Huomenta ystävät!
Tänään kouluun lähdössä, ja kun nousin turhaan aiakaisin, niin ehdin tässä raapustaa tännekin pari juttua. Osaa kopiota siitä mitä kirjoitin sille toiselle puolelle.

Aamulla oli noustettava taas vaalle. Mietin kyllä eilen illalla, että mitä jos jättäisin tämän viikon punnitus väliin. Ihan vaan sielunrauhan takia Mutta ajttelin, että katsotaanpaa kuinka iso tuho on viime viikon haasteet tuoneet mukanaan. Noh, iloikseni plussaa ei tullut. Vaan uudestaan oli nyt sitten -100g viikko. Voi ei, tämä on jo minullekin liian hidasta. Kolmas viikko siis putkeen nyt 100 tiputus Mutta kai sekin on jotenkin käännettävä positiiviseksi asiakasi. Näillä samoilla viikoilla olen odottanut plussa lukema joka kerta.

Mietin jo että pidänkö ihan oikeasti kohta taukoa tässä jutussa. "Järkevä tauko" voisi olla minulla paikallaan. Sillä rentous on tällä hetkellä minulla kaukaa. Nyt stressaan painolukemia, ja sitä en ole tehnyt ennen. Vaan ajatukset ovat järkevästi pysyneet siinä muutoksessa ja ajatuksessa että kestää sen ajan mikä kestää ja katsotaan sitten mikä on se paino mihin haluan pysähtyä.
Oi PiBa, sinä etenet kuin kone!!! On kyllä ihailtavaa, en voi muuta sanoa! Mutta muistuttaa minua myös hyvällä tavalla siitä, etten vielä itse ole päässyt tavoitteeseeni!
En kuitenkaan ihan vielä päädy taukoon. Katsotaan nyt kun elämän normaali rutiini palaa, että miltä se sitten taas lähtee rullaamaan. Toisin nämä silmäpussit oli yksi asia mitkä ehtisin jo lomani aikana unohtaa Hitto ei edes viikko ollut takaisin töissä, ja silmäpussit siinä jo asettuva jo oikein mukavaksi.... uuten töhin paluussa, ei mitään ongelmaa.... Oikeassa olet PiBa, minä tykkään työstäni, ja itse asiassa työnteosta ylipäätänsä. Joku luonnevika vissin sekin Vanhempani ovat ihanasti onnistuneet kasvattamaan minut niin, että työnteko on asia minkä en kysenalaista laisinkaan. On itsestään selvyys, mistä voi parhaimmillaan nauttiakin

Huoh, minun taisteluuni olette joutuneet seuraamaan jo jonkin aikaa. Juttu mennyt kuitenkin jotenkin vielä hankalammaksi, kun olen niin nopeasti tottunut tähän pienempään painoon. Tämä kun tuntuu niin paljon enemmän tutulta kun toi lähtötilanne. Mihin omaa identiteettini ei oikeastaan ikinä päässyt kiinni Joten näen tääs kaikki läskit, ja näen itseäni taas niin isolta. Ja tiedän tyynen rauhallisesti, että ainakin 10kg on kerta kaikkeaan vaan vielä tiputettavaa. Ongelmia tai ei, tästä on päästettävä yli, niin että se toteutuu. Oi näitä aivoja. Just kun jo rauhallisesti rannalla totesin, että minähän sulaudun siihen joukkoon vallan mainiosti! Oi jos muuten olisi miesten aivot!! Siinähän rannalla iso osa miehistä patsastelee kuin rantaleijonia, eivätkä he ollenkaan huomaavat, että heidän lihakset on suurin osin läskiä, ja kaljamahaa on kaukaa pyykkilaudasta. Mutta näkevät itseään eri valossa. MIksi me naiset eivät ikinä opitaan tällaista ihanaa itselleen valehtelua sielunrauhan takia!!!

Tsemppiä Anni Manninen ja PiBa työhakuun! Se on raskasta touhua, mutta palkitsee onneksi myös!!

Ja mimmu1 nauti musiikki-matkasta Se on sielulle kuin ruokaa!!! Tämäkin muistutus siitä että on aikaa että itse olen tehnyt vastaavaa...

vvenski, ONNEA shortsien pitämisestä!!!!!! Ymmärään sen voiton niiiiin hyvin, että nytkin nousee iho ihan kananlihalle Se on semmoista niin ihanaa itsensä voittamista, ettei meinaa pysyä nahoissaan Itsevarmasti ja rohkeasti vaan eteenpäin!!!

TSEMPPIÄ kaikille, varsinkin heille kenellä nyt touhu on haastavaa. Tiedän nyt turhaankin hyvin miltä se projektin tökkiminen tuntuu.
Toisin PiBa en näkisin asian niin että minulla on motivaation kanssa ongelmia. Tavoitteeni ovat selvät. Tässä vaan nyt on vähän haastavampaa vaihetta Minulla kun on vaan tällaiset monimutkaiset aivot Ei tarvitse kuitenkaan pelätä että jään porukasta pois tai lopetan "koko paskan" 10kg minun on vielä tiputettava, sen olen rauhallisesti sopinut itseäni kanssa. Sen aioin tehdä, missä ajassa se tapahtuu, en toisin osaa sanoa. KK edistymissivuilla puhutaan 28viikoista. Siihen minä nauran iroonisesti Mutta vaikka veisikin vuoden, niin kokonaisuus perspektiivissä se on lyhyt aikaa, sillä se painonhallintaa tulee viemään minulta huomattavan paljon enemmän aikaa, ellei loppu elämää jos en ikinä pääse autopilot vaiheeseen sen kanssa.... Joten vaikeita vaiheita on tulevaisuudessakin tiedossa. Ja senkin joudun hyväksymään!! Joten mukana pysyn

Treffit siirretty maanantaille on ok. Minun puolestani voidaan siirtää sitä päivää aina tarpeiden mukaan. En toisin vielä pysty sanomaan, että pääsenkö itse paikalle nyt tulevana maanantaina. Ilmoittelen siis myöhemmin

Ja PiBa haluaa pienemmät rinnat. Vai niin. Minä taas olen siitä yllättynyt. Ja joo daisarit ei ole ihan lempi sana joten minä puhun rinnoista. Niin kuin mimmu1:kin Sehän tuli tässä kesällä hauskasti esiin .

Minä olen niin tottunut että olen tällaista kurvikkaampaa sorttia, etten voisi ajatellakaan että miltäs se tuntuisi jos rinnat kutistuisi minimiin. Saisin varmaan hermoromahduksen Vain silloin kun pitää napata jotain sohvan alta, ja jään puolessa välissä rinnoista kiinni enkä oikein pääse eteen enkä taakse, niin mietin, että olisiko elämää helpompaa pienemmällä
Sen verran olen itse kuitenkin kiitollinen että rinnat ovat pienentyneet että "ne mahtuvat rintakehänalueen sisään, ilman että ne paianutuvat kovasti yhteen". Ei enää ole yhtä hikistä kuin ennen ja on vihdoin mahdollista saada rintaliivejä, mitkä istuvat rintojen väliin rintakehää vasten koko matkan, ilman että ne työntävät rinnat juuri rintakehänalueen ulkopuolelle.
MInulle rintava olemus, on niin tärkeätä (joo sanokaa vaan että olen pinnallinen bimbo ) Että ellei minä tietäisin että minulla on ns mastopaattiset rinnat (eli normaalia enempää rintakudosta) en varmaan uskaltaisi edes laihduttaa siihen tavoitepainooni. Sillä pelkäisin ettei olisi enää mitään jäljellä.
Minun kohdallani se vaan on niin, että osaa minun naisellisuuttani istuu valitettavasti rinnoissani. Ja jos ne hävisivät, olisin naisellisuuden identiteetin kannalta varmaan todella hämilläni...ainakin jonkin aikaa.

Kaikkea minäkin menin myöntämään
Tähän on jo vaarallisella tavalla tottunut....että me treffeillämme puhutaan ihan mistä vaan, ja mitään ei ole liian noloa tai henkilökohtaista

Hellurei! Taas minä kirjoitan, tästä taitaa tulla Gourmandin oma "sivu"

Näillä näkymin pääsen huomenna vertaistuki-treffeille! Kuka muu PiBan lisäksi on tulossa?
Valmistautukaa kuitenkin paniikki-tyttöön. Sillä tällä tytöllä tutisee jo jalat, että tähänkö tää homma nyt sitten jäi Että Pitääkö nyt sitten ottaa pidempi "tasaus-vaihe"....
Avauduin jo kunnolla sinne toiselle ketjulle, joten tähän nyt lyhennetty versio...

Nälkä ja mieliteot ovat nimittäin vaan pahentuneet ja pahentuneet. Tällä viikolla olen nyt sitten syönyt niin paljon kuin aivot ovat vaatineet. Rantajameilla sitten 3 päivää, joten loppuviikolla järkyttävät kcal lukemat päiväkirjassa
Noh, varovainen toive, nyt että sain "kuolen-nälkään-aivo-paniikkia" pysäytetty. Kun tänään ei enää ollut nälkää, eikä mielitekoja, eikä jatkuvasti levoton olo. Mutta nyt kyllä pelottaa. Kun tämä ei ole jumi-vaihetta eikä motivaation puutetta Että jatkuuko sitten kuitenkin huomenna...

Heipsan kaikille
Ehkä se nyt Gourmand helpottaa, kun olet pari päivää vetänyt urakalla. Mulla ei ole nälkää, mutta huomaan, että jos suunnittelu jää puolitiehen, eli nautitut kalorit tulevat jostakin höhästä, niin mielihalut iltaa kohti kyllä lisääntyvät
Perjantaina kun oli jo vähän vierasvaraa hankittuna, niin pakkohan se oli mussata illalla, kun teki mieli ja tosiaan päiväruuat olivat enemmän hiilihydraatteja ja vähemmän protskua, kun yleensä.
Eli minä joka yleensä syön sen n. 1500 ja olen ihan ok, niin perjantaina meni arviolta noin 2000 kcal lauantaina ainakin 3000 ja tällähetkellä ollaan taas 2000 kalorin päivävauhdissa.
Ja sit kun syö jonkun päivän huonosti, niin sen rytmin löytämiseen menee taas pari päivää. saa nähdä ehdinkö rytmiin nyt ollenkaan, kun ens viikonlopuksi on myös syömäjäiset tiedossa.

Mutta näemme huomenna ja paikkahan oli Oliver's terassi siinä torinlaidassa ja aika klo 18.00.

Näillä näkymin olen tulossa - vien kissamiähen hammashuoltoon, ja tuun sitten istuksimaan siksi aikaa kun hammaskivet saa kyytiä

Heipsis!

Festarit ohitse ja lauantaina illalla palasin kotiin. Ja onpahan paksu olo. Tuli syötyä kaikenlaista 'moskaa' ja herkkua. Ja skumppaakin skoolattiin ihan reilusti.

Tuleva viikko menee varmasti tasapainoiluun, kun yritän saada tätä turvonnutta minää entiselleen...

Minä myös olen tulossa huomenna maanantaina siihen tapaamiseen. Joskos te saisitte minuun taottua 'järkeä'.

Tiistaista lähtien sitten mökkeilen ja metsäilen... Jos vaikka mustikoita keräisin ja lakkoja... Miniä kävi jo tänään ensimmäiset noukkimassa suoltani, joten minulle sitten seuraava satsi. Nami.

Huomiseen siis ystävät!

Ja ihan kaikille hirmuisesti tsemppiä edelleen etenemiseen!

Heippa ja kiitos seurasta Mimmu, Gourmand ja Anni M. Ens viikolla sama aika ja paikka eli maanantai klo 18 Oliver's.

Anni M Mites kisun hammaslääkäri käynti onnistui, oli varmaan vielä vahän tokkurainen?

Äsken pisti slmään yks kirjoitus, jonka joku oli tuonnut tonne ravintopuolelle, ollut kuulemma aikaisemmin hesarissa. Oli ihan hyvä juttu, aika pitkä, mutta jos aikaa niin lukekaa /foorumi/#Thread:15645,0

Mimmu toivottavasti tuleva vierailu on onnistunut.

Gourmandille tsemppiä nälkä velan kanssa taistelemiseen, kyllä se siitä taas lähtee toimimaan.

Mukavaa viikkoa itse kullekin.

KIITOS RAKKAAT YSTÄVÄT!!!

Vaikka kitisin ja olin hankalaa, niin jaksoitte kannustaa, tukea, kyseenalaista ja jopa pistää hanttiin eilen
Tuli näköjään niiin tarpeeseen! Jotain vain loksahti paikoilleen tämän tytsykän aivoissa....

Tänään kolmas päivä kun kcal ovat pysyneet kiltisti alle 2000 rajan, ja mieli ja sielu.....on rauhallinen Ei pahemmin nälkää, ei levottomuutta, ei paniikkia, ei mielitekoja.....

Taisi sittenkin olla Jumi-vaihe, ainakin teidän, ja niin monen muunkin kriteerien mukaan. Eihän se muuten voisi näyttäytyä häviän näin. Viikon tietoisella ylisyömisellä, nälän poistamisella ja aivojen palauittamista järkevälle tasolle.... Ainakin nyt tuntuu siltä että matka jatkuu taas Toivottavista seuraavaa kompuroiminen ei tule ihan heti, ainakin näin pahana

Uskokaa tai älkää, taidan jopa olla riittävän vahva ottamaan vaaka-tuomio vastaan huomenna. Vaikka vannoin, etten siihen vekottimeen koske ainakaan kuukauteen....

Nöyränä taas eteenpäin!!

Hyvä, hyvä - niin sitä pitää Gourmand! Elämä jatkuu aina vaan ja eteenpäin mennään. Välillä huokaillen, manaten ja välillä rinta niin rottingilla ettei paremmasta väliä.... Se on sitä elämän suolaa ja sokeria..

Minä menen myös huomenaamulla vaa'alle. Tänään tuntui jo siltä, että ylimääräiset turvotukset ovat lähes hävinneet...se skumppa ja herkut... NAM! Olin oikeasti niiden tarpeessa ja ihan mielelläni 'kärsin' seuraukset.

Saas näkee onko vaaka kanssani samaa mieltä...

Tsempittelyt kaikille - alhosta noustaan aina ylös ja jatketaan hyvillä mielin!

Hämmentävää hämmentävää
Vaaka ilmoitti että 500g on lähtenyt!! En voinut uskoa silmiäni!
Ihmeen tehokas tollainen ylisyömis viikko
Taittaa näin ollen jumi olla virallisesti selätetty
Hymyilen vaikka aamu tänään siis harvinaisen viileä. Makkarissa oli jopa aamulla kylmää, kun nukun ristivedossa. Joten taisi olla niin että turvotukset ovat saaneet yöllä kyytiä. Mutta vaakalumea sanoi näin aamulla, niin sillä mennään