Mulla kun alkaa vihdoin näkyä valoa tunnelin päässä eli gradu olla valmis ja sen jälkeen näkyy ainoastaan vapaata aikaa ainakin gradun tarkistukseen kuuluvan ajan verran, niin aion VIHDOIN päästä lukemaan muutakin kun opiskeluun liittyviä kirjoja. Ja siitä päästäänkin siihen, että oisin kysyny teiltä suosituksia sellaisista kirjoista, jotka ovat

a) saaneet teidät itkemään (mut HUOM! sellaista "hyvää", puhdistavaa itkua, ei maailman epäreiluudelle itkua)

b) nauramaan ääneen.

Mulla ensimmäiseen osioon kuuluu ainakin PS. I Love You, itkin joka kerran kun otin kirjan käteeni, silloinen poikaystävä ihmetteli et miks mä luen sitä kun aina pitää itkeä. Toinen missä itkin melkein koko kirjan ajan oli Leijapoika, mutta se oli enemmän tuota jälkimmäistä itkua. Äärettömän hyvä kirja kylläkin, mulle vaan liian rankka kun tulee uniin ja mieleen vielä vuosien jälkeenkin.

b-osioon kuuluvia kirjoja ei tuu nyt mieleen... On niitäkin varmasti ollut. Ainakin hymyilemään on saaneet kaikki James Herriotin kirjat, ne vaan on täynnä niin positiivista maailmankuvaa että mä tykkään.

Tällä hetkellä tapahtuu elämässä niin paljon, että haen kirjoista lähinnä hyviä hetkiä ja elämyksiä, en halua niiden haastavan minua sillä tavalla kuin esim. Leijapoika teki. Aika tarkat hakukriteerit mulla! Löytyisköhän joltain hyviä vinkkejä kirjoista, jotka sopis näihin raameihin?

Ootko Viltsu lukenut Leijapojan tekijän toisen kirjan, Tuhat loistavaa aurinkoa? Menis varmaan aika hyvin tuohon sun kategoriaan. Mun mielestä jopa parempi kuin Leijapoika.

En oo lukenu, pitää laittaa korvan taakse. Kiitos!

tiistaina, 17. tammikuuta 2012 klo 02:19 Viltsu84 kirjoitti::
Ja siitä päästäänkin siihen, että oisin kysyny teiltä suosituksia sellaisista kirjoista, jotka ovat

a) saaneet teidät itkemään (mut HUOM! sellaista "hyvää", puhdistavaa itkua, ei maailman epäreiluudelle itkua)

b) nauramaan ääneen.

Minulla tuli ensiksi mieleen tuohon a) kohtaan Charlotte Brontën Jane Eyre - itken joka kerta kun sitä luen, ja olen sen varmaan viidesti jo lukenut (alkuperäiskielellä, of course) ja b) kohtaan ranskalaisen (?) Martin Pagen Kuinka minusta tuli tyhmä (ranskaksi "Comment je suis devenu stupide"), jonka luin ihan suomennoksena. Aivan loistavia teoksi molemmat.


Yleensä luen ihan laidasta laitaan, kolmella kielellä (englanti, ruotsi ja suomi). Viime aikoina paljon H.P. Lovecraftia enkuksi, Erlend Loe'ta ruotsiksi ja nyt Rosa Liksomia suomeksi.
Seuraavaksi projektina lukea Gormenghast trilogia vihdoinkin loppuun, kun ole sen jo neljästi aloittanut. Sen jälkeen vuorossa George R.R. Martin, kuten näköjään aika monella muulla, Game of Thrones on telkkarisarjanakin niin pirun hyvä, ettei kirja voi mitenkään olla huonompi, kun yleensähän menee niin, että filmatisointi on kirjaa köyhempi.

Hei, Bellyfulla, Charlotte Bronte on minunkin lemppareita, muutkin hänen teokset on mainioita, mutta tuo Jane Eyre kaikista paras. Kotiopettajattaren romaani siis, jos sen lukee käännettynä.

Kiva, kun toit mieleeni Martin Pagen kirjan, se mun on pitänytkin lukea, etsin sen kirjastosta.

Olen tässä lukenut pari pukin tuomaa Fred Vargasin dekkaria ja nyt tekisi mieli taas jotain ihan muuta kuin murhia.

En katsonut koko ketjua läpi, mutta naurut irrottavaksi kirjaksi suosittelen ehdottomasti Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa. Päähenkilöllä on aivan loistavia havaintoja ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä!

Kiitos vinkeistä! Mieluusti alkuperäiskielellä luen noita, kestää aina himpun pidempään yksi kirja, suomeksi kun ne tahtoo tulla nielaistuksi kertalukemalla. Hahaa, ja jos ranskaksi alan tuota yhtä takoa niin voi kestää se kirja jonkin aikaa ennen ku on luettu! Mut oishan siinä haastetta ainakin. Onko se kuinka pitkä se kirja?

Heiii hyvä kun sanoit tuosta Eilenbergeristä, sen kirjan haluisinkin lukea. Saakohan sitä Suomesta saksakskin jostain vai onko vaan toi käännetty versio saatavilla? Molempi parempi, mut saksaks ois mukava lukea ettei kieli ihan unhoittuisi.

Viltsu84 tuo Martin Pagen kirja oli sellainen sopivan pituinen, ei liian pitkä, eikä liian lyhyt. Varmaan jotain 300 sivua. Ei siinä kauan mene.

Luin Hannu Väisäsen Apupadan. Lyhyistä lehtiin kirjoitetuista jutuista koottu teos Väisäsen elämästä Kaakkois-Ranskassa. Mukava kirja.

Mutta lukekaapa (mikäli ette ole vielä lukeneet) Hannu Väisäsen Vanikan palat. Se muuten sai minut nauramaan ääneen.

Rosa Liksomin Hytti nro 6 sai myös nauramaan ääneen, mutta siinä huumori oli sysimustaa. Hannu Väisänen on kiltimpi ja sudämellisempi.

Kyllä minäkin aikoinaan aloin lihoa, kun joka päivä koulusta palattuani luin Viisikko-kirjoja ja söin lukemattomia voileipiä .