Divareihin oli tullut Pentti Saarikoskea, tilasin runokokoelmat Maailmasta ja Mitä tapahtuu todella. Myös Hämärä tantsut, HT.n vironnos. Proosasta Aika Prahassa, tutkimuksista Hosianluoman Euroopan reunalla, kosken korvalla. Maaimasta kokoelman lukenut satakunta kertaa, joskus osannut kokonaan ulkoa. Jalkapolun jätin ostammatta, antologia liian kallis muiden päälle pantuna.

Koskenniemen kolmesta ensimmäisestä runokokoelmasta. (Runoja, Valkeat kaupungit ja Hiilivalkea.)

Valkeat kaupungit platoninen runokokoelma, totuuden varjossa, Hiilivalkea uskonnollinen, debyytti Runoja schopenhauerilainen. Yleinen virhe sanoa, etä nämä kolme kokoelmaa pessimistisiä, vain Runoja on.

Yrjö Luojola tituloi seposteensa näistä runokirjoista Epäilijän synnyksi, sopii uskontoon, mutta platonismi yksi K.n kantavista teemoista, siihen liittyy myös antiikki, tätä hän ei epäile. Pessimismi on enemmän surua asioiden tilasta kuin epäilyä.

Joskus tuntee löytäneensä jotain aitoa ja koskettavaa, näin kävi minulle Aino Kallaksen Polttorovion suhteen.

Ehkä alkava yö, jonka paastoan, oli otollinen hetki, sielu puhui sielulle, ja ammensin syvistä lähdevesistä. Minulla takana DNR-päätös, ja tuskallinen kamppailu hengestäni kahden sairaalan teho-osastoilla.

Kallas menetti molemmat poikansa 2. Maailmansodassa, he olivat pommikonelentäjiä.

Ehkä joku sivuuttaa tälläisen runouden olankohautuksella, mutta minä näen taaivaalla merkin, Orion, taivaallinen soturi, käy yötaivaalla kuolemaa vastaan välkkyvin miekoin, lyhyen elämämme aikana näemme vain valon tästä ikuisesta taistelusta.

Pentti Saarikoski Ihmisen ääni ja runokokoelma Maailmasta.

Vähän naiviin kirjasarjaan Pentti Saarikoskikin tehnyt kirjan, kuten nuo Legendat jo eläessäänkin eivät ne usein yllä kovin tasokkaaseen ilmaisuun.

Ihmisen ääni sarjassa vain Paavo Haavikon eksemplaari on minua enemmän kiinnostanut, tämä Saarikosken kirja itsestään sopii sikäli kyllä, että Saarikoski on tunnettu narsisti, hän kertoo mielellään itsestään.

Välillä Saarikoski tekee pilaakin koko aiheesta, melko onnistunutta.

Hyvä kirja tälläisestä tykkääville, ei Saarikosken parhaita kuitenkaan.

Runokokoelma Maailmasta (1961) sen sijaan on loistokas. Itse asiassa kokoelma parhainta tasoa mihin tämä viimeinen suuri runoilijamme on yltänyt. Saaarikoski suomensi Calvinoa tuohon aikaan, mm Paronin puussa, siitä leikittelevä sävy. Harmaa on kansien väri, ja jotain pessimististäkin on runoissa, jopa rajua ilmaisua paikoin. Jos tykkää Auran homejuustosta, pitää myös Maailmasta kokoelmasta, kuten mies eräässä toisessa runokokoelmassaan kertoo, on hän hämähäkillä ratsastaja, mutta mistä tulee kokoajan ilmituleva voima näissä runoissa, se on kirjallisuuden ja runouden ikuinen kysymys, jotain ihmisen kohtalosta, jotain ihmisen äänestä, mutta ilman kirjallista taituruutta runot eivät kommunikoi.

Minä lue kans paljon kirjoja ja lehtiä. Tilaan lehdet aina netistä https://www.lehtitarjouksia.com

The...Sundy...Times..alkaa..pian...tulee.....Kaytan...Lehtikuningasta.

Kirjastosta...kaukolainoja...Sinne..paatyy..myös...omakustanteisia..kirjoja.Sinne..tulee..myös..koko..raamattu..nyky..suomeksi..mun..laatimanani.Tai..kaantamanani.

Silvennoinen, Tikka ja Roselius. Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet.

Raflaava kirja, ei näe paljon hyvää Suomen oikeistossa nimittää.IKl.ää fasidtiseksi järjestöksi, Lapuan liike kirjan mukaan pyrki fasistiseen kaappaukseen, vähän törkeää kielenläyttöäkin ja mustamaalaamista löytyy.

En suosittele ainoaksi kirjaksi mitä lukea näistä aiheista, etenkin tuo melko tavallisten kansalaisten mustamaalaaminen on huonointa vasemmistolaista perua.


Ryhdyin innolla lukemaan, mutta päädyin enemmän negatiiviseen arvioon, asiat ovat vähän monimutkaisempia kuin annetaan ymmärtää, yhteiskunnan pahikset kyllä erottuvat, tälläiseksi paljastuu loppupuolella myös J. K. Paasikivi. En pidä tämänkaltaisests myyräntyöstä. Paasikiveä suorannsisesti herjataan. Kun suomalaisesta yhteiskunnasta etsitään fasisteja, niitä kyllä löytyy, nämä kuvataan irvokkaasti ja sääliä tuntematta.Kirja tarjoaa, kuten sanotaankin, vain persoonallisen näkökulman.

Pentti Saarikoski Runot, kokonaislaitos.

Olihan se aika urakka lukea kirja yhdeltä istumalta läpi.

Suomalaisen kulttuurin perusteoksia. Suosittelen.

Minä näitä klassikkoja, jos on aikaa lukekaa Danten jumalallisesta näytelmästä Eino Leinon käännöksestä pari ensimmäistä lukua, parempaa kieltä on vaikea löytää runoudestakaan

Pentti Saarikoski. Mitä tapahtuu todella?

Nyt Pentti ei tiennyt. Kylmän sodan voitti lopulta länsi Reganin aikana, ei itä Hrutsevin aikana.

Mutta runous on tässä kulkemassa kovempaa kelkkamäkeä kuin koskaan. "Amerikka ohjaa takajaloista Eurooppaa, ja Castro on vapauden patsas."

Maailman teemoja on. Paloauto ja Ambulanssi. "Minä juoksen ikkunaan kun paloauto huutaa." Vertaa Jimi Hendrixin ambulanssiäänet sähkökitarastaan. MIksei myöskin voisi verrata maalaukseen,Tomans Muncin maalakseen Huuto.

Mitä tapahtuu todella on täynnä ajankohtaisia moderneja arkkityyppejä, se on marxilais postmodernistinen kollaasi ajastamme, jossa runoilija ahdistuu. "Quid est Catulle? Quid moraris emori?. Miksi viivytät kuolemaa?

Vapaus ei tule keskiyöllä vaan syyskuun jälkeen lokakuun vallakumouksessa, ihmisille koittaa uusi kevät sosialismi.

Tämä oli aikoinaan hirveän kovaa tekstiä, mistä vain osa ymmärrettiin, Kekkonenkin taisi todeta, että yksi mies muutti modernistisen suunnan Suomessa, eikä se ollut hän. Mutta tälläiset teokset eivät saa seuraajia kuin kirjailijoilta itseltään. Helkavirret, Eino Leinon jugend-mestariteos sai vertaistaan vasta toisista helkavirseistä. Runokirjaa Mitä tapahtuu todella seurasi Hämärän tanssit Saarikosken elämän lopulla, mutta oli jo aika lähteä. "(Tyttö) Minä olen valo, joka johdatan sinut pimeään."