Hei huomenta,
ja terveisiä Lehmusten kaupungista niille, jotka eivät olleet Iloklubin tapaamisessa. Kiva kaksipäiväinen, tai siis tarkkaan ottaen reilu vuorokausi mutta kun aika jakaantui tiistaille ja keskiviikolle niin tuohan tuntui suorastaan pikku lomalta. 

Parhaimmillaan meitä oli yhdeksän ystävystä (niin kai voi sanoa kun on vuositolkut täällä jaettu erilaisia elämäntapahtumia, haasteita ja hauskuuksia) ja juttu kulki kuten näissä tapaamisissa aina. Kuulumisia, mielipiteitä, keskustelua yleisistä ja yksityisistä asioista. Kaupunkiakin ehdittiin katsella, ja ainakin mulle jäi se kuva että Lehmusten kaupunki on tosiaan nimensä veroinen. Vehreä, vihreä, vesistöjen saartama. Siistiä ja kaunista kaikkialla. Mustikkaposki, joka on kotoisin siltä suunnalta, osoittautui oivaksi oppaaksi niin ruokapaikkojen kuin nähtävyyksien osalta. Kiitos!

Hienointa oli kuitenkin taas kerran havaita, miten aikuisiässä, seniorina suorastaan, löytyy uusia ystäviä (tai siis ei enää tietenkään ihkauusia kun yhdessä on taivallettu hyvinkin vuosikymmen). Ja miten erilaisista taustoista ja elämäntilanteista tulevat naiset kokevat yhteisöllisyyttä jota kaiketi taas aikanaan virkistetään. Joskus ja jossakinpäin. Pari tapaamispaikkaehdotusta on jo tehty.

Eipä tässä sitten muuta kuin kiitokset kaikille ja suunta kohti keskikesän juhlaa, juhannusta!

PS. Meinasin kotiin tultua kaivaa Laila Hietamies/Hirvisaaren varhaistuotantoon kuuluvan Lappeenranta-romaanitrilogian esiin, mutta eihän sitä enää hyllyssä ollut. Meillä kun on pitkään ollut periaate, että jos ostaa kotiin kirjan, joutuu poistamaan jonkin suunnilleen samankokoisen. Täytynee käydä kirjastossa – kiva lukea tarinaa, jonka tapahtumapaikat on nähnyt ihan omin silmin.

PS 2. Laitetaanpas vielä loppuun parveketarhurin tämänhetkiset kesäkuulumiset: amppelimansikan satoa korjataan jo (2-4 peukalonpään kokoista marjaa per päivä - mutta voi miten makeita!) ja kaikissa neljässä tomaatissa on raakileita tai vähintään runsaasti kukkia. Krassit on syöty, vuonankaali alkaa olla täyskokoista. Lehtiselleri, sitruunamelissa, persilja ja kumppanit puskevat vartta ja lehteä aivan hurjana. Minkähän maanviljelijälahjakkuuden maailma onkaan minussa menettänyt? 😉

Tervehdys Tampereelta!

Kaikesta päätellen Iloklubin retki/tapaaminen oli menestys ja miksipä ei olisi ollut, kun aikaisemmatkin ovat olleet! Ilahduttavan paljon on facebookissa ollut kuvia, joten tällainen rannallaruikuttajakin on päässyt osalliseksi. Minulla on ollut tapana laittaa kulloisessakin osallistumassani tapaamisessa (lienee kieliopillisesti oikein, vaikka kuulostaakin hieman omituiselta 😆) otetut kuvat omaan kansioonsa valokuvakokoelmassani ja nyt aion tallentaa kaikki nämäkin kuvat, vaikken mukana ollutkaan, sillä sen verran mielenkiintoisia kuvat ovat! Kiitos niistä ❤️

Kävin eilen laboratoriokokeissa vuositarkastusta varten ja ilahduttavasti kaikki arvot ovat viitekehyksessä. Ainoa, joka ylittää viitearvot, on kokonaiskolesteroli, mutta se on aina hieman yli viiden eikä sitä ole tarpeen alle saadakaan. HDL on 2,22 (pitää olla yli 1,2), LDL 2,8 (pitää olla alle 3.0), triglyt 1,64 (pitää olla alle 2,0), maksa-arvo 22 (viiteväli 0-35) ja pitkäsokeri 38 (viiteväli 20-42). Luulenpa, että lekurini on sangen tyytyväinen 😏  Varasin lääkäriajan 26.6. ja olen nyt ahkerasti mitannut verenpainetta, jotta voin näyttää hänelle tuloksia vähän pidemmältä ajalta. Kyllä hän vastaanotollakin verenpaineen mittaa, mutta oudosti se vain aina siellä on vähän korkeampi, vaikken ainakaan koe jännittäväni. Toki siellä istun ryhdikkäämmin ja kun olen ennen mittausta lärpättänyt kaikenlaista, niin johan siinä paineet nousee 😆

Pihan nurmi oli taas kasvanut melkein polven korkuiseksi, vaikkei siitä niin kauaa ole, kun meirämmiäs sen ajoi. Nyt hän ajoi sen viime viikonloppuna ja totesin, että lienee parasta alkaa etsiä helpompaa asumismuotoa. Leikkurin säiliö pitää aina käydä välillä tyhjentämässä, mutta nyt sitten minä jouduin sen tekemään, kun meirämmiäs ei kyennyt hoippumaan sen kanssa roskakatokselle. Joudumme kuljettamaan leikkurin pois naapurien pihojen poikki ja hän teki sen kyllä itse, mutta sitten hän ei jaksanut nostaa säiliötä bioastian yläpuolelle! Ihmettelin hänelle ääneen, jotta kas kun minun pitää jaksaa! Piha ei muutenkaan ole ollut enää vuosiin minkään näköinen, kun meirämmiäs ei viitsi istuttaa sinne kesäkukkia enkä minä aio siihen puuhaan ryhtyä, sillä olihan meillä aikoinaan sopimus, ettei minun tarvitse tehdä pihatöitä. Muutto ei kuulu suosikkipuuhiini ja se tulee teettämään hirveästi töitä, sillä oletettavasti uusi asunto tulee olemaan pienempi, joten paljon tavaraa pitää hävittää tavalla tai toisella. Lisäksi ullakko on tosi vaikea tapaus, kun meirämmiästä ei sinne todennäköisesti uskalla päästää ja  minä taas en sinne pääse, kun ylimmältä askelmalta pitää nousta polvilleen lattialle enkä minä pysty olemaan polvillani. Asunto itsessään on kyllä tosi toimiva ja viihdyn täällä todella hyvin, mutta kun piha alkaa rassata. Katsotaan nyt, miten tästä on parasta edetä.

Viimeisenä kahtena vuorokautena sadetta on tullut yli 20 milliä, mutta tänään paistaa aurinko ja viikonloppua kohden pitäisi ennusteiden mukaan sään lämmetä. En minä mitään helteitä kaipaa, mutta sen verran lämmintä kuitenkin, että arvaisi lähteä ulos ilman takkia ja voisi pitää pihaoveakin auki. Kuistin kalusteet on yhä pesemättä, mutta ehkäpä saamme sen tehdyksi ennen juhannusta. Tai sitten juhannuksen jälkeen 🙄

Toivottelen teille kaikille mukavaa kesänjatkoa ja leppoisaa viikonloppua 😃

P.S. Onnittelut viherpeukaloiselle Tiinuliinulle! Minäkin tuumiskelin mansikka- ja tomaattiamppeleiden hankintaa, mutta sitten iski todellisuudentaju, kun en todellakaan mikään viherpeukalo ole. Saahan noita kaupasta ja torilta 🙃

Menna jos ruohonleikkuu on ainoa haaste niin auttaisiko siinä robottileikkuri. Se puhisee itsekseen siellä ja pitää nurmikon siistinä. Itseä harmittaa kun ei sitä tullut tuonne kentälle hankittua. Nyt ei viitsi enää. 

Moi,
tulin vain toivottamaan hyvää juhannusta (ja ihmettelemään missä te kaikki oikein luuraatte kun ei kuulumisia näy). 

Me siis ajellaan Savoon ja takaisin tässä juhannuspyhinä. Muuten ei kuulu kummempia, silmälasittomuus vain tuntuu perin hassulta. Koko ajan tekee mieli kohentaa laseja joita ei ole.

Heinäkuun alussa on jälkitarkastus. Ja kun ajatuksena on kuitenkin että käyttäisin lukulaseja pitempiaikaisessa ja tarkassa lähityöskentelyssä, ehdottaisin sellaisia joissa yläosa on ihan vaan lasia ja alaosassa lukutarkkuus. Voi olla, että en tarvitsisi niitäkään, mutta se tottumuksen voima…

Kaikki parvekekasvit edelleen hengissä. Tämän päivän lounassalaatti on osin omakasvattama (salaatinlehdet, vuonankaali). Mansikasta saa joka ilta kerätä kypsiä kourallisen.

Voikaa hyvin! Ja siis oikein hyvää juhannusta joka niemeen, notkohon, saarelmaan – tai missä ikinä nyt keskikesän juhlaa vietättekin!

Japena, en usko, että robottileikkurista olisi hyötyä, kun piha ei ole ihan tasainen ja siinä on pieni alppiruusu, atsalea sekä melko iso (ja rönttönen) syreeni, jotka pitäisi kiertää ohjauslangalla. Lisäksi ovat vielä pihaa rajaavat pensasaidat. Kaikki tuo hankaloittaa myös tavallisen ruohonleikkurin käyttöä. Taloyhtiöllä on myös siimaleikkuri siistimistä varten, mutta minä en ole sellaista koskaan käyttänyt enkä ole ihan varma, osaako meirämmiäskään sitä enää käyttää. Varmaan isolla ja tasaisella pihalla robottileikkuri on ihan paikallaan.

Meillä on juhannusmämmi hankittuna ja tarpeeksi kermaakin 😋 ja niinpä toivotan teille kaikille hauskaa juhannusta 🔥🌞

Olipa kiva Lappeenrannan reissu! Tuollainen vaihtelu piristää kovasti, mutta kauan en ehtinyt nauttia jälkitunnelmista, kun piti lähteä E-Pohjanmaalle. Kävin siellä viimeksi elokuussa poimimassa marjat pensaista, mutta sen jälkeen mies on käynyt siellä yksin noin kerran kuukaudessa.Tällä kertaa saimme pojanpojan mukaan, ja hän ajoikin autoa puolet matkasta. Oli iso helpotus miehelle.

Poika, miniä ja abi-tyttö olivat tulossa myöhemmin illalla, joten minulla oli kova kiire saada yläkerran makuuhuoneet siivottua. Ruoho oli kasvanut lähes polven korkuiseksi, joten miehet ryhtyivät heti ruohon leikkuuseen, jota jatkettiin vielä seuraavanakin päivänä. Mielestäni hoidettava piha on aivan liian suuri nyt, kun talossa ei asuta.

Miehellä on kumma tapa laittaa lähtiessään jääkaappi lämpimämmälle, mistä on seurauksena, että sinne jääneet ruokatavarat ovat vähintään epäilyttäviä. Heitin taas osan salaa pois ja ostin uutta tilalle. Ulkorakennuksen katolla aurinkopaneelit tuottavat sähköä, joten kai nyt edes jääkaapin voisi pitää kylmänä!

Seuraavana päivänä jatkoin alakerran siivousta - poika laittoi lounaan ja miniä oli pihatöissä, mutta päivällinen oli minun vastuullani. Kauppaan on n. 8 km, joten tarvitsin kyydin. Maustamattomia kanankoipia ei ollut tarjolla, joten piti ottaa maustettuja. Tykkäisin maustaa itse, joten nyt piti vähän inspiroida omien mausteiden kanssa. Hyviä niistä kuitenkin tuli, sillä kolmen kilon satsista jäi uunipellille vain neljä koipea, jotka veimme naapuripitäjässä asuvalle 96-vuotiaalle kälylle.

Miehen suunnitelmissa oli raivata osan Terijoen salavista ja saunan vierellä kasvavan männyn valtavia, roikkuvia oksia. Onneksi ehdimme hätiin, kun hän aikoi kiivetä moottorisahan kanssa mäntyä vasten asetetuille  huojuville tikkaille. Hyvä, ettei raskas männyn oksa pudonnut auttajien päälle! Juuri tällaisten tilanteiden takia minun pitäisi valvoa miestäni, ettei hän ryhtyisi riskihommiin. Liki 86-vuotias ei ole enää ketterä liikkeissään eikä lihasvoimakaan ole kuin silloin ennen.

Satuin käväisemään navetan ylisillä ja ladossa, jonne on varastoitu kaikkea mahdollista tavaraa, jota ”joskus saatetaan tarvita”. Nyt tiedän, missä on matkalaukkujen ja koulukirjojen ja -vihkojen hautausmaa. Puhumattakaan rikkinäisistä huonekaluista ja maatalouskoneista ja -tarvikkeista. Rukkeja taisi olla useampikin. Kai tuolla roinalla on miehelle tunnearvoa, koska hän ei niihin halua kajota.

Täällä kotona aloitimme ikkunoiden pesun. Onneksi mies auttaa siinä hommassa. Säät ovat olleet sateiset ja kylmät tiistaista lähtien. Maalla oli tietysti kauniit ilmat, mutta niistä ei ehtinyt nauttia. Tuleeko kesää tänä vuonna ollenkaan?

J.K. Olipa hauska nähdä Lappeenrannasta tullessa Lyyti Ukkokullan kanssa Pasilan asemalla Tiinuliinua vastassa. Pienen koiran reaktio oli lievästi sanottuna sydämellisen riehakas, kuin emäntä olisi ollut kauankin pois!

Oikein hyvää juhannusta teille kaikille!

Heippa,

en nyt kommentoi edellisiä, vaikka mieli tekisi.On lähes kuukausi siitä, kun edellisen kerran kirjoitin tänne. Harvoin näin pitkiä taukoja on ollut. Nyt ei ole ollut kyse siitä, että ei ole ollut halua kirjoittaa ja ajatella, että vaan valittaisin, kun en voi tehdä mitään, vaan yksinkertaisesti siitä, että tekemistä on ollut niiiiiin paljon, että en ole ehtinyt/jaksanut kirjoittaa.

Lappeenrannan tapaaminen on oli taas kerran niin lämminhenkinen ja mukava. Tiinuliinu kuvasi tuossa aiemmin sitä, että vielä vähän kypsemmässäkin iässä saa uusia ystäviä. Mikä rikkaus sen onkaan. Minä en jäänyt yöksi Lappeenrantaan, kun oli seuraavana päivänä monta menoa Mikkelissä. Alunperin oli yksi, erikoishammaslääkäri ja kyseessä uniapneakiskot, joiden saaminen olisi lykkääntynyt syksylle ilman tuota käyntiä. Ja meiltä kun on noin 100 km edestakaisin Mikkeliin (joista n. 60 hidasta, mutkaista ja mäkistä tietä), niin milloin vaan mahdollista, yritän sitten saada samalle päivälle sovittua useamman asian. 

Nyt kyllä otti voimille; lähdimme aamusta ysin aikaan ja olimme takaisin kotona noin puoli kuuden aikaan. Käy oikein työpäivästä. Poikamme ja avokkinsa onneksi hakivat minut, kun julkisilla ei oikein olisi päässyt eikä selkäni olisi kestänyt edestakaista ajoa ja päivän ohjelmaa. 

Palaan vielä aiempaan ennen Lappeenrannan tapaamista. Öljysin siis sisällä talossa olevia huonekaluja, en terassikalusteita. Tässä uuden talon terassilla ei ole öljyttäviä kalusteita, kesäkeittiössä on ja vanhan mökin terassilla. Kalusteet siinä ovat kestäneet 30 vuotta, kun niitä on huollettu vuosittain. Kyllä nyt jo näyttävät "kulahtaneilta", mutta pitää katsoa, mitä uusi öljykerros saa aikaan, kun joku siihen hommaan ryhtyy  .

Ennen Lappeenrantaa oli myös vanhempieni 67-vuotishääpäivä ja perheen kesken kahvitilaisuus äidin hoivakodissa. Harva saa viettää 67-vuotishääpäivää, joten olihan se mukavaa juhlistaa tilaisuutta. Sieltä sitten lähdimmekin ajamaan suoraan takaisin tänne sydäntemme kotiin. 

Poika ja avokkinsa viipyivät siitä Lappeenrannan tiistai-illasta lauantai iltaan asti. Sunnuntain vietimme kahdestaan ja rakas siippani pesi ikkunoita, joita täällä riittää. Pesi sunnuntaina "uuden talon" ikkunat ja vielä maanantaina aamusta aloitti ison lasitetun terassin ikkunoita pesemään. Olen joinakin vuosina laittanut Facebookiin kuvia ikkunanpesusta - nimenomaan terassin ikkunoiden pesusta, kun on niin hurrrrjan näköistä. Siippani on korkealla tikkailla, kun yläikkunat menevät katon harjan mukaan. Eipä ole koskaan ennen tainut ikkunanpesu jäädä näin myöhäiseen - tai en ainakaan muista.... 

Samaisena maanantaina vajaa viikko sitten tulivat sitten tytär, vävy, pikkumies ja hauvavauva tänne. Vietimme niin uskomattoman ihania hetkiä pikkumiehen kanssa. Välillä vaikea uskoa, että kaikki tämä on totta, kun niiiiin hartaasti olimme tuota toivoneet. Pikkumies oli vähän flunssainen ja varsinkin viime yö oli mennyt heillä tosi surkeasti. Tänään lähtivät kotiin ja oli oikein intohimona saada hoitaa pikkumiestä sillä aikaa kun vanhempansa pakkasivat ja korjasivat jälkiään. Eipä meinannut tytärkään uskoa, että pikkumies olisi ollut kiukuttelematta niin pitkän ajan valvottuaan. Eka kerta sitten, kun unet jäivät vain yksiin päikkäreihin tänään, nukkui autossa reilusti yli kahden tunnin päikkärit.  Pikkumies täytti tänään 8 kuukautta. Kyllä aika rientää. On nyt niiiiin mahtavassa iässä, kun oppii ihan koko ajan jotain uutta ja pitää nyt kehua, että on kyllä mummin poika. Alkuillasta oli jo videopuhelu. Hauvavauva jäi mummin ja vaarin hoiviin, kun on vanhus jo puolisokea tai enemmänkin eivätkä nuoret halunneet ottaa häntä mukaan koirulille ihan uuteen paikkaan Hankoon, jonne ovat huomenna (tai tänään, kun kello on jo yli puolen yön) lähdössä. Tämä on hauvavauvalle varmaan oman kodin ohella läheisin paikka. Aina olemme olleet valmiina koirulin tänne ottamaan. 

Nyt kesäaikaan emme "ramppaa" niin usein pk-seudulla kuin talvella, kun näemme pikkumiestä täällä niin usein. Tulevat sitten noin viikon päästä taas takaisin tänne. 
Huomenna tulee kaksi ystäväpariskuntaa ja yksi lapinkoira tänne perinteiseen tapaan. Nyt vaan puuttuu kitara, kun soittaja tulee suoraan mökiltään ja siellä on mukana ainoastaan sähkökitara. Niinpä varmaan lauleskelemme ilman säestystä ja ilahdutamme naapuristoa. 

Olemme tänään tehneet valmisteluja erilaisia kalaruokia varten. Lounas ei koostu kalasta, mutta päivällinen/illallinen kesäkeittiössä on kyllä kalavoittoinen lisukkeenaan erilaisia salaatteja. Saimme jopa kolmen kilon järvitaimenen, josta söimme tyttären perheen kanssa osan, mutta jätin kohtalaisen palan graavisuolausta varten. Rinnalle tulee sitten graavilohi... saa nähdä teemmekö testin, huomaako joku eroa. Siippani savustaa myös lohen ja paistamme muurinpohjamuikkuja. Silliä on montaa sorttia ja alkupalatkin ovat kalavoittoisat. Kotimaisia varhaisperunoita pitää juhannuksena olla. Ja suuren kokon aiomme sytyttää. 

Täällä on ollut "tänään" varsinainen sade-ennätys. Viime yönä alkoi sataa ja viiden aikaan iltapäivästä tyhjensin sademittarista yli 40 milliä. Sen jälkeen on satanut lisää. Toivottavasti saamme paljon kanttarelleja ja onpa säästynyt kastelulta - kunhan terassien kukat eivät unohdu.
Onneksi sateet loppunevat yön aikana ja huomenna pitäisi olla poutaa. Vaatetta saa päälle, vaikka olisi hiukan viileää, mutta pääasia, että ei sataisi.

Aamusta lippu salkoon. Toivotan kaikille ihanaa keskikesän juhlaa (vaikka ei kyllä ihan keskikesältä tunnu, kun kesä on ollut "myöhässä" aiempiin vuosiin verrattuna). Hauskaa juhannusta ☺️

Herttaista Juhannusta kaikille 60 v  täyttäneille ja nuoremmille myös........
Meidän grillillä ei ole itikoita, siitä olen iloinen.

Meilläkään ei nyt ole itikoita, tuulee niin kylmästi. 
Eilen kyllä pikkumäkäreiset söivät kädet ja nilkat kun oli tyyni ilta. 

Hyvää juhannusta kaikille ilmoista huolimatta. Se hyvä puoli että luultavasti vähemmän hukkuneita. 

Hyvää juhannusta kaikille. Aurinko paistaa,  tuuli on vauhdikas, mies haki koivunoksia ja kesänkukkia pihaa ja kuistia koristamaan.

 Olemme juuri tulleet Äkäslompolosta, jossa aurinko paistoi läpi yön ( joskus tosin pilvet peittivät sen kirkkauden). Sääskiä ei ole, mieli on hyvä, ystävät tulevat kohta juhannuskahville ja elämä on kaikin tavoin elämisen arvoista.

 Juhannuksen taikaa ja unelmia itse kunkin elämään.