Tilasin eilen itselleni kirjan "Tunne Lukkosi". Ajattelin, jos sen avulla voisin työstää näitä syömiseen liittyviä ongelmiani. Olen tehnyt paljon ajatustyötä ja pikku hiljaa alan ymmärtämään itseäni.

Syöminen ja yksinäisyys (tai yksinäiseksi itsensä tunteminen) ovat minulla syitä syömiseen. Stressi, kiire töissä tai epämukava olo saa aikaan syömisen.
Toisaalta myös iloiset asiat johtavat syömiseen... kun jossain onnistun, on mukava palkita itseään syömällä tai juomalla. Nyt pitää opetella uusia palkitsemisen muotoja. Olenkin käynyt nyt kasvohoidossa, jalkahoidossa ja ensi viikolla minulla on aika manikyyriin. Yritän palkita itseni jotenkin muuten kuin syömällä. <3

Vohveli, mulla ei ollut yhtä kipeä lapsuus. Mutta pienemmässä mittakaavassa minäkin koin, etten riitä. Ylipainoinen lapsi sai koulussa kuulla kiloistaan, vaikka kavereita onneksi olikin. Ja kotona samoista asioista, joista kiiteltiin, toisaalta myös vähän vinoiltiin.

Tiedä sitten mikä on seurausta mistäkin, mutta minäkin pelkään hylkäämistä ja sitä ettei hyväksytä. Inhoan joskus läheisessäkin seurassa seurapelejä, kun tunnen mahdollisen häviön tarkoittavan, että olen kokonaisuudessaan huono ja arvoton.

Tunnen myös välillä yksinäisyyttä, sitä juuri yksi päivä päiväkirjaani täällä vuodatin. Olen siis asunut tällä paikkakunnalla 11 vuotta, mutta tuttuja on tullut oikeastaan vain työn kautta. Ja kun työkaverit ovat monet täältä kotoisin, heillä on omat sosiaaliset verkostonsa. Toki myönnän olevani aivan liikaa itsekseni viihtyvä, ja olen hävettävän huono pitämään yhteyttä muualla asuviin ystäviin. Niin että paljon voisin petrata tässäkin asiassa.

Voisin hypätä muutenkin tähän ketjuun sun kanssa höpöttelemään. Ikää mulla on 47 ja klubilla olen ollut kymmenisen vuotta. Aloituspainoni sieltä vuosien takaa on nykyinen tavoitepaino. Että sellainen kehityskaari.

Tunnustan haaveilevani koosta, jossa olin ennen ainokaistani, mutta raskauden myötä vartalon malli muuttui sen verran, että entiseen ei ole paluuta. Mutta jos kuitenkin pääsisi normaalipainoon ja kuntokin siinä sivussa kohenisi.

Ihania hemmotteluja sulla ollut! Meidän rahatilanne on sen verran piukka, että vastaavan mulla ei ole resursseja, mutta voisin silti minäkin useammin keksiä jotakin muuta hemmottelua kuin suklaalevyn ja viinilasin.

Hei Sussli!
Haluan heti kertoa, että olen käynyt ammattiopiston kosmetologilla. Jalkahoito 24€ ja käsihoito 16€. Kulmien muotoilu ja väri 8€. Hinnat on kohdillaan. Työ toki kestää kauemmin, mutta ihan laadukasta hoitoa olen saanut.

Olen kovasti pohtinut, miksi syön. Kyllä se syöminen paikkaa minussa jotain rikki mennyttä. Nyt täytyy yrittää löytää terve itserakkaus loppuelämäksi.

Olen ollut tiukalla linjalla pari viikkoa?. Se on kannattanut, paino on hyvin lähtenyt alaspäin.

Hyvää alkavaa viikkoa! Nyt on kolmas viikko aluillaan ilman karkkia ja alkoholia. Viikonlopunkin olin ihan selvinpäin... mieheni joi viiniä, söi suklaalevyn, osti irtokarkkeja ja avasi sipsipussin. Ja uskokaa tai alkaa, en langennut. Tahto laihtua on niin kova.

Viime viikolla paino putosi 1,5 kiloa. Olen tyytyväinen. Lepoa tarvitsen paljon ja on kylmä. Nukun pitkät unet ja mielelläni vielä makoilen aamulla sängyssä. Varmaan johtuu vähäisestä kalorimaarästä?

Pitkästä aikaa terveisiä täältäkin!

Minun kuukaude 5:2-paastokokeiluni on nyt ohi. Se sujui ihan hyvin. Nyt yritän toipua flunssasta ja aloittaa taas urheilun. Se on jäänyt harmillisen vähiin parin viikon pienen sairastelun vuoksi. No, nyt lähden joka tapauksessa vesijuoksemaan, vaikken ihan kunnossa olekaan, lapsilla on uintiharrastuksensa ja vesi tekee niin hyvää.

Olen syönyt joka päivä vähän jotain herkkuja, mutta en mitään isompia satseja. Olen monesti kulkenut karkkihyllyn ohi ostamatta mitään.

Paino on ollut monasti 85, mutta maanantaina kävi 87 kilossa. En kuitenkaan vaihda ryhmää vaan notkun täällä.

Nyt kaikki keinot kehiin ja painoksi 84 kiloa

Töissä on ollut hoppua ja silloin menee syömiset helposti huonommaksi. Eilen sentään rouskutin ison rasiallisen porkkanoita. Ja maissikakkuja syön kyllä myös.

Tsemppiä kaikille! Ei sorruta överiherkutteluun, vaikka vettä sataakin!

kaaka

kaaka, miten toteutit tuon 5:2 dietin? Itse olen sitä hieman pohtinut, mutta 6.1 versiona.

Päätin myös, että vähän muutan tuota tavoitepainoa, niin ei näytä niin kauhean isolle urakalle. Jos pääsisin sinne 63 kiloon ensi kevääseen mennessä. Se on tavoite.

Siirryn tähän ketjuun tavoittelemaan 80:n alitusta. Paino tänä aamuna 84,5 kg. Joskus aloitin 85-ketjusta, kävin 90- jopa 95:ttäkin tavoittelemassa, mutta tämä ketju on ihan uusi. Jospa ensi vuonna pääsen pudottelemaan raskauskiloja. Viimeisilläni raskaana (kymmenen vuotta sitten) paino kävi enimmillään tasan 80:ssä, mikä oli silloinen ennätys. Siitä paino raskauden jälkeen nousi kilpirauhasen vajaatoiminnan ja alkavan diabeteksen myötä yli 90:n. Nyt on diabeteslääkkeen avulla pudotettu tähän lukemaan.

83,8 kg tänä aamuna. Vyötärönkin mittasin, 5 cm lähtenyt aloituslukemasta. Lääkkeen aloituspäivän painosta lähtenyt 11,1 kg! Toukokuun puolessavälissä aloitin sen. Edelleen paino siis vain putoaa, pientä huonoa oloa on silloin tällöin. Olo ei kovin kummoinen ole, nyt tosin on muutamia stressaavia asioita, välillä en saa illalla unta ja toisaaalta nukun päivällä vaikka yönkin olisin saanut hyvin nukuttua. Liikuntaa en ole saanut niin paljon kuin tavoitteeni on ollut, 2-3 kävelyä viikossa kyllä tulee, mutta jumppaaminen jäänyt nyt kolmeksi viikoksi. Se tuntui viime kerroilla jotenkin hankalalta, pitää nyt taas yrittää.

83,9 kg tänä aamuna, ihanaa kun alkaa taas uusia lukemia näkyä. Seuraavaksi odotan että BMI 30 alittuu, sitten siirryn vain lievään ylipainoon. Sovitin kaikki 46-kokoiset housut, ja kyllä ne alkaa sopia niin että pystyisi käyttämään. Nyt vain talvella en oikein osaa kuin farkkuja käyttää, niissäkin on yhdet ihan uudet, jotka ostaessa oli vähän turhan kireät. Nyt käyttämäni alkavat tuntua väljiltä. Kiva siis kun vaatteistakin alkaa huomata pienentymisen ja saa "shoppailla" noista tavoitevaatteista. Vyötäröstä on vain 5 cm lähtenyt, mutta ehkä se jollakin muulla kohdalla komepensoituu niin että se yksi vaatekoko on pienentynyt.

Enterorokkoa on yhdellä lapsista, itselläkin kurkkukipua ja lämpöä sekä väsymystä. Liikunta siis jälleen kerran tauolla, niin se tuntuu aina säännöllisesti olevan, kun jotakin vähintään flunssaa aina tasaisin väliajoin ilmestyy.

Sulla on, Santti, hieno tahti edelleen päällä
Onnea jatkoon, hyvältä näyttää!