Surullista. Ei kannata antaa liian suurta painoarvoa yhdelle viikonlopulle syömisen suhteen. Pitää myös murehtia menetys. Jatkat huomenna järkevämpiä valintoja.

Moikka, täältä yks normaalipainoinen lisää ilmoittautuu! Siis tosiaan nyt olis aika ottaa itseään niskasta kiinni, tuntuu vähän siltä että mun syömiseni on lähtenyt täysin käsistä. Karkkipäivä on joka päivä, liikkuminen ei kiinnosta, laiskottaa, jatkuva ruokavaliovammasta johtuva väsymys ja 6 rakkauskiloa + lihasten totaalisurkastuminen... Ehkä mä täältä löydän tarvittavan vertaistuen etsimään uudestaan sen vähän terveemmän minäni?

Ja heti näin alkuun paljon voimia Sannnille.

Oi voi, viikonloppuna juhlat ja totaaliratkahtaminen... Kolme yötä poissa kotoa ja tietokoneen ja ruokapäiväkirjan äärestä. Vaa'an mukaan paino olisi silti tipahtanut 0,5 kg, joten ei kai tässä mitään suurta vahinkoa tapahtunut, kunhan jaksan vähän kiristää nyt alkuviikosta.

Enemmänkin harmittaa kohtuuden puute, ts. eikö riitä, että herkuttelee kerran päivässä, vaan pitääkö kyläreissulla mättää mässyä aamusta yöhön asti ja se, että vapaaehtoisen mässäilyn lisäksi annoin taas tuputtaa itselleni ruokaa (vaikka olin kertonut muille dieetistäni).

Onkohan muuten niin, että normaalipainoisen ihmisen dieettiin on vaikea suhtautua vakavasti, saati sitten kannustavasti?

Voimia Sannni!!!
Ei yks viikonloppu hommaa kaada, joskus täytyy ainakin mun saada herkutella!
Toi liikunta on kyl kummaa : sit kun saa itsensä liikkeelle ja jatkaa liikuntaa niin se hyvänolon tunne on kyl mahtava kun huomaa edistyneensä. Mä on kesän aikana muuttanut koiran aamulenkin juoksuksi osittain ja tänään huomasin et askel nousee jo paremmin ja jaksoin mäen päälle ilman et tuntuu kuin keuhkot repeis! Ja mä oon aiemmin ollu sitä mieltä et juoskoot ne joilla on kiire! Vähemmäläkin ehtii!
Toi stressi on kyl vihonviimeinen haittatekijä täs painonpudotuksessa. Mulla ainakin huomaa kun on taas paineita enemmän, niin toi suklaahimo hiipii aina vaan ja jatkuvasti saa taistella ittensä kans. Sit kun se viel vie unet niin soppa on valmis! Kuulun nimittäin ihmisiin joiden kroppa huutaa jos ei saa vähintään 7 h, mielellään 8-9 h unta /yö!
Tekee muuten hyvää kun purkaa tuntojaa tänne! Oho, ruokatunti loppu, takas töihin!

"Normipainoisen" on monesti vaikea tunnustaa esim kahvipöydässä ylipainoisen kuullen laihduttavansa. Ainakin mun. Vielä vaikeampaa, jos se ylipainoinen laihduttaa myös. Noi termit on niin luokittelevia... Just lukenut lehdistä, että unohdetaan helposti, että ylipainoinen voi olla ihan ok kunnossa ja terve. Samaan aikaan se laiha voi olla rapakunnossa ja sairas. Itsekin kuntotestien mukaan hyvässä kunnossa ja paino normirajoissa. Silti syön nappulaa verenpaineeseen ja reumaan. Sitä suuremmalla syyllä mun pidettävä itseni mahdollisimman hyvässä kuosissa. Onneksi liikunta on aina ollut mun juttu. Tuun niin kiukkuseksi, jos en saa liikkua tarpeeksi. Lapsetkin osaa jo sanoa, että meetkö lenkille tai salille, jos se helpottas

Heippa! Ilmoittaudumpa joukkoonne.

Olen 25v opiskelijatyttönen, 166 cm 65 kg. Tavoitteenani on kiinteytyä pari vaatekokoa mukavampaan minääni. Käyn punttiksella keskimäärin 3x/vko, joskus tulee taukoja, kun koulussa on paljon kiireitä. Ylipäänsä olen aika kiireinen ihminen, kasaan itselleni aina aivan liikaa tekemistä enkä osaa sanoa "ei". Nyt jotenkin toivoisin voivani rauhoittua hetkeksi kuuntelemaan vain itseäni ja kroppaani, keskittyä syömisiin ja liikkumisiin.

Painoni on pitkään pysynyt tuossa 65 kilossa. Olen mielestäni ihan kaunis. Ahdistun vain valokuvista, kun omakuvani on hoikempi kuin mitä nään kuvissa. Jos ymmärrätte? Olen aikanaan ollut hoikempi, alle 60 kg. Sellaisena näen itseni mielessäni nytkin. Todellisuus yllättää.

kiitos kaikille! <3

elämä voittaa kuitenkin. Aamulla vielä tuntui, etten selviä tästä päivästä, mutta kummasti ne työt saa ajatukset muualle. tänään tuli vielä herkuteltua lastenvaatekutsuilla, mut huomenna syömisetkin kuriin. Tänään kävin salilla ja huomenna lenkille jos vaan ei tulis vettä taivaan täydeltä..

Hellurei!
Itsekin ajattelin liittyä tähän ketjuun, jos vain tilaa on yhdelle uudelle. Olen 26-vuotias opiskelijanainen, joka käy töissä myös, eli kiirettä piisaa. Ja kun on kiirettä, tulee vedettyä kaikkea nopeasti energiaa antavia herkkuja kun muka on niin kiire. Verensokeri huitelee ylös alas. Kesällä on kulunut kesäherkkuja ja illanistujaisissa siideriä ja sitten tietty lämpiminä päivinä jätskiä.... Ja töissä on kiva syyä pullaa kahvin kanssa jne.. Rakastan kaikkea epäterveellistä! On ollut kaikenmaailman kissanristiäisiä ja herkkupöytien ääressä olen omimmillani. Liikkumistani kuvaa, öh, se että se on hyvin epäsäännöllistä. Joskus innostun ja innostus karisee liian nopeasti. Ruokailuani kuvaa se, että olen tunnesyöjä ja tykkään ruoasta tosi paljon.

Painoni on tällä hetkellä 70 kilon paikkeilla, olen hiukan vältellyt vaakaa viimeaikoina () ja pituutta 174. Muuten koen olevani ihan passeli, mutta kaikesta huolimatta olen huomannut, että vaatteet kiristää ja on semmonen ei niin energinen tönkkö olo. Paino on noussut parin vuoden aikana 7 kiloa epäsäännöllisen ruokarytmin ja liikunnan puutteen takia enkä halua, että se tästä enää nousee, nyt ollaan saavutettu minun kohdalla se raja. Ja paino noussut sen takia, että olen syönyt mitä sattuu. Normi ruumiinrakenteeni on ollut sutjakka ja tämä painonnousu onkin tapahtunut varkain. Tavoite olisi päästä takaisin tuonne 60 kg:n hujakoille. Ei mitään tarkkaa painotavoitetta, mutta laitetaan nyt sitten vaikka se 60, jossa koen olevani omimmillani. Enemmänkin toivoisin, että saisin järkeä ruokavaliooni tämän Kiloklubin ohjeiden avulla eli en skippailisi ruoka-aikoja ja sitten mättäisi kahta kauheammin toisena aikana. (yleensä illalla) Sokerin syöntiä voisin rajoittaa.. Liikuntaa saisin lisätä ihan roimasti, esim. jos kuntosalilla ehtisin käydä kun se tuossa on lähellä ja siihen lisukkeeksi vaikka hyötyliikuntaa. Kuntosalikortin hankinta on tavoitteena. Aattelin että jos kerran viikossa ehtisin päivitellä jottain tänne...

Kaikki tänne vaan!

Lujo, mulla oli kans joskus muinoin 69 kg havaittavissa tota että kuvittelin olevani paaljon hoikemman näköinen mitä olinkaan, valokuvat olivat aina ikävä yllätys

Tänään tuli hikoiluennätys spinningissä huhheijakkaa! Oikein harmittaa tuo laivareissu kun on niin hyvä motivaatio ja meininki tällä hetkellä, mutta haluaa kuitenkin nauttia hyvästä ruuasta ja juomasta.. noh kyllä sitä sitten taas ehtii ruotuun päästä.

edit. AINIIN! Olen kyllästynyt saliin olen lopen uupunut salilla käymiseen, miinuskaloreilla kun on nyt menty niin pitkään ja jo vuosi salipuurtamista takana niin eipä ne painot nouse. Sarjapainot vaihtelee viikoittain, joko tuntuu kevyeltä niin että ensi kerralla löisin lisää tankoon mutta kappas kun se ensi kerta tulee niin ei nouse mikään eikä millään. NIinpä salimotivaatio on pohjamudissa. Pitäisikö väkisin yrittää huijata kroppaa pudotussarjoilla tms vai vaan antaa itselleen lupa käydä välillä siellä pumpissakin hyvällä omalla tunnolla?

Ringotukselle kannatan pumppia. Onhan se parempi kun sali, jonne ei mene