No niin.
Minulla oli kahden viikon loma, enkä merkannut mitään syömisiäni ylös. Merkkailettomuus kesti 2,5 viikkoa. En halunnut kirjata lomasyömisiäni/-juomisiani , eikä muutoinkaan ollut tuolla etelän auringossa nettiä lähettyvillä ja kun kotiin pääsin piti purkaa parin viikon tapahtumia niin, että en edes miettinyt kk:ta...

Nyt taas on ehditty viikko kiloklubbailla ja eilen taas mittanauha ja puntari esiin. Vyötäröltä lähtenyt 1cm (nyt 77cm) ja kiloja karissut 1,5kg (nyt 74,5kg). Eli takaisin siihen missä jo kerran olin päässyt käymään ja parisataa grammaa alemmas. JIHAA!

Loman aikana oli mahtava huomata, kuinka helppoa oli olla kirjaamatta, sai herkutella, mutta silti tiesi omat rajansa. Tajusin, että minulla ei ainakaan ole syömishäiriötä. Homma on lähtenyt toimimaan niinkuin pitääkin. HYVÄ KILOKLUBI!! HYVÄ MINÄ!!

Hyvä sinä

maanantaina, 28. maaliskuuta 2011 klo 10:21 Jennuska. kirjoitti::
Ennen mulla meni pari levyä suklaata viikossa, mutta nykyään ostan Pandan lakritseja. Ajattelin että lakritsi on parempi vaihtoehto, kunnes vilkaisin kaloreita... Huh Huh.

Lakritsin kalorimäärä on noin 350 kcal/100 g, eli noin kolmasosan pienempi kuin suklaan. Jos vertaat paria levyä (400 g) suklaata ja vastaavaa grammamäärää lakritsia, kalorimäärissä on eroa yhteensä 600 kcal.

Jos haluaa pienentää herkkujen määrää, kannattaa aluksi nostaa kaloreita muulla syödyllä ruoalla. Minulla oli aiemmin ongelmana mielestäni liian suuret karkkimäärät (esim. iso pussi kerralla), mutta ongelma hävisi kun aloin syödä reilummin oikeaa ruokaa.

Silloin, kun karkkia kului, kalorimääräni oli noin 1700-1800 kcal päivässä. Nostin sen pysyvästi lähelle kahtatuhatta. Samalla herkkujen määrä pieneni merkittävästi ilman, että erityisesti kiinnitin siihen huomiota. Aluksi oli vaikea uskoa, että 1700 kcal voisi mitenkään olla liian vähän. Nykyisin tiedän, että painokin putoaa paremmin kun syön tuon lähes 2000 kcal päivässä jatkuvasti. Olen huomannut, että kun yrittää vähentää herkkuja päättämällä ettei syö niitä, se ei minulla onnistu.

keskiviikkona, 30. maaliskuuta 2011 klo 09:46 Pape kirjoitti::
Silloin, kun karkkia kului, kalorimääräni oli noin 1700-1800 kcal päivässä. Nostin sen pysyvästi lähelle kahtatuhatta. Samalla herkkujen määrä pieneni merkittävästi ilman, että erityisesti kiinnitin siihen huomiota. Aluksi oli vaikea uskoa, että 1700 kcal voisi mitenkään olla liian vähän. Nykyisin tiedän, että painokin putoaa paremmin kun syön tuon lähes 2000 kcal päivässä jatkuvasti. Olen huomannut, että kun yrittää vähentää herkkuja päättämällä ettei syö niitä, se ei minulla onnistu.

Mulla on ihan sama, kun syön noi9n 2000 kcal niin ei tee mieli herkkuja lainkaan samalla tavalla, kun silloin, kun kalorimäärä oli 1500 - 1700 kcal. Yksi tärkeä minulle on ateriarytmi eli syön tasaisesti 3-4 h välein, jotta nälkä ei pääse syntymään eikä verensokerit heittele,jotka taas aiheuttaa syömisen himoa tai makean nälkä iskee päälle.

sunnuntaina, 3. huhtikuuta 2011 klo 19:21 lullura kirjoitti::
kyllähän mä vielä jotain voin ottaa kun kaloreita muka jäljellä

Minusta vääristävä ajattelu on tässä: että syö siksi, että voi ottaa vielä jotain, vaikkei ehkä ole nälkä tai tee mieli (jotka ovat siis loppujen lopuksi sama asia). Jos on nälkä tai mieliteko, on luultavasti syönyt päivällä turhan pihistellen.

sunnuntaina, 3. huhtikuuta 2011 klo 12:44 Milla-Riikka kirjoitti::
Yksi tärkeä minulle on ateriarytmi eli syön tasaisesti 3-4 h välein, jotta nälkä ei pääse syntymään eikä verensokerit heittele,jotka taas aiheuttaa syömisen himoa tai makean nälkä iskee päälle.

Minulle taas tärkein asia herkkuhimon ja heittelehtivän verensokerin taltuttamisessa on ollut karppaus. Silloin ei tarvitse syödäkään noin tiuhaan tahtiin.

Makeanhimo katosi toisena tai kolmantena karppauspäivänä, jao n pysynyt poissa neljä vuotta. Sen saa kyllä halutessaan takaisin syömällä runsaasti hiilareita sisältävän aterian. Testattu on!

Voisin kompata Erihannaa!

Itse luulin, että olen parantumaton sokerihiiri. Vain totaalikieltäytyminen ja sotilaallisen tiukka ateriakuri on ollut toinen vaihtoehto pitää makeannälkää loitolla. Nyt olen alakarpannut kolmisen viikkoa, ja kertaakaan ei ole edes tehnyt mieli makeaa, saati muutenkaan puputtaa mitään ylimääräistä. Syön kolme kertaa päivässä, nälkä ei ole ollut kertaakaan tänä aikana ja heikotukset/kylmäämisen tunteet on olppunut kuin seinään. Myös mieliala on ollut jotenkin tasaisempi kuin normaalisti. Voisiko tällä olla hormonitoimintaan vaikutusta? Siis sillä että entisen rasvan välttelyn sijaan nyt rasvaa saa riittävästi...Tai ehkä se johtuu vaan siitä että syö saannöllisesti ja terveellisesti. Enpä tiedä. Mutta joka tapauksessa suosittelen lämpimästi.

Mä rakastan suklaata. Ja luvan kanssa tai luvatta, mikään ei pysäytä mua jos pääsen siihen käsiksi. ^^ En sen takia uskalla ostaa minkäännäköistä levyä ottaakseni vain palan tai muutaman kerralla. Ei se onnistu.

Tässä parin kuukauden aikana oon pari kertaa pääsiäismunan ostanu. Sen on sitten ilolla mielin syönyt, eikä edes tehnyt mieli lisää (ainakaan kovasti ). Mua helpottaa jotenkin se, että kun sitä ei ole kotona saatavilla ni ei tule syötyäkään. Kaupassa ohi on helppo kävellä, mutta jos sattuu käsillä olemaan.. no eipä ole kauaa. Eikä mulle muut karkit oikeen koskaan oo maistunukkaan, se on se samperin suklaa. ^^

Aika paljon se himo on helpottanut ku ei aluks antanu ittensä ostaa ni jotenkin rutiinilla sitä on nytkin ostamatta. En niinkään kieltäny, päätin vaan aina kaupassa, että ei tällä kertaa, ehkä sitten seuraavalla.

maanantaina, 11. huhtikuuta 2011 klo 10:13 Erihanna kirjoitti::

Makeanhimo katosi toisena tai kolmantena karppauspäivänä, jao n pysynyt poissa neljä vuotta. Sen saa kyllä halutessaan takaisin syömällä runsaasti hiilareita sisältävän aterian. Testattu on!

Tästä en voi olla mitään muuta kuin samaa mieltä, omasta kokemuksesta. Minulla tosin jonkinlaista hyväkarppausta on takana vasta vähän aikaa. Hedelmiä ja kasviksia syön vapaasti, mutta perunan, pastan ja riisin olen jättänyt lähes kokonaan (ehkä kerran kuussa syön niitä) ja leivänkin pariin siivuun päivässä. Kuituja tulee reilusti vihanneksista, hedelmistä ja pähkinöistä joita menee joka päivä.

Kirjoitinkin omaan päiväkirjaani täällä että valkoiset jauhot eivät taida sopia minulle. Niiden syömisestä seuraa parin päivän hallitsematon karkin ym. syöminen. Aiemmin en uskonut tätä, vaikka esim. äitini yritti minulle samaa sanoa jo kauan sitten.

Mun ei normaalisti tee mieli kauheasti makeaa, mutta viikko ennen menkkoja on ihan tuskaa. Silloin ei tee pelkästään mieli makeaa vaan kaikki hiilari kelpaa ja nälkä on hirveä. Siis mulla ihan maha murisee, ei oo pelkkää mielitekoa