Nuo tyky- ja tyhytoiminnat ovat meilläkin kokeneet aikamoisen mahalaskun. Vaikuttaa siltä, että työkyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen eivät ole tärkeitä ja samaan hengenvetoon kuitenkin valitetaan lisääntyvistä sairauspoissaoloista. Ergonomiakaan ei vaikuta kovin tärkeältä. Työni on sellaista, että joskus se on fyysisesti raskaampaa ja joskus kevyempää, mutta omalle kohdalle on osunut viime vuotta lukuunottamatta niitä raskaita vuosia. On aika herättelevää huomata, kun aika moni itseä vanhempi työntekijä on näissä hommissa satuttanut selkänsä ja se ei vaivaa vain töissä vaan koko elämässä.

Työhyvinvointijuttuihin mä en ole kauheasti meillä ottanut kantaa, mutta työkyvyn ylläpitoon liittyviin seikkoihin senkin edestä. Duuni on kuitenkin ajoittain fyysistä ja etenkin henkinen kuormitus voi olla kovaa ja myös fyysisen suorituskyvyn tulisi olla kaikilla sellainen, että työssä ensinnäkin jaksaaa, mutta myös sellainen, ettei duuni käy kuormittavaksi, vaan siitä palautuu kunnolla. Ammattitaitoisesti ja pitkäjänteisesti toteutettu työkykyä ylläpitävä tai tarvittaessa kehittävä toiminta tukee kyllä ihan hyvin työssä jaksamista ja työkyvyn säilymistä, mutta se että istutaan ryhmässä ja heitetään jumppapalloa ei ole ammattitaitoista, pitkäjänteistä eikä edes työkykyä ylläpitävää toimintaa.

Meillä tehtiin joskus sellainen hieman kattavampi työterveyskysely, missä rasittuneisuuden tuntemukset oli eritelty erikseen kaikkien raajojen osalta oikea ja vasen puoli huomioiden ja silmät, pää, niska jne. eritellen. Muistan sieltä sen, että enemmän (kolmesti tai useammin per viikko) voimaharjoittelua tai kuntopiiri-tyyppistä treeniä ihmiset (sekä sisä- että ulkotyössä olleet, sekä miehet että naiset) olivat tehneet, sitä vähemmän rasittuneita ne kaikenkaikkiaan fyysisesti olivat kuin vähemmän, eli kahdesti tai harvemmin per viikko tuon tyyppistä treeniä tehneet.

Toinen hyvin mieleen jäänyt juttu tuosta kyselystä oli se, että liki kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että ammattikunnan kuntoa ja toimintakykyä on syytä seurata säännöllisillä kuntotesteillä ja tästä testaamisesta hyötyvät sekä työnantaja että henkilöstö. Näitä kuntotestejä ja niihin liittyvää ohjeistusta mä itse suosittelisin monille muillekin aloille, samoin kuin jotain kohtuullisen toimivaa bioimpedanssimittausta työterveyshuoltoon painoindeksin tuijottelun korvaajaksi. Varsinkin isoille miehille se bmi:n tuijottaminen antaa järjestään tulokseksi merkittävän ylipainon, jos testattavalla henkilöllä on edes keskinkertainen lihasmassa.

Nuo teidän kyselyn tulokset ovat varmasti aika paikkansa pitäviä. Samoja huomioita näkyy myös omassa työyhteisössä. Sellaiset ihmiset, jotka liikkuvat vähemmän vapaa-ajalla, ovat myös usein niitä ketkä ovat eniten rasittuneita työssään. Ja kyllä ne terveelliset elämäntavat näkyy muutenkin arjessa jaksamisena ja vähäisempinä poissaoloina. Lisäksi liikkuva ihminen myös tunnistaa, koska kyseessä on tavallinen rasituksesta johtuva kipu ja koska on kyse sitten jostain pahemmasta. Tai näin ainakin luulisin.

En voi kuitenkaan olla sysäämättä vähän lisävastuuta työnantajille: ihan ensin pitäisi niistä työolosuhteista tehdä sellaiset, että riski loukkaantua olisi mahdollisimman pieni. Tämä siis toki koskee omaa työtäni, koska en voi tietää, kuinka asiat hoidetaan muualla. Olisi myös tosi mukavaa, jos työnantaja tukisi työntekijää liikkumaan siellä vapaa-ajallakin. Liikuntasetelit yms. olisivat oikein mieleisiä. Ja sitten niiden tyhy- ja tyky-päivien pitäminen... Ne tulisi nähdä tärkeinä ja oikeasti pohtia toteutusta ja mikä on sellaista toimintaa, mikä lisää työkyvyn ylläpitoa ja kehitystä sekä auttaa jaksamaan työssä. Ihan liikaa on sellaista, että sutaistaan nyt sitten jotain kasaan, kun on pakko ja se koko ajatus on kadonnut jonnekin ihan muualle kuin työkyvyn ylläpitoon.

Tämä oli nyt tällainen avautuminen, koska asia koskettaa henkilökohtaisesti.

sunnuntaina, 8. helmikuuta 2015 klo 12:46 mar-ka kirjoitti::
Tuo on tietysti huono juttu, jos tyky-toiminnassa painopiste siirtyy muuhun kuin pitäisi. Vaikuttaiskohan tämä huono taloustilanne satsauksiin?

Aina raha ja ulospäin näkyvä imago vaikuttaa ainakin meillä, vaikka laitos pyörii 50-prosenttisesti valtion ja kaupungin tuella. Mutta kyllä useammassakin asiassa olis liitolla sanomista, jos vaan joku viitsisi noita lähteä viemään eteenpäin. Itse olen vähän jäävi puhumaan keskivertoperusterveiden puolesta, koska useampi diagnoosi on jo paperilla. Mutta sairauspoissaolojen osalta olen kyllä työpaikkani puhtaimmalla puolella, vuoden sisällä ainoastaan yksi sairaslomapäivä

Mutta kuntosalitreenejä haittaavaa häiriötä tuli eilisestä kaatumisesta jäälle, kun vasen olkapää ja kyynerpää sai tällin. Ei tullut mustelmaa eikä turvotusta, mutta kyynernivel ja joku kohta olkapäästä kipeytyi sen verran, että tangon kanssa kyykkääminen ei tänään kyllä onnistunut. Eikä olis onnistunut oikein mitkään yläkropan liikkeetkään, mutta onneksi sentään oli
alakroppapäivä. Jalkaprässi siis korvasi kyykyn.
Muuten on kyllä lemppariliikkeet vaihtuneet suurelta osalta yläkropan puolelle. Viime vuonnahan tähän aikaan oli juuri päin vastoin, alakropan liikkeet tuntuivat huomattavasti vahvemmilta ja siksi innostavimmilta.

maanantaina, 9. helmikuuta 2015 klo 17:47 Thema kirjoitti::
Sellaiset ihmiset, jotka liikkuvat vähemmän vapaa-ajalla, ovat myös usein niitä ketkä ovat eniten rasittuneita työssään. Ja kyllä ne terveelliset elämäntavat näkyy muutenkin arjessa jaksamisena ja vähäisempinä poissaoloina. Lisäksi liikkuva ihminen myös tunnistaa, koska kyseessä on tavallinen rasituksesta johtuva kipu ja koska on kyse sitten jostain pahemmasta. Tai näin ainakin luulisin.

Meillä tässä tutkimuksessa oli vaan se ero tavallisiin tallaajiin, että vastaajat eivät ole elämäntavoiltaan niihin verrattavissa, koska kaikki ovat kohtuullisessa kunnossa olevia ihmisiä. Tuon selvityksen mukaan esimerkiksi alkoholia käyttää kerran kuukaudessa tai harvemmin 52% vastaajista, kaikki vastaajat harrastavat liikuntaa ainakin jonkin verran ja kestävyysliikuntasuosituksen täyttää 95% naisista ja 85% kaikista tutkimukseen vastanneista. Voimatreenisuosituksen (vähintään kaksi kertaa per viikko) taas sit täyttää miehet useammin kuin naiset, muistaakseni prosenttiosuus oli tässä jotain 70% paikkeilla. Kaikista vastanneista 75% juoksee ja 65% käy salilla ja nämä prosentit ovat minusta kyllä ihan kivoja, mutta silti ne kolme kertaa tai useammin voimatreeniä tekevät arvioivat itse oman rasittuneisuutensa alhaisemmaksi kuin muut ja voivat töissä paremmin.

Työhyvinvoinnin parantamisesta ja työnantajien panostamisesta liikkumattomuuden torjuntaan taisin tänne kirjoitella joskus aiemminkin. Minusta siinä tulee tehdä ensinnäkin ero siihen, mikä on liikuntaan kannustamista ja mikä liikkumattomuuden torjuntaa. Liikkumattomuuden torjunta ja liikkumattomuuden haittojen ehkäisy on sitä, että toimistotyöläiset tekevät printin kauempana olevalle tulostimelle tai kävelevät viereisen osaston vessaan. Kuntoilun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, kyse on vain siitä, että vähennetään paikoillaan istumisen tuomia haittoja.Tänäkin päivänä istutaan yhteensä varmasti tuhansia tunteja palavereissa ja keskustelutilaisuuksissa neuvotteluhuoneessa, vaikka monessa paikassa samat keskustelut voisi käydä myös pienen kävelylenkin aikana. Ja ongelmaksi näissä mainitaan usein jotain ihan naurettavia tekosyitä niin kuin se, ettei ole mahdollista mennä suihkuun kesken työpäivän. Kysehän on kilometrin pienestä jaloittelusta eikä lenkistä, liikkumattomuuden torjunnasta, ei kuntoilusta.

Erikseen sitten on vielä ihan kuntoiluun kannustaminen. Niin kuin aiemminkin olen maininnut, niin minusta esimerkiksi Pekkaniskan kuntoilukannustimet ja -bonukset ovat ihan mahtava systeemi ja näen tuollaiset työkavereiden yhteislenkit paitsi fyysistä kuntoa, niin myös työpaikan ilmapiiriä parantavana asiana. Tietenkin aina joku kitisevä nillittäjä sanoo näistä rahakannustimista, että ketään ei tule rankaista siitä, jos vuoden aikana tulee sairauslomapäiviä, mutta eihän kyse ole siitä, että sairastavilta tai tupakoitsijoilta otettaisi mitään pois, saman normaalin palkkansahan ne saavat, vaan kyse on siitä, että bonuksia suunnataan terveyttä ja hyvinvointia tukevaan suuntaan. Ja lopulta kaikki nämä panostukset kuntoliikuntaan tulevat myöhemmin takaisin vähentyneiden sairaslomapäivien, tuottavuuden parantumisen, terveydenhuoltokulujen vähentymisen ja ennenaikaisten eläkkeiden vähentymisen muodossa ja ovat eduksi myös niille, jotka eivät kyseisiä bonuksia saa. Ja lisäksi mahdollisuus työnantajan tukemiin liikuntahetkiin työajalla tai vapaalla lisää paitsi työtehoa ja henkistä ja fyysistä toimintakykyä, niin luo myös kokemuksen hyvästä työnantajasta, johon haluaa olla sitoutunut. Lisäksi viikkoliikuntaetuus on merkittävä vetovoimatekijä henkilöstön rekrytoinnissa.

Piti kaivaa vielä esille tämä juttu muutaman kuukauden takaa, jonka mukaan 30–34-vuotiaista miehistä heikommassa kuntoluokassa on 41 prosenttia. Se on aika jäätävä määrä työikäisiä ihmisiä.

Aika hälyttävä tieto. Kohta keskimääräinen elinikä kääntyy laskuun

Aika hurjia lukuja joo. En tiedä, kääntyykö elinajanodote laskuun, mutta huoltosuhde ainakin heikkenee entisestään, kun ihmiset eivät pysy työkykyisinä ja tippuvat pois työelämästä...

Mutta ehkä tilanne ei ole niin huolestuttava, robottien elinikä on nousussa.

Muistan kun edellisen työpaikan työhöntulotarkastuksessa, mulle sanottiin että onpa mukavaa kun kerrankin ei tarvitse puhua ylipainon haitoista. Ja sitten nykyisen työpaikan työhöntulotarkastuksessa terveydenhoitajalla oli hirveä tarve antaa jokin ohjeistuslappu niin sain sitten venyttelyohjeet, kun liikun niin paljon.

Mutta tuo vieraan aiempi teksti oli todella hyvä. Kuinka tärkeää olisikaan, että työnantaja kokisi työntekijän niin tärkeänä, että annettaisiin kannustimia. Ihmiset kun tuntuu jakautuvan juurikin niin, että ne ketkä liikkuu paljon tekee sitä edelleen ja toiset sitten jämähtää täysin siihen liikkumattomuuteen.