Pari kirjaa, joita lukiessa voi miettiä edellämainittua:

Jonathan Littell: Hyväntahtoiset. Aivan huikea romaani SS-upseerista toisessa maailmansodassa, vinksahtanut päähenkilö vinksahtaneessa maailmassa. Ei jätä yhtään kiveä kääntämättä...

Hertha Muller: Hengityskeinu. Kertoo romaniansaksalaisesta homosta neuvostoliittolaisella keskitysleirillä, perustuu tositapahtumiin. Siinäpä kiloklubilaisille TODELLA kouriintuntuva kuvaus nälästä.

Tapahtumat ovat näissä todellisia ja hyvin, hyvin julmia. Lukukokemus hipoi sietokykyni rajoja. Ovat kuitenkin upeaa kirjallisuutta.

Puhdistus on ehdottomasti tärkeimpiä suomalaisia kirjoja vuosikymmeniin. Mikä muu kirja on oivalluttanut ja auttanut ymmärtämään kokonaisen kansan lähihistoriaa yhtä paljon? Tärkeät yhteisölliset tarinat kerrotaan koskettavasti, kun ne kerrotaan yksilötasolla, enkä kokenut kerrontaa lainkaan mässäilynä. Päinvastoin: otin sen todesta vaikka teos onkin fiktiivinen. Sisältönsä lisäksi Puhdistus on äärimmäisen taitavaa kerrontaa. Ihailen Sofi Oksasta.

Nyt kun luen tätä(kin) keskustelua ja on tullutkin muutama hyvä vinkki, vaikka useimmat kirjat eivät kerro minulle mitään tai tuntuvat jotenkin liian "aikuisilta". Ehkäpä juuri tämän takiakin ajattelin nyt sitten kertoa mitä tälläinen 18-vuotias tyttö lukee (ehkä vähän erilaista kirjallisuuta välillä).

Juuri vähän aika sitten lopetin kirjan Keisarin kullanmuru (Bernardine Evaristo). Kirja oli aika jännästä kirjoitettu, eikä varmaan kirjamuotonakaan ole kovin paksu (minulla pokkari). Kirja on kirjoitettu melkein runomuotoiseksi, vaikka ei ole niin vaikeaselkoinen kuin runot usein ovat. Se kertoo 200-luvulla elävän Zuleika-tytön elämästä rempseästi. Ei siis ole vakava kirja ollenkaan.

Nyt on menossa Lokero 21 by Anders Roslund ja Börge Hellström. Siinä kyllä esiintyy vähän elämän raakuuksia. Siinä kerrotaan pääasiassa ihmiskaupan kohteeksi joutuneista kahdesta naisesta, mutta myös miehestä, joka on koukussa huumeisiin ja muista elämän huonoista puolista kärsivistä.

Sitten on menossa Tyttökerto by Laura Honkasalo. Nimestä huolimatta kirja ei ole niin nuorten kirja kuin oletin, vaikka se sitä toki on jonkunverran ainakin. Siinä on kaveruksia, jotka ovat kuitenkin jo lähemmäs kolmeakymmentä, joista yksi etsii suurta rakkautta ja sellaisen kaiketi löytääkin, mutta hankalan sellaisen.

Sen verran ot, että kaipaan vihjeitä...

Suositelkaapas hyviä dekkaristeja (en ole lukenut oikeastaan ketään)! Menen viikon tutkimukseen, johon tarvitsen kipeästi tekemistä Dekkarit ois paras vaihtoehto!

Leena Lehtolaisen kaikki kirjat on mun mielestä hyviä.

Joo, varsinkin "Tappava säde!". Ihan viimeisissä Maria Kallio-kirjoissa Leena Lehtolainen tuntuu jo vähän väsähtäneen koko sarjaan. Uusi päähenkilö (Ilves jotain) on musta tosi kiva, nyt en tosin edes muista kirjan nimeä ...
Eppu Nuotion dekkarit on musta ihan mukiinmeneviä, paranevat vielä kirja kirjalta. Monet mun tutut vannoo Outi Pakkasen nimiin, itse en oikein jaksa niitä lukea (muuta kuin ruokakohdat). Matti Röngän jo mainitsin aiemmin, se on hieno!
Ulkomaisia lemppareita on mm. Sue Grafton (aakkosdekkarit), Sara Paretsky, Fred Vargas, Vazquez de Montalban, ja mikä olikaan se hieno espanjalainen jännityskirjailija, joka on kirjoittanut mm. "Rummunkalvon" ja "Etelän kuningattaren"? Ei varsinainen dekkaristi, mutta hyvin koukuttavia kirjoja.

Niin ja ilman muuta tuolla SK-52:n mainitsemat Mma Ramotswe-kirjat, niissä sielu lepää. Muistaako joku kirjailijan?
(Apua, SK-52! Kerrytit taas "pakko lukea"-listaani noin kymmenellä kirjalla!)

Eli Lehtolaista... ja sitten joku ulkomaalainen, ehkä peräti mieskirjailija...

Tuo tutkimus on niin pitkästyttävä, että siinä voi mennä kolmekin kirjaa

Oispa kivaa vetäytyä sänkyyn hyvän dekkarin kanssa, mutta ei, nyt häivyn työhommiin.
Vielä nopeat terkut Slankille: lainasin Yacoubian-talon, lupaava on, ja Meren Katedraalin, etkö vinkannut sitäkin? Lainasin myös Schildteistä ensimmäisenä Aurinkolaivan, kun sopii Egypti-teemaan (Guranko mainitsi, kiitos!) Nyt vain en saa lukea yhtään mitään vaan pitää käydä hommiin.

Suosikkidekkaristini on Karin Fossum, kannattaa lukea Rakas Poona, Evan katse, Karriet Krohnin murha tai mikä tahansa minkä käsiinne saatte. Arnaldur Indriðason on myös suosikkilistani kärjessä, häntä lukiessaan saa huomata että on muitakin synkistelijöitä kuin me suomalaiset.

Eräänlainen dekkari on myös Swikas Swarupin Syyllisten seurue. Intian tuoksut ja äänet tulvivat sivuilta! Ja mukaansa tempaavaa nykykirjallisuutta lisää: Kathryn Stockettin Piiat, riipaiseva ja hauska!

Puhdistuksesta kuluu sanoa mielipiteensä. Kuulun vankkoihin kannattajiin, Oksasen teos edustaa mielestäni ehdottomasti kotimaista huippua!

Ja nautittavaa lomalukemista: Sujata Masseyn Rei Shimura-sarja. Rikoksia , romantiikkaa ja Japani-skeneä.