keskiviikkona, 19. toukokuuta 2010 klo 10:39 nisuakka kirjoitti::
Kiva kuulla, että jotain on jo tapahtunut!

Haa! Välitavoite saavutettu. Olin päättänyt kesäkuuhun mennessä olla alle 90kg ja tänään aamupaino 89kg!!!

80kg tähtäimessä, sitten katsotaan jotta vieläkö tsempataan lisää.

Piipai!

Luin vasta nyt kirjoituksesi ja siitä miten olet kokenut kun paino alkaa nousta uudelleen tuollaisen huippuhyvän saavutuksen jälkeen.
Onkohan niin että keho aina alkaa hakemaan sitä omaansa jossakin vaiheessa,eli se aivan kuin kokeilee mikä on se hyvä paino johon pysähtyä? Mene ja tiedä. Tai keräänkö nestettä?

Minulla tulee mieleen heti kun luen viestisi että aika pienillä kaloreilla menet eteenpäin ja silloin siitä voi tulla ihan kompastuskivi.Entäpä jos kokeilisit syödä vaikka 1700-1800 kcal ? ja jospa voisit löytää uudenlaista rentoutta elämääsi,ehkäpä jokin uusi urheiliharrastus toisi sitä? Oletko kokeillut kuntosalin kiinteyttävää vaikutusta tai pilatesta?

Nostan nyt Piipain asian esille ja pyydän tähän nyt muidenkin kommentteja ,myös asiantuntija vastauksia tarvittaisiin.

Hienoa kuulla että sulla on alkanut nyt jumitus liikkumaan !!!

Itelllä kans epätoivo iskee jumituksen vuoksi. Älytön reeni päällä 5 x viikossa ja syömistä valvon, mutta mitään ei ole tapahtunut moneen päivään! Ärsyttävää. Toivon että mullakin alkaa kohta tippumaan tai muuten käy niin että epätoivon vallassa käyn vi***uksissani ostamassa kolmen kilon karkkipussin

TSEMPPIÄ KAIKILLE

tiistaina, 1. kesäkuuta 2010 klo 20:19 kivianni kirjoitti::

Itelllä kans epätoivo iskee jumituksen vuoksi. Älytön reeni päällä 5 x viikossa ja syömistä valvon, mutta mitään ei ole tapahtunut moneen päivään!

Tässä projektissa on hyvä muistaa, että emme ole lihoneet päivissä.. niin miksi me oletamme, että paino häviäisi päivissä?

Se on niin totta ettei ne kilot päivässä ole tulleet,helpommin ne tulee kun lähtee!
Sitten niitä syömisiä pitää katsella jos jumitus kestää enemmän kun kuukauden tai kaksviikkoo ettei mitään taahdu,päivissä ei vielä viikkokkaan kerro yhtään mitään,mulla jumitti 1½-vuotta ja nyt vasta tajusin et hiilarit alas rasvat ylös ja kaloreita tarpeeksi,ja nostetaan liikunnan mukaan aktiivisuustasoa,jos liikut etkä syö vastaavasti tarpeeksi,se liikunta syö ne kalorit ja keho jää paitsi ja alkaa pihtaan ravintoa siksi ei usein paino laske,liikunta sinänsä ei laihduta vaan tukee sitä kyllä! juoda pitää tarpeeksi! Liikkujalla pitää tosin olla hiilareitakin ja protskuja tarpeeksi!
Älä hoppuile suotta kyllä se vielä putoo! kyllä se on sitten mukava kun pitkän jumin jälkeen alkaa paino putoon! mulla oli nestettä toivottoman paljon yhdessä vrk putos kaksi kiloa ja sit viikon verran kilo per päivä,olin syönyt liian vähän ja liian hiilari pitoista!

keskiviikkona, 19. toukokuuta 2010 klo 10:39 nisuakka kirjoitti::


Tein varmuuden vuoksi sellaisen tempun, että valitsin aktiivisuustasoksi nollan ja kirjaan sitten kaikki liikunnat. Eipä ainakaan tule mikään kirjatuksi kahteen kertaan, semminkin kun mun liikkumiset vaihtelee melko paljon viikoittain. Mutta sitähän varten ne aktiivisuustasot on siellä, että jokainen saa valita sieltä itselleen sopivan.

Tsemppiä sinulle!

Sinun kannattaa nostaa aktiivisuustaso ykköseen. Nollataso tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, ettei pääse lainkaan liikkeelle, lähes vuodelepoa, ja pidempiaikaisesti. Lyhytaikaisen sairaudenkaan aikana ei ole tarvetta pudottaa aktiivisuustasoa nollaan.

Ykköstaso on hyvä valinta silloin, jos liikkuu lähes kaikki matkat autolla, tekee istumatyötä eikä muutakaan arkiliikuntaa juuri ole. Se sisältää ainoastaan lyhyet paikasta toiseen siirtymiset esim. lähikauppaan sekä kotityöt, kuten viikkosiivoukset ja vastaavat.

Ykköstasollakin saa ja pitääkin merkata kaikki liikunnat erikseen. Niitä ei ole laskettu "automaattisesti" mukaan.

Heippa!

Itsellänikin on ollut noita jumituksia,joskus lyhempiä ja joskus pidempiä. Joskus se jumitus on johtunut siitä, että yksinkertaisesti syö liikkaa, mutta toisella kerralla olen syönyt liian vähän. Ja mikä näissä molemmissa kerroissa on ollut yhteistä on se, että silloin en ole merkannut syömisiäni ja arvio ruoan määrästä on mennyt joko ala- tai yläkanttiin. Yksi tärkeä jumittaja minulla on myös se, jos en juo tarpeeksi ja osaksi ihan vain vettä. Liikunta on tärkeä, koska aineenvaihdunta pelaa silloin paremmin. Minä käyn 3 kertaa vesiliikkumassa. Kaloreita pitää tulla ainakin se 1500 , mutta mielellään sen suosituksen mukaisesti ja myös se mistä ne on koostunut eli pelkät kalorit ei takaa laihtumista. Väärin voi syödä, vaikka kalorit olisi kohdallaan. Ei suolaista ruokaa, ei liikaa sokeria ( herkkupallo vihreä ) ja kuituja riittävästi eli täysjyväleipää ja kasviksia, marjoja ja hedelmiä se 600 g. Yksi tärkeä laadullinen asia on se, että eläinrasvaa ei tule liikaa.

Hei kevättyttö,

Kiitos vastauksestasi ja pohdinnoistasi! Edellisen viestini jälkeen olin toukokuussa viikon matkoilla, ja söin aivan surutta... -> paino nousi 64 kiloon! :O Näitä kiloja sitten aloin pudotella aika tiukalla kuurilla (ensin lähinnä nestettä?), päiväkalorit pudotin 1350-1450 tienoille. Nyt vasta olen päässyt (noin kuukausi reissusta) takaisin 59 kilon haamurajalle. Mutta ihan älyttömän kovaa työtä tämä on koko ajan!

Olen huomannut nyt jo pitkällä aikavälillä - siis viime joulusta lähtien - että näin normaalipainon sisällä laihduttaminen on ainakin minun kohdallani sangen kovaa tasapainoilua. Suosituskaloreita noudattamalla - tai niitä nostamalla rohkeasti - painoni nousee hitaasti, mutta varmasti. Eikä tilanne ala korjautua alaspäin kuin otetta kiristämällä. Kiloklubi suosittelee vajetta tällä hetkellä n. 420, mutta itselläni se on oltava 600 -> ennen kuin mitään alkaa tapahtua, tai että paino edes pysyisi jotenkuten samassa lukemassa :cry:

Liikun 4-5- kertaa viikossa, kaloreita palaa n. 2000 -> / vko. 2 krt viikossa koko kropan tiukka salitreeni ja 2-3 kertaa viikossa tunnin lenkki reippaasti kävellen / sauvakävellen / juosten osan matkaa.

Ongelmani on nyt se, milloin ja miten pääsisin oikeasti kohti "normaalielämää?" Kilo sinne tai tänne, sitä ja ikuista jumitusta en enää jaksaisi murehtia, kunhan paino nyt vain jatkossa pysyisi ihan oikeasti 60 kilon alapuolella. Olen lukenut tämän palstan läpikotaisin tästä sallivuudesta, rennosta painonhallinnasta ja arjen opettelusta, mutta kun yrityksen ja erehdyksen kautta olen huomannut, miten sallivuuden kanssa käy, niin hui kauhistus... Kai sitä vaan on loppuelämänsä kiristettävä vyötä ja tuskailtava painon kanssa ..

Piipai, se että painosi ei pysy vajeella samassa, saattaa hyvinkin viitata siihen, että olet saanut elimistösi säästöliekille. Jos näin on, normaaliin elämään pääseminen vaatii rohkeaa säästöliekin purkamista.

Suosittelen etsiskelemään MiaMarian kertomuksia palstalta. Kokosi, syömisesi ja runsas liikkumismääräsi on verrannollinen MiaMariaan (joka taitaa tosin liikkua vielä enemmän - mutta paljon liikut sinäkin). Hänkin pääsi itseään kiusaavasta vatsapussistaan vasta, kun uskoi, että ihmisen täytyy syödä tarpeeksi.

Joku jumi minullakin varmaan on, tai sitten kehoni taistelee kaikkia fysiikan lakeja vastaan..

Tammikuussa aloin käydä paljon uimassa, kuntosalilla jne. syksyn sairastelujen jälkeen (olen siis aina liikkunut paljon, en ole aloittanut liikkumista vasta nyt). Kevätkauden jumpatkin pyörähtivät käyntiin ja monta kuukautta söin hyvin, herkkuja silloin kun teki mieli, mutta ei niin hirveitä määriä kuin ennen. Laihduin (kiloista en tiedä, kun puntarilla käy ollenkaan, ahdistaa ajatuskin moisesta kapineesta) ja kaveritkin huomasivat laihtumiseni. Parasta oli, kun helmikuun alussa ostamani hame (joka ei silloin mennyt edes kiinni) mahtui ennen maaliskuuta jo päälle (jos nyt muistan oikein nämä kuukaudet).

Tuon jälkeen sitten ei olekaan tapahtunut paljon mitään, tai jos on tapahtunut, niin se läski lähtee ihan ihmeellisistä paikoista. Yksi takki tuntuu hartioista roikkuvan päällä, mutta kai sen läskin pitäisi lähteä jo jostain muualtakin?

Ennen menkkoja tulee semmoinen noin viikon kestävä kausi, jolloin koko ajan on nälkä, siihen nälkään ei siis auta _mikään_. Saatan syödä hirveät määrät kasviksia, proteiinipitoista ruokaa jne. TAI sitten jotain hiilarimättöä, mutta kun se nälkä ei lähde millään. Ihan itkettää, kun koko ajan pitää olla nälässä eikä mikään auta.

Toinen ongelmani on viikonloput. Mies ei laihduta (laihduttaa aina kausissa ._.), joten viikonloppuna helposti kotoa löytyy sipsejä tai muuta hyvää. Yleensä olen pitänyt viikonloppuna yhden päivän, jolloin en kaloreita merkkaa, mutta niinä viikonloppuina kun olen merkannut, ei ne kalorit ole menneet yli suosituksen kuin max. 500kcal eli eihän siinä "nollaannu" kuin yhden päivän vaje Lisäksi liikun viikonloppuisin keskimäärin enemmän kuin arkipäivinä, esim. koko kevään kävin pelaamassa sählyä lauantaisin 1,5h ja usein siihen päälle tuli vielä tunnin zumbatunti ja parhaimmillaan kulutin yhden päivän aikana noin 2000kcal eli senkin takia on sitten enemmän nälkä viikonloppuisin kuin arkena.

Keskimäärin liikuntaa tulee yhdeltä viikolta 3000-3500kcal (tältä viikolta 3800kcal, olisi tullut yli 4000, mutta jalkani sanoi sopimuksen irti) ja syömiset vaihtelevat yleensä 1600-1900kcalin välillä, psl se yks päivä, jolloin en merkkaa/jolloin tulee esim. 2500kcal. Painoani en tiedä, mutta arvioisin sen olevan 75 ja 85 kilon välillä, tuonne tietoihin laitoin 75kg, ettei mene yläkanttiin nuo kalorimäärät.

Sori vuodatus, mutta kun en oikeasti tiedä, mitä pitäisi tehdä.