Eipä päivään muuten lisää tunteja saa Greatberry kuin ottamalla yöt avuksi, mutta sillätavalla vain kompastuu makuuhuneen kynnykseen, ja lyö otsansa, missä niitä liikoja paineita onkin ollut. Itse en tätä yölukemista harjoita kuin aivan poikkeustapauksissa, pari kuukautta siten kokeilin saanko raamatun luettua kolmessa päivässä, meni kaksi päivää ja kaksi tuntia, oli niin raskas juttu, että en kokeile parantaa tätä ennätystäni kyllä vähään aikaan, kun on koko päivän lukenut, ja yökin kulunut jo aamuneljään, on aika valju olo, otin raamatussa esiintyvät tuomionpäivänennustuksetkin täydestä todesta.

Luettua tai selailtua:
-Ikkunoita kielen maailmaan (fennistiikkaa käsitteleviä kolumneja/pakinoita)
.-Päivi Luostarinen: Kipinöitä ja kapinoita (kristillinen nuortenromaani)
-lehtiä: Demi, Me Naiset, vanhoja Tekniikan maailmoja, Anna, Hyvä Sanoma., Näky, Kotimaa, Sana, Kansan Uutisten Viikkolehti., Cosmopolitan, ilmaisjakelulehdet, Kirkko ja Me, Revanssi (Mielenterv. Keskusliiton lehti), Turun Ylioppilaslehti eli Tylkkäri yms.

Suomen kuvalehden tiaajalahjana tuli Antti Hyryn Uuni, tasan neljäsataasivuinen romaani Pietarin (Uusi Testamentti ?) uuninmuurauksesta, kirjan kannessa ilmoitetaan arvostelijan toimesta, että kirjan merkitys on enemmän kuin vain aiheensa.

En miettinyt erikoisen syviä lukiessani, kaksi kaksituntista rupeamaa, joissa selvästi huomasi, ettei tahtoisi jättää kesken, tai pitää taukoa, Hyryn proosa on yksinkertaista, mutta vangitsevaa, muurauspuuhaa selostetaan yksityiskohtaisesti, kirjassa on onnellinen loppu, tulee heti hyviä rieskoja.

Kuulostaa aika "päätalomaiselta". Itte en pidä ylenpalttisesta kuvailusta (luonto, ihmisten ulkonäöt). Kyl tekstissä pitää jotain tapahtuakin, muuten voisi yhtä hyvin tuijottaa maalin kuivumista tms.

Hyryn kirjoissa ei todella paljon tapahdu, jossain novellissa saatetaan vaihtaa autonrenkaat. Päätaloon Hyryä ei voi kuitenkaan verrata, Hyry on pelkistetyn muodon mestari, suppeampi tuotantokin kuin Kallella, olen lukenut Päätalolta Ihmisiä telineillä ja Tuulessa ja tuiskussa, jälkimmäisessä Kalle sai kupan, muutenkin itsetilitystä huonoimmillaan. Emeritus professori Aarne Kinnunen on kirjoittanut vastikään kirjan Hyrystä, en tiedä luenko, viivähdin Hyryssä, kun se oli Suomen Kuvalehden tarjoamista ilmaiskirjoista selvästi paras.

Albert Camusiin luo vähän valaistusta yksi hyvä youtub-ohjelma, Madness of Sincerity. Romaanissa Sivullinenhan Mersault tuomitaan oikeudessa kuolemaan, ei oikeastaan vain rikoksestaan, vaan myös sen takia, että oli osoittanut tunteettomuutta äitinsä hautajaisissa. Itse rikos, arabin ampuminen olisi voitu ohittaa olan kohautuksella, mutta valamiehistö ei saanut otetta Mersaultin persoonaan, hän kuitenkin oli vain rehellinen, se, että hän ampui arabin, johtui auringosta, myös hän oli rehellinen siinä, että äiti oli hänelle etäinen. Absurdiksi kaikki muuttuu, kun hänet tuomitaan kuolemaan, nuori mies. kun hän saa Nobelin palkinnon, hän pohtii, tarkoittaako tämä, että hänen tuotantonsa on jo ohi, Nobel palkintohan on kuin kuolemaan tuomio, oli tuomiota tai ei, hän kuolee auto-onnettomuuteen 56-vuotiaana.

Kirjamessuilta ostin 2 Jukka Kuoppamäen teosta eli muistelmat ja Viisas elämä-sarjan teoksen, jossa hän kertoi maailmankatsomuksestaan (tietysti antroposofiasta ja Kristiyhteisöstä, jonka pappi hän oli, mutta muutenkin mm. myönteisestä elämänasenteestaan). Ostin myös Vasemmistoliiton synnystä kertovan teoksen, jota en ole vielä lukenut.
Kirjastosta lainasin viimeksi paljon psykiatria-aiheisia teoksia, joista mm. Keräilypakko-niminen teos oli ok. Itte en ole enää sellainen "tavarahamsteri", ku opiskeluaikana. Ennen säästin kaikki ostamani ja saamani lehdet. Nykyään kierrätän ne eli annan ekaks perheelleni ja sit perhe mummilleni. Ei-säästettävistä lehdistä leikkaan kiinnostavat jutut talteen leikekansiooni.
Parhaillaan luen Kotikatu-kirjaa nro 1 ties kuinka monennetta kertaa. K.o sarja oli mun ehdoton lempisarja, silloin ku se tuli telkusta. Nykyään tykkään eniten Uusi Päivä-sarjasta.

Hitaasti hitaasti luen Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Välillä kiinnostava, välillä tuntuu junnaavalta. Taitaa loppua kirjaston laina-aika kesken. Kirja voitti Helmet-palkinnon, joten uusintalaina ei onnistu, sen verran on jonossa varaajia. Tässä kirjassa on kyllä monia hyvin kiehtovia yksityiskohtia kalligrafiasta ja kimonon hihojen asettelusta.

Jyrki Nummi kirjoitti artikkelin tämän päivän Hesariin, joka luotaili uudempaa tutkimusta, ja uutta kirjaa, johon koottu yhteenvetoja Kivestä, tullen siihen tulokseen, että Aleksis Kivi ei ollut mielisairas, mikä varmaan pitääkin paikkansa, psykiatreille ei pystytellä patsaita, ainoa asia, missä ne pääsee pinnalle, on kuuluisuuksien kampittaminen, artikkelissakin viitataan Rahikaisen tutkimukseen, jonka mukaan Kiven nöyryyttivät lopullisesti Lapinlahden hermolääkärit "parannuskeinoineen". Kiven Kirjeistä kuvastuu terve persoona, Ahlqitstille Kivi oli lähinnä naureskellut, tämä "Kiven kaataja" peilaili vain omaa osatonta taustaansa. Jostain pahuksen suomalaisesta elokuvasta (kuten Jag lever (Minä elän)) on tullut totuutta. Hallaa teki myös Veijo meri, julistamalla, että Charlotta Löndkvistillä ja Aleksis kivellä olisi ollut seksuaalinen suhde, tämä esittämä ei nojaa mihinkään tietoihin, vaan on omasta päästä keksitty. Kaikenlaisia myyttejä on esitetty, pitää palata harharetkiltä todellisuuteen, Kiven runo Ikävyys on vain yksi runo Kanervalassa, siitä ei voi vetää johtopäätöksiä koko Kiven persoonaan..... Hyvää Aleksis Kiven päivää!

Luin Kotikatu-kirjan nro 2. Lisäks oon selannu ilmaisjakelulehdet (Turkulainen, Aamuset) ja lukenu Anna-lehden ja Hemmets Veckotidningin.