lauantaina, 3. syyskuuta 2011 klo 19:59 RentoTessu kirjoitti::
^Joo-o, kyllä minä tuon leipäjutun ymmärsin, mutta en sitä, miten paino voi muka nousta alikaloreilla. Säästöliekki hidastaa laihdutusta, mutta ei lihota. Áinakaan mun järkeeni se ei käy. Muistaakseni Patrikkin jossain vastauksessaan puhuu tästä. Ettei vain olis näissä tapauksissa asia niin, että pientä (tai suurta) itsensä huijaamista tapahtuu, eli kaikkia syötyjä ruokia ei merkatakaan päiväkirjaa tai annoskoot menee kauas oikeasta? Ts. alikalorit laihduttavat säästöliekistä huolimatta, hitaammin vaan. Lihomiseen tarvitaan AINA ylikaloreita. Ainakin terveellä ihmisellä.

Ihan hullultahan tuo kuulostaa, myönnän. Kun kaloreita laskin, merkitsin kaikki syömiseni tarkkaan ylös, joten siinä mielessä en itseäni huijannut. Halusin olla pilkuntarkka jotta sain selville mikä mättää.

Edelleen punnitsen syömiseni, tai mittaan ne deseinä, ja tarkkaan tänne merkkaan.

En mäkään ymmärrä sitä kaavaa, ett 1400-1500 kcal en laihdu, mutta 1600-1800 kcal laihdun

^joo, mutta keväällä tota samaa ongelmaa ei ollut. Siis ihan yhtälailla tuo mies aina kantaa niitä nameja kotiin (se on lihotuskuurilla, mutta ihan sama mitä se syö, niin ei paino nouse, huoh), mutta nyt jostain syystä mäkin oon alkanut pupeltaa niitä. Enkä mä keksi, että miksi! Kun en aina ees tykkää niistä nameista, mitä se tuo, mut silti kun toinenkin syö niin sit mäkin syön.

Ihan tyhmää

lauantaina, 3. syyskuuta 2011 klo 10:41 Nöppöskä kirjoitti::
Ei nyt pahalla mutta mulle on turha yrittää syöttää mitään salaliittoteoriahöpöhöpöä

Perus kemian faktat eivät ole salaliittoteoriahöpöhöpöä.

Anteeks nyt vaan et puutun tähän ketjuun mut alko tuntuu samalta kuin
joskus lukiessa noita suomi24 keskusteluja. Siellä kun on aina joku
provosoija ku kirjottaa ihan päättömiä, toiset vastaa tosissaan ja toiset sit taas ei.

Et kai sä Nöppöskä kuulu samaan porukkaan?

Mullakin äijä syö vieressä ihan mitä vaan roskaa ja koko ajan viel. Sen
vatta kasvaa mut eipä se mulle kuulu tai tunnu. Eikä se laita mun suuhuni
kyllä mitään suklaata tai pullaa. Eli mun ei ainakaan oo pakko syödä jos toinenki syö. Ei siihen neuvot auta jos puuttuu selkäranka, anteeks vaan mut niin se on.

Voin kyllä hyvin samaistua tohon Nöppöskän herkkutilanteeseen kotona. Tulee mullakin jotenkin automaattisesti otettua herkkuja jos mies niitä sohvalla vieressä syö. Pitäiskö teidän sitten sopia, että kumpikaan ei toisi herkkuja kotiin? Ja vaikka mies oliskin lihotuskuurilla, niin hänkin voisi yrittää saada sitä massaa terveellistä, kunnon ruokaa syömällä

aijushka Joo, en todellakaan ole! Siitä todisteeks riittää varmaan se, että mä olen ollut kiloklubissa kirjautuneena yli 3 vuotta. Miksi mä maksulliseen palveluun liittyisin, jos haluaisin vaan trollata? Ja kyllä, mun mielipiteet on välillä joidenkin makuun vähän turhan radikaaleja, esim. tuon tässäkin ketjussa mainostetun koltan jutut menee yli mun ymmärryksen. Varsinkin, kun siitä omasta sitten paasataan ainoana "oikeana". Siksi en yhtään tykkää, että tota karppausta tuputetaan joka paikassa.

Ja selkärankaa kyllä löytyy, mutta se tuntuu löytyvän ihan väärissä asioissa. Ja eikös kiloklubin periaatteena ole, että kaikkea kohtuudella? Ei sitä silloin selkärangalla mennä. Siitä löytyy täältäkin aika monia, jotka ovat sillä selkärangalla menneet ihan väärään suuntaan.

No meillä ukko syö mitä syö minä syön mitä syön,eli leivon hänelle lihapiirakoita,pullaa,muffineita,ym,ym,en minää niitä syö,kysen vaan onko hyviä!
Ei saa olla niin heikko,se kielii huonosta liian vähäisestä syömisestä ja hyvin huonnosta itsekurista!
Minäkin laitan ruua kun hän on kotona,perunoisen leipien ym.kera mutta syön vaan yleensä kasviksia ja esim broileria,eli ei ole mitään pakkoa!!

Ääh, anti olla, en jaksa enää selittää.

Kyllä mullakin Nöppöskän tilassa olisi varmasti vaikeaa. Olen alkanut muuttaa elämäntapojani yli vuosi sitten, ja edelleen kun käyn kotona äidin luona aina toisinaan viikonloppuisin niin on se vaikeaa vastustaa herkkuja. Jos itse ostan herkkuja, ostan vaan pieniä juttuja kerrallaan. Mutta kun kotiin tulee niin ensinnäkin sellaisia puolitäysiä karkkipusseja lojuu kirjaimellisesti ympäriinsä, sipsiä, popcornia, keksiä kaapissa, jäätelöä pakastimessa... Enkä liioittele. Äiti on uuden avokkinsa myötä alkanut syödä ihan kamalasti kaikkea roskaa, ja aina kun tänne tulee niin se oikeasti tarttuu. Kamppailen itsekin sen kanssa etten aina jatkuvasti sortuisi kotona ollessani herkutteluun. Sympatiat siis Nöppöskälle, ja ei se pelkästä itsekurista voi olla kiinni - itse ainakin olen huomannut, että stressi nostaa syömishimoja ihan kiitettävästi.