En kyllä kuntosalia vielä harkitse, kun tuntuu olevan tekemistä näissä kotikutoisissakin harjoituksissa, ennen yhdeksää pitäis taas, aiemmin ei ole ehtinyt, ja oikeastaan palautuminenkin edellisen päivän lyhyehköstä, mutta mun kunnolle raskaahkosta harjoituksesta tapahtuu vasta illalla. Ruuvaan vähän pois 15 kilon painoista, jos siltä tuntuu, vaikka se tuntuisi tappion tunnustamiselta. Kädet ei ehdi palautua edellisestä päivästä, ja kaloreita ois hyvä polttaa tällä tavalla joka päivä. Sananlasku, huono sika, monta vikaa, maa kova, kärsä kipeä, sopii kyllä hyvin muhun.

Mä jostain kumman syystä nautin kaikista eniten takareisille tehtävästä treenistä. Siinä on aina kunnon tekemisen meininki ja hiki alkaa virrata. Tässä loman aikana on ollut hyvä testailla eri valmistajien kuntosalilaitteita ja yksi laite täällä on selkeästi parempi kuin kotisalilla: reiden ojentaja! Mä olen ihmetellyt, kuinka näillä isoilla etureisillä painot ei nouse ja lähinnä laite on aiheuttanut kipuja. Toissapäivänä uskaltauduin täällä kokeilemaan ja painoa nousi kolme kertaa enemmän kuin kotona. Eli mä en vaan saa kotisalilla säädettyä sitä laitetta itselleni sopivaksi.

Ota huomioon se, että kun kyse on laitteesta, niin painot eivät ole vertailukelposia laitteiden välillä varsinkaan, jos kyse on painopakkalaitteesta. Onhan noita ihan irtolimpuillakin käytettäviä laitteita monessa paikassa käytössä, mikä on sikäli onni, että säätövaraa painoissa on enemmän ja mitä vähemmän vaijereita yms. kuluvia osia, niin sitä pidempään ne vehkeet pysyvät hyvänä hyvinkin yksinkertaisilla hoitotoimenpiteillä.

Mulla oli eilen selkätreeni ja olen aivan paskana sen jäljiltä. Havahdun yöllä hieman hereille aina kylkeä kääntäessä kun latsit ovat niin arat. Tänään pitäisi tehdä rintatreeni joten saa nähdä mitä saan selkäpuolelta irti vai täytyykö mun tehdä sotilaspenkkiä.

Edit: Mietin, että onkos mulla jotain lempparitreeniä. Minusta on yleensä kiva tehdä ihan kaikkea, mutta kyllä toi selkä- ja jalkaosasto on suosikkeja. Leuanvedot, mave ja kyykkääminen on aina kivaa. Edellisessä ohjelmassa mulla oli olkapäillekin oma päivä ja se oli vähän semmoinen tylsempi, koska olkapäät ovat niin pieni lihasryhmä, mutta toisaalta se oli kivaa, kun oli yksi salipäivä, jonka jälkeen ei ollut ihan kuollut. Nyt mulla on ohjelmassa olkapäät yhdessä ojentajien kanssa, joten treenipäivä on selvästi raskaamman tuntuinen.

En jaksanut enää tuskailla 15-kiloisien kanssa, 2x12,5 kilolla oli paljon mukuvampi tehdä pidempi, tunnin harjoitus, lisäksi siitä tuli monipuolisempi. Pystypunneruksia, keskitettyjä hauiskääntöjä, hammereita, ranskalaisia, vipareita ja omia spesiaalejani. Kädet ei ole lainkaan kipuilevat kun tein kymmenen toistoja. Voi hyvin tehdä vielä toisenkin harjoituksen jo iltapäivästä tai illasta. Ehkä lihaksetkaan eivät pidä, eivätkä kehity parhaalla tavalla, maksimisuorituksissa.

vieras, tiedän tuon kyllä. Oman salin laite on vaan alusta lähtien ollut sen tuntuinen, että se ei ole mulle. Etureiden alaosat vaan kipeytyivät.

Kävin hierojalla äsken ja reidet sekä selkä tosi kireinä. Tuo oikea puoli selästä on juurikin se pahin. Ja tämä oli kuulemma vain elvytystä sille eli mun pitäisi siis käydä hierotuttamassa pelkkä selkä aika pian. Ilmankos en saa salilla tuntumaa kohdilleen. Reidetkin oli niin tukossa, että sain kokea aikamoisia kiputiloja.

Mullakin etureisikone vaan sattuu polviin, mutta katottiin ohjaajan kanssa vaihtoehtoisia liikkeitä. Ei se mikään välttämättömyys ole, eikä pidä tehdä sellasta mikä aiheuttaa pelkästään kipua.

Tänään ois taas jalkapäivä mullakin.

Sain kyllä aika paljon ajateltavaa hierojakäynnin aikana. Ensinnäkin reidet oli kireät, mutta sen tiesinkin. Lähinnä selän tilanne mietityttää. Se ei ole lainkaan kipeä eikä mulla ole ollut minkäänlaisia päänsärkyjä, mitä hieroja ihmetteli. Lihakset olivat kuulemma niin kireät. Suorat selkälihakset kiristeli pahasti samoin kuin oikean puolen lapaluun vierus. Hieroja myös kyseli, että olenko joutunut käymään nikamien manipulaatiossa. Vastasin, etten ole, mikä oli hierojan mielestä hyvä juttu. En tiedä, minkä takia hän sitä kysyi enkä tajunnut asiaa sillä hetkellä kysyäkään. Nyt vaan asia mietityttää. Onhan mulla pientä probleemaa selän kanssa ollut aina, kun alaosa ei pyöristy ja ylhäällä on kait hyvin lievää skolioosia. Kipuja ei kuitenkaan ole ja nytkin ainoa merkki jumeista oli oikean lavan huonompi liikkuvuus ja tuntuman menettäminen salitreenissä. Mistä apu jos sama jumi iskee aina vaan uudelleen? Fyssarille?

Hyvä hieroja, säännöllinen putkirullaus, venyttelyt ja erilaiset rangan kiertoa ja pikkunivelten liikettä tarjoilevat liikkuvuusharjoitteet ovat mulle olleet paras apu aina uudelleen iskeviin jumeihin, jotka eivät kyllä iskisi, ellen itse laiminlöisi niitä hierojakäyntejä. Osteopaatilla olen kans käynyt jonkin verran, mutta toi mun oma hieroja avaa myös fasetit tarvittaessa, niin hänen käsittelystä on mulle enemmän iloa kuin pelkästä osteopatiasta.

Mulle ylläpitohoito on periaatteessa iisiä silloin, kun selkä (ja pakarat, joka on toinen vanha ongelmapaikkani) on käsitelty kuntoon, mutta jos niitä pahoja jumeja pääsee tulemaan, niin niiden avaaminen on aina vähän ikävää ja kivuliastakin ja vaatii yleensä useamman hieronnan ja naksauttelut.

No tuolla tavalla mullakin varmasti pysyis kroppa kuosissa. Olen vaan ollut suht laiska huoltamaan itseäni ja tässä kohtaa sitä havahtuu, että jotain pitäisi tehdä eri tavalla. Kyllähän mä huomaan olevani jumissa kun bodycombatissa reidet laittaa vastaan potkuissa ja salilla se tuntuma katoaa oikealla puolella selässä. On se vaan jännä huomata, kuinka eri tavalla ihmisillä kroppa toimii. Mun mies tekee kehonhuoltoa tosi harvoin, käy salilla enemmän kuin minä ja kävi tänään ekaa kertaa hierojalla ja sillä oli vain pientä kireyttä yläselässä. Sitten mä taasen näemmä saan itseni hyvinkin pian jumiin. Ja onhan se myönnettävä, että nuo jumit vaikuttaa selän kehittymiseen. Siellä sitä kehitystä ei ole juurikaan tapahtunut. Onneksi muu kroppa ja ne reidetkin ovat ottaneet treenin vastaan.

Vaikka lomalla on ihanaa, niin ihan yhtä ihanaa on palata normaaleihin rutiineihin varsinkin ruokailujen suhteen.

Tässä salitreenien pakkokeventämisessä saattaa olla hyvätkin puolensa. Huomasin nimittäin tänään miksi kyykkäämisestä on nyt tullut niin paljon parempi fiilis koko alakroppaan. En pysty isommilla painoilla tekemään ollenkaan niin syviä kyykkyjä kuin kevyemmillä ja yläselkäkin pyöristyy kun kokeilin lisätä painoa. Tietysti kuntokin on nyt huonompi kuin syksyllä, mutta luultavasti en ole aikaisemmin kiinnittänyt tarpeeksi huomiota noihin seikkoihin. Eipä tässä sitten niin paljoa olekaan menetetty, jos paremmalla kehonhallinnalla pääsee jatkamaan

Thema, mulla on kyllä aina ollut tarkkaa noiden palauttelujen ja kehonhuollon kanssa jo selkävikojenkin takia, ja lihasjäykkyys ei sovi oikein mihinkään mitä teen.