torstaina, 26. maaliskuuta 2009 klo 11:51 smeagol kirjoitti::
Ja joo, onhan se niin että pitää kieltäytyä mieliteoista yms. mutta kun ei se kaikille ole niin helppoa. Henk.koht tuntuu siltä että tupakoinnin lopettaminenkin joskus oli helpompaa kuin kärsiä koko päivä jostain mieliteosta joka ei mene 10 tai 20 minuutissa ohi vaikka lenkkeilis tai hakkais ihteään vihdalla.

Tossa olen sun kanssa ihan samaa mieltä!! Oli paljon helpompaa lopettaa 16 vuotta kestänyt tupakointi, kun karkin syöminen!! Vieläkin joskus voin vetästä sauhut kun ollaan viihteellä, mutta ei voi edes verrata makeanhimoon!!
Jos kotona on jotain makeaa, se polttelee mielessä niin kauan että sen syö pois!!!

Tsemppiä vaan, anna ittelles aikaa!!

torstaina, 26. maaliskuuta 2009 klo 13:55 MiaMaria kirjoitti::


Että opin syömään kun minulla on nälkä.
Tunnistan nälkäni.
En syö liikaa.
En syö, jos minulla ei ole nälkä.
Osaan syödä Syön herkkuja kohtuudella.

Niin ihanan yksinkertaisesti kuin MiaMaria sen tässä sanoo... nämä on niitä elämää suurempia oivalluksia! (vaihdoin vain tuon yhden sanamuodon)

Kiitos Henne!

Ja taas opin uuden asian!

Smeagol, pelkkä aamupuuro ei pidä nälkää kuin hetken: se kun on pelkkää hiilihydraattia. Jotkut sekoittavat puuroon raejuustoa tai rahkaa, jotta aamiaisessa olisi myös proteiinia.

Itse vaihdoin puuron aamujogurttiin, johon tulee luonnonjogurtin lisäksi ruokalusikallinen auringonkukansiemeniä, puoli desiä mysliä ja hedelmää. Ensimmäistä kertaa elämässäni syön aamiaisen, jonka jälkeen ei ole tunnin kuluttua nälkä.

Uskallatko koskaan syödä itseäsi kylläiseksi? Jos et, et voi päästä mieliteoista mihinkään: jatkuva mieliteko on nimittäin kerrytettyä nälkää.

Jos tuntuu, ettei mikään ruoka riitä, sinuna jättäisin kaloreiden vahtaamisen vähäksi aikaa ja alkaisin normalisoida ruokasuhdettani niin, että opettelisin kuuntelemaan, mitä kehoni pyytää. Söisin itseni kylläiseksi ja yrittäisin antaa itselleni luvan syödä aina, kun on nälkä. Aluksi tuskin laihtuisit, mutta voi hyvin olla, ettet enää lihoisikaan. Syömisluvalla on ihmeellinen vaikutus tuonne korvien väliin: kun tietää, että ruokaa saa, kun sitä tarvitsee, ei tulekaan niin helposti nälkä eikä sitä tarvitse ajatella koko ajan.

Smeagol kuuntele MiaMariaa ja Johnaa! Lue joka tavu tarkkaan ja mieti mitä he sanovat. Tämä ei ole mitän huuhaata joka ohitetaan "ei toimi mulla" olankohautuksella. Jos haluat oikeasti ja tällä tarkoitan pysyvästi laihtua, sinun täytyy opetella näitä asioita ja siihen voi ihan hyvin mennä parikin kk ennen kuin paino laskee, mutta ajattele mikä fiilis kun yhtäkkiä olisitkin tyytyväinen pienempään annokseen etkä enää ahmisi lisää..

Usko pois, et todellakaan ole ainoa joka kuvittelee olevansa ainutlaatuinen. Itsekin luulin, että minulla vaan on fyysisesti isompi vatsalaukku tai jotain ja siksi joudun syömään niin paljon. Eikä ollut edes paha olo vaikka söin kaikkea. Illalla pizzan, jäätelöä, suklaata ja ah vielä karkkipussi loppuun.. No okei olihan siinä nukkumaan mennessä aika paha olo, mutta liian myöhään ja hirveä morkkis kaupan päälle.

Suosittelen myös Patrick Borgin kirjaa "rentoa painonhallintaa". Saatat löytää sen kirjastosta, itse löysin kirjatorilta 15 € ja oli joka sentin arvoinen. Se selittää fysiologisesti miksi monille käy juuri noin , ettei mikään riitä ja joka kerta tarvitset vain enemmän ja enemmän ruokaa tullaksesi kylläiseksi. Sun kroppa on tavallaan ihan sekaisin eikä enää tiedä mitä sille on tapahtumassa, milloin se saa ruokaa, millasta ja miksi.

Tsemppiä painonhallintaan ja toivottavasti uskot että tunnelin päässä on valoa jos vain uskot mitä asiantuntijat sanovat ja lue joka sana tarkkaan. Myös sen että herkkuja saa syödä kohtuudella. Itselleni tämä oli/on vaikein rasti. Aluksi ratkaisin ongelman niin, että harjoittelin syömään kohtuudella ja "pakotin" itseni syömään joka päivä kahden kuukauden ajan lounaan jälkeen suklaapatukan (minun suurin heikkous) kunnes yhtäkkiä huomasin että olin hieman kyllästynyt suklaaseen ja halusin muitakin herkkuja. Pullaa, jäätelöä, karkkia. Sitten tapahtui ihme, olin unohtanut syödä mitään herkkuja kolmeen päivään... siis UNOHTANUT! ei vaan tehnyt mieli. Nyt kolmen kuukauden jälkeen olen päässyt siihen pisteeseen että en edes muista minä päivinä olen syönyt suklaata yms. ja minä päivinä en, eli herkuista on pikkuhiljaa tulossa vain osa ruokavaliotani joka kuuluu elämään ja syön niitä kun tekee mieli. Vielä kun oppis ettei tulisi minkäänlaista morkkista vaikka joskus tuleekin syötyä vähän enemmän koska sekään ei maailmaa kaada ja joskus on kivaa syödä vähän enemmän, juhlan kunniaksi!

Toinen ahaa elämys : lisäämällä (hyvän) rasvan osuutta runsaasti olen helpommin kylläinen, eli öljyä laitan nykyään aika surutta ja vuoden alusta olen silti laihtunut 4,5 kiloa. Rauhallisesti, mutta lähtee kuitenkin!

nämähän ovat vaan mun keinoja, jokaisella on omat solmut selvitettävänä ja sehän on usein kivointa kun itse saa oivaltaa mikä toimii itselle parhaiten, kukaan muu ei voi sitä sulle ihan suoraan kertoa. Kunhan muistaa muutaman päälinjauksen. Kasviksia ei voi ainakaan sivuttaa ja niistä on hyvä aloittaa. Mieheni otti ensimmäiseksi tavoitteeksi saada se 1/2 kiloa kasviksia täyteen ja unohtaa kaiken muun näin aluksi. Yksi asia kerrallaan, sopii ainakin miehille, heh heh

MiaMaria toi sun kirjoitus oli todella inspiroiva, kiitos siitä! Antaa niin paljon uskoa taas tähän kaikkeen!

En ihan koko ketjua jaksanut lukea, mutta olen myös muuttanut elämäntapaani pitkän kaavan kautta, nyt 1½v ja lähes -40kg. Mulle se oleellisin oivallus oli itsen arvostaminen, ei mitkään ohjeet, eikä säännöt. Avukseni niitä toki tarvitsin, lähinnä käsittääkseni mitä on kohtuus ja sen mulle opetti painonvartijoiden pisteet. Ajattelin sen olevan aina liian kallista, mutta se panostus itseeni kyllä kannatti, sitten aloin käydä täällä ja kiinnostuin ruuan laadusta ja koostumuksesta, kyllä sekin on totta, että laatu korvaa nykyään määrää. Kesällä tuoreet mansikat eivät ole liian kalliita, se on muusta pois. Olen ansainnut uuden elämäni ja olen ansainnut sen olemalla minä, en tekemällä jotain. Olen ansainnut oman aikani käydä lenkillä tai jumpassa, ei minun hyvinvointini ole muilta pois, päin vastoin. Uskon tämän elämänasenteen oevan päänupin sisällä oleva asia pääosin. Idea on että kenenkään ei ole pakko olla lihava, ei ole ennalta määrättyjä läskituomioita, jokainen on itse oman elämänsäherra, joka tekee valinnat. Kaikille nyt itsearvostusta.

Ajattelin liittyä tänne jumittajien joukkoon.

Olen aika uusi täällä Kiloklubissa, mutta seurannut tätä keskustelua suurella mielenkiinnolla.
Minulla jumitusta on kestänyt jo viime kesästä ja aina jatkuu vaan.
Pudotin vuodessa 30kg ja niistä on hiipinyt takaisin n 5kg tämän vuoden puolella vaikka muutoksia ruokailussa ja liikunnassa ei ole tapahtunut.
Pudotettavaa olisi vielä ainakin toiset 30kg, mutta kun ei niin ei

Kävin tuossa juuri työterveyslääkärin suosituksesta ravitsemusterapeutilla ja hänkin sanoi, että on mysteeri tämä jumitus. Kaikki veri ym arvot ovat priimaa ja syön monipuolisesti ja liikun kohtalaisen paljon. Suurin ongelmani on ehkä se, että kaloreita tulee päivässä 1400-1700 ja se on liian vähän varsinkin urheilupäivinä. Liikun 3krt viikossa ja yhteensä 5-6h eli treenaan yleensä 2h silloin kun menen jumppaan. Lajeina pump, core, combat ja spinning.
Herkkujakin tulee, mutta kohtuudella ja kuitenkin kalorimäärä ei nouse yli tuon 1700.
Miten uskaltaisin syödä enemmän? Mulle on iskostettu päähän, että älä syö. Jos syöt lihot.


Kaikesta avusta kiittäen

Makuusi Ihan ekana tulee mieleen , että mites arkiliikunta?

Itse lähti taas paino laskuun kun vähensin raskastempoista liikuntaa ja lisäsin ihan vanhanaikaista ulkoilua.. 2:n tunnin kevyehkö kävelylenkki kuluttaa myös eikä sen jälkeen ole niin uupunut kuin esim. spinning + sali päälle.. kait sitä sitten on muuten aktiivisempi ja loppujen lopuksi saattaa kuluttaa yhtä paljon huomaamattaan. En siis todellakaan tiedä, vaan arvelisin näin ja jotenkin tää laihdutus tuntuu helpommalta kun ei koko ajan vedä itseään treeneissä ihan piippuun. Asiaa pitää vähän pureskella, että voiko tosiaan olla näin..

En tarkoita että lopetat jumpassakäyntiä, mutta asia ei välttämättä ole niin mustavalkoinen kuin luulet.

Mitkä sun suositukset on kalorinsaannissa? paljonko sulla jää sitä vajetta?


Ja siis ihan mieletön suoritus, että olet saanut pudotettua 30 kg!!

Rouva ruuvi arkiliikunta talvisin on aika heikonlainen, sillä kahden pienen lapsen kanssa ja työssäkäyvänä se arkiliikunta ulkona jää kyllä viikonloppuihin. Muuten kyllä ei pahemmin sohvalla pääse makoilemaan, siitä nuo tyttäret pitävät huolen eli iltaisin ei meillä sohvalla makoilla.

Ravitsemusterapeuttikin kysyi, jos voisin vuodeksi ajatella "kevyempää" liikuntaa. Onhan se mahdollista, mutta haluaisin tehdä niitä lajeja, joista tykkään

Kulutus mulla olisi yli 3200kcal päivässä ja en ikinä edes voisi kuvitella syöväni niin paljoa. Vaikka en liikkuisi yhtään niin saisin syödä 2700-2800kcal. Ja jos tuohon laskee vajeen, niin kyllä sitä tulee n 1000-1500kcal päivässä.
Painoa minulla on n 115kg(pudotettavaa siis on ja reilusti), mutta vaatekoko 48-50 eli ehkä olen hieman kuitenkin mennyt kasaan vaikka puntari ei niin kerrokaan.

perjantaina, 27. maaliskuuta 2009 klo 09:56 MiaMaria kirjoitti::
Kaurapuuro on aivan mainiota aamiaisruokaa.

Kiva, että se sinulla pitää nälkää! Meitä, joilla se ei pidä nälkää kuin hetken, on paljon. Myös Patrik on todennut, ettei pelkkä puuroaamiainen välttämättä kanna pitkälle.

Aiheesta löytyy myös erittäin pitkä keskustelu. Yksinkertaisuuden vuoksi linkitän suoraan Patrikin vastaukseen: Millainen aamupala pitää nälkää? Tästä ketjusta siis löytyy aamupalavinkkejä joka lähtöön!