Mulla ainakin riippuu ihan herkusta... Mun yks lemppariherkku on homejuusto ja se sopiikin "usein" tuohon päivän normaaliin ruokaan. Pulla (ihan perinteinen pitko tms) mahtuu myös, joskin kuidut saattaa alkaa paukkua sen takia punaisella, tämä kun on viljetuote. Jos syön suklaata niin merkkaan sen myös ylös, mutta toisaalta en ole kauhuissani jos rasvat tai herkut tai mitkään eivät sitten viherrä.

okei, itse tein eilen niin että söin kalorit täyteen oikealla ruualla ja sitten päälle suklaata. meni kalorit kyllä vähän yli, mutta ei voi mitään.

torstaina, 17. helmikuuta 2011 klo 14:03 villikissa68 kirjoitti::
jos herkuttelette niin koitatteko mahduttaa sen suosituskaloreihin vai syöttekö suosituskalorit täyteen kunnon ruoalla ja sitten herkut siihen päälle jos mieli tekee? Ettei ns. tingi oikeasta ruuasta syömällä sitä vähemmän jotta herkut mahtuisivat suosituskalorimäärään?

Kumpi on järkevämpää?

Ruoasta ei kannata tinkiä, koska nälkäisenä on suuri riski, että syöty herkkumäärä kasvaa hallitsemattomasti. Herkkupallo ja sen värin muutokset antavat hyvän suunnan siihen, millainen määrä herkkuja on sopiva usein toistuvaan käyttöön. Päivittäiseen syömiseen tämä toimii hyvin. Kiloklubin suosituskalorimäärä on sen verran suuri, että herkkujakin mahtuu mukaan ilman että muuta tarvitsee vähentää.

Silloinkin, jos tiedossa on tilanne jossa tietää syövänsä suuremman määrän herkkuja kerralla, kannattaa syödä muu päivä normaalisti. Silloin herkkujen määrä jää luonnostaan pienemmäksi, eikä ainakaan tule syötyä herkkuja nälkään. Se, että päivän kalorimäärä saattaa tällaisena päivänä ylittää kulutuksen eikä vajetta jää, ei vaikuta painonpudotukseen millään tavalla jos näitä tilanteita ei ole kovin usein.

Mulla kyllä pätee, että herkkuja tekee mieli vähemmän, kun muu syöminen on kunnossa. Mutta voisko olla niin, että myös juomisen pitä olla OK? Pari päivää sitten mun teki makeaa mieli lähes koko päivän. Tein normaalia pidemmän, stressaava työpäivän ja ajattelin, että stressissä olis ollut syy makean himolle. No, pääsin töistä lopulta kotiin ja makeaa teki mieli yhä. Join vettä - ja hetken kuluttua hoksasin, että sinne katosi silloinen suklaahimo. Mulla taisi siis vaan olla jano, joka tuli esille makean himona?

Mä olen myös käsittäny että aika usein ihmiset kokee kovan janon nälkänä. En kuitenkaan tiedä onko se ihan totta.

Artikkeleissa on oikeen juttu siitä
https://uusi.keventajat.fi/artikkelit/Nälkä-ja-jano-sekaisin/787/

Kyllä itse tunnistan erot nälällä ja janolla,myös makeannälkä jota nyt ei juuri ole niin,suklaapala riittää vaikka sen söis joka päivä ja mahtuu suosituskaloreihin,enkä ole lihonu sen kummemmin!
Syön hyvin ja juon 2l vettä+muut nesteet!
Kyllä mulle riittää se yksi suklaanpala iltapäiväkahvilla,jokin uusi tapa kun en syö iltapäivällä muuta!

Varmasti makeannälkä on yksilöllinen ja jokaisen pitäisi vaan tunnistaa se omansa. Olen aika vakuuttunut siitä, että herkuista voi tulla samalla tavalla riippuvaiseksi kuin alkoholista - kaikille niin ei käy, mutta jotkut jäävät koukkuun.

Toisaalta luulen, että se riippuvuus ei ole ihan niin vahva kuin alkoholin aiheuttama, koska se ei mene suoraan hermoon. Niinpä kohtuukäytön opettelu lienee mahdollista?

Itselläni on kotona herkkuja, koska olen perheellinen. Lapset ovat laihoja, joten en halua heidän elävän askeesissa. Itse kuitenkin olen mieluummin kokonaan ilman herkkuja, joiden ajattelen olevan ihan turhiakin - miksi uhraisin kallisarvoisia kaloreja sokeriin? Ilman juuri siksi, että pelkään etten osaa lopettaa yhteen keksiin tai kakkupalaan vaan ahmin saman tien enemmän. Jossain elämän vaiheessa tai vaikka kylässä voin sitten laihduttuani ottaa, kylässä ei kehtaa ahmia ja se ei jää samalla tavalla päälle, kuin tietyllä kaapilla käynti kotona.

Minun makeanhimooni ei oikealla ruualla ole vaikutusta - hyvin menee levy suklaata tuhdinkin aterian päälle tai hyvin syödyn päivän päätteeksi. Sen kanssa olen taistellut viimeiset neljä vuotta, kunnes tänä talvena se jokin taas niksahti ja sain itseni kuriin, monen lyhyeen lopahtaneen ja herkkuihin kaatuneen aloituksen jälkeen.

Minulle ei ole herkuista kohtuutta laihdutuksen aikana, olen mieluummin ilman. Oikeastaan kannattaisi olla kokonaan ilman loppuelämä, kun kerran ihan hyvin niinkin pärjää noin niin kuin ravitsemuksellisesti - moni muu on välttämätön, mutta ei herkut

Niin alkoholi kuin sokerinen herkkukin menee keskushermostoon,mutta itselläni on vaikuttanut kromi makeannälkään ja ennen syön sen suklaan joskus voin olla vuoden ilman,nääkin on joulun jäänteitä!
Ilman herkkuja ei tarvi olla vaihtoehtoja löytyy,monenlaisia,herkuton elämä on aika tylsää,mieluummin alkoholiton,mulle yleensä herkkuna riittää mansikka-rahkavaahto tai tumma kaakao!

Itsellä ni loppui herkuttelu ja makeannäkä siihen kun lopetin 11 vuotta sitten lihansyönnin. Samalla päätin luopua liivatteesta. Näinollen suurin osa karamelleista siirtyi kiellettyjen listalle, ja vähitellen sokeripitoisten herkkujen nauttiminen loppui. Limut vaihtui lighteihin. Karkeista en oikeastaan syö kuin kirpeitä ja kovia, niitäkin todella harvoin. Joskus ostan suklaapatukan, mutta esimerkiksi tavallinen tupla-patukka riittää helposti neljälle päivälle, usein syömiseen menee viikko, kun tulee välipäiviä patukan nakertamiseen.

Erilaiset leivokset ovatkin sitten eri asia, mutta en onneksi sorru ostamaan niitä, vaan leipomista rakastaen teen itse. Mutta leivoksetkin on varattu vierailijoita varten. Usein teen suuremman erän kerralla ja pakastan sitten vieraiden varalle. Usein kahviseuran kanssa sitten maistuu itsellekin, mutta jää usein yhteen tai kahteen, riippuen leivoksesta.