Satuipas vahigossa tämä tulemaan tuohon sivuun ja sain ahaa elämyksen .

Mietin tuossa, että miksi ihmeessä minä nyt yhtäkkiä olen retkahtanut herkkutelemaan jatkuvasti

Mutta niin minullahan tosiaan on ne kuukautiset päällänsä... PItänee tarkkailla seuraavalla kerralla toistuuko

Miulla on selkeät vaiheet pms-oireilussa, tällä hetkellä on menossa se muutaman viikon kestäneen tasaisen jakson jälkeinen itkupotkuraivarivaihe, eli kaikki vituttaa ja kiukuttaa ja kaikenlaisia ihania tunteenpurkauksia pääsee ilmoille. Kuukautisten alkuun on tässä vaiheessa siis noin viikko. Seuraava vaihe on sitten tuo syöpötysvaihe, tekee kauheasti mieli kaikkea herkkua ja silloin on toooodella vaikeaa pitää itteään pois jääkaapilta. Tuo vaihe alkaa siis pari päivää ennen kuukautisia ja kestää pari päivää kuukautisten alun jälkeen asti. Kuukautisten lopulla sitten olo taas tasaantuu "normalisoituu" ja alkaa se reilun parin viikon tasainen vaihe.

Sitä ihmettelen miten mieheni jonka kanssa ollaan oltu neljä ja puoli vuotta yhdessä ei ole vieläkään oppinut tätä sykliä, ihmettelee aina vain uudestaan miun mielialanheittoja ja syöpöttelyjä... miehet.

Kiitos kaikille vastauksista, kiva kuulla etten siis ole ainoa. Kyrsi vaan niin paljon eilen kun en muuta osannut ajatella kuin ruokaa
Tänään tosiaan jo asteen verran parempi päivä...
Ihan kuin olisi omaa tekstiä lukenut kun luki teidän vastauksia
Turvotus on mullakin ihan mieletön menkkojen ekoina päivinä, tuntuu, että se housujen nappi lentää ihan mikä sekunti vaan...

Mitenköhän sitä herkuttelua ja syömishimoa voisi hallita menkkojen aikaan ettei paino nousisi?onko siihen mitään keinoa vai pitääkö sitä vaan antaa itselleen luvan herkutella vapaasti? mä en haluis lihoa menkkojen aikaan kiloakaan ja siks toivon et löytäisin jonkun keinon hallita syömishimoa.

Mulla on kanssa yleensä ennen menkkoja tehnyt mieli syödä kaikkea hyvää ja oikeastaan ihan mitä vaan välillä. Nyt on kohta 8 viikkoa ja siis 2 kiertoa takana uutta ruokavaliota ja painonpudotusta, ja yllättävän hyvin on mennyt myös nuo jaksot. Viimeksi kun olivat niin vähän olisi tehnyt jotain mieli, mutta en kuitenkaan syönyt mitään ylimääräistä.

Luulen että tähän vaikuttaa se, että nykyinen ruokavalioni pitää niin hyvin kylläisenä ja ei siis tunnu normaalisti mitään tarvetta herkutella aterioiden välillä. Sanoisin, että kannattaa noina päivinä huolehtia erityisen tarkkaan, että aterioilla tulee syötyä tarpeeksi proteiinia, rasvaa ja kasviksia, niin vatsa on sopivan täynnä ja kylläisyys kestää pitkään. Jos tietää, että silti tekee mieli jotain hyvää, niin voisi ehkä ostaa jotain sellaista, mistä tykkää mutta mikä ei ole niin hirveän haitallista painonpudotukselle. Esim. sokerittomat mehukeitot on mun mielestä ihan hyvänmakuisia eikä ole niin paljon kaloreita niissä.

Toisaalta, ei sekään oikeasti mikään katastrofi ole, jos päivän tai pari herkuttelee, kunhan ei ihan överiksi mene. Pahempi voi olla se, että yrittää jatkuvasti olla liian tiukka itselleen. Itse pidän kerran viikossa herkkupäivän, ja kun silloin voin syödä mitä huvittaa, niin muina päivinä on ihan helppo olla ilman. Painoa tulee näistä päivistä vähän lisää, mutta aika äkkiä se kuitenkin lähtee ja aika tasaisesti on pudonnut silti pidemmällä aikavälillä.

sorry, en jaksanut lukea ketjua alusta asti, joten voi olla että tästä on ollut jo puhetta... tuleeko kellään masennusta menkkojen aikana. Mulle tulee ensin älytön syömishimo ja sen jälkeen masennus...ei siis pelkästään ruokaan liityen vaan yleensä elämään. Tälläkin hetkellä on menkat päällänsä ja ajatus että mistään ei tule mitään vaikka mulla on elämä mallillansa eikä isoja murheita tai stressiä...ei työssäkään. Mutta silti on masennusta tai voisko sitä vähän lieventää ja kutsua alakuloisuudeksi. Liikunta ei maita, ystäviä ei tee mieli tavata ja elämä on vaan räpeltämistä. Tiedän kyllä että on taas ohimenevä vaihe, mutta aina kerran kuussa rasittaa.

lauantaina, 1. lokakuuta 2011 klo 20:34 Tähti1 kirjoitti::
sorry, en jaksanut lukea ketjua alusta asti, joten voi olla että tästä on ollut jo puhetta... tuleeko kellään masennusta menkkojen aikana. Mulle tulee ensin älytön syömishimo ja sen jälkeen masennus...ei siis pelkästään ruokaan liityen vaan yleensä elämään. Tälläkin hetkellä on menkat päällänsä ja ajatus että mistään ei tule mitään vaikka mulla on elämä mallillansa eikä isoja murheita tai stressiä...ei työssäkään. Mutta silti on masennusta tai voisko sitä vähän lieventää ja kutsua alakuloisuudeksi. Liikunta ei maita, ystäviä ei tee mieli tavata ja elämä on vaan räpeltämistä. Tiedän kyllä että on taas ohimenevä vaihe, mutta aina kerran kuussa rasittaa.

Niin tuttua. Kyllä menkkojen aikaan varmasti moni nainen tuntee itsensä masentuneeksi. Et oo yksin sen asian kanssa. Menkkojen aikainen masennus menee onneks itsestään ohi. Tai alakulo. Miks sitä nyt menkkojen aikaan voi kutsuakkaan.

lauantaina, 1. lokakuuta 2011 klo 20:34 Tähti1 kirjoitti::
sorry, en jaksanut lukea ketjua alusta asti, joten voi olla että tästä on ollut jo puhetta... tuleeko kellään masennusta menkkojen aikana. Mulle tulee ensin älytön syömishimo ja sen jälkeen masennus...ei siis pelkästään ruokaan liityen vaan yleensä elämään. Tälläkin hetkellä on menkat päällänsä ja ajatus että mistään ei tule mitään vaikka mulla on elämä mallillansa eikä isoja murheita tai stressiä...ei työssäkään. Mutta silti on masennusta tai voisko sitä vähän lieventää ja kutsua alakuloisuudeksi. Liikunta ei maita, ystäviä ei tee mieli tavata ja elämä on vaan räpeltämistä. Tiedän kyllä että on taas ohimenevä vaihe, mutta aina kerran kuussa rasittaa.

Sitä kutsutaan myös PMS oireiluksi. Minusta tulee viikkoa ennen menkkoja maailman surkein olento. Vihaan kaikkea ennenkaikkea itseäni ja kaikki ärsyttää. Itkettää ja murjotuttaa. Syön kaiken hiilihydraattipitoisen mikä eteen tulee ja sitten voin vieläkin huonommin. Sitten kun menkat on ohi, on energiaa vaikka muille jakaa. Hormonikierukka on auttanut jonkin verran . Pahimmat myrskyt on tasaantuneet, vaikka nyt on vuodotkin jääneet pois(kierukan vuoksi) Niin tiedän kyllä millon on menkkojen ja ovulaation aika.

Tähti1kyllä tulee. Olin juuri tulossa tänne kirjoittamaan mainitsemastasi asiasta.
Itse olen huomannut, nyt kun painoa on pudonnut sen 36kg niin elimistö ei hormonitoimintoineen ihan taida pysyä perässä. Ensin mulle puhkesi aurallinen migreeni ja nyt olen ruvennut pohtimaan menkkojani, välillä olen jonkun kuvaamassa kipushokissa, kalpea, tuskan hikinen ja ah niin kipeä. SItten vielä ihan kuin fyysiset oireet eivät riitä, olen kuin pers**seen ammuttu karhu. Sitten taas välillä ryven maailman kurjuudessa, vaikka elämässä kaikki tällä hetkellä hyvin. Ei mulla aikaisemmin ole ollut tällaisia oireita. Kyllä on sitten ihana olla nainen, kipulääkkeet ovat naisen paras ystävä.

Otan osaa jos kipuilette paljon. Itselläni on joskus lievää selän kolotusta mutta ei muuta. Tai no, maha saattaa olla sekaisin ja kipeä jos sattuu keräämään ilmaa. Mutta ei mitään päänsärkyjä/migreenejä tai pahempia kipuja vatsassa tai alaselässä. Ja liikunta auttaa mulla mahavaivoihin ja selkäsärkyyn. Kun vaan pääsis liikkeelle...oon niin masiksessa yleensä etten jaksa pahemmin liikkua.

Pieniä on mun murheet, kun ei sen pahempia kipujakaan ole.