Diabetologia. 2014; 57(: 1552–1560.
Published online 2014 May 18. doi: 10.1007/s00125-014-3253-5
PMCID: PMC4079942
Eating two larger meals a day (breakfast and lunch) is more effective than six smaller meals in a reduced-energy regimen for patients with type 2 diabetes: a randomised crossover study
Hana Kahleova,corresponding author Lenka Belinova, Hana Malinska, Olena Oliyarnyk, Jaroslava Trnovska, Vojtech Skop, Ludmila Kazdova, Monika Dezortova, Milan Hajek, Andrea Tura, Martin Hill, and Terezie Pelikanova

Niin meille Suomessa opetetaan, että jatkuvasti pitää puputtaa. Maailmalla mennään jo eri lailla. Välipalat helkkariin, jos haluaa laihtua tehokkaammin. Mutta kuten sanoit, tulee helposti nälkä siinä välillä. Itse en pysty syömään harvoin. Tämän ryhmän tapasin Tukholmassa Euroopan diabeteskongressissa vuosi sitten.
Heiluttivat dieettimaailmaa. Harvoin on parempi. Porukalle kuskattiin ruoka kotiin, sama ruoka ja se sitten syötiin joko pienissä aterioissa tai kahdessa isossa. Toinen oli parempi sokerin ja painon kannalta. Ei uskoisi, mutta näin oli.

Sen takia kirjoitan tästä paljon, koska itsellä on 5 julkaisua nyt kasassa ja täytyisi vetää se väikkäri nyt kasaan.
Mutta tärkeämpää on, että vasta kun todella vapautin itseni kaikesta siitä laihdutusjutusta, mitä Suomessa kuulee, pystyin laihtumaan. Se on yksinkertaista, mutta selkeää. Kaikki välipalahömpötykset, ja jarruliekit ja ei-mittaukset ja mielialojen vatkaukset helkkariin. Jus do it, omaan tahtiin ja omilla eväillä.
Mutta tietäen, mitä suusta menee sisään. Lopun elämää.
Mittaukset ovat ihan punainen vaate suomalaisille laihdutusguruille
Minua ei enää kiinnosta. Olen vapaa jo. Haluan onnistua enkä enää aio tärvätä aikaani mihinkään. So many wasted years.
KUKAAN potilaistani, joka ei pitänyt päiväkirjaa syömisestä tavalla tai toisella ei laihtunut. Ei kukaan. Ja sen olisivat tutkimukset jo vuonna 1993 kertoneet.
Now I go. Vapaa maa jokaisen tehdä, kuten tahtoo. En koskaan enää lue suomalaisten laihdutusgurujen ensimmäistäkään juttua ennen kuin ääni kellossa muuttuu nykytutkimusten mukaiseksi.
On toiveajattelua, että lihava, joka koskaan ei ole osannut arvioida syömisiään, sen yhtäkkiä oppisi. En opi. Koskaan.
En aio koskaan enää olla lihava. Se on menoa nyt.

Ja kiitos kaikille minun osaltani keskustelusta! Lopetan mäikäämisen täällä, kun olen liian innostunut. Menen omaan päikkäriini sekoilemaan. Hyvää kesää ja Juhannuksen odotusta kaikille! Bless

Olin lsihduttanut 14kg ja kiloklubissa oli vaikea saada tarvittavat kalorit syötyä aina jäi vähintään 500 kaloria syömättä. Nyt olen oppinut syömään todella terveellisesti ja olen tämän viikon saanut syötyä sen reilu 2000 kaloria mutta olen lihonut muutamassa päivässä 1,5kg.. alkaako paino tippumaan kun vaan jatkan samaan malliin vai pitäisikö kuitenkin vähentää enemmän kaloreita?

2000 kaloria on todennäköisesti huomattavasti enemmän ruokaa määrällisesti kuin esimerkiksi 1500 kaloria, eli suolessa on jo koko ajan enemmän massaa joka sitten vielä puolestaan sitoo nestettä. Helposti tulee 1,5kg takaisinpäin painoa kun "lopettaa" laihduttamisen. Katso vaikka kuukauden päästä uudestaan, annalle kropalle hetki aikaa vetää henkeä Et ole lihonut sen lupaan.

Ajattelin aloittaa viestiketjun aiheesta, joka on hallinnut - eri tilanteissa eri tavoin - omaa elämääni. Hallitsee tänäänkin.

Onko samaa ilmiötä kellään muulla? Itse pelkään eniten lihaskasvua, toiseksi eniten kuukautisia (jotka jyllätessään nostavat painoa kiloja, lisäksi kun sen kilomäärän nälkää kärsittyään näkee vaa´alla... tulee syötyä suruunsa, lopetettua dieetit siihen paikkaan jne.)

Monta kertaa ovat vaa´an lukemat lopettaneet hyvin alkaneet elämäntavat. Kun teet kaiken oikein, ja kuukautiset tulevat vääränä päivänä - sitä masennuksen määrää. Tuntuu aina sellaisina hetkinä, että kaikki kieltäymykset ovat olleet urhaan - ja siitä sitten alkaa semmoinen antaa mennä -mentaliteetti, wtf. Dieetin lopettaminen, syöminen, ja painon nousu entisestään..

En taida olla ainut..?

Lihaskasvu on naisilla hyvin, hyvin hidasta, se selittää painonnousun todella harvoin. Hyvin tarkalla ruokavaliolla pluskaloreilla eli yli kulutuksen syömisellä yhdistettynä kuntosalitreeniin monta kertaa viikossa voi päästä parin-kolmen kilon lihaskasvuun vuodessa. Vahingossa ja tahtomatta sitä ei tapahdu. Ehkä tämä rauhoittaa jonkin verran.

Lihasten säilyttämisessä liikunnasta sen sijaan on apua, ja sitä kenenkään ei kannattaisi pelätä. Nimittäin, mitä enemmän lihasmassaa säilyy painonpudotuksen aikana (eli suurempi osuus painosta lähtee rasvasta), sitä helpompaa on tavoitepainon pitäminen sitten, kun sinne on päästy. Jokainen säilytetty lihasgramma kuluttaa hiukan enemmän kuin vastaava määrä rasvaa. Ero on pieni, mutta kuitenkin olemassa.

Kun liikkuu, kannattaa käydä vaa'alla aina vain lepopäivän jälkeen. Hyvä muistisääntö on se, että niin kauan kuin lihaksissa tuntuu rasituksen tunnetta, niihin on myös kerääntynyt ylimääräistä nestettä joka nostaa painoa. Nesteen kerryttäminen on lihasten keino edistää palautumista. Sen poistumista voi edistää juomalla reilusti normaalia enemmän vettä. Kun nestettä tulee ulkopuolelta, sitä ei varastoidu lihaksiin niin paljon.

Tiedostathan myös, miksi paino nousee kuukautisten aikana tarkasta syömisestä huolimatta? Kyse on nesteen keräytymisestä, eikä se ole lihomista. Tämä hermostutti minuakin joskus todella, mutta myöhemmin olen ottanut uuden tavan käyttöön. Kun vaaka näyttää että kuukautiset alkavat olla tulossa (muutamaa päivää ennen paino alkaa nousta), laitan vaa'an pois silmistä ja otan sen esille vasta kuukautisten loputtua. Siinä noin viikossa ei ehdi tapahtua mitään kriittistä painolle, ja tuo sopii hyvin myös Kiloklubin suositukseen käydä vaa'alla vain kerran viikossa. Muuna aikana tulee kyllä joskus punnittua liiankin usein.

Makean mielitekoihin kuukautisten aikana auttaa ainakin minulla se, että pienennän vajetta jonkin verran. Syön siis reilumpia annoksia aterioilla, ja sen jälkeen jos vielä tekee herkkuja mieli, myös jonkin herkun kylläisenä. Vaikka joka päivä. Niin pelottavalta kuin se ehkä kuulostaakin, se ei nosta painoa vaan päinvastoin.

Aika pitkällehän tuossa on kyse siitä mikä motiivi kenelläkin on laihduttamiseen.
Vajaa 4 vuotta sitten aloitin itsekin kiloja tiputtamalla, josta oli kyllä ihan hyviäkin seurauksia mm makean mielitekojen väheneminen, verensokeriarvojen paraneminen ja liikunnasta innostuminen. Mutta toisaalta silloin taas huomasi, että liikunnasta nauttiminen vaatii vähän parempaa kehonkoistumusta, ja silloin tuli tarvetta hankkia parempaa lihaskuntoa, varsinkin, kun jäljelle jäänyt ylimääräinen rasva tuppaa mulla kertymään vyötärölle, mikä on terveyden kannalla se huonoin vaihtoehto.

En ole ollut koskaan huolissani lihasten kasvusta, ja kehonkoostumusmittauksissa käydessä kyllä huomasi ettei lihasprosentin nousu vaikuttanut painoon käytännössä mitään, eli tuo on turha pelko.
Mutta jos haluaa tietää miten paino vaihtelee liikunnan, vatsan ja suoliston sisällön tai mistä tahansa syystä johtuvan nesteiden kertymisen mukaan, niin silloin täytyy käydä vaa'alla useammin. Minulla on suuret vaihtelut painossa ihan parin päivän sisälläkin, ja joskus käyn aika usein punnitsemassa painon, jos nuo syyt mietityttävät. Ehkä sitten kannattaakin selvittää syyt painon vaihteluun, jos sitä säikähtää...?

Pelkät vaakalukemat eivät minusta riitä motiiviksi pysyvälle hoikistumiselle, kannattaa etsiä muitakin elämänsä laatuun vaikuttavia tavoitteita muutoksille. Itselläni terveydelliset ja yleiseen jaksamiseen liittyvät syyt painavat enemmän, mutta monissa asioissa on kyse myös tottumisesta tai siitä mihin haluaa itsensä totuttaa

Jos vaa'alla haluaa käydä päivittäin/usein tuosta sen pelkäämisestä huolimatta olisi tärkeä merkitä ylös luvut joka kerta kun käy ja laskea keskiarvo. Siitä näkee onko suunta alaspäin vai ylöspäin. Tällöin ei myöskään varmasti niin säikähdä vaa'an lukemaa kun tietää että käyrä on koko ajan laskusuuntaan vaikka siellä niitä piikkejä näkeekin. Lisäksi tiedät selvästi mikä kaikki vaakalukemaan vaikuttaa, älä siis anna sen tuhota motivaatiota! Parasta olisi unohtaa vaaka ja vain toteuttaa hyvää ravitsemusta ja liikuntaa ja seurata edistymistä vaikkapa mittanauhalla

Mä luulen että vaa'an pelkääminen on tosiaan aika yleistä.

Painonvaihteluiden pelkääminen johtuu varmaan osaksi siitä, ettei osaa tulkita vaa'an lukemia vaan kaikki menee lihomisen (tässä tarkoitan lihomisella rasvakudoksen lisääntymistä) piikkiin.

On täysin mahdollista että laihdut vaikka painosi ei putoa pitkään aikaan grammaakaan tai välillä jopa nousee. Esimerkiksi sama grammamäärä läskiä vie enemmän tilaa kuin sama grammamäärä lihasta. Liikunnan aloittaminen kerää lihaksiin nestettä joka jossain vaiheessa poistuu jne., suolaisen ruoan syöminen voi lisätä painoa jne.

Yhden kilon lihominen edellyttää sitä, että syöt ainakin 7000 ylimääräistä kaloria. Eli jos maanantaina painat 70 kiloa ja tiistaina 71, niin joko olet tosiaan syönyt 7000 ylimääräistä kaloria ja saanut kilon verran lisää rasvakudosta - tai sitten kropassa tapahtuu jotain muuta.

Kalorien merkkaamisesta on ainakin se ilo, että on aika helppo tarkistaa onko tosiaan syönyt niin paljon kaloreita että puntarilla näkyvät lisäykset voivat kaikki olla oikeaa lihomista.

Linkin takaa löytyy kuvia siitä miltä tietty määrä lihasta / läsikä näyttää:

Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin]