En ole normaalipainoinen todellakaan, vielä kuusi kiloa sinne. Mutta kuitenkin haluan kommentoida tuota elämän kaappaamista. Sen tämä tekee.

Normaalia suhtautumista ruokaan ei tunnu oppivan millään, tieto olis valtaa, kun toimisi vaan tietämyksensä mukaisesti. Pahimmat mässäilykaudet ovat takana, mutta silloni tällöin tulee edelleen vaikeuksia hallita toimintaansa. Nyt yövuorossa tekisi sikana mieli ostaa itsepalvelukanttiinista karkkipussi ja luulen etten voi estää itseäni.

Jorinaa jorinaa, mutta pointti on siis se, että jos joku neuvoo ettei asian saa antaa hallita elämää, ei tiedä mistä puhuu. Painontarkkailu, dieetti, laihdutus, kutsu miksi haluat, se vaikuttaa kaikkiin toimiin. Pitää etsiä kalenterista viikossa tilaa 1500 kcal liikunnalle, joka vie paljon aikaa. Joka näykkäisy pitää suunnitella etukäteen, kun muuten ei pysty hallitsemaan itseään. Lautanen on vaihdettava pienemmäksi, muuten ei annoskoko ole sopiva. Tämä vie koko elämän. Toivottavasti ei loppuelämäksi, ehkä kohtuus löytyy joskus.

En tiedä onko tää nyt ihan hullu ajatus, mutta eikö voisi viikon-kaksi pudottaa kalorit 800:n (jopa 600:n), pitäis jo paino tippua... sitten takaisin 1500:n, tuskin tulee jojo-liikettä painossa, vai?

On hullu, se ei auta pidemmällä aikavälillä, tulee vaan jumitusta mahdollisesti jatkossa. Saattahan se paino tipahtaa väliaikaisesti mutta sitten kun alkaa syömään taas enemmän niin paino hilautuu samoihin missä olikin (vaikka ei söisi yli kulutuksen). Ihan kokemuksesta tiedän että se ei tee hyvää kropalle eikä mielelle vetää kaloreita liian alas, ja tosiaan voi olla hetken hurma mutta siinä niinsanotussa pitkässä juoksussa jää häviölle. Eri asia on sitten nämä VLCD-dieetit (arjen pulinoissa on keskustelua niistä) jossa kalorit rajoittuu 400-800 kcal/pv, mutta ilmeisesti näissä tuotteissa on otettu huomioon kaikki osatekijät ravinnon puolesta. Jos laskee kaloreita noin rajusti tekee itselleen aikamoisen karhunpalveluksen: kroppa voi reagoida yllättävästi (aineenvaihdunta, krampit, ruoansulatus jne), mieliala voi laskea, voimat häviää, puutostiloja... ja pahimmillaan voi ilmetä syömishäiriöistä käyttäytymistä ja oireilua. Ja voin taata ettei urheilusta tule lasta eikä pskaa

Siksihän täällä klubissa ollaan että osattaisiin opetella oikeita elämäntapoja terveellä pohjalla Toisaalta, aikuisina ihmisinä tehdään kaikki omat valintamme. Ota selvää mitä tuollaisesta kokeilusta voi seurata ja mieti tarkkaan uudestaan Kannattaa katsastaa myös noita asiantuntija kommentteja ja artikkeleita aiheesta!

keskiviikkona, 26. toukokuuta 2010 klo 00:48 Bender kirjoitti::

Jorinaa jorinaa, mutta pointti on siis se, että jos joku neuvoo ettei asian saa antaa hallita elämää, ei tiedä mistä puhuu. Painontarkkailu, dieetti, laihdutus, kutsu miksi haluat, se vaikuttaa kaikkiin toimiin.

Tämä vie koko elämän. Toivottavasti ei loppuelämäksi, ehkä kohtuus löytyy joskus.

No kyllä vaan sanon, ettei laihduttamisesta saa tulla elämän pääasia. Ja tiedän kyllä mistä puhun, olenhan sairastanut syömishäiriöitä yli 10 vuotta ja parantunut vuosia sitten.

Mainitsemassasi karkkipussi-tapauksessa pitäisi varautua siihen, että otat mukaan yövuoroon jonkin paremman vaihtoehdon karkkipussin sijaan. Ei siis tarvitse olla "kokonaan ilman" vaan valita paremmin.

Liikunnassa taas on hyvinkin mahdollista, että et enää koskaan halua olla ilman liikuntaa, vaikka nyt se tuntuu pakkopullalta. Minäkin olin reilu 2 vuotta sitten sohvaperuna, mutta nykyään jo 2 vuotta ollut himoliikkuja. Välillä on annettava itselle mahdollisuus ottaa rennommin. Ei tätä elämää muuten kestä! Syklit tulevat kaikilla osa-alueilla, välillä on onnellisempi ja toisinaan alakuloisempi. Joskus liikunta maistuu mansikalta ja toisinaan ei yhtä hyvältä. On aikoja kun herkkuja tekee enemmän mieli, välillä taas tuntuu ettei muuta tarvitsekaan kuin kasviksia ja hedelmiä. Tuollaiset vaihtelut on vain hyväksyttävä. Mieli pysyy tasapainossa kun ei koe syyllisyyttä niistä. Mutta pitkässä juoksussa merkkaa se, mitä pääasiassa tekee, pienet päivittäiset valinnat

keskiviikkona, 26. toukokuuta 2010 klo 16:46 MikeL kirjoitti::
En tiedä onko tää nyt ihan hullu ajatus, mutta eikö voisi viikon-kaksi pudottaa kalorit 800:n (jopa 600:n), pitäis jo paino tippua... sitten takaisin 1500:n, tuskin tulee jojo-liikettä painossa, vai?

no itseasiassa voisi. itse syön päivässä noin 700kcal, yhtenä päivänä viikossa vähän yli 1000kcal ettei mene säästärille. ja on kyllä painoa tippunut, noin kuukaudessa lähti 5 kiloa. ja se kyllä näkyy! myös normaalipainoisena laihduttelen, ellen jopa hieman ali.

Mä aloitin tammikuun alussa, aikomuksena opetella syömään ja liikkumaan oikeassa suhteessa. Mietin että vois nuo rasvamakkarat hävittää samalla.

No..nyt on tilanne tämä : Oon aivan uuvuksissa. Koko aikana on KAHTENA päivänä jääny vaje saamatta, muuten AINA ok. Liikun niin paljon ku pystyn= sen verran ku on mielekästä, aina kuitenki ainaki 2000 kcal/vko. Paino heittelehtii miten sattuu, ei voi yhtään tietää lukemaa etukäteen ja heliahteluja ei voi käsittää. Karkit, sipsit, oluen yms jätin heti alussa pois. Aattelin että loppuelämaksi haen tässä oppia...No, ei tällä systeemillä kestä ikinä herkutella YHTÄÄN MITÄÄN, saati sitten jättää liikuntaa vähemmälle, edes joskus :- Suklaasta en oo ikinä perustanu mutta nykyään tulee välillä avan järkyttävät himot, tuntuu että itken ku en saa suklaata!!

Tää tuntuuu tosi pahalta, ihan sama mitä teen, paino tekee mitä haluaa Ei mahdu mun kaloreihin minkäänlaisia herkkuja, joskus ois kiva vetasta vaikka pussillinen karkkia miettimättä kaloreita ollenkaan...seuraukset on sitte semmoset ettei sitten pää kestä ku ei tule tulosta Ei mulla ylipainoa ole koskaan ollu mutta nyt kun haen sitä "linjaa" ois löydettävä ees joku logiikka heittelyille. En jaksa jatkaa näin, elämä ja ajatukset on pelkkiä kaloreita ja palloja

Jos olet paljon täällä lueskellu ketjuja, eikä ole apua, mitä jos kirjoittaisit tänne miten syöt päivän aikana yms. Jos joku osais heittää vinkkejä, kaikkille ei valitettavasti toimi samat asiat, mutta mulla hävis täällä ollessani suuret painonvaihtelut, ennen oli ihan mahdottomia ja täälläkin aluksi. En tiedä varmasti mikä auttoi....
Mutta pakotin itseni syömään, edes vähän, viisi-kuusi kertaa päivässä enkä ole totaalikieltäytynyt mistään, mutta huomattavia vähennyksiä olen tehnyt....

Tsemppiä teille kaikille. laihdutin myös normaalipainon sisällä....

Chiave Mä oon kyl kans samaa mieltä, että ei tää systeemi kyllä minkäänlaista herkuttelua salli! Jos syöt pienen suklaapatukan, niin herkkupallo huutaa punaisena, ja sen jälkeen ei sitten saakaan syödä enää mitään. Tai sitten pitäis liikkuu ihan älyttömästi! Ja mä oon laiska liikkuja, ku en tykkää hikoilla.

Itselläni on herkkupallero käynyt punaisella, mutta pysynyt suurimmaksi osaksi vihreällä. Kokonaisuus ratkaisee - jäätelötötterön voi syödä joka päivä, jos muuten syö riittävästi kasviksia ja hedelmiä ja ruokavalio on muutenkin monipuolinen.

Itse kuulun normaalipainoisiin, liikkuviin laihduttajiin - aloin ihmetellä, kun työasun housut alkoivat oudosti kiristää persauksista. Vaaka paljasti armottomon totuuden ja nyt olen ruokapäiväkirjan avulla tiputtanut kuukaudessa viisi kiloa.

Olen pullahiiri ja saneerasin ns. ylimääräiset herkut pois, mutta sallin itselleni esim. jäätelön silloin tällöin, näin kesällä jopa päivittäin. Ensimmäinen viikko oli hillitön sokerintuskan takia, mutta nyt ei ole ollut sellaista, tuntuu, että jopa vieroksuttaa kakut ja pullat - suu tottuu makuihin ja niistä pois. Einespinaattikeittokin tuntui oudon imelältä ja kas, siinä on valmistuksessa ripautettu mukaan sokeria.

Tsemppiä ja auringonpaistetta tulevaan viikonloppuun!

Kyllä minä herkuttelen joka päivä. Siis syön pari keksiä tai pullanpalan kahvin kanssa . Tai sitten esim. suklaapatukan tai jäätelön. Muuten syön sitten tasaisesti, kasvispainotteisesti, rasvat ja proteiinit muistaen. Herkkupallo on punaisella 1-3 krt viikossa . Tammikuusta on paino laskenut 4 kiloa.

On vaikeaa luopua siitä , että voisi todellakin syödä muka määrättömästi herkkuja . Mutta en minä niista mitenkään ole luopunutkaan.

Minua toki helpottaa se, että nautin liikkumisesta . Liikun 3-5 krt viikossa , kaloreita menee 2000-3000 liikkumiseen.

Voiko olla , että kuntosi ei ole niin hyvä että se kestäisi tuota tahtia liikkumista sinulle vielä ? Oletko aloittanut liian suuren muutoksen liian äkkiä ? Mietin vaan , kun sanot olevasi aivan uuvuksissa ? 4 vuotta sitten kun aloitin runsaamman liikkumisen , olin alkuun ihan poikki vaikken käynyt kuin 2 krt viikossa jumpassa ja kerran lenkillä. Missään tapauksessa en olisi jaksanut samaan aikaan aloittaa täyttä ruokaremonttia.