Hei Ihanaiset pitkästä aikaa!

Viikot menevät nykyään niin kovaa vauhtia ettei minunlaiseni hidas liikkeiden naisihminen millään tahdo pysyä mukana. Viime lokakuisen Koronan jälkitautina sain jonkinlaisen long covidin eli oikein mitään en ole jaksanut tehdä jumppien ja tanssin lisäksi, huonot unetkin vaivaavat. Muuten elämä on mallillaan.

On minulla uutisiakin, elämääni tupsahti mies 😳, yllättäen ja pyytämättä niinkuin entiselle pääministerille fakseja. Olin kylläkin päättänyt, että elän itsenäisen vanhan naisen elämää itsekseni mutta toisin kävi. Tansseissa tavattiin ja hissuksiin tutustuttiin, ruvettiin kulkemaan samaa matkaa asemalle ja kun minä jäin ensin junasta pois jäi jutut aina kesken. Päätettiin sitten mennä yhdessä syömään ja ravintolassa vierähtikin rattoisasti lähes 7 tuntia 😁. Siitä lähtien ollaan oltu aika tiiviisti yhdessä.
Ollaan kumpikin aika ihmeissämme miten luontevasti ja ”helposti” kaikki on sujunut. Aluksi minä kyllä kipuilin asian kanssa ja pelkäsin, että kyseessä saattaa olla laastari suhde, kun surutyöni oli vielä kesken ja muutenkin tunsin huonoa omatuntoa uuden suhteen takia. Tytär lohdutti, että isä ei tule takaisin vaikka itkisin yksikseni hamaan loppuun asti. Heikin kanssa myös puhuttiin näistä asioista jo ennen hänen diagnoosiaan ettemme kumpikaan halunnut, että toinen jää yksin murehtimaan vaan jatkaa elämäänsä siitä iloiten ja yhteistä elämäämme lämmöllä muistellen. Poika taas oli tyytyväinen etten ollut yksin eikä hänen tarvinnut olla huolissaan miten pärjään.

Onhan meillä jonkin verran haasteita suhteessa,  JP:n kotikieli on ollut suomi mutta kodin ulkopuolella se on 95% ollut englanti josta seuraa että etenkin alussa puhuimme erikoista finengelskaa 🫣. Lause saattoi alkaa suomeksi ja päättyä englanniksi ja päin vastoin. Joskus taas juttu keskeytyi siihen, kun ruvettiin miettimään mitä joku sana tarkoittaa toisella kielellä. Onneksi on Google kääntäjä ja sanakirja puhelimessa. JP:n suomi on parantunut huimasti ja minunkin englannistani on vähän ruostetta hävinnyt. Yhteen ei olla muuttamassa mutta vietetään aikaa toistemme luona. JP on innoissaan, kun minulla on sauna ja takapiha, vierashuone on muuttunut hänen musiikkihuoneekseen 🎶, sinne on ilmestynyt nuottiteline, kosketinsoitin ja trumpetti. Kukat voivat vierashuoneessa tosi hyvin, kun JP siellä niille komealla baritonillan laulaa. Minä olen ihastunut Lauttasaareen sileisiin rantakallioihin eikä uimarannalle ole hänen luotaan matkaa kuin reilut 100 metriä.

Tässä tärkeimmät kuulumiset, toivottavasti tämä väsymys alkaa helpottamaan ja jaksoin olla taas aktiivisempi täälläkin.  Pimeimpinä surun hetkinä teidän kirjoituksenne valoivat minuun uskoa ja toivoa että kaikki vielä muuttuu paremmaksi 🙏🧡.

Voi Suupaltti, miten ihania uutisia! Tulet sitten Lappeenrannan tapaamiseen kuvien kanssa! Olen niin iloinen kanssasi, ihan paras uutinen aikoihin. Ja kyllä sitä voi surra ja iloita uudesta suhteesta yhtäaikaakin. Mun miehen kuolemasta on jo 22 vuotta, päivääkään ei mene, ettei hän käväisisi mielessäni. Mutta ei se ole Justukselta pois.

Me olemme asuneet tyttären kotona keskiviikosta asti. Vävy täyttää toukokuussa 50 ja tytär antoi hänelle Dubrovnikin matkan lahjaksi. Pojat ulkoiluttavat Zappan, me ruokimme sekä sen että pojat. Tänään tosin Abi valmisti Nacho Platterin, minä seisoin vieressä ja ihmettelin. Aamusta tuli siivooja, joka pelkää yli kaiken koiria. No me emme Zappan kanssa kävele, joten koira vävyn autoon häkkiinsä ja lähdettiin ajelulle. Koira rakastaa autossa oloa, mitä lujempaa mennään, sitä hauskempaa. Niinpä meillä oli nopeusmittari; nopeus alle 60 ja koira inisi heti.

Samalla saatiin testattua vävyn uusi Volkkari Multivan, jota oli helppo ajaa, vaikka se on niin iso. Vietiin haudoille pääsiäiskukkaset, ostettiin mämmiä poikia varten (vanhempansa eivät mämmistä pidä), ja saatiin pari muutakin asiaa hoidettua. Kun tultiin kotipihalle, päästin Zappan ulos häkistään ja salamana se tempaisi lähimmän lumikasan luo. Päästin hihnan irti, koska muutoin olisin ollut mahallani maassa. Todettiin taas, että toiset saavat ulkoiluttaa.

Minulla on syntynyt ihania keskusteluja kummankin pojan kanssa erikseen. Juniorilla on ryppyjä rakkaudessa ja pohdimme tilannetta pitkään eri puolilta. Oli sydäntä särkevää nähdä nuoren miehen suruisat silmät, hän ei tahtoisi suhdetta lopettaa. En neuvonut, valotin vaan eri näkökantoja ja hieman ehkä tytönkin puolelta.

Abilla taas on murheita, kirjoitukset eivät sujuneet toivotulla tavalla. Ei paljon keljutusta vähennä se tieto, että hänellä on syksyllä ja ensi keväänä vielä mahdollista yrittää nostaa englantiaan ja kirjoittaa filosofia uudelleen. Abihan on poika, jolla on Asperger ja hänellä on haasteita keskittymisen kanssa ja sen takia hän käy lukion nelivuotisena. On todella hyvä kielissä ja matikassa, mutta  lukuaineita ei motivoidu lukemaan. En tiedä, miten hänelle saisi intoa lukea kesän aikana syksyn kirjoituksiin. Ehkä tarvitsee nyt vaan aikaa. 

Ensi viikolla onkin sitten pääsiäinen ja kaikkea hauskaa tiedossa!

Suupaltti, aivan ihania uutisia sinulla. Elä, nauti, koe ,nyt on läheisyyden ja ilon aika. Sillä niinhän se on, että " Aika on itkeä ja aika nauraa".

IL, kyllä on upeaa lukea sinun ja lastenlastesi väleistä. Pojille on varmasti valtavan tärkeää, että saavat kertoa sinulle murheensa ja voitte yhdessä miettiä asioita.

Tiinuliinu, onpa taas mukava lueskella (katsella kuvia) kymmenpäiväisestä FB:ssä julkaistavasta pääsiäiskalenterista. Jatkoa odotellessa.

Lunta satoi yhden yön aikana toistakymmentä senttiä. No uusi lumihan on vanhan surma, joten kaikki hyvin.Yöpakkaset ovat vielä aika kovia, joten päivän aurinkokaan ei ihan heti lunta sulata, mutta eipä tässä mitään kiirettä ole.

 Minun vanhin lapsenlapseni ( tämä teininuori, josta aikoinaan paljonkin kirjoittelin) täyttää tänään 26 vuotta. Apua, mihin nämä vuodet menevät. Hänen elämänsä on ollut nousuja ja laskuja, kyyneliä ja naurua, mustaa synkkyyttä ja herkän kaunista valoisuutta. Juuri nyt, tänään, kaikki on hyvin. Hän käväisi eilen tässä luonamme. Juttelimme kaikenlaista elämästä, politiikasta, ihmissuhteista ja niiden monimutkaisuudesta. Annoimme hänelle synttärilahjan, halasimme ja lähtiessään hän totesi: "Te olette mummu ja pappa, olleet minulle aina tuki ja turva. Rakastan teitä maailman eniten". Sellainen hän on minun kultatyttöni.

Äänestämässä kävimme jo ennakkoon. Tänään on seurattava miten vaaleissa käy. Mielenkiintoista.

Mukavaa päivää itse kullekin.

Hieno uutinen Suupaltti! Iloitsen puolestasi, kuten varmaan moni muukin forumilainen. Nyt vaan nautit uudesta onnesta - ja kesällä siitä Lauttasaaren uimarannasta!

Hienoa sekin, kun sekä IL:llä että JJ:llä on niin loistavat välit lastenlasten kanssa. Kyllä kai teineillä yleensäkin tulee kerrotuksi isovanhemmille paljon sellaista, mistä ei omien vanhempien kanssa puhuta. Kumpikin teistä omaa isosti elämänviisautta (siis en tarkoita etteikö lastenlasten omilla vanhemmilla olisi mutta yleensä sen määrä tuppaa kasvamaan vuosien vieriessä) ja osaa tarjoilla sitä oikealla tavalla.

Täällä kaikki hyvin. Tai siis silleen tavallisesti. Eilen myöhästyneet synttärikahvittelut muutaman lapsen ja lapsenlapsen kanssa. Täytekakkua jäi tämän päivän vaalikahveillekin.

Täytynee tästä lähteä äänestämään niin saa sitten ne vaalikahvit keittää. UK kuuluu jo huutelevan eteisestä, ja Lyyti tuijottaa tiukasti ja sanoo HAU.

HAUskaa päivää!

Ihana uutinen Suupaltti.

Meillä isovanhemmilla se etu myös ettei ole kasvatusvastuuta eikä arkipäivää ongelmineen ja kiireineen.

Minä varsinkin olen niin tyytyväinen etten ole vastuussa tyttärien pojista. Hyvänen aika miten siinä perheessä sattuu ja tapahtuu. Saa kyllä laittaa kädet kyynärpäitä myöden ristiin kun saa heidät aikuisiksi hengissä. Nyt juostu akuutissa rsv, noron, influenssan, sormet jäi auton oven väliin, kiveskiertymä, kivestulehdus sikotaudin jälkitautina vaikka rokotettu jne. Tytär kyllä omaa ns lehmän hermot, tuumaa vaan että taas mennään.
Toinen poikani oli samanlainen koko ajan juostiin silloisessa Aurorassa missä oli lasten päivystys. Sain hengissä aikuiseksi vaan eipä vieläkään ole asettunut ja ikää 36v. 

Meillä taloa laitettu kiivaasti myynti kuntoon. Kyllä tuntuu, että joka paikka repsottaa. Perjantaina kaksi kiinteistövälittäjää samasta firmasta kävivät tutkimassa paikat. He olivat vaikuttuneita. Teki hyvää mielelle. 
Huomenna tulee toisesta firmasta, saa nähdä mikä mieli hällä
Kumpikin on isoja firmoja, tämä kun on vähän spesiaali kohde ja haluamme taitoa ja tietoa. 

Minulla on oikean silmän leikkaus 28.4 jännittää. Ei riitä rypistyminen ulkoisesti vaan silmän ryppykalvo oikkuilee. On tehnyt lisäkalvon ja näkökykyni on vain noin 50%, onneksi haittaa terävänäköä, eli näen ja saan ajaa autoakin. Olen pistänyt epäselvyyden vähien yöunieni piikkiin mutta vika onkin silmissä. 
Toinen silmä leikataan 1-2 kuukautta toisen jäljeen. Toivottavasti ei haittaa Lappeenrannan reissua.

Pannukakku paistuu uunissa ja istun lämpörullat päässä. Siivouskomero pitäisi siivota, siellä on miljoona ruukkua ja toinen mokoma jotain pesuaineita sulassa sovussa. Se sijaitsee kellarikerroksessa eikä siis perinteisessä käytössä.

Tänään lääkäri, kävin labrassa viime viikolla. Vähän jännittää kolesteroliarvot, olisin ehkä voinut olla tunnollisempi syömisteni kanssa. Grammaakaan en ole painoa saanut alas, toisaalta ei ole tullut lisääkään. Vyötärömakkarat keljuttavat.

Sunnuntaina Juniori harjoitteli kaupunkiajamista ja tuli tyttären kanssa käymään luonani. Sujuvasti parkkasi taskuun, vaikka oli ensimmäinen kerta. Mä olin tietenkin ihailemassa kadulla. Hän oli sanonut äidilleen, että oli mamman kanssa pitkä keskustelu ja sai uusia näkökulmia sydänsuruihinsa. Saa nähdä, mihin suuntaan seurustelu kehittyy vai loppuuko kokonaan.

Kävimme läheisellä koululla äänestämässä ja tietenkin vaalikahvilla. Viidesluokkalaiset olivat leiponeet monenmoista ja olivat valmiita tiskin takana. Jotenkin niin nuoria ja herttaisia, että mun teki mieli mennä ostamaan uusi satsi ihan kannatuksen takia.

Eilen kuntosalille, jossa aina tuttu porukka ja ihan hervotonta huumoria. Hyvä että nauramiselta pystyi liikkeitä tekemään. Ja sitten altaaseen polskimaan, samalla käsiteltiin vaaliasiat. 

Tänään sitten se lääkäri ja sen jälkeen haetaan kaulakoruni Kalevalakorusta. Sen lukko oli rikki ja koko Planetaariset laaksot putosi kerran yksissä juhlissa, onneksi ei kadulle. Sitten vielä puutarhalle hakemaan pääsiäiskukkia. Huomenna lähdetään mökille ja haluan istutella siellä joka paikkaan kevätkukkia. Justus selailee Ruoka ja Viini -lehteä ja suunnittelee ihania pääsiäisruokia. Sopii mulle!

Hei piiiitkästä aikaa. 

On nyt ollut varmaan lähes viikko siitä, kun olen käynyt näillä sivuilla. Yleensä käyn aina aamuisin lukemassa viimeiset päivitykset. Jotenkin ollut kauhean paljon tekemistä ja lääkäreissä juoksua, niin "normaali" päivärytmi on mennyt sekaisin. 

Nyt on jo hoppua muuhun hommaan, mutta pari asiaa lyhyesti. Yritän myöhemmin tänään tai tällä viikolla kirjoittaa lyhyen päivityksen tilanteestani. Kirjoituksia on niin paljon sitten viime kirjoitukseni, että en niitä nyt lähde kommentoimaan... paitsi aivan ihania uutisia sinulta Suupaltti . Nauti kaikesta hyvästä, mitä elämän polku tuo eteesi äläkä missään nimessä tunne syyllisyyttä. Sitä ei miehesi olisi halunnut, minkä tietysti järjellä ymmärrät. Tunteethan eivät aina kulje samaa rataa järjen kanssa. 

Yksi kysymys piti vielä kysyä, kun en ehdi kelata ketjua niin paljon taaksepäin. Eli oliko se Lappeenrannan kokoontuminen nyt sitten 10.6. Eilen illalla pojan kanssa (tai viime yönä) katsoimme aikatauluja Mikkelistä Lappeenrantaan - sekä linja-autojen että junien ja puhelimen allakkaa päivittäessäni huomasin, että olin merkannut sinne Iloklubin tapaamisen 12.6. mikä lienee ollut se aluksi ehdotettu pvm. En voi vieläkään vahvistaa tuloani, mutta onneksi hiukan paremmalta näyttää nyt, kun jonkin aikaa sitten aloitin uuden hermokipulääkityksen. Saattaa olla niin, että en jäisi yöksi, vaan lähtisin illasta takaisin tänne Mikkelin suuntaan. Ongelma on vaan sellainen, että ei näkynyt mitään järkeviä yhteyksiä. Poika jo mietti sitäkin, että jos tulisi stadista tänne silloin ja koukkaisi Lappeenrannan kautta minut hakemaan (ihana poika <3). Mutta aika näyttää. Mulla on yöt vaikeita, niin sen vuoksi tulisin mieluummin tänne meidän "ykköskotiin" yöksi. 

Päivämäärän vahvistusta vaan nyt kaipaisin.

Kiitoksia vielä kaikille kirjoituksistanne. Ihania säitä luvassa. Kevättä rinnassa täällä. Voikaa hyvin. 😊

Heippa kaikille. Täytyy kai sanoa, että pitkästä aikaa. Ainakin pari viikkoa olen ollut pois kotoa enkä kännykällä viitsi tihrustaa enkä varsinkaan kirjoittaa😃 Oltiin siis viikko Portugalissa vaihtelevissa, mutta meistä ihan kesäisissä säissä. Suurin osa ajasta oltiin Lissabonissa ja ihastuttiin kumpikin paikkaan. Mennään ehdottomasti uudestaan. Päiväseltään käytiin Sintrassa ja eihän sielläkään päivä mihinkään riitä. Pari linnaa vain ehdittiin katsoa, itse kaupunkia ei ollenkaan. 
Matkalta palatessa jäätiin suoraan Helsinkiin miehen tyttären koululaisten seuraksi kun vanhemmat ovat reissussa vappuun asti. Minä tulin tänään kotiin kun omat lapseni tulevat pääsiäiseksi tänne. Menen sitten viikon päästä takaisin pääkaupunkiin auttamaan nuorison paimentamisessa. 😃

Oli paljon lukemista täällä. Yritin pikaisesti päästä selville, missä  mennään. Päälimmäisenä jäi mieleen Suupaltin iloiset uutiset. Kyllä se vain niin on, että yksin ei ole hyvä olla. Minäkin luulin eroni jälkeen, että olen sitten varmaan yksin lopun elämääni. En osannut kuvitellakaan, että voisin osata elää enää uutta suhdetta. Viisi vuotta siinä menikin ja yhtäkkiä vaan tulla tupsahti eräs hassu mies elämään ja maaliskuussa tuli 20  vuotta täyteen tuosta tapaamisesta. Päivääkään en vaihtaisi pois, hän on tuonut elämääni niin paljon kaikenlaisia seikkailuja, joihin en ikinä yksin olisi uskaltautunut 😄 Ja kuinka helppoa hänen kanssaan elämä on. 

Toinen asia, joka minua jaksaa ihmetyttää on Japenan jaksaminen kaikkien suurten muutosten keskellä. Uskon kuitenkin, että kun jäät eläkkeelle, olet varmasti tyytyväinen. Ja teidän hieno koti menee varmasti kaupaksi. Kuvittelisin, että joku yrittäjä sen ostaisi kun on niin paljon tilaa sisällä ja ulkona. Eikö siinä voisi vaikka matkailuyrityskin menestyä. 

Nyt alkaa  niin väsyttää, että taidan mennä kohta nukkumaan. Aamulla pitäsi lähteä vesijuoksuun seitsemäksi. Tänään kun tulin kotiin, heitin matot ensimmäisenä ulos, jotta voin huomenna alkaa pikkuhiljaa siivoilla pääsiäiseksi. Perjantaina lapset puolisoineen ja pikkuiset saapuvat❤️ Pojan perheessä on vähän sairasteltu flunssaa ja vatsatautiakin, joten toivon, että tervehtyvät ja pääsevät tulemaan. 
Sormet ja varpaa ristiin, että saan kaikki taas tänne. 🥰

Moi!
Tiedoksi Kipalle (ja miksei muillekin): helmikuun puolessavälissä käytiin palstalla keskustelua:
"Uusi aikatauluehdotus Lappeenrantaan lähtijöille: ti 10.-ke 11.6. Silloin IL ehtisi järjestää ja juhlia juhlat ja mä ehtisin takaisin Stadiin Helsinki-päiväksi."

No tämähän hyväksyttiin ja sitten me IL:n kanssa tutkailtiin majoitusmahdollisuuksia. Päädyimme hotelli Lähteeseen, jossa kahden hengen huoneet maksavat tällä hetkellä 150,- eli 75.-/hlö tiistai 10.6.- keskiviikko 11.6.

Olen varannut sieltä huoneita, ja toukokuun lopussa kysäisen vielä kertaalleen, onko jollekulle tullut este tms. Sovitaan sitten myös juna-aikatauluista jne. Laitoin WhatsApp-ryhmän lähtijöille, koska siellä on näppärämpi ja nopeampi viestiä kuin täällä palstalla. Jos olet tulossa niin mä voin laittaa sinut mukaan ryhmään - tosin siellä ei vielä ole kovin paljon ollut keskustelua mutta varmaan myöhemmin on.

Mustikkaposki on luvannut katsella meille tiistai-illaksi jotain kivaa kokoontumispaikkaa. Siitäkin kuullaan kun tapaaminen on lähempänä. Kesäretkiähän ei ole koskaan liikaa, etenkin kun ne tehdään hyvässä seurassa!

Iloista pääsiäisen aikaa kaikille!

Kiva kuulla Kipastakin välillä! Kivikasa, minäkin pidän Lissabonista. Itse kaupunki on sellainen rappioromantiikkaa huokuva ja kovin viehättävä.

Mun on nyt pakko hehkuttaa labratuloksiani. Viime syksyisen TIA-kohtauksen jälkeen Meilahden neurokirurgi määräsi, että kolesteriarvoja (jo ennestään hyviä) pitää saada alas. Onnistuin niin, että se paha oli jo jotain kaksi, jolloin lääkäri sanoi, että pitää saada 1,4:ään. Ihmettelin omalle lääkärilleni, että miten ihmeessä tuon saavuttaisin ja hän tuumi, että lääkkeillä, ei sitä syömällä saisi.

sVaan tänään HDL oli 2.0 ja se paha LDL 1.3  Kokonaiskolesteroli 3.6 kun viitearvojen mukaan hyvä, jos on alle 5. Samoin kaikki muut arvot olivat tosi hyviä ja lääkärini sanoi, ettei mun tarvitse syksyllä käydä labrassa. Että kun selvästikin osaan hoitaa itseäni, käy alkuvuodesta ja tavataan sitten. Hän tutki minut perusteellisesti ja käytiin lääkitys huolella taas läpi. Mullahan on päivässä 14 pilleriä, kun olen monisairas vanhus! 

sVoi miten kevein askelin riensin Justuksen luo ja kiittelin hyvistä tuloksista, koska Justuksen ruoat runsaine vihanneksineen ja kasviksineen ovat kyllä auttaneet!   

Nyt auton takakontti on täynnä narsisseja, hyasintteja ja orvokkeja, pääsen huomenna istuttelemaan.