Olipa ikävää tuo Mennan miehen kaatuminen, mutta nyt on sitten lonkka entistä ehompi.

Kipa saitoa nyt vaivan silmistäsi. Toivottavasti apua löytyy pikaisesti,

Napoli sarja vetosi minuun. Kuuntelin sen, ehkä kirjana olisi jäänyt kesken. Jotenkin tykkäsin miettiä sen ajan tyttöjä Napolin kaduilla, se vetosi mielikuvitukseeni ja laittoi miettimään miten kokemukset vaikuttavat kenenkin.
Jotenkin se oli realistinen. Itse en kokenut ylemmyyttä vaan pohdin elämän raadollisuutta, miten sen ajan tytöt koittivat tavoitella unelmiaan mutta miten naisen asema määritteli tulevaisuuden ja jos siihen ei sopeutunut, joutui tekemään kipeitäkin ratkaisuja.

Nyt kuuntelen kirjaa Auschwitzin tatuoija, aika rankka.

Elämän raadollisuus on hieman koitellut taasen minuakin. Äitini seilaaminen kodin ja sairaalan välillä jatkuu, mies on taas keuhkokuumeessa, tosin sairastaa sen nyt kotona kun ei pahaksi päässyt, lapsen sokerit heittelehtii kovin ja joudun nousemaan yöllä niitä mittailemaan.
Myönnän olen uupunut ja kyllästynyt tähän jatkuvaan huolien täyttämiin päiviini.
Se kun menettää yöunet on oikeastaan pahinta.

No mitä minä tässä valitan, kukaan ei ole kuollut ja elämä jatkuu.

Nyt on nähty ja kuultu Thais-ooppera. Mutta ennen sitä tapasin Suupaltin ja mukavanoloisen miehensä Alminsalissa, kuuntelimme teosesityksen. Yllättäen paikalle pelmahti myös veljeni vaimonsa kanssa, ehdittiin vaihtaa kuulumisia. Ja yllätyksekseni tyttärenikin ehti ajoissa, hän tulee yleensä viime tipassa tai myöhässä.

Veljenvaimo tiivisti juonen 25 sekuntiin: pappi yrittää käännyttää kurtisaanin ja sitten kun on onnistunut ja kurtisaani mennyt luostariin, pappi riutuu lihan himoissaan ja lopulta kumpikin kuolee. Samastuin pappiin, joka oli vaeltanut erämaassa kolme kuukautta suurin piirten ilman ruokaa ja vettä ja silti miehellä mahakumpu pullotti rääsyjen alta. Vaan laulanta oli upeaa ja musiikki tenhoavaa.

Kahden väliajan aikana sulloimme herkkuja niin paljon kuin ehdimme. Hillopurkeista tarjottiin kaviaarileivokset, sen kanssa samppanjaa, kahvin kanssa suklaa-aprikoosikakkua. Liikuntaa tuli, kun kipitettiin vessaan.

Äiti-tytär -matka oli sitten siinä, kun tytär ei ehdi pitkiä viikonloppuja viettämään. Mutta matkustinhan minä ratikalla oopperaan ja tyttären autossa pääsin kotiin, joten olihan siinä matkaa (15 minuuttia).

Mennäänkö Suupaltti toisenkin kerran?

Hyvää ystävänpäivää KK-ystäväni! Ei mulla muuta.

Hyvää ystävänpäivää ystävät, joita en koskaan ole tavannut. Väitän, että silti voi kokea ystävyyttä. Tunnetta siitä, että voi jutella ja tulla kuulluksi, kuunnella ja yrittää kuulla.

Voi Kipa, toivottavasti saat apua silmiisi.Ja Japena jaksamista sinulle vaikka varmasti välillä tuntuu, ettei millään jaksa. Hienoa se miten kuitenkin jaksat.

Kaikille oikein mukavaa tätä päivää.

Hyvää ystävänpäivää kaikille. Jumbojet on oikeasssa, ei ystävyyden tunteminen vaadi välttämättä fyysistä näkemistä, kautta aikojenhan on ollut kirjeystäviäkin, joiden kanssa elämää on jaettu.

Thaïs-ooppera hurmasi yleisönsä täällä virtuaalisella piippuhyllylläkin, kun katsoin Hesarin verkkoasiakkaille tarjoamaa suoratoistolähetystä läppäriltä. Olin ajatellut katsoa vain alun ja saada vähän mielikuvaa esityksestä, mutta Sami Sykön, Teemu Laajasalon ja Jaakko Kortekankaan keskustelu alussa vei mukaan ja katsoinkin koko esityksen väliaikakeskusteluineen päivineen. Olin vielä käynnistänyt pesukoneen ennen esitystä eikä olisi millään malttanut jättää väliin sitä vähää, että heitän pyykit pesukoneesta kuivaajaan.
Lavastus ja puvustus näytti upealta ruudussakin, joten paikan päällä varmasti paljon upeampaa. 12.4 on ilmeisesti seuraava Hesarin oopperailta, laitoin jo kalenteriin.

Nyt en jaksa kommentoida muuta, iski niin kauhea ruoka-ahdistus. Tänään tuntuu siltä, että mitään ei voisi syödä. Joko se lihottaa, siinä on liikaa suolaa, sokeria tai maitoa(olen maitoproteiinille allerginen). En tykkää, vatsa ei kestä tai viimeistäänkin iskee syöpä, sydänkohtaus ja aivohalvaus.

Kiitos, kun sain valittaa.

Japenalle halaus!

Ja hyvää ystävänpäivää

Hyvää Ystävänpäivää teille kaikille ihanaisille.

Tsemppiä Mimsella

Päivä on mennyt lorviessa, no kuuntelin Auschwitzin tatuoijan loppuun ja sain siinä samalla yhdet polvisukat neulottua valmiiksi.

Kiinan viisumeja yritettiin väkertää mutta olisi pitänyt olla kuva, kaikki lähetetään ensin sähköisesti ja sitten perään viedään passi. Jäi huomiselle. Pitää huomenna pestä hiukset, pistää peittävää naamaan ja mennä taas hakemaan ne kamalat passikuvat

Pojan kanssa juteltiin tovi kun oli just saanut koneen parkkiin, unohdin kyllä kysyä että mihin kaupunkiin. Todennäköisesti kotikaupunkiin kun ei maininnut olevansa yötä pois kotoa ja siellä on jo ilta.
Pohti tulevan synnytyksen haastavuutta. Tarkoitus synnyttää Hongkongissa mutta tarvitsee viisumin ja passin jotta vauva pääsee kotiinsa puolen tunnin lauttamatkan päähän ja kuinka kauan niissä meneekään
Heidän kaupungissa ei ole Suomen suurlähetystöä ja mannerkiinan lähin on Pekingissä jonne mennään junalla tai mielummin lentäen ja taas tarvitaan ne paperit. Eikä vastasyntynyttä voi niin pitkälle matkalle edes viedä.
Suomessa eivät kuulu sosiaaliturvan piiriin, mitä maksaa synnytys ja kenen nurkissa olisi kuukauden ennen ja jälkeen synnytyksen ja millä kokoonpanolla.
Ei ole helppoa synnyttää ulkomailla.

Kiinassa ei kuulemma synnyttänyt nainen saa pestä itseään kuukauteen

Japena, on hauskaa lukea Kiinan jutuista. Ajatella, ettei voisi käydä kuukauteen pesulla. Mahtaa olla melkoiset aromit.

Ehdinpä toivottamaan kaikille Oikein Hyvää Ystävänpäivää.

Tulimme äsken mökille koiran kanssa ja päivä on ollut kiireinen. Olen nyt varmaankin virallisesti siirtynyt mummovaiheeseen, nimittäin arvoin aamulla, laitanko keskustaan kauniit saapikkaat vai järkevät icebugit. Kaatuminen pelotti, joten narskuttelin sitten nastoissa. En tosin ollut ainoa.

Ikeriä hakiessani ehdimme ensin rupatella vävyn kanssa, minä aina nautin keskusteluista hänen kanssaan. Pojat tupsahtivat koulusta ja kiljuivat riemusta, kun annoin heille taaloja tuhlattavaksi. Ovat jo nyt täpinöissään Amerikanmatkasta, aamulla neljältä on herättävä. Gatwickissä vaihto, joten päivästä tulee pitkä.

Oli kiva tulla mökille, kun auraaja oli tehnyt pihan hienoksi ja lumet pudonneet itsekseen katoilta. Iker tamppasi polun autolta ovelle, kun juoksenteli innoissaan edestakaisin. Mökkiystävä soitti, että ai te tulitte. Ikerillä on kuuluva ääni. Ei meidän suvussa voi hiljainen ollakaan.

Nyt alkaa sitten kaksiviikkoinen mökillä koiran kanssa. Tosin muutama ystävä on jo ilmoittautunut yökylään, joten en minä ihan metsity!

Hyvää ystävänpäivää Ihanaiset,

IL, mennään vaan, minä tykkäisin .

Pitää vähän avata IL:n ja veljensä tapaamista. Istuimme siis kaikessa rauhassa jutustelemassa, kun IL yhtäkkiä kirkaisi ja säntäsi pystyyn, minä olin ihan , että mikä sitä nyt pisti, kun huomasin IL:n kapsahtaneen jonkun naisen kaulaan Tytär ..... ei, vaan käly. Hetkeä aiemmin IL oli huomannut kauniin huivin, sitten huomannut, että sehän oli hänen kälynsä kaulassa ja vasta sitten huomannut, että kälyn seurassa oli myös veljensä . IL on muutaman kerran maininnut, että hänelle aina sattuu ja tapahtuu, en epäile yhtään.

Tavattiin myös IL:n tytär, ei mikään ihme, että näitä kahta donnaa luullaan Espanjassa paikallisiksi, he ovat tummia ja hymyileviä kaunottaria kumpikin.

Ooppera oli pienoinen pettymys, minulla taisi olla kohtuuttomat odotukset. Etenkään lavasteet eivät ihan kolahtaneet, ensimmäisen näytöksen koko punainen lavastus punaisen valon kanssa "söi" upeiden pukujen loisteen. Toisen näytöksen Thais:in buduaari oli pieni laatikko joka täytti ehkä 1/3 osan näyttämöstä jonka loppuosa oli tyhjää tilaa. Buduaariin oli kyllä sitten tungettu tavaraa yltäkylläisesti joka oli kai 20- ja 30-luvun tyyli. Oudoin oli viimeisen näytöksen autiomaa/luostari lavastus joka minusta oli enemmänkin pommitettu ja hylätty lentokentän odotushalli . Thaissin laulajan ääni välillä hukkui orkesterin alle mutta se saattoi johtua myös minun puolikuuroudestani. Orkesteri soitti jälleen kerran aivan loistavasti eikä oopperakaan huono ollut, aika kului siivillä. Lakanoiden väliin pääsin vasta vähän vaille puolenyön. Uneni oli sitten yhtä sekamelskaa oopperan tapahtumia, Iloklubin ihmisiä ja liuta tuiki tuntemattomia . Ensikuussa on ohjelmassa Sylvia baletti, sekin ennennäkemätön meikäläiselle.

Mukavaa loppuviikkoa!

Suupaltti, en mä tajunnut, että se veljen tapaaminen oli tuommoinen performanssi. Minulle ihan tavallista!