kaijola olipa valaisevaa, en ole koskaan ajatellutkaan että voisi olla sallivaa kieltäytymistä, tuota ajatusta täytyy työstää. Kuulosti niin hyvältä. Yritän myös syödä nykyään enemmän päivällä ja jos menen treenaamaan töistä suoraan niin jos vaan muistan niin syön tukevammin päivällä ja isomman välipalan, koska juuri tuo nälkä pistää mulla ainakin karkki ja höpöhöpö syömiskellon soimaan koko illaksi. en vaan ole sitä aikaisemmin tajunnut.

Mun herkku ja mässäilyhimo iskee myös silloin, kun ei oo syöny tarpeeksi. Eilen esim. söin normaalin aamupalan, lounaaksi porkkanakeittoa (fiksua valita ruokaa, jossa ei proteiinia sitten ollenkaan..) ja sitten kun tulin viiden aikaan kotiin (en kerinnyt syömään välipalaa, kun olin palaverissa), niin herkku ja mässäilyhimo oli suurimmillaan. Olisin voinut syödä kaiken mitä kaapista löytyy..
Mä olen päättänyt jo kauan aikaa sitten, etten osta kotiin mitään herkkuja ollenkaan, koska ei ne siellä kauaa säilyisi. Eli mulla ei onneks ole mitään vierasvarapullaa tai karkkia kaapissa, joten se herkuttelu tyssäs sitten siihen

Mulla makeanhimoon auttaa pieni pala tummaa suklaata ja nykypäivänä löytää niin paljon kaikenlaisia ihania teemakuja, esim. forest fruits on aivan ihana makean himon taltuttaja, eli jos tee maistuu, niin sitä kandee kokeilla

Mutta en kyllä koe, että olisin koskaan ollut ihan himmee sokerihiiri, vaan enemmänkin suolaiset pasteijat ja piirakat ja sipsit maistuisi vaikka joka päivä... :/

Olet niin oikeassa, Kaijola!!!

Mitä haluan, miksi haluan, minkä verran? Mitä menetän/ saan valinnallani?

Juuri tuo on tärkeää.

Se, saako pudotettua painoaan vai ei, koostuu omista valinnoista. Jokaisen valinnan kohdalla on hyvä miettiä tarkasti mihin pyrkii. Askeettisuuteen en pyri, mutta tuollainen ajattelu auttaa selättämään jokailtaiset (liian usein olevat) herkutteluhalut.

On eri asia suunnitella herkuttelunsa etukäteen niin, että määränkin on päättänyt ennalta. Rakastan herkuttelua enkä luovu siitä koskaan. Valinnoilla ja pidättäytymisellä (tosta sanasta tulee mieleen avioliittoon asti odottavien seksistä pidättäytyminen..) pystyn hallitsemaan painoani herkuttelusta huolimatta. Siis JOS teen valinnat oikein ja pidättäydyn useimmiten. Nyt en ole ihan pystynyt, koska täällä olen

Tosiasiat on hyvä myös tunnustaa, Nyt ei ole niin kova tsemppi päällä, että jos kaapissa olisi suklaata, pystyisin vastustamaan sitä. Aikaisemmin olen pystynyt olemaan koskematta suklaaseen, vaikka mieheni mussutti sitä joka ilta. En voi kuvitella ostavani kaappiin tummaa suklaata, josta napsaisen yhden palan jokaisen aterian jälkeen. Se olisi vain kidutusta, vaikka kuinka antaisin hiljaa sulaa suussa. Pureskelisin, imeskelisin ja ahtaisin kupuuni vähintään puoli levyllistä. Nyt olen siinä tilassa. Onneksi täällä ei ole suklaata!!!!!

Ja minulle on turha sanoa, että tumma suklaa on muka niin makeanhimon turruttavaa, että sitä ei voi syödä liikaa. Todellakin voi. TUmma suklaa on ihanaa ja sitä voi syödä vaikka 200g:n levyn. Mikä nautinto! Vitsi missä suklaanhimossa olen täällä .

Minä selvästi harrastin tuota sallivaa kieltäytymistä tänään. Ajelin töistä kotiinpäin ja mietin, että hampurilainen ja irtokarkit maistuis. Koska minulla ei onneksi ollut nälkä, koska olin syönyt kunnon välipalan ennen töistä lähtöä, pystyin ajattelemaan asiaa ennen kuin toimin. Ensin kysyin itseltäni, että miksi en muka saisi syödä niitä hampurilaista ja irtokarkkeja. Ja vastaus siihen oli tietysti, että saahan sitä ihminen syödä mitä haluaa. Normaalisti sen vastauksen jälkeen olisin suunnistanut grillin kautta kaupan karkkihyllylle. Koska siis ei ollut oikeasti nälkä, pystyin vielä kysymään itseltäni, että minkäs takia minä oikeastaan yritänkään tätä kieltäytymistä. Ja muistin, että niin, minähän jo näen sieluni silmin itseni ensi kesänä juoksemassa yksissä shortseissa jotka nyt on ihan liian pienet. Ja lisäksi muistin miten hyvä mieli tulee, jos pysyn ruodussa. Ja sitten auto kuin itsestään jatkoi matkaa kotia kohti grillin ja kaupan ohi. Tuo mielikuva itsestä noissa shortseissa on muuten osoittautunut hyväksi, se voimistuu joka kerta kun sitä ajattelee ja mitä voimakkaampi se on, sitä paremmin se toimii (ja tietysti ne shortsit ei ole se itse tarkoitus vaan ne ikäänkuin symbolisoi useita minulle tärkeitä asioita jotka ei ole aivan noin turhamaisia )

Piti oikein miettiä että tuleeko mulle makeanhimo jos on nälkä niin ei mulle kyllä tuu. Sitä ennemminkin silloin tulisi poikettua jonnekin Heseen tai Mäkkiin ja ylipäätään kunnon ruokaa tekee mieli kun on nälkä (ylläri!) Oikeastaan karkkia, suklaata tekee vaan mieli silloin kun vaikka näkee jonkun toisen syövän geishaa, pätkistä tms. Tai sitten niin että oikeesti tekee mieli napsia niitä makeisia kokoajan. Jos otan yhden niin otan toisen, kolmannen ja neljännen... Aijai. Tänäänkin teki mieli ottaa lionseja vain muutama, niin sitten tuli otettua muutama lisää ja vielä muutama lisää. Pöh. No ei niitä siltikään mennyt kovin paljon mutta silti. Ei nää kyllä aina päde mutta näissä olosuhteissa tekee mieli makeaa jos tekee.

Hiilareitten syönti ei vaikuta mulla mitenkään tähän, syön tai en syö niin ei mitään vaikutusta.

Jaha, vieläköhän täältä ketjusta saisi tukea.

Itse olen pahassa tilanteessa herkkujen suhteen. Voisi sanoa jopa "Herkuttelu, kun mikään ei riitä". Nyt olen tullut siihen pisteeseen, että olen jo vuoden päivät halunnut päästä eroon tästä sairaasta tavasta syödä herkkuja, jota on kestänyt lähes koko ikäni. Lapsena saattoi mennä kevyesti parikin viikkoa, etten laittanut suuhuni mitään muuta kuin suklaata. Nykyäänkin huomaan, että vähänkään stressaavammassa yms. henkisesti vaikeassa tilanteessa haen helpotusta suklaasta. Tiedostan, että olen vahvasti tunnesyöjä.

Tänään olen "nauttinut" herkkuja yhteensä n. 700g edestä, sisältäen suklaata, keksejä ja sipsejä, vain siksi että olen äärimmäisen ahdistunut huomisesta tentistä. Itseäni tämä inhottaa, järkyttää ja on paha olo (ylläri!). Samanaikaisesti olen kuitenkin pitänyt normaalin ja terveellisen syömisen rinnalla, eli mm. syönyt kilon kasviksia päivän aikana. (Tähän kohtaan on siis tullut positiivinen muutos, etten kompensoi herkuttelua syömättömyydellä, niin kuin aiemmin.)

Olen kokeillut kaikki mahdolliset keinot sokerista vieroittumiseen. Paras vaihtoehto on ollut kieltäytyminen, jonka suhteen "ennätykseni" tähän mennessä on viime keväältä n. kuukauden ajan, kun elämässä meni muutenkin hyvin. Yleensä ei mene kahta-kolmea päivää pidempään ilman herkkuja, useimmiten se on päivittäistä. Itse koen, että herkkujen salliminen ei auta itseäni yhtään, niin kävi mm. tänään, kun ajattelin sallia itselleni patukan ja miten kävikään.. Mielestäni tämä pakkomielteinen sokeririippuvuus tarvitsisi jo "huumevieroitusta", kun omat keinot alkaa loppua kesken. (eikö muuten Ruotsissa ole jo hoitoklinikoitakin, joissa tehdään "sokerivieroitusta"?Eli sokeririippuvuus on naapurimaassamme jo tunnustettu.Muistelen joskus kuulleeni tästä..) Jos onnistun olemaan ilman suklaata muutamia päiviä, alkavat vieroitusoireet olla todella pahoja mm. päänsärkyä, agressiivisuutta yms. ja enää ei pysty muuta ajattelemaankaan, ennen kuin herkkuhimon saa tyydytettyä.

Ihmisten ilmoilla ja esim. juhlissa, pystyn hyvin olemaan ottamatta mitään herkkuja, enkä juo alkoholiakaan kuin nimeksi. Herkuttelen siis pääosin muilta salassa. Myös muista herkuista, paitsi suklaasta, voin olla erossa niin halutessani, mutta suklaaseen näyttäisi liittyvän joku erityinen suhde.

Ennen treenasin keskimäärin 10-15 tuntia viikossa, jolloin makeanhimo tuntui aina pahenevan. Niinä kausina, kun olen liikkunut vähemmän, makeanhimokin on ollut siedettävämpi. Nykyisin pyrin liikkumaan joka toinen-kolmas päivä kovemmilla tehoilla ja päivittäin vähintään hyötyliikuntaa ja makeanhimoni on jälleen pahentunut.(Mielestäni kylläkin vaalean leivän, pastan yms. pois jättäminen on auttanut makeanhimossa tietyllä tapaa.)

Toisaalta, jos tämä on ainoa paheeni elämässä, niin ei kai sen pitäisi antaa häiritä niin paljon, mutta hampaanikin ovat alkaneet jo protestoida sokerimääriä vastaan ja pian varmaan painokin, vaikka muutosta on viimeisen viiden vuoden aikana ollut vaihtelevasti +-5kg kaudesta riippuen.

Olipas nyt jotenkin epäselvästi selitetty..
Minä en enää tiedä mitä tehdä, tarvitsen todellakin tukea. Olen täysin neuvoton asian kanssa. Sen vain tiedän, että olen saanut tarpeekseni ja haluan muutosta parempaan päin.

Hei Peace and love, en varmaan osaa auttaa mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa. Minulla ei juuri makeanhimoa ole, mutta suolaisen kyllä. Katsoin tuossa tv:stä jotain keskusteluohjelmaa missä kaksi entistä narkomaania+alkoholistia kertoi kokemuksistaan, ja aloin miettiä voiko syömiseenkin tulla samaan tapaan riippuvuus. Opiskelen sos ja terv. puolella, ja riippuvuusasioita on käsitelty jonkin verran, ja jotenkin minulle on tullut sellainen ahaa-elämys että henkinen riippuvuus on erittäin iso tekijä kaikenlaisissa himoissa tai addiktioissa, olivat käytettävät aineet mitä vain.

Ainakin minulla oli (ja on välillä edelleen) oikeasti vaikea välillä olla ostamatta jotain suolaista, esim. kebabia tai sipsejä. Jos niitä jostain syystä saanut tai järki kerrankin sanoi että nyt et ota, saattoi ihan kunnolla kiukku nousta. Ylipäänsä ihmetyttää miksei ylipainoisien tunneasioihin kiinnitetä esim. terveydenhuollossa enempää huomiota. Ruokavaliosta ja liikunnasta kuitenkin monella on jo hyvät tiedot.

Minusta on jo hyvä asia että olet huomannut olevasi tunnesyöjä. Minä olen myös, erityisesti väsyneenä. Minulla jo tämän tiedostaminen auttoi vähän, tosin se vaati pitkää keskustelua itseni kanssa ettei joka viikko (ja välillä useasti viikossa) voi syödä herkkua.

Nyt olen varautunut väsyttäviin hetkiin niin, että pakasteessa tai kotona on aina jotain "kunnon" ruokaa valmiina, eli minulla ei ole mitään tekosyytä syödä suolaista herkkua. Yritän siis päästä helpolla näin alussa uusia ruokailutapoja opetellessa, eli kun kunnollista ruokaa on valmiina, ei tarvitse enää tsempata sen tekemisen kanssa.
Käyn myös kerran viikossa tanssitunnilla, ja sitä ennen ole joskus koonnut itselleni hedelmäsalaatin ja pähkinöitä valmiiksi, jotta väsyneenä kotiin tullessa ei tulisi mielitekoja.

Usein käy niin että kun on tosi nälkä, tekisi mieli ahtaa kauhea kasa jotain herkkua naamaan, mutta kun syökin sitä (ei aina edes sillä hetkellä houkuttavaa) arkiruokaa, sen syömisen jälkeen herkku unohtuu. Eli ainakin omalla kohdalla olen huomannut että tavallaan välillä "väkisinkin" syöminen auttaa siihen että pystyy hallitsemaan syömistään paremmin. Auttaisiko etukäteen suunnittelu sokerihimoonkin?

Tästä ei kyllä varmaan suuremmin ollut varsinaista apua mutta jotain ajatuksia kuitenkin.

Ps. tuolla painonhallinta -puolella oli aiheesta hyvä keskustelu Makeannälkä ja herkkujen kohtuus jos et ole vielä huomannut sitä

perjantaina, 11. helmikuuta 2011 klo 00:10 Peace and love kirjoitti::
Ennen treenasin keskimäärin 10-15 tuntia viikossa, jolloin makeanhimo tuntui aina pahenevan. Niinä kausina, kun olen liikkunut vähemmän, makeanhimokin on ollut siedettävämpi. Nykyisin pyrin liikkumaan joka toinen-kolmas päivä kovemmilla tehoilla ja päivittäin vähintään hyötyliikuntaa ja makeanhimoni on jälleen pahentunut.(Mielestäni kylläkin vaalean leivän, pastan yms. pois jättäminen on auttanut makeanhimossa tietyllä tapaa.)

Hei peace and love, en nyt muuten ehdi/osaa kommentoida tunnesyömiseen, mutta tästä pätkästä pisti silmääni, että treenaaminen pahentaa makeanhimoasi. Se kuulostaa vahvasti siltä, että et syö tarpeeksi! Keho vaatii lisää energiaa, ja mistäs sitä nopeammin saisi kuin sokerista. Syötkö KK:n kalorisuosituksen ja laatupallojen mukaan? Onko rasvaa ja proteiinia tarpeeksi? Vihertävätkö pallot? Syötkö säännöllisin väliajoin 5-6 kertaa päivässä?

Minä olin itse ennen hirveä sokerihiiri, ja minuun vaikutti etenkin pimeä talvi. Tuntui, ettei jaksa olla ollenkaan hereillä jos ei syö karkkia tms. Minua auttoi nimenomaan tarpeeksi tiheä (ja laadukas!) syöminen; jos nälkä pääsi yllättämään, se oli sitten menoa. Nykyisin osaan hillitä itseni nälkäisenäkin, ja voin koulumatkalla polkea karkkikaupan ohi ja miettiä, että kotona odottaa jo välipala syöjäänsä, kyllä sinne asti jaksaa. Minua auttoi myös hiilihydraattien vähentäminen, kuten itse omaltakin kohdaltasi huomasit. Etenkin murot, myslit, maustetut jogurtit, vaalea leipä ym. saavat makeanhimon päälle, tumma pasta ja riisi ei, jos nauttii kohtuullisesti.

Suosittelen myös googlettamaan Varpu Tavin, hän on kirjoittanut seikkaperäiset, pitkät ohjeet sokeririippuvuudesta irrottautumiseksi. Kannattaa lukea ne ajatuksella, vaikka ajatus sokerilakosta olisikin liian radikaali.

Liityin kiloklubiin heinäkuussa/09, lähtöpainoni oli hieman yli 100kg. Tällä hetkellä painan n.76kg. Olen 168cm pitkä, ja toivoisin saavani vielä 5kg pois painostani. Eli painoa on pudonnut tasaisesti (n.300-600g viikkotahdilla) ja vyötärö on pienentynyt 125cm:stä 78 senttimetriin.

Koko projektin ajan olen noudattanut monipuolista ruokavaliota. Siihen mahtuu myös satunnaisia kalorien ylittymisiä suosituista (n2000kcal) rajoista (esimerkiksi kun lähden viihteelle). Laihduttaminen on ollut suhteellisen helppoa, koska en ole luopunut mistään mistä en halua. (Olen pitänyt kalorit k.klubin aikana alussa 1700, välillä 1500kcal, nyt 1600kcal)

Kuitenkin nyt, kun viimeiset laihdutuskilot olisi edessä, painoni on pysähtynyt ja ruoka maistuu..ja mikä pahinta mieliteot ovat ottaneet minusta valtaa. (myös ruoat, joita en ole aiemmin syönyt).

En ymmärrä mielitekojani, koska olen saanut painoani pudotettua jo noin paljon, luulisi, että olisin jo "kuivilla". Mutta eipä sitä sitten kai koskaan ole?! Toki olen aiemminkin herkutellut, mutta kaikki on pysynyt käsissä tai herkuttelu rajoittunut yhteen päivään. Nyt viikossani saattaa olla 1600kcal päivien lisäksi parikin 1900kcal päivää. Painoni kävi 74,9kg, mutta nyt se on palannut takaisin 76kg. Ymmärrän, että 74,9kg saattoi olla sellainen punnitus kerta, että olin edellisenä päivänä syönyt vähemmän tai tällä hetkellä nesteitä tai muuta tapahtuu kehossani, eikä se oli varsinaista lihomista, koska kalorit on kuitenkin alle peruskulutuksen. Jotain olen kuitenkin kk aikana oppinut Sentit ovat pysyneet samana.

Liikuntaa en ole erityisemmin lisännyt (fysioterapiassa olen käynyt n.2kk (2x/vko), jossa opetellaan liikkeitä, mutta opetus kestää n.15min, joten en usko, että lihasta tulisi. Kesken laihdutusprojektin minulla todettiin nivelpsori, joka on vähentänyt lenkkeilyäni..olen pyrkinyt jumppaamaan, mutta en saa hikeä siinä pintaan..

Eikö minun kuitenkin pitäisi laihtua eikä lihoa 1600kcal päivä, vaikka viikkoon menisi pari 1900kcal päivää. Pelottaa lihominen. Ehkä siksi niitä herkkupäiviä on tullut nyt enemmän, koska olen alkanut pelkäämään lihomistani ja kieltänyt herkut.. Kun aiemmin en kieltänyt niitä, pystyin nauttimaan koko ruokavaliostani. Nyt kun olen loppusuoralla, en enää hillitse himojani..

Antakaa neuvoja jos niitä löytyy!! En halua stressata turhasta..