Hei kaikki ja kivaa että tämä ketju näyttää taas aktivoituneen!

Piba, Ethän sinä ole kokonaan läskiksi lyönyt kun vielä jaksat tännekin kirjoitella. Se on ihan selkeää toimintaa elämäntapamuutoksen eteen.
Toivottavasti nilkkasi saadaan kuntoon!

Täällä viime viikko meni aika lailla penkin alle, ja tällä hetkellä fiilikset on sellaiset että tälläkin viikolla stressinpurkaminen on ykkösprioriteetti. Minullahan on nyt se tilanne etten pysty palautumaan stressistä normaalisti (=käytännössä ollenkaan) ja kerään vaan lisää stressiä ihan olemattomistakin asioista. Mutta tämän viikon koitan elää kuin pumpulissa, niin jospa se alkaisi taas päivä paistaa tähänkin risukasaan. Pitäisihän sen stressin laskemisen edistää laihtumistakin, ja toisaalta tämä nykyinen tilanne ei painon putoamista varmaan millään lailla edistä.
Liikunnasta ja herkuttelusta en nyt huolta kanna (vaan saatan päinvastoin leipoa vähäsen stressintorjunnan nimissä ), mutta jos nyt saisi ylläpidettyä hyvää ateriarytmiä ja syötyä kasviksensa, niin olisihan se sekin jo jotain.

Siinähän se tärkein pikkumanaatti
"Jos hyvä ateriarytmi ja kasvikset..."

Hei. Täälläpä on hiljaista.
Välillä Lohjan suunnalla vieraileva immeinen kirjottelee pitkästä aikaa tänne.
Mistäs tässä alottaisi. Sain nyt hankittua viimesellä jäsenyyden itelleni ja vuoden alusta alkaa urakointi (isäntä saa luvan lähteä mukaan urakoimaan) ja elämäntapojen muutos. En ikinä ole painanut ei raskaana näin paljon kuin nyt....

Mitäs teille kuuluu?

Omista kuulumisista sen verran, jotta lapsiluku meillä lisääntyi elokuun alussa (sopivasti meidän hääpäivänä). Maailmaan saapui pieni tytöntyllerö. Rannekanava operoitiin 2015 lokakuussa ja uudestaan operoitiin 2016 marraskuun loppupuolella. Nyt toivotaan jotta käsi toimisi oikein.

Töihin paluusta en tiedä. Ensi kuussa olisi keskustelu asiasta pomon kanssa. Eli keskustellaan palaanko töihin heti vanhempainvapaan jälkeen vai jäisinkö syksylle asti kotihoidontuelle.

Heippa The Bun
Ollaan edelleen olemassa, mutta kaikki palanneet lähtökuoppiin ja KK:sa ei taida käydä enää kukaan tällä haavaa. Mun olis tarkoitus ruveta taas töihin (työpaikan terveystarkastuksessa kaikki arvot punasella, mm sokeri 7.2), joten pitäisi taas ottaa itseään niskasta kiinni.

Laita viestiä jos tulet tännepäin, mä käyn sivuilla yleensä sunnuntaisin ja muita tyttöjä näen aina silloin tällöin, ainakin pari kertaa kuussa ellei sitten viikoittain.

Tsemppiä meille kaikille ja onnea perheen lisäyksen johdosta

Aika hiljaiselta vaikuttaa. Onko tää enää ketään?

Terve Minski
Kyllä noi porukat tuolla kylillä pyörii, suunnileen samassa tilassa kun pari vuotta sitten.
Ja samassa menen itsekkin, välillä nousi paino taas uusiin ennätyslukemiin, mutta viime vuosi tultiin sitten hissukseen alaspäin, mitä nyt loppuvuosi iski vissiin kaamosmasennus minkä vaaka kosti, mutta nythän se on hyvä ottaa taas vuoden alusta ryhtiliike...

Huhuuhuuuuuu...
Vieläkös lohjalaisia näillä sivuilla pyörii?

Minä palasin "entistä ehompana" muutaman vuoden tauon jälkeen. Kaikki poikkeaisit on palautettu takaisin ja tietysti lisien kanssa. Ennätys siis omalla tavallaan. Tätä ennätystä en kyllä olisi kaivannut.

Nyt vuodenvaihteessa aloitin uuden polun (taas!). Tässä on työstetty elämäntapamuutosta pidemmän aikaa. Nyt olen psyyken ottanut tähänkin touhuun mukaan. Miettimisiä, perusteluja, ymmärtämisen yrittämistä... jne
Yhtenä syynä tähän tekemiseen on se, että ensimmäistä kertaa olen voinut huonosti tämän painoni kanssa. Aikaisemmin ei tuota ongelmaa ole ollut. Fyysinen vointini on ollut jo pitkään tosi huono. Ei jaksa mitään, ei kiinnosta mikään eikä edes kykene mihinkään. Kroppa on jatkuvasti kipeä, kankea eikä taivu mihinkään.
Tuon fyysisen "mahdottomuuden" vuoksi aloin noin vuosi sitten psyykkaamaan itseäni muutokseen. Olen lukenut paljon erilaisia juttuja, niin asiantuntijoiden kuin itse painon kanssa kamppailleiden. Ja keskustellut hyvin paljon ihmisten kanssa tästä. Innoittajana ja suurena tsempparina on yksi ystävättäreni. Hän jaksaa minua " potkia". Ja innostaa. 
Aikajana on myös pitkä. Kolme vuotta on suunnitelma. Jos menee pidempään, niin sitten menee. Ajatuksena pudotuksen sujteen -500 g viikko näin alussa. Pidemmmälle mentäessä sitten kilo kuukaudessa. Jotain tuohon tyyliin.

Fiilis on tällä kertaa aivan erilainen. Ei tunnu hankalalta. Ja jaksaa väntää erilaisia sapuskoita. Toki noita lankeemuksia olen kohdannut. En niistä kovinkaan hattuuntunut ole. Tehty mikä tehty, ei kun uudella faartilla eteenpäin. Kunhan palaan nopeasti taas ruotuun. Enkä anna periksi.

Rennolla meiningillä siis eteenpäin. Oppimista ihan uuteen tapaan suhtautua syömiseen ja siihen mitä syön. Sisällyttäen muutokseen myös liikkumisen. Tuohon keskityn enemmän, kunhan saan tuota painoa hieman pois. Jotta liikkumiset eivät ole niin kivuliaita.

Itseäni sekä teitä kaikkia lohjalaisia tsemppaillen suuresti!
👍💪😍👌❤

Täällä sitä notkutaan edelleen. Kaikki aikanaan pudotetut tuli takaisin korkojen kera n kahdessa kolmessa vuodessa ja sen jälkeen on soudettu ja huovattu edestakaisin. Tällä erää hommaa taas potkittu raiteille vuoden vaihteesta ja viimeisimmät "korona" kilot onkin nyt pudotettu. Jos juna pysyy raiteilla, niin ensikesänä ollaan niin mukavassa tilanteessa, että painoa on muutama kilo vähemmän kuin viime kesänä. Eli ainakin kaikki kesävaatteet mahtuu päälle.

Heeeiii...Onkos täällä vielä elämää?

En niin yhtään muistanut mitä nimimerkkiä käytin mut näköjään suht saman laitoin tähän uuteen, ku vanhoja viestejä täältä selailin. Vanhat tunnukset nähtävästi hävinneet.

Eli terkkuja edelleen Savonlinnasta. 😁

moikka
samat naamat edelleen tosin aika hiljaista on vanhojenkn parissa. Mukavaa joulua Savonlinnaan.🎄