Onnea leikatuille. Jännä sattuma kun kahdella klubilaisella sattui silmäleikkaus samalle päivälle.
Joku aika sitten uusittiin porukan polvia oikein urakalla.

Sain viikko sitten kasvimaan tehtyä, vain kurkku, kesäkurpitsa ja kukat on vielä maalle laittamatta.
Loppuviikoksi olin suunnitellut vaikka mitä, myös sen tutustumisreissun Lappeenrannan sataman palveluihin kokoontumista silmällä pitäen.
Siinä kävi kuitenkin niin että keskiviikkona tukkoinen olo jota hoidin allergialääkkeillä muuttui kurkkukivuksi ja illalla nousi kuume. Maanantaihin saakka vietin aikaa pääosin sängyn pohjalla yskien kuumeillen ja niistellen. En ole aikoihin ollut niin kipeä. Sunnuntaina olin niin väsynyt yskimiseen että lähdin päivystykseen tehtyäni ensin netissä hoidon tarpeen arvioinnin.
Tulehdusarvo oli vaan 2 joten lääkäri diagnosoi virustaudiksi, siitepölyallergiaksi  ja pahentuneeksi astmaksi. Nyt vetelen kortisonia kolmella tavalla. Maanantaina heräsin vaikean yön jälkeen kuumeettomana ja päivän mittaan pystyin jo vähän tekemään kotihommia. 
Tämä päivä oli vielä eilistäkin parempi, vain ääni on enää niin matala että yksi tuttu mies kyseli olenko vetänyt viikon pirtua. 

Jaatkuu...

Testasin välillä lähteekö suoraan vai pitääkö kopioida, yllätyin kun tällä kertaa onnistuin,😃

Myönsin itselleni että en ehkä osaa muuten ottaa huilipäiviä kun taudin kaataessa sänkyyn.

Olisi muutakin kommentoitavaa mutta huomasin nukkumaanmenoaikani menneen jo aikoja sitten joten jätän muut kommentit seuraavaan kertaan.

Vilkutus kaikille seuraajille. Hyvää yötä.

Heipat kaikille!

Kipa, olen ilahtunut, että kipusi ovat vähentyneet ja pystyt tekemään vaativampiakin hommia, kuten kesäkalusteiden öljyämistä. Meidänkin pitäisi ne pestä ja öljytä samoin kuin kuistikin, mutta luulenpa sen jäävän pelkkään pesuun.

Tiinuliinu, minultakin leikattiin molemmat silmät samalla kertaa ja kaikki sujui muuten hyvin, mutta minä oli toivonut lasien käytön toisin päin eli yksitehoiset yleislasit jatkuvassa käytössä ja lukeminen ynnä muut lähihommat ilman laseja ja sehän ei tietenkään onnistunut. Tiedustelin asiaa leikanneelta lääkäriltä ja hänellä oli monenlaisia selityksiä, joita en kyllä oikein ottanut todesta, mutta minkäs sille mahtoi. Jouduin siis teettämään moniteholasit kokoaikaiseen käyttöön ja lisäksi teetin erikseen lukulasit, jotta lukeminen sängyssä on helpompaa. Onneksi Silmäsairaalan vuoden voimassa olleella alennuksella sain lasit puoleen hintaan.

Minä en huomannut minkäänlaisia kuoppia tai kohoumia leikkauksen jälkeen ja pieni usvaisuuskin hävisi parissa päivässä. Ainoa outo ilmiö oli silmien väreily, jota kesti melkein vuoden ja joskus vieläkin sitä ilmenee, jos silmäni pääsevät kuivumaan liiaksi. Odotan jännityksellä tuleeko minulle jälkikaihi, kun se tulee aika monille. Vielä en ole mitään huomannut ja voihan olla, ettei sitä tulekaan, kun leikkauksestakin tulee tulevana lauantaina kaksi vuotta.

Kävimme meirämmiähen kanssa viime sunnuntaina Tuulensuun Palatsissa klassikkoelokuvabrunssilla ja näimme iki-ihanan My Fair Ladyn. En muista koska olisin sen viimeksi nähnyt, kun sitä ei mielestäni ole tullut telkkaristakaan ja nautimme molemmat siitä kovasti. Totesin jälleen kerran, että kyllä Audrey Hepburn oli sitten kaunis ja erinomainen näyttelijä.

Olen teille kertoillut meirämmiähen voinnista ja mielestäni nyt aloitettu uusi lääke tuntuu toimivan hyvin, vaikka annostus on vielä melko pieni. Ainoa ongelma on huono tasapaino, joka vaikuttaa kävelyyn, mutta hän on lehteä hakiessaan käyttänyt pari viikkoa kävelysauvoja ja ainakin omasta mielestään kokenut niistä olevan apua. Kun olemme yhdessä liikkuneet ulkona, olemme yleensä kulkeneet käsi kädessä tai sitten minä olen työntänyt käteni hänen käsikynkkäänsä ja siitä huolimatta kävely on ollut vaikeaa. Nyt huomasimme yllätykseksemme, että kun meirämmiäs työntää kätensä minun käsikynkkääni, niin kävely sujuu melkein normaalisti! Aivot varmaan kokevat sen eri tavalla.

Ensi sunnuntaina lähdemme kyläilemään edesmenneen velipuoleni nuoremman tyttären luokse, joka on minun kummilapseni. Hänen äitinsä, vanhempi sisarensa miehineen sekä nuorempi veljensä (minun lempiveljenpoikani!) tulevat myös, mikä on mukavaa, kun emme ole tavanneet todella pitkään aikaan. Ainoa kurja juttu on se, kun joudumme taas kerran nousemaan hirmu aikaisin, jotta ehdimme klo 10 lähtevään junaan 😓, mutta kaipa sen hyvän asian vuoksi kestää!

Kohta alkaa kesäkuu, joten kaipa se oikea kesäkin tulee. Juhannus ainakin tulee ja me saamme nauttia taas mämmiä, vaikkei sitä meidän suosikkimämmiämme enää saakaan. Traditiosta aiomme kuitenkin pitää kiinni 😋

Oikein mukavaa kevään jatkoa teille kaikille, paranemista leikkauksista toipuville sekä muille poteville ja voimia muuttopuuhiin. Voikaatten hyvin 😃

Menna niin minullekin laitettiin, mutta en tosin ajatellut selviäni yksitehoisilla, mutta kunhan näen lähelle myös ilman laseja oli minulle tärkeää. 
Silmä kun ei vaan tässä iässä sopeudu kahteen eri tehtävään. Niin lasit ovat tietty samanlaiset kuin ennenkin mutta tehoja nyt vähemmän. 
Omaa oikeaa silmää laitettiin -2,25- 2,50 sain kuulemma -2,75 mutta laseissa näyttää olevan -3,5 tähän oikeaan silmään. 
Pyysin pienempää vasempaan, eli nyt tähtäsi -1,5-1,75, katsotaan mikä sitten lopputulos. Sanoi että se toimii kun puoliero ollut ennenkin vastaava niin aivot tottuneet. 
Huomasin kyllä eilen näkeväni lukea television tekstin ilman lasejakin en tosin ihan selvästi, mutta kuitenkin. En oikeastaan huonommin kuin ennen leikkausta laseillani. 
Ainakin maailma kirkastui huomattavasti. Kun tämä hiertäminen loppuu niin olen tyytyväinen. 

Viime yön nukuin niin hyvin seitsemän tuntia. Tuntuu heti virkeämmältä, noihin viiteen verrattuna. 

Moi! 

Hassua kuljeskella kaupungilla ilman silmälaseja mutta niinhän mä nykyisin teen. Välillä vain epäilen että jotain on unohtunut kun aamulla ensimmäiseksi ei tarvitse etsiä lasejaan. 

Näin sitä ihminen noin neljässäkymmenessä vuodessa tottuu tiettyihin käytäntöihin, joista nyt pitää opetella pois. Ympäröivä maailma on lakannut aaltoilemasta, värit ovat jonkin verran kirkkaampia kuin esimerkiksi vapun aikaan. (Osansa saattaa tietysti olla silläkin että puiden lehdet ovat nyt täyskokoisia eikä mitään ihan pikkusilmuja.) Kauas näen erinomaisesti, lähellekin suht hyvin joskin varmuuden vuoksi pidän ulottuvillani lukulaseja. Leikkaus on siis onnistunut erinomaisesti. 

Jompikumpi iltapäivälehti tiedusteli tänään etusivullaan, missä Suomen kesä viipyy. Mun mielestä kysymys on typerä, tässähän se kesä on yllä ja alla ja ympärillä, vaikka viikko onkin vierähtänyt hiukan hissutellen. 

Raskas liikunta on kiellettyä ihan koko kesäkuun, mutta lähimetsässä voi käyskennellä koiran kanssa ja kotona puuhailla vaikkapa parvekkeella. Siellä tomaateissa on pikkusormenpään kokoisia raakileita ja yksi amppelimansikka alkaa jo punertaa. Mausteyrtit ovat toistaiseksi kaikki hengissä, ja eilen kävin kunnostamassa tyttären viljelylaatikon (hän väittää ettei itse ehdi eikä osaa, mutta kyse taitaa olla enemmänkin siitä että äidille tarjotaan tilaisuus tehdä jotain huippukivaa ja samalla vähän päteä). Siihen tuli lehtikaalia ja erilaisia salaatteja, joita perhe lupasi porukalla kastella. Päivällispöydässä sitten hämmästeltiin varusmiehen saavutusta: oli poika pistellyt 40 kilometrin mittaisen Porkkala-marssin ja saanut siitä hyvästä ylimääräisen kuntoisuusloman. 

Mites Japenalla menee? Ja teillä muilla joita ei oo leikelty? 

Kukkeata kesäkuuta kaikille! 

Hyvin sujuu toipuminen. 
Minä tarvitsen lasit kauas mutta en lähelle. Haastavaa kun ei ole kakstehoja. Tosin näen kohtalaisesti kauaskin mutta en esim autoa voisi ajaa ilman laseja. Tämä tietty oli oma valintani. 
Jännä tuo ohjeiden erilaisuus. Minulla raskas liikunta kielletty vain kaksi viikkoa. Sama aika kun ei saa tehdä pölyisiä juttuja, kantaa kuin pientä kauppakassia eikä tehdä puutarhatöitä. Ei siis olla mullan kanssa tekemisissä. Joten kukat laittamatta.

Alan olemaan tylsistynyt joten aloin neulomaan sukkia. Minulla on tyttären pusero hihaa vailla mutta se lanka pölisee. Ajattelin ettei sukkalanka niinkään. Yleensä laitan kesäksi puikot naftaliiniin. 

Nyt on tiedossa vapaa viikonloppu sitten tammikuun. Kiva. 

Koko ajan olisi tulossa ohjelmaa ensi viikolle. Olen jo monasti sanonut että sovittua menoa ti-ke. Miehen allakkaan laitoin isolla kun ei tahdo nyt muistaa.

Ps. Voihan tässä eri ohjeissa olla tietty syynä että tehtiin myös sevryppykalvonpoisto, mutta voisi luulla että minulla olisi se pitempi liikuntakielto. 

Minä ihmettelen omaa silmäleikkaustani, kun en näe ilman laseja oikein lähelle enkä kauas! No, kauaksi periaatteessa näen ja varmaan voisin ajaa autoakin ilman laseja, mutta kun ajaessa pitää kuitenkin nähdä mittaristot yms. läheltä, niin käytän laseja. Ainoastaan televisiota katson ilman laseja, kun näen siten tekstit paremmin.

Olin eilen silmälääkärin tarkastuksessa ja kaikki kuulemma on ihan hyvin. Näköhermot ja silmänpohjat ovat kunnossa ja silmänpaineet ovat laskeneet. Minulla oli ennen leikkausta luonnostaan korkeahkot paineet (23-24), mutta nyt molemmissa silmissä oli 20, mikä on vain hyvä asia. Lääkäri selitti alenemisen sillä, että alkuperäinen mykiö on paksumpi kuin keinomykiö, joten ohuemman taakse ei pääse kertymään niin paljon painetta. Ainoa mikä tutkimuksissa ilmeni on se, että minulle on kehittynyt ihan vähän jälkikaihia molempiin silmiin, mutta vielä siitä ei ole haittaa. Sitten kun se alkaa haitata, se "ammutaan" laserilla pois. Lisäksi sain kehotuksen käyttää useamman kerran päivässä kostutustippoja kuiviin silmiini. Minulla on vasen silmä ollut aina huomattavasti heikompi kuin oikea ja kun näin kirjaintaulusta oikealla silmällä kolme riviä, niin vasemmalla en saanut selvää ylimmästäkään! Nykyiset lasieni vahvuudet ovat kuitenkin juuri samat kuin mitkä siinä kokeillessa muodostuivat, joten en tarvitse uusia laseja.

En muista kerroinko teille vessanpyttyseikkailusta, mutta ellen kertonut, niin tässä tulee. Viikko sitten maanantaina huomasin iltapäivällä, että vessansäiliö vuotaa solkenaan. Kun vedin vuotaminen loppui, joten ajattelin sen vain johtuneen jostain tilapäisestä jutusta, mutta kun menin vessaan seuraavan kerran, se vuoti taas. No, silloin oltiin jo illassa, joten ei auttanut muuta kuin antaa valua ja heti tiistaina tein huoltoyhtiöön huoltotilauksen. Yllätyksekseni huoltomies tulikin puolen tunnin sisään ja vaihtoi säiliön mekanismin, mutta sitten hän huomasi, että jossain putkessa oli reikä ja vettä suihkusi juuri säiliön kannen rakoon ja valui siitä ulos. Hänellä ei ollut tarvittavaa osaa mukanaan, joten hän sanoi tulevansa iltapäivällä uudestaan. Myöhemmin iltapäivällä hän soitti ja kertoi saaneensa pari kiireellistä huoltokutsua, joten hän tulisi sitten joko seuraavana päivänä, joka oli keskiviikko tai sitten perjantaina, kun helatorstai oli pyhä. Miestä ei näkynyt seuraavana päivänä ja perjantaiaamuna soitin sitten hänelle kysyäkseni, milloin hän tulee, mutta nyt sain kuulla, että hänellä oli päivä ihan täyteen laputettu, joten homma jäisi maanantaihin. Arvaatte, että siinä vaiheessa hihani alkoivat savuta! Eihän meillä mitään hätää ollut, sillä meillä on kaksi vessaa, mutta viallinen oli minun vessani, joten jouduin käymään meirämmiähen vessassa 😬. Sen verran minua harmitti, että soitin firman aspaan ja annoin vähän palautetta. Aspan tyttö oli ihan kohtelias ja pahoitteli tilannetta, josta hän nyt kuuli vasta ensimmäisen kerran, mutta mitäpä hän olisi voinut asialle tehdä. Maanantaina vähän ennen puoltapäivää huoltomies sitten tuli ja hoiti homman loppuun. Hän pahoitteli tilannetta enkä minäkään sitten enää hennonnut häntä haukkua, kun mitään vakavasti otettavaa ongelmaa ei ollut, mutta mielestäni ei tuollaisen pikkuvian korjaamiseen olisi viikkoa tarvittu. Toivoa sopii, että homma olisi tullut nopeammin valmiiksi, jos meillä olisi ollut vain yksi vessa!

Sunnuntaina olimme sitten Tapiolassa kyläilemässä ja oli kerrassaan ihana päivä. Saimme hyvää ruokaa ja kaffen kanssa seitsemän sorttia leivonnaisia, jotka emäntämme oli ihan itse tehnyt (pl. karkit ja mansikat, jotka sivumennen sanoen olivat tosi happamia). Muistelimme kaikenlaisia vanhoja tapahtumia ja päivittelimme, miten aika kuluu hirveätä vauhtia. Edellinen tapaamisemme oli ollut kummilapseni nuoremman tyttären lakkiaisissa seitsemän vuotta sitten! Lähdimme sitten vielä tutustumaan kummilapseni isosiskon kotiin sekä lopuksi heidän äitinsäkin asuntoon, jossa tissuttelimme vähän (alkoholitonta) kuohuviiniä. Kälyni ja kaikki hänen kolme lastaan asuvat niin lähekkäin Tapiolan ja Niittykummun rajalla, että kaikkien asuintalot näkyvät toisten ikkunoista. Lopuksi meidät vietiin rautatieasemalle ja kotiin tulimme vähän ennen iltayhdeksää. Päivälle tuli pituutta, kun olimme nousseet ylös klo 7, mutta kyllä se oli sen arvoista ja saimmehan sitten nukkua seuraavana päivänä taas pidempään.

Huomenna olemme suunnitelleet kuistin kalusteiden pesua, jotta saamme sitten laitettua keinuunkin uudet pehmusteet, jotka ostimme lauantaina. Pihanurmikin on muutamassa viikossa kasvanut taas leikkuukuntoon, mutta saa nähdä, milloin meirämmiäs saa itsensä sille tuulelle!

Jokos teillä ensi viikolla on se tapaaminen Lappeenrannassa? Mikäli on ja ellen tässä välissä kirjoittele, niin nauttikaa ja iloitkaa kuten te vain osaatte ja laittakaa kuvia faceen, please!

Kiitos kiitos terveisistä Menna ja Merelle! Ensi viikolla siis Lappeenrantaan, taitaa olla kymmenen klubilaista tulossa. Mukava matka siitä tulee! 

Lisääkin kesämatkoja tiedossa mulle ja UK:lle. Mun sukuhan on aika sukurakasta. Sitä ei tosin hevin huomaa, sillä kovin usein ei tavata kun asutaan kaikki vähän eri puolilla Suomea. Pari veljeä on jäänyt sinne syntysijoille Savoon, ja toinen heistä asuu isovanhempien talon paikalle rakennetussa talossa. Toinen taas hankki kesämökikseen sen talon, jossa vanhempamme asuivat. 

Pari vuotta sitten meillä oli isovanhempien tilan satavuotisjuhlat; maapaikka oli erotettu suvun kantatilasta 1923. Sitä ennen, keväällä 2021, oli isän syntymän satavuotisjuhla, mutta koronan takia se jouduttiin pitämään webinaarina. Mukavaa oli niinkin joskin etäyhteyksien vuoksi valokuvat jäivät ottamatta ja vieraskirja täyttämättä. 

Tänä juhannuksena äitimme syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta, joten meillä on kaksipäiväinen Suoma 100 -tapahtuma. Viimeksi paikalla oli kolmisenkymmentä ihmistä ja puolenkymmentä koiraa; vastaavaa yleisömenestystä lienee lupa odottaa nytkin. Veli ja vaimonsa ovat luvanneet huolehtia ruokapuolesta, juomia hankitaan joukolla. Majoitus järjestyy talon tiloissa, vanhassa aitassa, asuntoautoissa ja tarvittaessa teltoissa. Ohjelmaakin on luvassa; musiikkitiimi kuulemma treenaa jo. Mä aion etsiä kätköistäni vanhoja valokuvia ja rakentaa niiden ympärille jonkinsortin esityksen.

Iloklubin Lappeenrannasta kuulette kyllä myöhemmin. Ja Facebookilaiset varmaan näkevätkin. 

Heleätä helluntaita - huomennahan se on!  

Moi mimmit. Hyvää varmaan tekee Lappeenrannan reissu mielelle, vaikka mökillä olisi työtä enemmän kuin ehtii tehdä. Talon tyhjentäminen on rankkaa hommaa ja iltaisin vaan silmät seisoo päässä.
Tytär ja perhe sekä bonuslapsenlapsi ovat olleet korvaamattomana apuna. Jäteasemalle on viety sänkyjä ja muuta monta kuormallista, kierrätyskeskukseen samoin. Veljeni juhlatelttaan pystytettiin viime viikonlopuksi pihakirppis ja aika paljon naapurit kävivätkin ostelemassa, samalla oli hauskaa vaihtaa kuulumisia.

Tammisaareen on jo viety huonekalut ja lähes kaikki ne tavarat, mitä sinne haluan. Tiistaina toimitetaan uusi sänky, mutta Justus menee sen vastaanottamaan, kun minä olen Lappeenrannassa. Olen kyllä ihmetellyt noin miljoona kertaa, mitä varten olen säästänyt kaikenmaailman tavarat, joita en edes muistanut minulla olleen. Ikinä en enää.

Eilen lähdettiin mökiltä, vietiin kierrätyskeskukseen autollinen roinaa. Sitten kotiin, muuntautuminen ihmisrauniosta juhlakuntoon ja ministerin kesäjuhliin. Voi miten nautin jutella tuttujen kanssa, viihdyttiin neljä tuntia! Ja tänään on Unelmavävyni 5-kymppiset, joiden järjestelyyn en ole paljoakaan ehtinyt. No, ehkä huomenna autan siivouksessa.

Olen ihan järjettömän väsynyt koko ajan ja haluaisin vaan rojahtaa sohvalle ja rötköttää siinä lopun päivää.

Syvä kunnioitus IL:n ja Merellen raivausurakoille! 

Mulla on menossa pienimuotoisempi raivaus. Nimittäin löytääkseni kuvia  yli 30 vuotta sitten edesmenneestä äidistäni, jouduin käymään läpi ainakin 30 kuvakansiota, sellaista 100 kuvan vetoista. Toki sukukuviakin löytyi, mutta myös lukuisia kuvia entisistä työkavereista joiden nimet olen jo unohtanut, paikoista joissa en muista koskaan käyneeni sekä juhlista joissa en muista olleeni. Ja tietenkin hevosista jotka on jo aikoja sitten syöty salamina. Minä kun nuorempana ratsastin. Ja valokuvasin. 

Nyt olen päättänyt että digitoin parhaat otokset ja teen niistä kuvakirjoja jonkin tietyn teeman mukaan. Nähtäväksi jää, kuinka kauan projekti kestää, mutta aluillaan se joka tapauksessa on.

Vähän päivässä, paljon vuodessa. Kukas mulle tään opetti? Merelle, kenties? 

Kivaa kesäviikon alkua kaikille!