"Repsahduksia" tulee kaikille. Piste. Niitä on turha murehtia tai jäädä hyvittelemään, koska ne ovat välttämättömiä kaikille kuvastamaan asioita joista olisi vielä opittavaa. Ne ovat siis tarpeellisia, koska ei kukaan voi ekalla yrityksellä saada elintapoja kohdilleen.

Ydinasia onkin jääkö surkuttelemaan "huonoa itsekuriaan" eli ei ota opiksi vai alkaako tutkistella miksi niin kävi. Koska repsahduksille on aina joku syy josta olisi opittavaa että painonhallinta alkaisi tasoittua hiljalleen. Valitettavan usein repsahduksia ei kuitenkaan jäädä pohtimaan ja mikään ei muutu.

PS. Ja onhan repsahdus ihan surkean syyllistävä sana asialle, jossa on kuitenkin valtava siemen oppimiselle.

Tässä ketjussa on hienosti teorisoitu laihdutusta, mutta minä ajattelin asioita ihan eri vinkkelistä - enkä aikonut piiloutua erilaisten teorioiden ja menetelmien taakse tyhjää päätäni entistä enemmän sekoittaakseni. Miksi pitää kätkeytyä joidenkin vaihemallien taakse kun voit aloittaa koko homman heti!

Laihdutuksesta on varmaan hyllykilometrein kirjoitettu asiallista ja asiatonta tekstiä, jonka tulvassa tavallinen laihduttaja vain hämmentyy ja ahdistuu. Tarjolla on lisäksi kaikenlaisia Tri Moneygreedien rahastamiseen tarkoitettuja lähes uskonnonkaltaisia laihdutuskeinoja, joilla painonpudotuskin joskus voi onnistua.

Itse tipautin helposti 30 kiloa vajaassa puolessa vuodessa tekemällä asiat mahdollisimman YKSINKERTAISIKSI suunnilleen seuraavin keinoin:

ALKUTILANNE:
- painoa alkuvuodesta 110 kiloa eli ylimääräistä 30 kiloa
- verenpaine lääkityksestä huolimatta korkealla, rytmihäiriöitä
- fyysinen kunto erittäin heikko
- lihavuus haittaa tekemisiäni (arkiliikunta, portaat, kengännauhat yms)
- muutos on tehtävä selvitäkseni elämästäni pidempään ja laadukkaammin hengissä

TEORIA:
- laihtumiseksi on kulutettava enemmän energiaa kuin sitä syödään
- kiloa läskiä on 7000 kcal
- 100-kiloinen sohvaperuna kuluttaa 3000 kcal/pv

KEINOJEN VALINTA JA TOTEUTUS:
- päivittäinen ruokailu 1700 kcal, pari ensiviikkoa meni alkuhuumassa jopa alle 1000 kcal/pv
- ruokavaliossa kasvikset, rasvat ja kuidut kohdalleen; herkullista arkiruokaa; mikään ei ole kiellettyä kohtuumäärissä
- viisi tasaenergistä ateriaa päivässä ettei nälkä pääse yllättämään; koko laihdutuksen aikana ei ollut pahempia näläntunteita
- liikunnaksi valitsin monipuolisesti lihaksia kehittävän sauvakävelyn 400 kcal/h, koska ei ole suorituspaikasta tai säästä riippuvainen eikä kipeytä/vaurioita paikkoja
- loppu oli sitten pelkkää matematiikkaa

ruokailu1700kcal - sauvakävely800kcal(2h*400kcal/h) - peruskulutus3000kcal = -2100kcal

- tämä tarkoitti että laihtuisin 0,3 kiloa/pv ja näin tapahtui käytännössäkin; myöhemmin lisäilin syömisiäni, joten koko tiputuksen aikana laihduin 0,2 kiloa/pv

LOPPUTULOS:
- juhannuksena paino 80 kiloa
- fyysinen kunto erittäin hyvä
- verenpainelääkitys jäi pois
- mieliala ja itsetunto kohonnut aivan eri lukemiin
- jatkan edelleenkin terveellistä ja liikunnallista elämääni - ja nautin siitä
- kaikenlaista kritiikkiä on tullut painopudotukseni nopeudesta ja muistakin keinoistani - mutta minä en kadu mitään tekemääni vaan iloitsen nykyolemuksestani kun vielä vuodenvaihteessa olin hengenvaarallisessa tilassa oleva raihnainen ihrakasa

NEUVOJA (JOS KELPAA):
- on turha laihduttaa jos MOTIVAATIO ei ole riittävän korkealla - ajattele mitä hyvää laihdutuksesta ja kunnon kohenemisesta ITSELLESI seuraa äläkä rakentele pilvilinnoja jostain lehtien kirurgien ja photoshoppaajien muovaamista epätodellisista ihannevartaloista
- asioista ei pidä tehdä liian monimutkaisia - yksinkertaista ruokailua ja yksinkertaista liikuntaa
- pidä pääsi kylmänä kaikenlaisten ihmedieettien viidakossa; sinulla on aivot, käytä niitä enimmäkseen ajatteluun äläkä liiaksi haaveiluun
- tee vähäkalorisia ja herkullisia ruokia mieliaineksistasi
- harrasta sellaista liikuntaa mistä itse pidät etkä sitä mikä sattuu olemaan muotia tai josta joku muu pitää
- ole riittävän itsekäs - raivaa aikaa laihdutuksellesi ja kunnon kohottamisellesi; käytä henkinen energiasi ratkaisujen löytämiseen eikä selitysten etsimiseen miksi et jotain voi toteuttaa
- unohda satunnaiset repsahdukset ja juhlinnat syyllistämisineen - ajattele vain että olipa hauskaa vaikka pää on vähän kipeä, mutta ei tätä joka päivä ole tarkoitus tehdä
- kirjaa ylös tapahtuneet myönteiset asiat vaikka päiväkirjaksi ja lue ne itseäsi motivoidaksesi jos joskus alkaa usko loppua
- tee laihdutuksesta myönteinen ja hauska SEIKKAILU, jolla parannat oman elämäsi laatua

Keinojani saa vapaasti arvostella, lainata, soveltaa ja levittää eteenpäin

kiitos vastauksesta, pitää ottaa opiksi!

Hehee... Sovellettu on, ja sovelletaan edelleen

Siitä huolimatta mielestäni myös meidän "teoriapellejen" maailma on ihan tutustumisen arvoinen. Pitkien vuosien pitkässä saatossa on aikaa miettiä ihmeellisyyksiä ja silloin tietopohjasta ei ole mitään haittaakaan. Saatika silloin kun elämällä on tarjota haasteita tiukalla kädellä.

Hienosti olet onnistunut ja hyvin kirjoitat käytänteistä ja toteutuskeinoista. Eipä tässä muuta kuin mallioppimista harrastamaan

Kiinnostava ketju. Itsekin olen varsin kiinnostunut noista muutosteorioista ja -malleista, koska ne ovat mielestäni todellakin sovellettavissa osin myös laihtumiseen - esim. mielestäni on lohdullista tietää se, että ns. 'repsahtaminen' on kaikenlaisissa muutoksissa enemmänkin normi kuin poikkeus eikä se tuhoa sitä muutosta, vaan se vatvominen ja repsahduksen märehtiminen on se negatiivisempi tie.

Tuolla aiemmin joku (taisi olla Henne) myös mainitsi, että pysyvä muutos tod.näk. tarvitsisi niiden taustalla olevien ongelman syiden kartoittamista ja siinä olen itse samaa mieltä. Luulen nimittäin ainakin itse, että painonhallinta sitten joskus kun tavoitepainossa olen tulee vuosikausien saatossa oikeasti olemaan sen haastavampi asia kuin itse tämä painonpudottaminen. Tämä painonpudotus on loppujen lopuksi aika yksinkertaista, siitä olen Lionelin kanssa varsin samaa mieltä, kalorimatikkaa ja kärsivällisyyttä ja siinä se.

Toisaalta olen myös sitä mieltä, että motivaatio on oltava kohdallaan. Jos se on jokin esim. ympäristöstä tuleva tms. ei loppujen lopuksi niin vahva syy, painonpudotus harvemmin taitaa onnistua pysyvästi. Siinä mielessä tuo alussa esitetty teoria muutoksen synnystä pätee ainakin itseeni, että niitä motivaattoreita tosiaan kertyi vuosien aikana useita ja kun lopulta päästiin vahvimpaan, eli terveyteen, joku katkaisin naksahti vihdoin päässä (onneksi on romu kroppa joka hajoaa varsin nopeasti kun sitä kaltoinkohtelee... )

Mutta tässä näen nämä kk:n keskustelut varsin hyvinä - olen itse näiden muutamien kuukausien aikana pohtinut paljon omaa aiempaa syömis/paino/ruumiinkuva/terveyskäytöstäni ja oivaltanut monia asioita, joita aiemmin en tiedostanut. Ja sitä kautta ehkä päädyn jossain vaiheessa siihen, etten jatkossakaan vedä massua pötsiksi kaikenlaisista erinäisistä hyvistä ja huonoista syistä tai tekosyistä..

maanantaina, 8. syyskuuta 2008 klo 10:01 hoohoo kirjoitti::
ONNELLISESSA tapauksessa esiharkinta johtaa muutoksen harkintaan, joka edellyttää jonkinlaista kriisiytymistä omien asenteiden suhteen itseä kohtaan. Näin ollen kriisitilanteet tulisi nähdä positiivisen muutoksen alkusysäyksenä.

Harkintavaiheessa usea hakee tietoa ja taustoittaa omaa näkemystä. Tuona aikana rakennetaan uusia ajatuksia. "Kolhitaan ajatuksen kiertorataa". Tuo kolhiminen voi olla oikeasti sen uuden elämän alku.

Todella ajatuksia herättävä ketju! Kiitos kaikille, jotka heittäydytte reilusti "teoriapelleiksi" näin auttaen muitakin!

Yritin etsiä apua motivaatioon ja löysinkin eräästä motivaationhakuketjusta linkin kautta tämän ketjun. Nuo hoohoon kirjoitukset auttoivat, kun kärsin tällä hetkellä juuri tuosta vaarallisesta huonosta omastatunnosta parin repsahdusviikonlopun jälkeen. Kirjoitus herätti ajattelemaan asiaa rakentavasti. Tänään menemme nimittäin taas hotellimatkalle Helsinkiin perheen kanssa ja nuo repsahdukset ovat liittyneet juuri matkalla iltanälän helpotukseen Hesessä..

Nyt yritän varautua henkisesti tuohon tilanteeseen. Mietin, mitä aikaisemmista oppisi. Otan sitä terveellistä ruokaa edelleen mukaan ja koetan pitää nälän loitolla.

Lionel, joka kirjoitti hyvän käytännönläheisen tekstin, herätti myös ajatuksia. Repsahdusvaiheeseen on selvästi liittynyt myös liikunnan väheneminen ilmojen kylmettyä ja yleinen passivoituminen. Pitääkin ottaa lenkkarit mukaan reissuun ja yksinkertaisesti muistaa se pieni määrä liikuntaa sielläkin!

Tässäpä näitä pienen ihmisen pohdintoja pysyvää muutosta opetellessa.. Tsemppiä muillekin hyvää omaatuntoa etsiville!

Kyllä minäkin tämän laihdutus- ja kunnonkohotusprojektini aikana olen lukenut viitisentoista laihdutuksen teoriaan ja käytäntöön liittyvää teosta. Kuitenkin minusta on ollut tärkeintä tehdä asiat omaa kehoa ja mieltä kuunnellen.

Laihdutustapaani on varmaan vaikuttanut se, että aikoinaan johdin useita tuotekehitysprojekteja, joissa monimutkaiseen ongelmaan piti löytää yksinkertainen ratkaisu - näin alitajuisesti toimin ilmeisesti arkielämässäkin. Lisäksi laihdutus ei saa olla liian ryppyotsaista hommaa, ja itseironiaakin on hyvä olla mukana

Tässä ketjussa puhutaan paljon repsahduksista tai niiden määrästä. Joku kokee yhden ylimääräisen pizzan repsahdukseksi ja toinen yhden suklaapatukan nauttimisen katastrofiksi - mitenkähän tämä koko repsahdus olisi määriteltävä, teoreetikot hoi

Itse en koko laihdutuksen aikana kokenut repsahtaneeni enkä sen jälkeenkään. Välillä on mässäilty ja juhlittu - mitäs sitten; eivät nämä tapahtumat ole laihdutustani tai ajatusmaailmaani romahduttaneet

Inhottaa kun iski väsymys ja sitten olen syönyt yli suosituksen.On tullut käytettyä kaikki kalorit mitä tuossa suosituksessa on...eli ei yhtään miinusta tai sitten vaan - 100 grammaa tai jotain vastaavaa.Harmittaa kun muutenkin tämä laihdutus on niin hidasta.

Voi sentään, millähän sua nyt piristäisi. Minä olen saanut väsymystä taltutettua menemällä ihan viileesti nukkumaan klo 21 ja syömällä joka päivä ISON appelsiinin raikkaan viileänä. Olen katsellut kevätaurinkoa, käynyt edes lyhyillä kävelylenkeillä, uneksinut tulppaanikimpusta...
Herkkunälkään olen mutustanut muutaman kuivatun luumun tai kourallisen suolapähkinöitä.

Viikonloput ovat minulle vaikeita, varsinkin sellaiset harmaat päivät jolloin kylmä viima inhottaa eikä viitsisi ulos mennä. Silloin on helppo sortua, varsinkin kun lapsilla on karkkipäivä jne jne.
En ole keksinyt silloin muuta kuin lyödä lisää ankeutta ja masennusta kehiin, katson niitä vatsamakkaroitani peilistä ja kysyn itseltäni tekeekö mieli nyt syödä niitä isommiksi?! Yleensä saan senverran itsestäni irti, että en repsahda herkuttelemaan. Tiedostan että juuri tämä masennushetkiin syöminen on ongelmani.
Saatan syödä yhden ainoan palan suklaata ja sanon mielessäni " noniin, se oli sinun osuutesi, enempää ei tipu" . Iso mukillinen kaakaota auttaa myös.

Tämä talvi on kaikesta kauneudestaan huolimatta ottanut aika koville. Mä en jaksaisi enää tätä pakkasta, jäisiä kävelyteitä ja lumimäärää. Harmaa päivä ja lumisade vetää mielen ihan maahan. Mutta silloin on aika ruoskia itseään eteennpäin ja sinnitellä, ettei auringon taas paistaessa tarvitse masentua siitä että harmaana päivänä veti överit.

En tiedä saatko tästä mitään apua.... Unohda edellisten päivien syömiset ja jatka eteenpäin. Ainakin nyt paistaa aurinko!

Heips!

Jos yhtään lohduttaa, niin minä olen saanut tiputettua painoa tosi hitaasti (-200g/vko) ja olen syönyt pelkkää vihreää linjaa, kunnes viikko sitten repesin. Täysin punainen rivi ja +1000 kcal liikaa ja toinen lähes yhtä paha päivä päälle - ja kas seuraavana päivänä -800g painoa ja viikossa -1,6kg

Nyt taas jatkan vihreää linjaa ja toivon, että paino jatkais laskua samaan tahtiin