No voi harmi Siirisikuriina
Itsekin hypistelin kyseistä kirjaa, mutta sitten aloin epäillä, että kolahtaako enää samaan tapaan kuin 20 vuotta sitten. Ehkä "maku" on muuttunut tai jatko-osat ei vaan enää toimi. Ajattelinpa sitten säästää rahaa ja lukea sen kun kirjastosta on saatavilla joskus milloin lie.

tiistaina, 17. toukokuuta 2011 klo 20:40 mummu5 kirjoitti::
Jotenkin mä nyt teen tuon lainausjutun väärin, eikö tuossa kuuluisi näkyä että teksti on lainattu Mantelilta?

Siinä alussa pitää lukea

Ihanaa ihanaa ihanaa, ihan mun ketju Täällä siis yksi innokas lukutoukka ilmoittautuu

Juuri sain luettu Diana Gabaldonin Muukalainen, jonka olen kerran aiemminkin jo lukenut. Luin nyt toiseen kertaan verestääkseni hieman muistiani. Kirjailijahan kirjoitti loppujen lopuksi kokonaisen sarjan ja ajattelin nyt lueskella sen. Ensimmäisellä kerralla kirja herätti enemmän tunteita ja ihastusta, syytä en tiedä. Ehkä toista lukukokemusta laimensi se, että muisti joitakin juonikuvioita. Kirjassa pidän eri aikakauteen sijoittuvista tapahtumista sekä siitä että paikkana on Skotlanti.
Ja ellei joku nyt tiedä, mistä Muukalainen kertoo, niin siinä nainen aikamatkustaa vahingossa 1940-luvulta 1700-luvulle. Eihän luvassa voi olla muuta kuin seikkailua, vaarallisia tilanteita, noitavainoja ja pakoa. Ja rakkautta kirjassa ei ole unohdettu: Claire huomaa hyvin pian olevansa naimisissa kahden eri miehen kanssa...

Lukemisiin!

Iso kiitos hänelle, joka suositteli Mary Anna Shafferin ja Annie Barrowsin kirjaa The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society (suomeksi taitaa olla Lukupiiri perunankuoripaistoksen ystäville - löysin kuitenkin pokkarina Akateemisesta alkuperäiskielellä ja oli tietysti edullisempikin kuin käännöksenä) ! Tulipas monimutkainen virke, kun piti vaan kiittää.

Viehättävimpiä lukukokemuksia pitkiin aikoihin. Varmasti kaikki P.E.I -kirjallisuuden (Anna-kirjat, Runotytöt) ystävät ihastuvat tähän. Tämäkin sijoittuu saarelle ja henkilöt muuttuvat lukijan ystäviksi kirjan edetessä. Kirjan rakenne muodostuu kirjeistä, mihin tottuu hyvin nopeasti.

Suosittelen!

Voisiko tämän lukuihanuuden suosittelija kertoa muistakin vastaavista lukukokemuksista?

Luin Clive Cusslerin Aavejunan ja nyt kun olen noita vanhimpia Cusslereista lukenut, niin tämä oli kyllä huomattavasti edellisiä parempi. Olen tehnyt yhden poikkeuksen ja luin kerran tosi uuden Cusslerin (jossa eri päähenkilö kuin näissä) ja siitä pidin todella paljon. Sitten tämän uuden kirjan jälkeen luin muutaman alkupään Cusslerin ja nyt tässä Aavejunassa alkoi olla sitä otetta, mihin ihastuin siinä melko uudessa Cusslerin kirjassa. Aavejuna oli oikein soppeli sekoitus Bond-tyylistä seikkailua ja nuortenkirjoista tuttua jännitystä.

Lueskelen ties kuinka monetta kertaa kirjaa Matti Huurre: Kivikauden Suomi.
Kansantajuinen ja kaikkea muuta kuin kuiva kirja. Kivikauden suomalaiset heräävät eloon! Paljon arkisempaa menoa tosin kuin Untinen-Auelin kirjoissa .

Hetkinen, olen saattanut kirjoittaa tästä opuksesta jo joskus aiemmin .

Lukaisin Sophie Kinsellan Salaisuuksia ilmassa. Tässäkin keskustelussa joku mainitsi kyseisen kirjailijan ja siitä kipinän saaneena tartuin hyllystä löytyneeseen kirjailijan teokseen. Aiemmin olen lukenut Kinsellalta yhden kirjan. Nyt oli sopiva mielentila kevyeen romanttiseen komediaan ja tähän Salaisuuksia ilmassa sopi paremmin kuin hyvin. Naureskelin ja liikutuin tarinan mukana, täydellistä. Olihan juoni toki hirveän tuttu jo kaikista saman genren elokuvista, mutta välillä sitä on tästä huolimatta mukava vain rentoutua hauskan kirjan parissa. Kirjan luettuaan sitä miettii, miksei omassa elämässä satu ja tapahdu samalla tavalla :'D
Juonesta sen verran että tarina alkaa siitä, kun Emma hölöttää kaikki salaisuutensa (niin työ- kuin yksityiselämäänsäkin liittyvät) lentokoneessa vieressään istuvalle tuntemattomalle henkilölle. Seuraavana työpäivänä tämä tuntematon mies ilmestyy Emman työpaikalle ja paljastuu yrityksen perustajaksi. Ja mies muistaa kaiken, mitä Emma on hermostuksissaan paljastanut...

Löysin minäkin viimein pokkariversion kirjasta Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Oli kuulkaa vaikeaa kysellä kirjaa kaupassa, kun muisti vain nuo perunat!

Kiitoksia vinkistä! Ihanan lämmin ja nokkela kirja. Ilmeisesti romantiikkaakin on luvassa, mutta olen vielä aika alussa.

Muutakin kivaa löytyi pokkarihyllystä, nimittäin Bubul Sharman Munakoisojen kiukku, jonka olen lukenut kirjastosta mutta halunnut myös omistaa. Ihania reseptejä ja hauskan raadollisia tarinoita intialaisten naisten elämästä.

Ostin myös Markus Zusakin Kirjavarkaan, jossa takakannen mukaan luetaan varastettuja kirjoja pommisuojassa sodan ajan Saksassa. Kuuluu ilmeisesti sarjaan kirjoja kirjoista, lupaavaa.

Pitääpä katsastaa löytyisikö Kivikauden Suomi Akateemisesta, kuulostaa kivalta.

Luin ensimmäisen kirjan Juha Vuorisen DikDek-dekkarisarjasta eli Nokimustan seikkailun. Aiemmin olen Vuoriselta lukenut vain yhden blogimaisesti kirjoitetun kirjan, mutta kyllä sen myötä pääsi hieman selville Vuorisen kirjoitustyylistä. Nokimusta seikkailu on dekkariparodia, joka tarjoilee juonenkäänteitä tavallisten dekkarien tyyliin. Kirja sisältää melko ronskia kielenkäyttöä, mutta niin ylilyötyyn tyyliin, että kohtauksia ei voi vakavissaan lukea. Paikoin on leikitelty sanoilla ja kuvattu jokin hyvinkin arkinen asia värikkäästi ja omalaatuisesti. Värikkäät kuvailut tuovatkin parhaiten hymyn huulille ja osa saa nauramaankin.

Kirjassa portsarina rahansa ansaitseva Tapsa Mäkilä saa yllättävän työtarjouksen ja lähtee etsimään kateissa olevaa perijää. Perijä on "hieman erikoinen", kuten hänen löytämisestään palkkion maksava mies asian ilmaisi. Lukija huomaa pian, että Mikael Wöller on todellakin "hieman" erikoinen