Niin sitä minäkin, kuten itsenkin mietit, että sinuna en nyt tipauttaisi kaloreita, koska se saattaa vain lisätä mielihaluja ja kasvattaa päivien välisiä kalorieroa. Toisena 1500 ja toisena sitten 2500 ja silloin, kun kroppa on päättänyt pistää jumin päälle, niin tällainen varsinkin saattaa nostattaa painoa. Enhän minä faktoja tiedä, mutta musta vain tuntuu, että ainut mitä nyt pystyt on se, että elät kuten olet 4 viikkoa tehnyt tai jopa vielä pienemmällä kalorivajeella. Yksi kilo voi vielä tulla lisää, mutta kyllä se siihen stoppaa.

Jotenkin vain tuntuu, että sun kroppa kiukuttelee pitkään kestänyttä vajetta ja kaikki tiukennukset vievät lopulta homman vain huonompaan suuntaan. Jos nyt siedät painonnousun sinne 79 pintaan, niin se alkaa sieltä taas laskemaan jossain vaiheessa, mutta jos nyt alat väkisin tiputtamaan niin kohta mieliteot ja jojoilut vievät sinut vielä suuremmalle takapakille. En siis väitä varmana, että näin olisi, jotenkin vain tuntuu, että tämä mekanismi on monen useasti laihduttaneen takana.

Non niin, nyt on käyty fysioterapiassa, ja kysytty hänen mielipidettä.

Saattaa olla, että koska syön lääkkeitä nivelpsoriin, se vaikuttaa painonnousuun Erityisesti kortisonilla on vaikutuksensa. Siitä ehkä myös mielitekoni. Tällä hetkellä en kuitenkaan syö kortisonia, vaan lopetin sen jo ennen joulua. Sen vaikutukset kuitenkin saattaa tulla myös jälkikäteen, kuulemma. Koska silloin, kun söin kortisonia, ei se vaikuttanut painooni ikävällä tavalla, saattaa olla, että kropan oma kortisonintuotanto ei ole vielä kohdillaan, vaan vielä vaikuttaa se lääke..Tai jotenkin näin..

No nämä kaikki taitaa olla arvailuja, ja katson tällä nykyisellä systeemillä ensi maanantain punnitukseen asti, että lähteekö se paino alas-vai ylöspäin. Jos paino on noussut, niin vähennän vielä 100-250kcal, päivittäiseen kalorinsaantiin.

Harmittaa kun ainoa "hikiliikunta" oli minulle se hölkkä/reipas kävely, niin nyt se on mahdotonta sairauteni takia. Toivon niin paljon, että lääkkeet alkaisivat pian vaikuttaa ja pääsisin kunnon lenkille.

Kaikille tsemppiä

Minulle napostelu on jotain juustosiivuja, viinirypäleitä, kuivattuja hedelmiä tmv. Jotain sellaista pientä jonka voi nakata suuhunsa käydessään vaikka jääkaapilla tai mennessään keittiön tason ohi. Ja tämä tapa istuu todella tiukassa. Se on kuin automaatio se käden liike joka tulee kun huomaa jotain naposteltavaksi kelpaavaa. Ilman kiloklubi en varmasti ikinä pääsisi tästä eroon.

Nyt kiloklubin myötä olen siis saanut iskoistettua päähäni, että kaikki syödyt jutut merkataan(jotain light mehuja en merkitse joissa on 1kcal/2dl). Vaikka nuo mainitsemani naposteltavat eivät välttämättä niin pahoja olekkaan kuin esim. sipsit tai karkit, mutta jatkuvana lisänä normaalien aterioiden rinnalla niistä kyllä kertyy kaloreita.

Voin siis totta kai edelleen syödä noita mainitsemiani asioita, teen sen vain eri tavalla. Enää en napostele, vaan ihan "syön" niitä. Merkitsen ne ruokapäiväkirjaan, vien pöytään ja syön mm. osana ilta- aamu, tai välipalaa. Tämä on toiminut minulla.

Kerroit aloittaneesi tehokiinteytysjumpan. Kiinteytysjumpassa tehdään usein suurimmaksi osaksi lihaskuntoliikkeitä. Lihasten rasitus kerää alussa helposti nestettä lihaksiin ja se näkyy painonnousuna. Kun jatkat samantapaista liikuntaa pidempään, lihakset tottuvat siihen ja turvotus poistuu.

Turvotus on lihasten keino edistää palautumista rasituksesta. Tällaisen vastauksen sain joskus salilla ohjaajalta kun tunnin jälkeen kysyin. Alussa voi vähentää turvotusta juomalla reilusti vettä liikunnan jälkeen. Tämä painonnousu ei ole lihomista tai jumitusta, vaikka se vaa'alla sellaisena näkyykin. Näin käy erityisesti silloin, kun aloittaa uudentyyppisen liikunnan tai nostaa sen tehoa. Teho tarkoittaa muutakin kuin sykkeen nostoa. Painonnousun syy voi siis hyvinkin olla tuon kiinteytysjumpan aloittamisessa ainakin osittain.

Kaloreiden vähentämistä en suosittele. Sinun kannattaa syödä Kiloklubin suosituksen mukaisesti. Jos vähennät kalorimäärää alle suosituksen, se johtaa todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin ylisuureen nälkään ja mielitekoihin. Niillä taas saa helposti nollattua kaiken ylimääräisillä vajeilla saavutetun nopeamman painonpudotuksen. Siksi tuo tilanne kannattaa ehkäistä ennalta syömällä alusta asti riittävästi.

Tsemppiä!

Sammaa mieltä sinun kanssa Pullapallo, minunkin sallivuus on kyllä sitä luokkaa että siinä litra jätskiä on kevyttä kauraa. Kun pääsee sellaisesta suklaansyöntikierteestä ja ahmimisrepsahduksista pikkuhiljaa itsehillinnän tielle niin se on äärimmäisen palkitsevaa - eikä se ole minulle tullut sallimisen kautta vaan päinvastoin itsehillinnän avulla joka vahvistuu sitä mukaa kun siinä onnistuu useammin ja useammin. Että kun syö kourallisen pähkinöitä ja voi todeta että kykenee jättämään sen vain yhdeksi kouralliseksi eikä siitä tule kahtakymmentä!

Kompsit Pullapallo ja tittelituura. Tosiaan tuo Patrikin sallivuus-ajattelu on toki hieno, mutta kuten Pullapallokin sanoi: Sen takia täällä KK:ssa ollaankin, kun on liikaa sallittu itsellemme niitä herkkuja. Tai ei tämä tietenkään jokaisen tarina ole, monen kumminkin. Minullekkin se aiempi vapaus syömisten suhteen tarkoitti isoa sipsipussia kerralla syötynä ja vielä lisänä karkkia ja suklaata. Jos liian sallivaksi heittäytyisin, niin tuskin olisi tuo entinen toimintatapakaan kaukana.

Tietysti asiat toimii jokaisella eri tavalla mutta salliva syöminen ainakin minulla toimii ja varsinkin se että rehellisesti katsoo mitä syö ja nauttii siitä.
Aiemmin se oli enemmänkin sitä että tiesin kyllä ihan tasan tarkkaan mitä suuhuni pistin ja määrät oli hurjia vaikka kuinka yritin hyväksyä ne.
Mutta se vain vaati lopulta totaalisen asenne ja ajattelu muutoksen.
Eli kun sallii niin pitää myös hyväksyä se mitä söi, että löytyy se tasapaino tuohon.
Ja tuo tosiaan tarkoittaa ettei niitä määriä yritä rajoittaa mitä napostelee, kun syö kunnolla niin ne automaattisesti vähentävät napostelua ajan mittaan.
Itselläni esimerkiksi on nykyään aikas usein iso purkki eritavoin maustettuja maapähkinöitä tietokoneen vieressä mistä napsin kun mieli tekee, joskus menee ehkä kourallinen ja joskus puoli purkkia, muttas ilti ajan kanssa on tasoittunut siihen että noin yksi purkki per viikko menee. Samoin ohimennen napsin kirsikka tomaatteja ja hedelmiä, tällä hetkellä litsejä, niitä menee päivästä riippuen 5-15 kappaletta ja vielä ruuat päälle
Ja niin kuin tickeristä näkyy laskusuunta pysyy tälläkin. Ja sen olen huomannut kun paino on laskenut niin myös määrät on hiljalleen pienentyneet.
Kyllähän tuo aluksi oli vaikea uskoa mutta nyt kun ottaa rennosti noiden syömisten suhtee eikä stressaa niin hyvin menee.

Kai sen voi todeta jälleen kerran että me ollaan niin erilaisia ja mikä sopii yhdelle ei sovellu toiselle

Juu, kyllä minäkin ennen pystyin miehet syömään niin sanotusti pöydän alle kuin juomaankin
Enään en edes yritä kun ei tee mieli ruokaa niin paljon, en edes muista koska olisin santsannu viimeksi.
Eikä kyse ole kieltäytymisestä, ei ole vain tehnyt mieli. Ehkä kyse on ollut mulla siitä että aina ruuan laatu ollut tosi hyvä mutta määrät tolkuttomia.
Sitten kun sain tämän ajattelutavan muutos prosessin läpi, niin huomasin että vähemmän on enemmän.
Eli siis taustana se että aiemmin pystyin ihan helposti syömään yksinäni tuorepastaa kolmen hengen annoksen kastikeineen ja lisukkeineen..ja alkupalan ja ja jälkiruuan siihen vielä.
Ei tämä ole helppo muutos todellakaan, kyllä siinä oli kuvaannollisesti muutama kk kylmärinki persauksen ympärillä
Olin ihan varma et lihon entisestään ja kaikki muuttuu pahemmaksi,
mutta silti aina toistin vaan itselleni että saan syödä just niin paljon kuin haluan.
Eli historiaa vähän, seisovassa pöydässä yleensä täytin suolaisilla ennen 3-5 krt lautasen, ja pari kertaa hain vielä jälkkäriä. Ja kun joskus repesin herkttelemaan, niin se tarkoitti litraa kermaista jäätelöä+sipsipussi(perhekoko)+suklaalevy+1-2 isoa pulloa colaa..
Normi annos ennen arkipäivänä oli kaksi lautasellista ruokaa plus hedelmää.
Ja esimerkki tästä päivästä, kävin italialaisessa ravintolassa lounaalla, en ottanut alkupaloja kun ei tehnyt mieli, pääruuaksi spaghetti ja lihapullat tomaattikastikkeessa 4dl spaghettia ja 6 isoa lihapullaa tosi hyvässä tomaattikastikkeessa, juomaksi tölkki colaa (viiniä en voinut lääkityksen takia ottaa)+ jälkkäriksi tiramisua. Tästä kaikesta söin tosiasiassa 5 lihapullaa, noin 6 haarukallista spaghettia kastikkeen ja parmesaanin kera, puoli tölkkiä colaa, puoli annosta tiramisua. Enkä tosiaankaan mistään tuntenut kieltäytyväni, ei vain maistunut enempää vaikka olikin taivaallisen hyvää
Mutta, jokainen löytää oman tiensä painonhallintaan, mulle sallivuus on ollut avaintekijä tässä, myös siinä ettei tosiaankaan tarvitse syödä enempää kuin haluaa myöskään. Eli olen se vieras joka tosi tiukasti kieltäytyy extra tarjottavista jos ei tee mieli
Hyvään lopputulokseen on monta tietä, toivon vain että kaikki löytää oman polkunsa siihen

jos herkuttelette niin koitatteko mahduttaa sen suosituskaloreihin vai syöttekö suosituskalorit täyteen kunnon ruoalla ja sitten herkut siihen päälle jos mieli tekee? Ettei ns. tingi oikeasta ruuasta syömällä sitä vähemmän jotta herkut mahtuisivat suosituskalorimäärään?

Kumpi on järkevämpää?