Olin jouluna 2006 82 kg ja pituutta 160 cm. tammikuussa 2007 löysin kiloklubin ja sen avulla paino alkoi pudota kevään aikana. En muista, oliko silloin jumituksia. Paino kävi n. 74:ssä (muistaakseni huhtikuussa), mutta vakiintui moneksi kuukaudeksi 75 kiloon.

Aloin taas vuodenvaihteen jälkeen pudottaa painoani, kun kaamoksen aikaan se alkoi kummasti nousta ja koska haluan "normaalipainoiseksi". Aloitin painosta 76,8 kg. Nyt painoni on ollut jo kuukauden päivät 75,1 kg (välillä tosin hypähtänyt ylöspäinkin, mutta yritän olla noteeraamatta noita hypähdyksiä).

Jossain toisessa ketjussa keskusteltiin siitä, että liikunta voi aiheuttaa nesteen kertymistä lihaksiin. Olen vuoden vaihteen jälkeen lisännyt liikuntaa todella paljon, joten nesteen kertymisellä on varmasti jotain tekemistä painoni kanssa. Uskon lisäksi, että lihakseni ovat kasvaneet ja ne kuulemma painavat myös.

Kaiken kaikkiaan oloni on nyt tosi hyvä vaikka tuo pysähtyminen 75 kiloon välillä ärsyttää. Peili tosin kertoo, että jotain on tapahtunut vartalolleni . Olen jotenkin kauniimpi kuin kk sitten, vaikka itse näin sanonkin.

Pyöriäinen, mikäli muistan oikein, sinä hyppäsit suoraan karppaamisesta tänne, minkä lisäksi olit syönyt huomattavasti vähemmän kuin tässä ohjelmassa suositellaan eli teit kaksi isoa muutosta kerralla. Se, ettei painosi ole vielä lähtenyt laskuun, voi johtua muutosten aiheuttamasta shokista elimistöllesi. Tässä tilanteessa on hyvä tulos, ettei paino ole noussut.

Näyttääkö mittanauha minkäänlaista muutosta?

Ruuan laatu on hyvin tärkeä asia tietysti terveyden kannalta mutta myös kulutuksesi kannalta: mitä paremmin saat pallukat vihreiksi, sitä enemmän syöt sellaista, minkä kuluttamiseen elimistöllä menee paljon energiaa. Siksi kehottaisin keskittymään laatuun.

"Jossain toisessa ketjussa keskusteltiin siitä, että liikunta voi aiheuttaa nesteen kertymistä lihaksiin. Olen vuoden vaihteen jälkeen lisännyt liikuntaa todella paljon, joten nesteen kertymisellä on varmasti jotain tekemistä painoni kanssa. Uskon lisäksi, että lihakseni ovat kasvaneet ja ne kuulemma painavat myös. "

Joo mäkin uskottelen että painon putoaminen on hidasta, koska lihakset on kasvaneet niin kovin paljon.
Ja tietenkin tälläset kilon ylöspyrähdykset viikossa on nesteen kertymistä...

Minä aloitin tällä 7. tammikuuta 2008. Lähtölukemat olivat 163/88,4. Alku lähti tosi hyvin, neljässä viikossa neljä kiloa. Mutta nyt se on pysynyt samassa ja välillä ollut korkeammallakin jo monta viikkoa

Tosin joskus olen syönyt alle tuon suosituksen ja joskus taas enemmän kuin suositus. Olen kauhea makean perään enkä meinaa päästä siitä eroon, en sitten millään. Joten ihan liian usein tuo herkkupallero on punaisena vaikka kalorisuositukset olisivatkin pysyneet kohdillaan (suositus 1500 - 1600 päivä)

Välillä meinaa aina masentaa, vaikka olen kuinka yrittänyt itselleni takoa päähän, että nyt sinä et laihduta, vaan opettelet syömään oikein. Silti sitä vaan odottaa, että paino putoaisi kilon viikossa

Mutta en vielä luovuta, pakko yrittää saada itsensä kuriin.

Aloitin klubissa lokakuussa 2006. Painossa alkoi tapahtua muutoksia vasta keväällä 2007, joten "jumitin" noin kolmisen kk:tta (paino sahaili +/- 2kg). Käytän jumituksessa vipsukoita, koska uskon, että todennäköisempi syy painon laskemattomuuteen oli se, että arvioin syömäni ruoan määrän alakanttiin ja liikunnan yläkanttiin Tarkastettuani vaa'an avulla syödyt määrät, niin alkoi tapahtua.

Nyt n. 14 kg kevyempänä olen pysytellyt pitkään (nelisen kuukautta) taas samoissa lukemissa (82 +/- 2 kg). Tämä vaihe on vielä niin lähellä, että syiden anlysoiminen on hankalaa...

Uskon, että iso osa selityksestä näihin molempiin "jumeihin" löytyy pääkopan sisältä alussa oli todella tärkeää, että paino lähtee laskuun (ja asap) ja tämä nykyinen junnailuvaihe on BMI 30:n kynnyksellä

Ennenkuin edes puhutaan jumituksesta niin olisi hyvä että seurannassa olisi myös vyötärö - paino kun voi jumittaa vaikka rasva palaakin. Liikuntaa lisättäessä paino on erityisen huono mittari.

Sitten on muistettava että paino ei koskaan laske tasaisesti eli parin viikon jumi on luonnollista. Vyötärössä tämäkin edistys tosin saattaa näkyä. Oikeasta jumista puhuisin pidempiaikaisesta tilasta jossa mikään mittari ei vain muutu.

Oikeallekin jumille voi olla monta syytä, mutta yleensä - ei toki aina - sen takana löytyy tavalla tai toisella se, ettei olekaan ihan tehty kuten on tarkoitus. Se voi olla päivittäistä pientä mutta riittävää eroa siihen mitä piti tehdä, mutta vielä useammin se on tempoilevaa syömistä ja liikkumista jossa jokaista "hyvää" päivää kohden tulee se heikompi päivä.

Olennaista olisi, että parin viikon jumeista ei välitetä ja pidemmän ajan jumeissa pohditaan syitä omista tekemisistä eikä aineenvaihdunnan oikuista tai geeneistä. Ihan siksikin että vaikka vika olisikin jälkimmäisissä niin niille ei voi mitään ja tekemisistä löytyy lopulta se ratkaisu. Jos pohdinnan jälkeenkin tullaan siihen tulokseen että tässä ollaan tekemässä ihan oikeanlaisia asioita ja oma vointi on hyvä niin sitten antaa asialle vain aikaa. Kyllä se siitä lähtee liikkeelle.

PS. Kuten varmaan oli jo tiedossa, niin "kilo viikossa" tasainen lasku on epärealistinen millään järkevällä keinolla vähänkään pidempään aikaa.

Juu, toki se on selvää. Suorastaan mahdottomuus pudottaa kilo/viikko, mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa. Kaikki, nyt ja heti.

Sehän tässä onkin niin vaikeaa, kun en tiedä miten itse omaksuisin tuon "otetaan rennosti" tekniikan. Pelkään, että palaan kohta taas takaisin sille suklaata, keksejä, sinihomejuustoa linjalle ja hällä väliä. Toki jos minulla ihan hirvittävästi tekee mieli sitä makeaa, niin olen sen itselleni suonut ja kärsinyt sitten ihan äärettömän huonosta omastatunnosta. Minulla on vielä lisäksi heikentynyt sokerinsieto kyky ja siis diabetes vaanimassa, mutta sekään ei valitettavasti pysty minua hillitsemään. Kun se himo iskee, niin kaikki hyvät ajatukset kaikkoavat päästä. Tiedän omakohtaisesti senkin, että jos olen useamman viikon syömättä mitään makeaa, niin se makeanhimo kyllä ajastaan talttuu. Mutta se on lähinnä varmaan verrattavissa alkoholismiin tai mihin tahansa riippuvuuteen, että kun yhden ottaa, niin sitten taas mentiin. Enkä kestä ajatusta, ettenkö koskaan enää ikinä saisi syödä suklaata

Tosiaan lähdin liikkeelle siitä ajatuksesta, että saan syödä mitä vain, mutta kohtuudella ja lisäämällä sitä "hyvää" ruokaa. Mutta valitettavasti ajatukset yhä edelleen monen viikon jälkeekin vielä pyörivät lähinnä ruoan ympärillä. Ja sitten masentaa kun ei töistä kotiin tullessa saakaan syödä niitä herkkuja. Sinänsä normaali ruoan kanssa tuon 1500 kalorin noudattaminen ei tuota tuskaan. Entisenä painonvartijana tuohan on ihan hirvittävä määrä, mitä saa syödä. Mutta ne herkut.....

Siis loppukaneettina, korvien välissä se on se vika Onko ihan oikeasti olemassa riippuvuus suklaaseen ?

Voiko sokerista tulla riippuvaiseksi?

Sokeriippuvuuskeskustelua/pohdintaa voi jatkaa tuossa jo olemassaolevassa ketjussa.

Ehdottaisin sinulle SeikkuM tuollaista 4-5 pakollista herkkupäivää viikossa. Ehkäpä jopa päivittäistä. Herkkupallukan rajoissa opettelisit syömään joka ikinen päivä herkun siten että se on sallittu ja jopa pakollinen.

On myös turha pelätä että herkut lähtevät käsistä. Ne lähtevät varmasti aina silloin tällöin kun opetellaan uutta suhtautumista joten ei ole mikään epäonnistuminen kun niin käy. Ja uutta suhtautumista taas ei voi opetella jos pelkää että määrät lähtevät käsistä.

Tällä kertaa herkkujen syönti lähtee käsistä kun olet opettelemassa jotakin uutta. Toki ajatus kielletystä pahasta on tiukassa mutta yleensä jo kuukauden aikana ollaan pitemmällä - pääasia on että suhtautuminen menee oikeaan suuntaan ja niist tulee sallitumpia jonka jälkeen ne eivät lähdekään niin helposti käsistä.

Kiitos motivoinnista. Tuo kyllä helpotti. Kerron joskus kuukauden päästä, miten minulle kävi. Toivottavasti silloin on jo ajatus lähtenyt oikeille urille.

Niin ja kuukauden päästä lähden kahdeksi viikoksi aurinkorannoille, usein siellä ei tulekaan niin namit mieleen. Toiset paheet kylläkin. Tosin nuo ei yleensä ole meille mitään löhölomia, liikuntaa tulee harrastettua varmasti kymmenen kertaa enemmän kuin normaalisti.

Saattaapi olla tietysti sekin nyt tällä hetkellä, että tuo aurinkoranta ja vyötärömakkarat ne nyt ahdistavat.