Rrrrrakastan ruokaa! Saatan käyttää tuntikausia aterioiden suunnitteluun ja tietenkin valmistamiseenkin. Aina ruoka mielessä Olen jo yleinen vitsi varsinkin oman perheen kera. Osa viehätystä on miettiä ruokien ravintoarvoja ja terveellisyyttä. Kiloklubi on ihana, koska se näyttää mitä pitää syödä, ja voi suunnitella aterioita sen pohjalta.

Karkit ja suklaa on -tai ainakin oli- enemmän vihollinen, mutta olen hienosti oppinut pitämään niitäkin ystävänä ja noudattamaan kohtuutta. Kohtuudella kun syö, voi nauttia hyvällä omallatunnolla. Övereistä ei seuraa kuin pska olo kaikin puolin, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Lasten kanssa (eli n. 4 krt päivässä) syön aina pöydän ääressä ruokaan keskittyen, mutta iltapala tulee valitettavasti syötyä usein koneen/television ääressä. Sen syön yleensä lasten mentyä nukkumaan, eikä mieskään ole välttämättä vielä kotona. Tuntuu vaikealta syödä ihan yksin, ilman mitään oheistekemistä.

Ei ruuasta saa tehdä vihollista,koska se on ainoa asia miksi pysymme hengissä ja voimme hyvin,jos syö hyvin ja terveellisesti,voimme hyvin ja jos sitä ruokaa on liian vähän näämme nälkää!
Vihollinen se on silloin kun roskaruoka on mieluista,sillä siihen liittyy ihan jotain muuta kuin terveellisyyttä!

perjantaina, 28. elokuuta 2009 klo 19:56 Vierailija kirjoitti::
Uutena kiloklubilaisena luen tässä vanhoja ketjuja ja tässä puhutaan minua kiinnostavasta aiheesta...

Herkkujen kohtuusyönti on minullekin pulma. Ongelman nimi on minusta se, ettei pienen herkkumäärän syönti "tunnu missään". Aika ajoin ostan esim. pikkuhyvä-karkkipussin ja yritän herkutella sillä ja oikein nauttia joka namusta... Pussin huvettua ei tunnu siltä, että "sain herkutella, olipa ihanaa, nyt olen tyytyväinen" vaan lähinnä vain ärsyttää tyyliin "tässäkö tämä nyt oli". Pienen herkkumäärän syönti on tavallaan sama kuin niitä ei söisi ollenkaan, mieliteko ei mene ohi. Onko ketään muita kaltaisiani, jotka saavat tarpeekseen vasta hotkittuaan 300 g karkkia tai jotain muuta hyvää, miten olette opetelleet pienempiin määriin? Mistä johtuu, että pieni herkkumäärä ottaa vain aivoon? Mikä mahtaa olla syynä, että ilman ähkyä herkkuhetki ei tyydytä herkkuhimoja? Luulen, että kyse on jostain psyykkisestä, sillä ähky ei fyysisesti ole mikään ihana olotila...

Syöminen sujuu minulta muuten hyvin, pallukkani pysyvät vihreinä herkkupalloa lukuunottamatta... Kiloklubiin liityttyäni olen lisännyt öljyn käyttöä huomattavasti ja huomaan sen pitävän hyvin nälkää ja myös olo on virkeämpi.

Itselläni samantyyppinen ajattelutapa, esim. pienen suklaapatukan syönti menee ohi niin nopeasti, että tuntuu olevan yhtä tyhjän kanssa eli ennemmin sitten jättää syömättä sen pienen suklaapatukan, koska siitä ei saa kunnollista elämystä lyhyen keston takia.
Itselläni ei tavallisen ruoan syönti ole koskaan ollut ongelma, syön vain koska ihmisen on pakko syödä, mausteista huolimatta normaali ruoka maistuu kaikki samalta mauttomalta mössöltä. Saattaa johtua siitäkin, että minulla todettiin tutkimuksissa heikentynyt hajuaisti, hajuaistihan on yhteydessä makuaistiin.
Mutta yleensäkin mielitekoni liittyy pääasiassa makeaan, hedelmien jne. makeus taas on niin laimeaa, että sillä ei saa "makeuselämystä" aikaan.

Luin jostain tutkimuksesta, että sokeri aktivoi samaa aivoaluetta kuin joku huume (en enää muista mikä huume oli kyseessä). Eli ei ihme, että sokeria sisältävät herkut voivat joillakin aiheuttaa vahvan riippuvuuden. Ne joilla ei makean kanssa ole koskaan ollut ongelmia, niin ehkei heillä vaan kyseinen aivoalue aktivoidu makeasta.
Joillakin taas liikunta aiheuttaa endorfiinien eritystä tms. itselläni sitä taas ei koskaan tapahdu, liikun vain sen takia, kun se on ihmiselle terveellistä.

Sen verran vielä tuohon omaan makeanhimoon, aloitin kuukausi sitten, kun todettiin heikentynyt glukoosinsieto, ns. GI-dieetin, jossa vältetään verensokeria nopeasti nostavavia ruoka-aineita (tutkin nostovaikutuksen mittarilla) ja se on selvästi vaikuttanut makeanhimoon, ei tee enää mieli makeaa läheskään yhtä usein kuin ennen. Pitää vaan syödä tarpeeksi usein, koska jos pääsee iso nälkä päälle, sitten voi tulla tulee suuri makeanhimo.

Olen vuosia laihdutellut ja jojoilusta sentään sen verran oppinut, että pidän oikeasta ruuasta ja huolehdin ruokarytmistä. Makeaa olen karttanut ahkerasti ja lopultakin olen pisteessä, että mieluummin otan hedelmän kuin äkkimakean ruuan päälle jälkkäriksi. Vain tuore laku ja pulla sekoittaa pääni. Jo taaempana ollut puhe, että sitä makeaa nimenomaan vasta kylläisena, ei nälkäisenä ja se toimii. Vähitellen makuaisti kyllä muokkaantuu. Ei oikeasti enää sokerikarkit ole mistään kotoisin. Taannoin meinasin yökätä suukkoa syödessä ja se on oikeasti ollut minun yksi suosikkiherkuista ikäni. Paino ongelma kuitenkin on edelleen

Olen opiskellut rentoa laihdutusta tässä vuodesta 2007 ja lihonut sinä aikana bmi 30–>36. Nyt keväästä lähtien hissukseen alaspäin. Tällä viikolla tuntuu, että olen oivaltanut itselleni hyvin tärkeän asian. Aamiaisella ei riitä että se on reiluhko ja näyttää isolta, vaan sen pitää olla oikeasti sellainen että nälkä pysyy pois sinne lounaaseen saakka. Omalla kohdalla joku 500-700 kcal edestä. Kolme ruispalaa ja 100 g lohta, jugurttia, pari hedelmää ja vaikka suklaata päälle. Sitten kas kummaa ei olekaan tarvetta lastata lounaalla ihan hirveästi vaan joku 600 kcal riittää. Iltapäivällä tuli aiemmin nälkä jo klo 14, nyt 15.30. Sit pähkinät ja hedelmä huiviin ja loppupäivä on alamäkeen laskettelua, hyvän fiiliksen ylläpitoa pienillä aterioilla. Ihan sellainen olo että jumalauta, miksei kukaan kertonut että aamulla kantsii syödä kunnolla eikä niin että nälkä tulee jo kympiltä!

En sais tulla neuroottiseks syömisten suhteen, koska se provosoi kohdallani syömishäiriöistä käyttäytymistä (asian myöntäminen on vaatinut vuosien työn). Eli siis itse en käy vaa´alla kuin harvoin ja silloin joko psyk.polin hoitsu tai äitini kattoo lukemat, eikä välttämättä sano niitä mulle, mutta kyllä, että olenko laihtunut vai lihonut ja nimenomaan kyse on painonhallinnasta, eikä laihduttamisesta eli kyllä kuitenkin syödä pitää ja meitsille on ravitsemusterppa sanonu, että tommonen 1800 kaloria päivässä on näin pitkälle jne. immeiselle ok.
Mutta siis ei saa ajatella vaan ruokaa tai sitä ettei saa syödä. Siksi koitankin rajata, kuinka usein tälläkin sivustolla käyn.
Mt-kuntoutujana sitä helposti menen äärimmäisyyksiin ja se on terveydelle vain haitaksi.