Ei mun mielestä.

Mä tykkään siitä, että solisluut näkyy. Tykkään myös siitä, että istuessa ei tuu makkaroita mahaan. Ei kai siinä nyt mitään päätä tarvii säätää, jos hyvänmielen paino on siellä painoindeksin alarajoilla?

Jotkut vaan on paremman näköisiä siellä bmi 18,5 kuin bmi 20,5. Mä valitettavasti kuulun näihin, kenen bmin pitää olla aika alhainen, ennen kuin näyttää hyvältä. Tällä hetkellä se bmi on jotain 24,5, ja näytän huomattavasti paljon lihavammalta.

Eli ihan oman pään vuoksi pitää olla hoikempi.

Ja siis tämä on vain mun mielipiteeni omasta kropastani, en tarkoita että kaikkien pitäisi olla yhtä hoikkia, joillekin meinaan sopii pieni pyöreys paremmin. Mutta mulle ei. Näytän ihan pallolta.

lauantaina, 18. elokuuta 2012 klo 12:22 Nöppöskä kirjoitti::
Ei mun mielestä.

Mä tykkään siitä, että solisluut näkyy. Tykkään myös siitä, että istuessa ei tuu makkaroita mahaan.

Hm. Mulle tulee istuessa makkaroita mahaan. Mutta mitä sitten? Harvemmin sitä alasti istuskelee muitten arvioitavana Ja miksi hyvän näköinen on yhtä kuin ihan laiha? Minusta sitä ajatusta pitäisi säätää, se nimittäin on isossa osassa, kun esim. tongitaan taustoja syömishäiriöön ja kehonkuvan häiriöihin sairaustumisessa.

Aikuiset ihmiset laittavat tavoitepainokseen jotakin sellaista, joka on kropalle ollut normaalia ehkä 17-vuotiaana Minusta se on nurinkurista. Harvalle yli 2-kymppiselle jokin bmi 19 on mikään hyvän olon paino. Ehkä mieli on tyytyväinen, jos on taipuvaisuutta täydellisyyden tavoitteluun ja täydellisyys tarkoittaa sitä, ettei olisi yhtään makkaraa mahassa, kyljissä mitään muuta kuin naha jne, mutta sitä on kyllä ihan tuulen heiluteltavissa silloin. Ei tarvita kuin yksi mahatauti, niin siitä toipumiseen menee viikkoja (ainakin mulla on tällainen kokemus).

Ja jottei tästä nyt saisi ihan väärää käsitystä, niin kyllä normaalipainoinenkin minusta voi laihduttaa. Ihmetyttää vaan tarve laihduttaa, jos on jo bmi pienempi kuin 20. Onko silloin laihduttaminen jo itsetarkoitus? Eikö kannattais keskittyä siihen, miten elää hyvää elämää - sen sijaan että pinnistelee laihtuakseen?

No kyllä ne makkarat (ainakin vielä) näkyy vaatteiden altakin. Ei mitenkään kaunis näky ainakaan omiin silmiin.

Ja syömishäiriötä mulla ainakaan ei ole eikä tule, oon siihen liian laiska.

Musta se vaan on kivannäköistä, kun ei oo ekstraa yhtään. Jos se on jonkun mielestä sairasta niin sitten on. Tosin koska mä haluan lihaksia, niin joku bmi 18 on aika epärealistista. Riittäisi, jos tippuisi edes 20.

lauantaina, 18. elokuuta 2012 klo 13:32 Nöppöskä kirjoitti::
Tosin koska mä haluan lihaksia, niin joku bmi 18 on aika epärealistista. Riittäisi, jos tippuisi edes 20.

Kommentoin ensimmäisessä viestissä lähinnä Mustan Joutsenen viestiä, jossa hän kirjoitti haluavansa himpun verran alipainon puolelle. Olen tainnut joskus ennenkin tarttua jossain muussa viestiketjussa samanlaiseen kirjoitukseen. Minun kovissani kuulostaa tosi pahata se, että joku vasiten haluaa olla alipainoinen ja pitää itseään kauniina vasta alipainoisena.

Lisäyksenä vielä, että mä olen erittäinkin laiska, mutta silti sairastanut epämääräistä syömishäiriötä vuosikausia. Ei se laiskuudesta ole kiinni, vääristyneet ajatusmallit elävät kyllä laiskankin mielessä.

Mun bmi on 20.5. En ole alipainoinen enkä pyöreä vaan terveen hoikka. Mä toki välillä haaveilen että oisin sellanen hento laiheliini, mutta oon kyllä tyytyväinen tämänkin hetkisiin mittoihin.Olenhan nyt päässyt tavoitepainoonkin ja onnistunu pysymään tän hetkisissä mitoissa

Enää en laihduta vaan nyt on painonhallinta se mitä pitää opetella. Eli herkkuja kohtuudella, sopivasti liikuntaa ja hyvää terveellistä ruokaa...

Ja tuosta alipainosta vielä... Ite olin alipainoisena vuonna 2007 aina sairaana, tukka oli kiilloton ja huono, mieli oli maassa. Äksyilin, väsytti, huimasi ja lopulta mielenterveys romahti. En siis suosittele alipainoa kenellekkään.

Mutta jos joku haluaa olla alipainoinen niin siitä vain. Pääasiahan on että viihtyy kehossaan oli sitten ylipainoinen,alipainoinen tai sopiva.

Mutta mieluummin suosittelen aikuisille ihmisille sitä normaalia painoa.

Usein ois ehkä parempi yrittää hankkia vähän niitä lihaksia ja tikistää siitä rasvasta mitä kropassa on eikä väkisin yrittää laihduttaa kiloja pois... Bmi kertoo loppupeleissä aika vähän... Joku voi olla vielä melko pienellä bmi:llä laiha "läski" ja toinen sitten taas lievään ylipainoon viittaavalla bmi:llä lähes "rasvaton". Lisäksi kropan rakenne määrää paljon... Jos on ihan "linnunluinen" niin tottakai sitä näyttää löysemmältä, mitä suuriluinen. Eli jollekin se alipainoinenkin bmi voi vielä olla ihan se hyvän olon painokin.

Muistan kun yläasteikäisenä pitkään yritin saada BMI alle 20, mutta ei onnistunut niin millään ilveellä. Uskon että tähänkin aikalailla vaikuttaa jo ruumiinrakenne. Leveähkö lantio ja lihaksikkaat jalat, hartiatkaan eivät ole mitkään hennot. Mahaa ei ole tuossa 21 BMI ollut ollenkaan. Koskaan en tosin ole ollut ihan rasvaton, mutta minua ei kamalasti häiritse, kun rasva kerääntyy enimmäkseen reisiin ja peppuun. Käsivarsista kyllä voisi saada sitä pois...

Nyt on tavoitteena tuollainen BMI 21-20, tietysti olisi hienoa vaikka pääsisi alipainon puolelle, mutta tiedän että se on omalla kohdallani ihan turha haave. Jos sinne sattuisi hetkellisesti päästä niin ei paino siellä kuitenkaan kauaa pysy. Minunkin vartaloihanteeni on mahdollisimman timmi ja pieni, mutta kannattaa olla realisti.

Mulla paino putosi "huomaamatta" alipainon puolelle kun imetin esikoistani. Söin mielestäni kunnolla, mutta vauva taisi syödä vielä enemmän - havahduin vasta kun näin itsestäni valokuvan, jossa olin pelkkää luuta ja nahkaa, en kyllä näyttänyt kovin kivalta Läheiset olivat asiasta kyllä varovasti huomautelleet, mutta kukaan ei kai uskaltanut nuorelle äidille ääneen sanoa, että nyt näytät jo pahalta.

Noh, nyt lapset ovat jo teinejä ja minulla on tällä hetkellä melkein kymmenen kiloa enemmän painoa kuin silloin

Eli taas voin tyytyväisenä hallita painoani normaalipainon sisällä ja keskittyä terveellisiin elämäntapoihin. Painoindeksini taitaa nyt olla n. 21 eli omasta mielestäni aika mukavasti kohdallaan.

Noista vatsamakkaroista, josta täällä puhutaan, kyllä pääsee treenaamalla niitä vatsalihaksia kunnolla. En tarkoita mitään 100 sarjan turhia vimputuksia, vaan kunnolla tehtynä, tai lisäoainojen kanssa kasvaa vatsalihakset. No nekin "pömpöttää", mutta vatsa kiinteytyy ja muutta muotoaan. Ja syvät vatsat, poikittaiset lihakset kans kuntoon hooverilla (=lankku), niin jopa alkaa pömpötys lähtemään! Pelkästään laihduttamalla ei se roikkuva taida lähtä sitte millään.

Olen treenannut nyt uintia nelisen kuukautta ja tulokset näkyvät uusina lihaksina ja kiinteytymisenä. Kilot eivät niinkään ole pudonneet. Sen sijaan mittanauha näyttää seitsemääkin senttiä reidestä veks. Mutta nahka roikkuu. Kiinteytyykö missä ajassa jos ollenkaan nelikymppisellä. Ikävät lerpat reisissä ja käsivarsissa, jos jäävät.