Nimimerkillä kävin syömässä ison hampurilaisaterian lounaaksi. Toooodella terveellistä mutta ei hetkauta vaakaa mihinkään suuntaan kun en moisia vetele kovin usein.

oooh, vähänkö kävi nyt tekee mieli Big Maciä.....
Torttutaikina on kyl varattu viikonloppua varten tuonne pakastimeen

Mun ruokavalioon mahtuu lähes joka päivä jotain herkkuja. Nimenomaan määrä ratkaisee. Nytkin viikossa lähtenyt kilo painosta, kaikista voisilmäpullista, suklaakekseistä, salmiakeista ja muusta huolimatta. Ja yhdet juhlatkin, missä syötiin täytekakkua ja muita makeita.

Ehdoton ei:n sanominen omalla kohdalla ainakin vain pahentaisi tilannetta - niinkuin pikkulapsella, jos sanot että tuonne ei saa mennä tai tuota ei saa tehdä, niin ne on just niitä mitä tekee mieli tehdä kaikkein eniten!

lauantaina, 29. lokakuuta 2011 klo 13:29 SK-58 kirjoitti::


Syön riittävästi ja hyvin, mielestäni ei ole kituuttamista karsia sokeri ruokavaliostaan, alkoholin ja tupakan karsimisen jälkeen viisain tekoni.
Marjat, mustikat, mansikat ja puolukat ovat herkkujani ja ihan ilman
sokeria tai keinotekoisia makeutusaineita.
Painonhallinnan vuoksi en muutoksia ole tehnyt vaan terveyteni, siis lue
ovat pysyviä muutoksia, eli tuskin on tarpeellista lukea artikkeleita herkkujen kohtuullisuudesta.

Useimmille täysi kieltäytyminen herkuista on vain painonpudotuksen vuoksi tehty väliaikainen asia.

Kirjoitit aiemmassa viestissäsi, että herkkuja syömällä kukaan ei laihdu. Hyvin moni Kiloklubissa uutena aloittava ajattelee, että herkkujen karsiminen minimiin on painonpudotuksen vuoksi välttämätöntä. Näinhän useimmat painonpudotusohjelmat suosittelevat.

Huomasin alkuperäisen kysyjän josta keskustelu lähti liikkeelle, olevan melko uusi Kiloklubissa. Siksi halusin tuoda esille, että lähes kaikille jokin muu tapa kuin täysi kieltäytyminen on pysyvien muutosten kannalta onnistuneempi vaihtoehto.

Minulla toimi se, että kun aloitin tämän laihdutusprojektin jätin vähäksi aikaa herkut (=karkit, suklaa, jäätelö) pois kokonaan, jotta saisin katkaistua pahan kierteen. Niitä oli nimittäin pakko saada joka päivä, riippuvuus oli aika kova. Töissä oli stressiä, ruoanlaittoon en jaksanut panostaa, ja kotimatkalla oli helppo ostaa karkkipussi mukaan. Jos en ostanut, ajatukset oli makeassa koko ajan.

Kun aloitin kiloklubissa tämän kerran, jätin siis nämä herkut kokonaan vähäksi aikaa ja pidin huolta että söin tarpeeksi rasvaa ja proteiinia kylläisyyden saavuttamiseksi.

Parissa viikossa oli pahin ohi, ja muistan kun vieraat toivat makeita pullia ja mietin miten nyt käy. En olisi halunnut ottaa, mutta kohteliaisuudesta söin yhden. Oli hyvää, mutta yksi riitti.

Totesin että pahin himo sokeriin oli jo voitettu, ja uskalsin tämän jälkeen kyllä maistaa makeita herkkuja taas kun niitä tarjottiin. Mutta ei oikeastaan tee mieli karkkia tai jätskiä enää, paitsi ennen kuukautisia. Ruokavalio on kunnossa, ja syön oikeeta ruokaa sen verran ettei tule niitä kovia himoja.

Monissa karkeissa on sitä paitsi keinotekoinen maku ja hirveästi väriaineita. SItä en ennen huomannutkaan, kun oli niin kova tarve saada sitä sokeria. Nykyään tekee paljon enemmän mieli pähkinöitä ja juustoa

Minä tein samalla tavalla kuin Flora's secret, ihan siksi että tunnistin tuon saman itsessäni ja se riippuvuus oli niin suuri. Mutta noin 2 viikkoa minullakin meni siihen että uskalsin palaveripullaan "sortua", ja sen jälkeen on menty rennolla meiningillä. Kaiken saa syödä mitä tekee mieli, kiellettyjä aineita ei ole, ja tämä on omalla kohdalla toiminut. Se on johtanut yksinkertaisesti siihen, ettei niitä herkkuja tee tolkuttomia määriä mieli, tai jos tekeekin niin ei tule silti syötyä.

Yksi esimerkki on eiliseltä, kun päätin pudotetun 10kg:n merkeissä että nyt syödään ihan mitä tekee mieli. Kaupassa ostin karkkipussin ja levyllisen tummaa suklaata, ja ajattelin että syön vaikka kaiken jos huvittaa ja maistuu. Tehtiin sitten ihanaa ruokaa miehen kanssa ja sen jälkeen makoiltiin sohvalla ja nautittiin herkuistamme. Noin 90g karkkia sain syötyä ja 7 palaa suklaata, jonka jälkeen totesin, että ei vaan tee mieli enempää ja tuolla ne odottaa nyt kaapissa loput, josko joku päivä tekisi.

Herkkupallo punaisella kyllä, mutta kaloreihin ne mahtui nuokin (toki vajetta vähän vähemmän kuin suositus, mutta silti). Ei huonoa omaa tuntoa, ja paino tänä aamuna vähemmän kuin eilisaamuna. Kaikista hienointa on se tunne, kun tajuaa että on saanut sen sokerihimo kierteensä katkaistua ja että ne herkut voi kuulua terveenä osana ruokavalioon pysyvästikin, niitä ei tarvitse lappaa kaksin käsin kuin viimeistä päivää nälänhädän edellä, ihan kuin ne loppuisi maailmasta kesken jos ei sitä megamättösuperhypermix pussia kerralla ahda itseensä

Suurimpia nautintoja nykyisin on esim. 2 palaa tummaa suklaata kahvin kanssa iltapäivällä tai kourallinen suolapähkinöitä leffan seurana aiemman sipsipussin sijasta. Ja ihan eri tavalla nauttii joka suupalasta kuin ennen!

SK-58, en tarkoittanut uudella sinua vaan alkuperäisen kysymyksen esittänyttä hunajahani81:tä. Hänen viestiinsä me molemmat ensin vastasimme.

Ohjelmia on erilaisia, ja myös niiden suhtautuminen herkkuihin voi poiketa toisistaan. Kiloklubin ohjelma ei ole kalorilaskuri tai tietyn ajanjakson kestävä kuuri, vaan pieniin elämätapamuutoksiin, painon kannalta olennaisimpiin asioihin ja rentoon painonhallintaan perustuva ohjelma. Siksi herkutkaan eivät ole kiellettyjä ja myös tästä aiheesta usein muistutetaan. Muissa ohjelmissa periaate voi olla jokin muu.

Silloin jos kokee, ettei tarvitse herkkuja, se ei ole kieltäytymistä. Tietoisen totaalisen lakon tai "stopin" tekeminen sen sijaan on. Ensin mainittu voi olla hyväkin asia jos se toimii itsellä. Jälkimmäinen sen sijaan johtaa harvoin pysyvään muutokseen, koska se perustuu ajatukseen "en saa syödä".

Täydellinen herkuttomuus ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia, koska syöminen on paljon muutakin kuin energian- ja ravintoaineiden tarpeen tyydyttämistä. Useimmilla se tarkoittaa myös herkuttelua sopivina määrinä. Se, minkä kukakin kokee omaksi herkukseen, vaihtelee. Kerrot, että karppaat etkä siksi tarvitsisi herkkuja, mutta melko varmasti jokaisella on ruoka-aineita tai ruokia, joista nauttii enemmän kuin muusta, terveellisyydestä riippumatta.

Kun herkkujen määrä on kohtuullinen, ruokavalio on niidenkin kanssa riittävän terveellinen. Täydellistä ruokavaliota ei tarvitse tavoitella painonpudotuksenkaan takia, vaan riittää että 80 prosenttia ajasta syödään laatupallot vihreinä pitävällä tavalla.

Lisäksi yksi Kiloklubin periaatteista on, ettei repsahduksia ole. Elämään kuuluu erilaisia tilanteita, eikä niistä tarvitse rangaista itseään. Reilumman syömisen tai herkuttelun jälkeen palataan normaaliin syömiseen ilman "kurinpalautuksia". Useinhan repsahduksista ajatellaan, että ne pitäisi paikata jälkikäteen kaloreita vähentämällä tms. Tästä varmasti johtuu myös monien tuntema huono omatunto.

Kiitos kaikista vinkeitä. Parhaiten minulle on toiminut juuri se, että ne työmatkasuklaapatukat ja muut tottumuksee perustuneet mutustelut on jäänyt pois. Sain katkaistua pahimman kierteen ja keskityn ruoka-aikoihin, kasvis- ja energiapalloon.
Herkutellut olen, ja on ollut punaisellakin, mutta jotenkin olen saanut oloni paremmaksi ihan noilla teknisillä ratkaisuilla. Vaikka herkkupallo on ollut punaisella, fyysinen oloni on ollut hyvä ja se on tuonut parempaa mieltä. Herkuttelu ei ole ollut hallitsematonta vaan liittynyt ruoka-aikojen jälkiruokiin. Tummasuklaa (85 % ) ei koukuta makeudellaan vaan ihanalla aidolla maullaan, mutta sitä ei tee mieli koko 100 g:n levyä.
Kalorit menee välillä yli tai vaje jää aika pieneksi. Mutta kun fyysinen oloni on parempi, en ole saanut huonoa omaatuntoa tästä. Elimistöni on varmasti kaivannut säännöllisyyttä, oikeaa määrää kasviksia ja kasvisrasvoja.

Vanha ketju mutta nostetaanpas, kun on lähinnä mun ongelmaa. Ongelma ei varsinaisesti ole herkuttelu. Pystyn kyllä olemaan herkuttelematta, jos on tarve. Mutta. Jostain syystä sitä tarvetta ei nyt vaan ole, ja syön joka päivä jotain hyvää, useimpina päivinä liikaakin. Ja kyse ei ole nälästä, en syö nälkääni, vaan nälän päälle. Ei ole myöskään mitään tunnesyömistä, ainakaan tietääkseni.

Syön siis herkkuja koska niitä on saatavilla eikä niitä voi roskiinkaan heittää.

Joten miten saan itseni olemaan mussuttamatta koko ajan jotain? Tekemisen puutteestakaan ei johdu. Tylsyyttäkään en usko olevan.

Mutten tiedä, miten kiellän itseltäni jotain, jos sitä on saatavilla. olen yrittänyt olla ostamatta mitään herkkuja kotiin, mutta sitten teen niitä itse!

Voisiko olla kyse jonkin vitamiinin tms. puutoksesta tai imeytymishäiriöstä? Siis jos oikeasti syöt reilusti oikeaa ruokaa, niin ei silloin pitäisi enää "mahtua" tai tehdä mieli ahtaa mahaa täyteen herkkuja.