tämän vuoden muistan monen ihmisen  tuesta ja välittämisestä, läheisten rakkaudesta. Nyt odotan uteliaana mitä uusi vuosi tuo tullessaan.  Onnellisia hetkiä ystävät uuteen vuoteenne ja kiitos tämän vuoden yhteisistä hetkistä.

Tiinuliinu kyseli tuossa joulun vietosta. Aika harvekseltaan tullut vastauksia... enpä ole minäkään "ehtinyt" mitään kirjoitella tänne. 

Meillä oli aivan ihana jouluaatto tyttären ja vävyn luona. Pikkumies oli tietysti illan kohokohtana koko ajan kuten kuvitella saattaa. Hauvavauvalla on valeraskaus ja kantaa yhtä leluaan suussaan ja itkee välillä... Voi pientä. Kyllä yritämme häntäkin koko ajan huomioida, että ei koe jäävänsä ihan paitsioon. 

Ruokailu meillä venyi normaalia myöhempään, minkä voi kuvitella, kun pikkumies ei oikein antanut vanhemmilleen aikaa joulun ruokavalmisteluihin. Tytär pyysikin meitä sitten aiemmin sinne. Vielä tulivat melkein samalla oven avauksella tyttären lähin ystävätär miehensä kanssa käymään. Miestään olinkin nähnyt viimeksi häiden yhteydessä, ystävätärtä useammin, kun ovat aina välillä kahdestaan täällä mökillä.

Pöytä notkui herkkuja - pääosassa oikeastaan kalat ja mäti, mutta tietysti myös se vävyn paistama kinkku (joka oli aivan nappisuoritus) ja perinteiset laatikotkin. Minä poistuin pöydästä ensimmäisenä, jotta sain pikkumiehen syliini sohvalle. Muut vielä lopettivat ruokailuaan ja jäivät pöytää siivoamaan. Pikkumies hymyili sylissäni aivan hervottamasti. Tytärkin tuli katsomaan ja yhdessä nauroimme niin, että vatsaan sattui ja kyllä juu, pikkumies yhtyi nauruun - eli nauru on tarttuvaa. 

Perinteiset pelit jäivät nyt tänä jouluna pelaamatta. Kello oli lähellä puolta yötä, kun olimme kotona. Minulla meni vielä aikaa, että sain "siivottua" kaikki astiat ja lahjat paikoilleen. Jo autotallissa lajittelimme, mitä tulee kaupunkikotiin ja mitä tänne Savoon, niin että ei tarvitse turhaa edestakaisin kannella. Kaikki muut ruokia lukuunottamatta olikin jo pakkattuna, niin että lähdimme heti aamusta matkaan. Yhden pysähdyksen taktiikalla tulimme : vessakäynti ja kauppa, josta ei kyllä ollut paljoa ostettavaa. Varmaan vähintään neljä - viisi tuntia purin tavaroita. Saunaan ei ehditty vielä joulupäivänä. Tapanina nautimme saunasta sitten senkin edestä. 

Lumet oliva täällä sulaneet paljon. Tiet olivat ja ovat edelleen ihan jäisiä. Meillähän oli autossa varmuuden vuoksi hiekkasäkki... Viime talvena tarvimme sitä muutaman kerran. Lottovoittoa odotellessa unelmoimme nelivedosta. 

Täällä olen onneksi "ehtinyt" joka päivä lenkille. Kaupungissa en kahden viikon aikana kertaakaan - aatonaaton hautausmaakeikkaa voisi kyllä lenkkiin verrata. Jos olisi vaan tavalliset nastat kengissä, niin mun tuurilla ja selällä sekä koivilla en kyllä lenkkeilisi näillä jäisillä teillä. Mulla on sellaiset "hainhampaat", joilla uskallan lenkkeillä. Jumppaa olen myös tehnyt ahkerasti. Olen edelleen vähän kauhusta kankeana siitä, kun skolioosi selässäni oli puolentoista vuoden aikana pahentunut niin paljon. Pakko vaan jumpata, että saisi lantion lihakset parempaan kuntoon. Heti 2. tammikuuta on taas omt-fyssarille aika. Kun sain nykyiset ohjeet, ei vielä ollut tiedossa tuo skolioosin paheneminen. Fysiatrin mielestä saamani jumppaohjeet olivat kyllä juuri oikeita skolioosin pahenemisen kannaltakin. 

Mennyt vuosi on pitänyt sisällään tunteita laidasta laitaan. Alkuvuodesta heti 10.1. polven tekonivelleikkaus, josta toipuminen oli välillä niin hidasta, että usko parempaan meinasi olla hukassa. Sitten tuli huikeat riemun tunteet, kun kuulimme tyttäremme olevan raskaana. Se taas toi mukanaan onnea, toivoa, pelkoa, huolta ja ihan tuskaa. Monta valvottua yötä. Lopulta kaikki kääntyi parhain päin ja päällimmäisenä on syvä kiitollisuus ja onnellisuus. Nyt kun tulimme taas tänne Savon "ykköskotiimme" saan tyttäreltä joka päivä kuvia ja pieniä videoklippejä. Tuntuu, että vähintään kahden päivän väliajoin pikkumies oppii jotain uutta. Tätä tietysti katson mummin vaaleansinisten silmälasien läpi. 

Nyt olemme kaksin täällä maailman rakkaimmassa paikassamme. Iltapäivällä olime saunassa. Lempeät löylyt höystettyinä vihtakoivun tuoksuisella vedellä. Sitten pientä purtavaa ja päikkärit. Nyt vaan olemme ja nautimme. Kuuntelemme musiikkia. Avasimme punkun. Takassa palaa tuli. Varmaan jossain vaiheessa tanssimmekin. Ruoka on tänään helposti "valmistuvaa". Pian alan sitä valmistelemaan.

Kiitollinen ja onnellinen olen tästä vuodesta kaikista huolista ja vaikeuksista huolimatta. Loppu peleissä kaikki niin hyvin kuin vaan voi olla. Äidille soitin ja kovasti yritti puhua jotain. Ymmärsin, että oli isää ikävä. Onnekseni isä soitti ja nuorin veljeni oli luvannut siellä vielä käydä ja viedä isän äidin luona käymään. Tuntuu, että äiti on pitkällä jatkoajalla. 

Kiitän teitä kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivotan oikein ihanaa uutta vuotta 2025. 

Ps. Menna miten tuntuu, että ois pitkä aika siitä, kun oot antanut kuulua itsestäsi.

Hyvää uutta vuotta teille kaikille, ystävät! Kuuntelin tänään presidenttimme uuden vuoden puheen, ja ensimmäistä kertaa sain puheesta kyyneleet silmiini. Kyllä meillä on viisas ja inhimillinen presidentti, joka osaa rohkaista ja antaa toivoa kansalaisilleen! 💙

Joulu tuli ja meni enkä ole saanut aikaiseksi kirjoitella mitään. Aattona kävin poikani ja teinien kanssa Hietaniemen hautausmaalla ja illalla sitten klaanimme kokoontui Kruununhakaan tyttären ja vävyn perheen luokse jouluaterialle. Lähdin mieheni kanssa kotiin vähän aikaisemmin, koska olimme jo väsyneitä. Joulupäivänä sitten samalla joukolla naapuriin pojan perheen luokse syömään. Nyt jaksoimme istua pitempään ja pelasimme vaihtuvina joukkueina monta erää Bezzerwizzeriä. Se on tosi kiva peli!

Tapaninpäivänä olin kutsunut kaikki syömään meille. Mielestäni sovimme ajaksi klo 15, mutta kun ketään ei kuulunut, mieheni soitti pojalle. Aika olikin toisten mielestä klo 16! Oli haastavaa pitää kuumat ruoat kuumina ja kylmät kylminä vielä toista tuntia. Vähän harmitti, mutta en viitsinyt pilata toisten iloa. Hauska ilta meille kuitenkin tuli taas lautapelien parissa.

Seuraavana aamuna mies kurkkasi makuuhuoneen ovesta klo 11, epäili olenko elossa. Kömmin unisena ylös, söin aamiaisen ja vetäydyin vierashuoneen sohvalle katsomaan telkkaria, mutta enimmäkseen torkuin. Tuntui, että väsymys oli pohjaton. Nukahdin (kerrankin!) melko aikaisin illalla ja nukuin pitkän yöunen. Ehkä kiireisen joulunalusviikon jälkeen minulle oli kertynyt liikaa tehtäviä, joka nyt uuvutti.

Perjantaina lähdin sitten abi-tytön kanssa kuntosalille. En treenannut ihan täysillä, kun välillä opastin tyttöä. Hyvin jaksoin vielä entisillä vastuksilla, mutta iltapäivällä oli otettava pienet päikkärit. Kyllä tästä lamasta vielä noustaan, kunhan valo lisääntyy.

Nukahtamisvaikeudet vaivaavat yhä; en saa unta, vaikka mitä tekisin. Tarkoitukseen määrätyt väsyttävät lääkkeet eivät enää väsytä, enkä haluaisi ottaa nukahtamislääkettä kovin usein. Nehän ovat bentsodiatsepiinejä, joihin voi jäädä koukkuun. Tosin silloin tällöin käyttämäni annos on hyvin pieni. Lisäksi sanotaan, että ne saattavat aiheuttaa dementiaa, mutta niin aiheuttaa jatkuva valvominenkin. Otan mielelläni vastaan hyviä nukahtamisvinkkejä.

Menna, sinua kaivataan! Onhan kaikki hyvin?

Voikaa hyvin! ❤️

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!🍀
Joulu tuli ja meni. Ihan hengästyttävää meidän huushollissa kyllä oli kun kymmenen henkeä pyöri ja hääri ympärillä sunnuntaista torstaihin ja pojan perhe pari päivää enemmän❤️. Oli kyllä hauskaa. Kyllä nuo pienet vaan tekee joulusta niin erilaisen. Ja he kyllä näyttivät nauttivan täysillä kun tädit ja sedät heidän kanssaan väsymättä leikkivät ja ulkoilivat. Olin valmistellut jouluruuat ajoissa, joten itse jouluaattona oli helppo vaan nostella pöydille ja lämmitellä laatikot ym. Apulaisiakin oli aina saatavilla, joten ei mikään kaatunut yksin minun kontolle. Mies teki joulupäivänä englantilaisen jouluruuan, joka sekin on aika helppo. Pilkkomisesta suurin homma. Minä teinä jälkiruuaksi Mince pies eli englantilaiset hedelmäpiiraat. Ostin valmiin murotaikinan ja täytettä meillä oli pari purkkia viime kevään reissun tuliaisina. Tapaninpäivänä sitten syötiin kaikkea mitä oli jäljellä ja tyttäret miehineen lähtivätkin sitten junailemaan etelään koteihinsa. Poika vielä jäi perheineen.

Pikku tytöt on niin ihania kun he laulavat innokkaasti. Vanhempi heistä, 4 v., oli johtaja ja 'soitti' pianolla tyttäreni kanssa joululauluja ja me muut hän pisti kuoroon ja oli johtajana😄 Niin hauskoja videoja saatiin näistä laulutuokioista ja piirileikeistä. Pienemmän tytön pravuuri oli Joulupuu on rakennettu. Hän on vasta 2 vuotta ensi viikolla, mutta ihmeesti muisti monta säkeistöä laulusta. Ja jännää, että vaikka puheessa ei vielä tule pitkiä lauseita, laulun sanat meni 'sujuvasti'. Oli se hellyttävää. 
Kuusi koristeltiin sunnuntaina kun tyttäret oli tulleet. Kuusi nostettiin pöydältä lattialle, jotta pienet ylsivät laittamaan koristeita. Hyvä siitä tuli😍
Aattoiltapäivänä kävi joulupukkikin. Aluksi pienet vähän pelkäsivät, mutta kun pukki alkoi heille paketteja ojennella, uskalsivat kumpikin mennä itse hakemaan ja kiittääkin muistivat. Lopuksi menivät pukin viereen seisomaan, jotta saatiin kuva. 
Lapset olivat innoissaan lahjoistaan. Isompi oli toivonut silmät sulkevaa nukkea ja jotain limajuttua. Nuken sai jo toiselta mummilta aiemmin ja nyt tuon limahomman. Ja oli niin ihmeissään, että miten pukki muisti! Hän kävi joulukuun alussa Rovaniemellä pukkia tapaamassa ja oli esittänyt toiveensa. Sai hän paljon muutakin ja oli kaikesta innoissaan. 
Pienempi tyttönen on ihastunut Frozeniin ja sai lahjaksi Elsa barbin. Ja voi hyvänen aika, miten innoissaan hän oli. Ihan huusi, että prinsessa 😍Ja se taisikin olla paras lahja. Tykkäsi kovasti myös nuken petivaatteista, jotka olin ommellut. Sinne peiteltiin niin Elsa kuin unikaverikin, jolle olin ommellut vaatesetin. 
Kyllä niin rakastan noita pieniä❤️

Hiljaista tuli kun kaikki olivat lähteneet. Uuden vuoden vietimme vaan kahdestaan kotona. Kävimme Hiekkasärkillä katsomassa ilotulitusta, joka olikin komea. Menimme ajoissa ja saatiin auto hyvälle parkkipaikalle ja mäen töyräältä oli suora näkymä rantaan, josta raketit ammuttiin.

Niin siinä sitten kävi, että siskon mies nukkui pois ennen joulua ja hautajaiset ovat parin viikon päästä. Siskolla oli siis surullinen joulu, mutta onneksi hänellä on perhettä ympärillä kun neljä lapsista asuu ihan lähellä. Lapset olivatkin päättäneet, että äitiä ei jätetä yhtään yksin vaan aina joku on hänen kanssaan joulun ajan. 
Täällä päin on vielä hengissä ns. ulosveisaus-perinne. Eli vainaja tuodaan kodin kautta seurakunnan tiloihin. Mekin menimme tuohon tilaisuuteen. Näytti, että heidän kotikylänsä väki oli tullut suurelta osin paikalle. Pihalle oli levitetty havuja, joiden päälle arkku nostettiin ja sitten laulettiin kolme laulua ja pieni puhekin pidettiin. Sen jälkeen autosaattue lähti viemään vainajaa kirkon säilytystiloihin. Minusta tuo on jotenkin kaunis tapa. Olen tottunut siihen lapsesta saakka. Ennen vanhaan arkku avattiinkin, mutta nykyisin harvemmin. 

Eilen aloitin ompeluhommat, jotka lupasin tehdä välipäivinä. Yksi laukku on valmis ja loput kolme teen tänään ja viimeistään huomenna. Nyt on niin aikaa kun ei ole ketään tulossa käymään eikä tarvi leipoa eikä siivota kummemmin. 

Mukavaa pitkää viikonloppua kaikille. Onhan tuo loppiainen vielä tuossa maanantaina.