Täytyy sanoa The Koltta, että painonpudotustickerisi on kyllä vaikuttava. Lämpimät onnitteluni hienosta työstä itsesi hyväksi.

Kiitos kaikille vastauksista ja osallistumisesta keskusteluun.
Mies on nyt normaalipainoinen. Laihtunut laihduttamatta muutamia vuosia sitten yli 40 kiloa.! Parhaimmillaan painoi yli 120 kiloa...nyt reilut 80. Se vain on niin uskomaton juttu, mutta johtuikohan sitten siitä, että sairastui siihen 2. tyypin diabetekseen. Koskaan ei ole ollut millään kuurilla, se vain meni. Oliko lääkkeiden ansiota? En tiedä, mutta kaikki sanovat, että on niin hoikka poika ja ihmettelevät millä sen teki!!! Ja voin sanoa, ettei ollut mitään konstia, jos ei sitten vain syönyt vähän vähemmän. Itse en sitä seurannut, eikä mies itsekkään sitä tiedostanut.
Tänä päivänä ei syö kokonaista lenkkimakkaraa tai 20 nakkia, mutta se ei ollut mitenkään tietoinen valinta, jos muutti tapojaan...yhtään ei ajattele syömisiään... nytkään. Minä se olen joka urputan, kun pistelee jätskiäkin vaikka puoli litraa. Sitä ei todellakaan saisi tehdä!
Lääkkeet on ja olisi aivan loistavaa, jos niistä eroon pääsisi edes osittain. Elikkä laihtumiseen ei ole tarvetta enää, ainoastaan siihen tervehtymiseen ja pärjäämiseen ilman niitä myrkkyjä.

Tuohon 2. tyypin diabetekseen voisin kommentoida vähän, ilman mitään vähähiilihydraattisen mainostamista tms. että onhan se aivan käsittämätöntä että nykysuosituksissa diabeetikkoa kehotetaan syömään hiilihydraatteja jotka nostavat veren sokeria ja sitten annetaan lisää lääkkeitä että verensokeri pysyisi kohtuullisissa lukemissa. Sekä verensokerin nousu, että lääkitys kohottavat elimistön insuliinin tasoa joko suoraan tai välillisesta ja insuliini nyt vaan on se varastointihormooni joka pyrkii juuri kaikkeen muuhun paitsi edesauttamaan laihtumista.

Ennen insuliinin löytymistä, diabeetikon ainoa hoito oli hiilihydraattien tarkat rajoitukset ja energian saannin tarkkailu. Insuliini vaikka monesti on hyväkin asia, on tehny diabeetikoille ja nimenomaan kakkostyyppisille karhunpalveluksen kun päästään sanomaan että "onhan se diabeetikollakin oikeus makeaan elämään" Minusta se on täyttä puppua. Diabeetikollakin on oikeus terveelliseen elämään, vaikka se sitten tarkoittaisi kapinoimista virallisia suosituksia vastaan.

Nykytilanne diabeteksen virallisissa hoitosuosituksissa on vähän sama kuin alkoholistin annettaisiin vaan rauhassa ryypätä ja aamulla käydään vähän lisää vitamiinipiikkiä ja ilokaasua että kykenee taas alkoon ja täyttämään kansantaloudellisen kuluttajavelvollisuutensa.

torstaina, 18. elokuuta 2011 klo 07:09 The Koltta kirjoitti::
Tuohon 2. tyypin diabetekseen voisin kommentoida vähän, ilman mitään vähähiilihydraattisen mainostamista tms. että onhan se aivan käsittämätöntä että nykysuosituksissa diabeetikkoa kehotetaan syömään hiilihydraatteja jotka nostavat veren sokeria ja sitten annetaan lisää lääkkeitä että verensokeri pysyisi kohtuullisissa lukemissa. Sekä verensokerin nousu, että lääkitys kohottavat elimistön insuliinin tasoa joko suoraan tai välillisesta ja insuliini nyt vaan on se varastointihormooni joka pyrkii juuri kaikkeen muuhun paitsi edesauttamaan laihtumista.

Ennen insuliinin löytymistä, diabeetikon ainoa hoito oli hiilihydraattien tarkat rajoitukset ja energian saannin tarkkailu. Insuliini vaikka monesti on hyväkin asia, on tehny diabeetikoille ja nimenomaan kakkostyyppisille karhunpalveluksen kun päästään sanomaan että "onhan se diabeetikollakin oikeus makeaan elämään" Minusta se on täyttä puppua. Diabeetikollakin on oikeus terveelliseen elämään, vaikka se sitten tarkoittaisi kapinoimista virallisia suosituksia vastaan.

Nykytilanne diabeteksen virallisissa hoitosuosituksissa on vähän sama kuin alkoholistin annettaisiin vaan rauhassa ryypätä ja aamulla käydään vähän lisää vitamiinipiikkiä ja ilokaasua että kykenee taas alkoon ja täyttämään kansantaloudellisen kuluttajavelvollisuutensa.

Totta, joka sana!
Ruokavallankumouksesta olen lukenut otteita miehellekin...MUTTA
hänelle on kuulemma sallittua syödä ihan mitä vain...Lääkäri ei koskaan ole kysynyt esimerkiksi makean syömisestä. Niinpä mies, joka on jäärääpää määrätyissä asioissa, väittää tosissaan minullekin, ettei esim. puoli pakettia jäätelöä ole mitenkään haitallista hänelle.
Sokeriakin on kuulemma niin vähän...huom! kinuski- tai karamellijäätelössä. Sokeri kai pitäisi olla siinä pinnalla murusina ennen kuin äkkäisi sen. No, sitten kyllä uskoo, kun kerron, mutta siitä huolimatta syö niitä pullia ja jäätelöitä, koska lääkkeillä asiat pysyvät aisoissa. Jatkan taisteluani täällä ja koetan hiljaisuudessa laittaa lautaselle vain VHH-ruokaa....perunoita en ehkä onnistu koskaan karsimaan. Ja sitten vasta fakiiri olen, jos saan oluesta luopumaan.

Nyt syö tuolla kinkkumunakasta...talossa ei ole edes leipää, kun reissuun lähdön merkeissä pistin biojätteeseen jämät..Hyvin kuuluu maistuvan tomaatin kanssa.
Tällaiset asiat vievät kuitenkin aikaa. Aina työasioissa pörräävää ukkoa ei vain niin pistetä aisoihin ja muuteta jotain "helpoksi" havaittua ja koettua asiaa. Mutta yritän. Se on varma!

B75, ei peruna ihan NIIN paha ole, etenkään jos sen syö rasvan kera. Kun lautasella on pottujen lisäksi voinokare tai rasvaista kastiketta, peruna ei nostata verensokeria samalla tavalla, kuin ilman rasvalisää. Minäkin syön silloin tällöin välillä perunaa( tosin vähän, ½-1kpl kerralla, uusia taisi mennä kaksikin), mutta katson, että siinä annoksessa on myös rasvaa tarpeeksi.

Kiitos vastauksista Diabeteshoitajalle en ole aikaa vielä saanut, koska olen seurannassa verensokeri siis 6,3. ja kolmen kuukauden päästä on kontrolli ja ns. pitkän sokerin mittaus.
Siihen saakka yritän ruokavaliota muuttaa ihan pysyvästi. Lääkäri sanoi kyllä, että kun sokeriaineenvaihdunta heikentyy ja verensokerit alkaa heitellä, niin ruokavalio EI paranna, se vain lykkää diabeteksen alkua myöhempään eli, niin ymmärsin, että jossain vaiheessa elämää se puhkeaa kuitenkin.
Lääkettä mulle ei edes tarjottu vielä tässä vaiheessa, vaan elämäntaparemontilla ja painon pudotuksella yritetään ensin

hienoa luettavaa oli teidän painonpudotukset ja lääkkeistä pääsemiset upeeta ! Onnea myös pudotuksista !

Minä rakastan perunaa, varsinkin uusia

semarita, pyydä, että ottaisivat myös sokerirasituskokeen. Minulla nimittäin kävi niin, että sekä paasto- että pitkäsokerit keikkuivat rajoilla useamman vuoden ja vain seurailtiin. Vasta sokerirasituksessa paljastui diabetes.

Sen jälkeen olikin helppo vähentää hiilareita, kun tiesi homman nimen ja miten tuon taudin kanssa kannattaa elää, jotta pääsee mahdollisimman vähällä lääkityksellä ja mahdollisimman vähillä diabeteksen liitännäissairauksilta.

torstaina, 18. elokuuta 2011 klo 16:59 Sohvi kirjoitti::
Sen jälkeen olikin helppo vähentää hiilareita, kun tiesi homman nimen ja miten tuon taudin kanssa kannattaa elää, jotta pääsee mahdollisimman vähällä lääkityksellä ja mahdollisimman vähillä diabeteksen liitännäissairauksilta.

Kokemuksesta voin sanoa että ne liitännäissairaudet unohdetaan aika usein. Ja niissä on ne huomattavasti itse diabetestä pirullisemmat vaivat. Onneks niistä pääsi kaikista karppaamalla

^ Kun katselin läpi nuo talukot, oon entistä vakuuttuneempi että peruna ei suuhun enää sovi. Ei sitten millään.

Nämäkin on yksilöllisiä. Mun kroppa kestää perunaa pieninä määrinä rasvan kera, mutta pastasta heittää verensokerit reilusti ylös pitkäksi aikaa, vaikka verensokeri nouseekin hitaasti.