Kerroin jo jossain ketjussa et olen vuodessa tehnyt saavutuksen ja viimevuosi oli huilia,siis pudotin 20kg vuodessa,nyt taas paino putoo verkkaisesti,viimevuonna ei paino pudonnut juuri lainkaan,et keho pitää paussia ei se kutistu,kiinteytys vois olla ihan ok juttu,ja huilaa ota rennommin jos hermoilet kilojen puolesta,siitä ei tuu yhtikäs mitään!
Hieno suoritushan sinulla on jo pidä taukoo,ettet turhaan väsy,annat mennä niinkuin nytkin,kyllä se sit taas alkaa putoon,kun keho on sihen taas valmis!Pallot vihreinä kuten nytkin ja lopeta laihtumisen ajattelu,pakosta siitä ei tuu mitään,retkahdat tolla tyylillä!

Kiitos kannustavista viesteistä

Vähän pelkäsinkin, että ainoa keino on vaan jatkaa sinnikkäästi, pakkohan sen painon on joskus laskea. Toivottavasti ei sentään vuoden jumitusta tule, tää puoli vuottakin on jo liikaa!

Sama vika täälläkin! -35kg ja nyt jumittaa, jumittaa, jumittaa. Viisaammat ovat kertoneet, että kun on reilusti ylipainoinen ja alkaa laihduttamaan, niin ne ensimmäiset kymmenet lähtee todella helposti. Sen jälkeen tulee tasainen vaihe kun paino ei mene edes eikä taakse vaikka tekeekin sen eteen töitä. Mutta kun jaksaa vaan sinnikkäästi liikkua ja seurata syömisiä niin se paino jossain vaiheessa humpsahtaa taas alaspäin sitten reippaammin kerrallaan. Siihen itsekkin jaksan uskoa ja niitä lenkkareita vaan kiskoa jalkaan joka päivä Tsemppiä sinne myös! Kyllä me vielä näille kiloille näytetään!!

Olen itse kuullut että jumittamiseen auttaa se että vaihtelee niitä liikuntajuttuja koska ruumis on tottunut siihen samaan liikuntaan, joten auttaa jos välillä harrastaa muuta liikuntaa ja muistaa juoda koska se voi myös pysäyttää painon pudotuksen.

Tää tuntuu jotenkin niin turhalta, kun yrittää syödä oikein ja liikkua, niin paino pysyy samassa tai jopa nousee välillä. Oon tässä ollu juhannuksesta mukana ja sinä aikan on vaivanen 2,5 kg lähteny. ottaa niin päästä! Itkupotkuraivarin paikka! Hyvä puoli tässä jutussa on et enää ei tee mieli syödä karkkia yms vitutukseen vaan pitäis päästä lenkille! metsään raivoon turhautumiset. Tänään ei kerkee enää ku töihin pitää lähtee, mut onneks on toi kolmevuotias kirittäjä. Sovittiin jo et mennään lenkille töiden jälkeen. se poika kyllä juoksuttaa.
Kyllä tää tästä iloks vielä muuttuu, mut nyt kyllä ottaa niin paljon päästä!

Muista, että teet elämäntapamuutosta etkä laihduta kuuriluontoisesti. Laihdutat nyt niin, että se on viimeinen kerta elämässäsi ja sun on toimittava tavoin, jotka voit ylläpitää loppuelämäsi. Siksi painonpudotuksen ei pidäkään olla nopeaa. Ja onhan toi tossa ajassa jo mahtava saavutus!

Mitä nopeemmin laihtuu sitä varmemmin se tullee yhtä pikana takaisin,
noin 500g viikko on ihan hyvä laihdutusvauhti!
keho kuuntelee väliin viikon pari ettei paino putoo mutta kyllä se sitten taas putookin!
Ruoka rytmi vaan pitää muistaa pitää kohdillaan!
Kohta kolmen vuoteni olon ajan täällä ainoastaan ekana vuotena paino putos tässä on nyt sit kaks hukkavuotta aivan samalla kaavalla syönyt!
kun ei putoo noudatan kuitenkin hyviksi todettuja tapoja syödä terveelliseti!

Kliseiseltähän se kuulostaa, että tässä tehdään loppuelämää varten ja ei ole väliä, vaikka paino lähtee hitaammin. Kuitenkin jokainen haluaa laihtua nopeasti. Mutta kun ne nopeasti laihdutetut kilot vaan ihan oikeasti pakkaa tulemaan takaisin kovin herkästi. Se vaan on niin.

Onhan nopean laihdutuksen jälkeiselle herkälle liihomiselle ihan fysiologinenkin syy, mutta kyllä se useimmilla on enemmän henkistä sorttia. Jos tähän kuurimaisesti suhtautuu, paluu niihin elintapoihin, joilla on lihonut on aika taattu juttu. Kuurimaisuutta on kaikki sellainen, missä kuvittelee, että painonpudottaminen on joku vaihe ja kun tavoite on saavutettu, elämä ja syöminen muuttuu paremmaksi/helpommaksi.

Eli Annuli, jos nyt tuskastumisesi johtuu siitä, että olet mielestäsi panostanut tai jopa "kärsinyt" hirveästi ja laihtunut vain 2,5 kg, asenteesi on kyllä aika "kuurimainen". Eli kyse ei oikeastaan ole edes siitä paljonko oikeasti olet syönyt vaan siitä, että sinusta se on ollut vaikeaa aikaa ja tulokseenkaan et ole tyytyväinen.

Ei ole missään nimessä tarkoitus masentaa, saarnata tai olla "besserwisser", mutta kyllä sinun pitää päästä siitä turhautumisesta eroon. 2,5kg/7vko on HYVÄ tulos. Mutta jos olet saavuttanut sen sellaisella ruokavaliolla, jonka olet kokenut rankaksi, ymmärrän turhautumisesi. Ja jos sinulla on pudotettavaa paljon, ymmärrän, että vauhti ei tyydytä.

Mieti vielä sitä ruokavaliotasi siltä kannalta, että pystyisitkö elämään sillä loppuelämäsi. Jos pystyisit, olet ihan oikealla tiellä ja jos sillä lähtee 2,5kg/7vko. sinulla on syytä olla todella tyytyväinen. Jos oikeasti olet kokenut olevasi "kuurilla", kannattaa kyllä kiireesti ruveta miettimään ruokavaliota pysyvämmälle pohjalle. Ei esim. kokonaan ilman karkkeja tartte pystyä elämään, mutta ei niitä pussikaupalla tai pävittäin voi ahtaa.

Itsellä takana monta isoa ja nopeaa laihdutusta. Nyt -30 takana ja vielä vähän jäljelläkin, mutta kyllä nyt pääasia on, että jojoilu loppuu. Siihen olen keskittynyt. Viimeisen vuoden aikana olen laihtunut "vain" 2kg, mutta niin kauan kun muutos ei ole +-merkkinen, on kaikki hyvin.

Tsemppiä sinulle Annuli ja kärsivällisyyttä. Painonhallinta on kestävyyslaji eikä mikään 100m pikapyrähdys.

ollut kiloklubissa nyt reilun kuukauden verran paino pysynyt 91kg kolme viikkoa eikä puntari liikahtanut mihinkään päin . voiko tämä johtua siitä että energia vajeesta?vai johtuuko siitä kun massaa(mitä kertyny vuosien myötä ) kuitenkin liikun joka päivä 35-50 minuuttia joko pyörällä tai sauvakävellen..ja nyt syys kuussa alotan uimassa käynnin ku se vihdoin aikiaa..kesälomilta
En niinku ymmärrä että paino ei tipu,mutta vyötäröltä katoaa kuitenki ylimääräinen

Tuosta "vaa'an luku ei muutu, mutta senttejä katoaa" aiheesta on ollut monta keskustelua ja kysymystä täällä foorumilla Se on ihan yleistä. UKK-ketjussa on hyvä vastaus siihen.
/foorumi/#Thread:1393,10;135251

(Kävin noukkasemassa urlin Johnan vastauksesta edelliseen ketjuun)