Ehdottaisin sinulle SeikkuM tuollaista 4-5 pakollista herkkupäivää viikossa. Ehkäpä jopa päivittäistä. Herkkupallukan rajoissa opettelisit syömään joka ikinen päivä herkun siten että se on sallittu ja jopa pakollinen.

On myös turha pelätä että herkut lähtevät käsistä. Ne lähtevät varmasti aina silloin tällöin kun opetellaan uutta suhtautumista joten ei ole mikään epäonnistuminen kun niin käy. Ja uutta suhtautumista taas ei voi opetella jos pelkää että määrät lähtevät käsistä.

Tällä kertaa herkkujen syönti lähtee käsistä kun olet opettelemassa jotakin uutta. Toki ajatus kielletystä pahasta on tiukassa mutta yleensä jo kuukauden aikana ollaan pitemmällä - pääasia on että suhtautuminen menee oikeaan suuntaan ja niist tulee sallitumpia jonka jälkeen ne eivät lähdekään niin helposti käsistä.

Kiitos motivoinnista. Tuo kyllä helpotti. Kerron joskus kuukauden päästä, miten minulle kävi. Toivottavasti silloin on jo ajatus lähtenyt oikeille urille.

Niin ja kuukauden päästä lähden kahdeksi viikoksi aurinkorannoille, usein siellä ei tulekaan niin namit mieleen. Toiset paheet kylläkin. Tosin nuo ei yleensä ole meille mitään löhölomia, liikuntaa tulee harrastettua varmasti kymmenen kertaa enemmän kuin normaalisti.

Saattaapi olla tietysti sekin nyt tällä hetkellä, että tuo aurinkoranta ja vyötärömakkarat ne nyt ahdistavat.

Minulla on jumittanut nyt kuukauden. Alkuun lähti 2kk 4kg. sitten tuli kilo takaisin ja on aikalailla pysynyt nyt kuukauden verran. olen lisännyt liikuntaa ihan vähäisestä siihen, että liikuin joka päivä ja kulutin sen 150kal päivässä. Nyt on sitten reisi/lonkka kipeä, ja joudun välillä särkylääkettä popsimaan. Tällä viikolla otan iisisti liikunnan kanssa kun pitkät kävelylenkit sattuu. En tiedä onko vain rasitusvamma vai olisiko joku tulehdus...

Tänä aamuna viimeksi mietin, et nyt vaihtuu dietti ja lopetan syömisen.

Mulla ei ole varsinaista jumitusta onnekseni ollut, mutta ensimmäisen kuukauden aikana paino putosi vain 600 g ja se tuntui turhauttavalta. Päätin kuitenkin sitkeästi jatkaa, sillä olo tuntui paremmalta ja vyötäröltä oli kadonnut useampi sentti. Sen jälkeen alkoi tapahtua ja paino on tippunut joka viikko 400-800g. Kalorivaje on tavallisesti ollut tuommoiset 700-800, mutta syönyt olen hyvin sillä liikunnalla on kulunut reilusti.
En osaa lisätä linkkejä, mutta miham, jos löydät jostakin Patrikin artikelin aiheesta, niin sen avulla voisit ehkä kartoittaa, mistä mättää.
Pääset varmasti yli jumistasi, kun et anna periksi. Jos liikuntaan tulee pakollinen tauko, niin ei se hommaasi kaada, kunhat keskityt "syömään hyvin". Muistathan, että sateen jälkeen paista aina aurinko.

Pitääpä itsekin etsiä tuo Patrikin artikkeli, sillä nyt pitäisi jossain alkaa näkyä tämä jo puolitoista kuukautta jatkunut elämänmuutos... Paino on viime viikon punnituksen mukaan pudonnut tässä ajassa reilun kilon. Pari kertaa on mopo karannut syömisen kanssa, mutta pitkällä juoksulla ollaan kyllä reilusti vajeen puolella per päivä. Painoni tosin seilaa yleensäkin +/- 2kg ilman mitään erityistä syytä, joten saattaa olla, että puolentoista kuukauden tulos on vielä täysi nolla. Vyötärö ei ole kaventunut lainkaan.

Ehkäpä tässä kevään alkaessa ja iltojen valostuttua innostun enemmän ulkoilemaan iltaisin. Mutta lisäliikunta saa vatsan kurisemaan... Täytyypä surffailla kanssakisailijoiden kirjoituksia, josko löytyisi jokin ruoka, joka täyttää, mutta ei sisällä kaloreita

No, ehkä sitkeys palkitaan. Yritän tsempata tällä kalorimäärällä/-vajeella tämän huhtikuun ajan. Jos vappuna ei näy mitään muutosta vaa'alla tai vyötärönmitassa, niin sitten pitää keksiä uusia keinoja.

Hei,
minä aloitin Kiloklubissa puolisen vuotta sitten (160cm, 82kg ja vyötärö n. 101cm). Tulos tällä hetkellä on 81.7kg eli paljoa ei ole tapahtunut, ainakaan puntarin mukaan. Minun paino pysyi samoissa lukemissa ennen kiloklubiakin ilman mitään sen kummempaa syömisten tarkkailua. Vyötäröltä on 2-3 senttiä lähtenyt ja olo on "kiinteämpi" kun on taas aloittanut säännöllisen liikunnan.

Yksi syy varmaankin on että en ole onnistunut merkkaamaan syömisiäni oikein. Varsinkin työpaikkaruokalan lounaiden määrän ja laadun arviointi on hankalaa. Vaikka lautasmallia yritän soveltaa niin kokemuksesta tiedän että punnitsematta se oikean määrän merkkaaminen on hankalaa. Nyt yritän olla taas tarkkana ruuan määrien kanssa ja keskittyä myös saamaan ne pallerot vähintäänkin keltaisiksi. Herkkupallero on helppo, minulla kun ei ole suklaan eikä muunkaan makean himoa

Minulla on Omronin kehonkoostumusmittari (mittaa painon, rasvaprosentin, lihasprosentin ja rasvan määrän sisäelinten ympärillä). Tuon mittarin mukaan rasva/lihasprosentit ovat pysyneet ihan samoina eli liikunta ei ole kasvattanut lihasmassaa vaikka siltä kyllä kehossa tuntuu Lohdullista kyllä puntarin mukaan sisäelinten ympärillä ei ole hälyttävästi rasvaa. Puntarissa on yksikköt 1-30, joista arvo 1-9 on OK. Minun arvo on just 9. Onko teillä muilla käytössä vastaa puntaria, mitä kokemuksia teillä niistä on?

Mutta ehkäpä se tästä pikkuhiljaa.....

Ajattelinpa antaa hieman ajattelemisen aihetta. Eli hämmentää soppaa, jos se suodaan.

Mitä oikeastaan on jumitus? Se pitäisi jokaisen miettiä itse tykönään. Tarkoittaako se sitä, ettei paino putoa joka viikko? Tai jotain muuta sellaista, jossa on jossain määrin sankarilaihduttajan olemusta mukana.

Mitä ns. jumitus tarkoittaa mulle? Sitä voisin hieman selventää. On meinaan ns. jumittanut montakin kertaa. Tiedän, että kroppa tarvitsee lepovaihetta laihduttamisesta. Samoin mieli. Silloin kun mieli tarvitsee taukoa, olen reilusti syönyt 0-vajeella tai ainakin hyvin pienellä vajeella. Ihan vaan jaksamisen vuoksi. Tällainen ajatustapa tuo mielestäni myös hallinnan tunnetta - ainakin itselleni- omassa elämäntapamuutoksessani.

Entäs sitten, jos paino junnaa pidemmän aikaa paikoillaan. Se tietää sitä, että kroppa saa pienen huilihetken. Samoin korvienväliin iskostuu yhä enenevässä määrin ajatus, että kykenee pitämään painon samassa. Se samassa painossa pysyminen tai ns. junnaaminen on aivan eri asia kuin painon nouseminen. Itse ainakin iloitsen kovasti siitä, että olen jo oppinut pitämään painonnousun nollana eli katkaisemaan sen.

Mihin meillä oikesti on kiire tässä elämäntapamuutoksessa? Eikös se ole kiva oikeasti elää elävää elämää eikä mennä kieli pitkällä vaakalukemien perässä.

Ainakin mun elämäntapamuutokseeni mahtuu myös painon tasannevaiheet, jolloin opettelen tulevaa normaalipainoa varten painon samassa säilyttävää syömistä.

Olet Sohvi aivan oikeassa, mikäs kiire tässä oikeastaan on? Ehkä kärsimättömän luonteen täytyy tässä elämänmuutoksessa opetella hyväksymään se, että kaikki ei käy kädenkäänteessä

Kiitokset Sohville sopan hämmentämisestä

Voi tietenkin olla, että minulla on vähän turhan kiire. Aloitin Kiloklubissa tammikuussa. Silloin tavoite oli laihtua 7kg kesäkuun looppuun mennessä. Eli kaiki loput raskauskilot. No, puolet ajasta on mennyt ja yli puolet kiloista jäljellä. En edelleenkään mahdu kunnolla vanhoihin vaatteisiin

Olen todellakin muuttanut elämäntapoja. liikun paljon enemmän. Muistan syödä joka päivä paljon kasviksia ja hedelmiä. En ole nälkäinen kun olen syönyt 1500 kal päivässä. Voisin helpostikin syödä vähemmän, mutta yritän pitää sen 500 kal vajeen.

tuskastuttaa vaan kun paino ei putoa, vaikka teen kaikkeni sen eteen. minulla kuitenkin on mistä pudottaa... 80,9kg/164cm. Tavoite on 67kg vuoden sisällä.

Hei Patrik Borg !

Voisitko sinä neuvoa, kun minulla ei paino ole laskenut kolmeen viikkoon. En tiedä missä pitäisi tehdä muutosta. Miten voisin laskea mitä voin syödä jotta paino laskisi.