lauantaina, 12. lokakuuta 2013 klo 23:26 vieras- kirjoitti::
Kyllä kyykätessä vatsapaineet ja tämän kautta koko keskikropan ja lannerangan tuki haetaan just sisäänhengityksen kautta.

Siis sisäänhengitätkö kyykkäyksen raskaimmassa vaiheessa eli ylös noustessa? Eikös siinä ole suuri vaara rikkoa selkänsä? Fyssarin mukaan keuhkot pitäisi vetää täyteen ilmaa ennen pystyyn nousemista, mutta en sitten tiedä, oliko se räätälöity vain mun selälleni.

Sehän nyt on raskaissa kyykyissä ihan fyysisestikin mahdotonta hengittää sisään silloin, kun niskassa on toistasataa kiloa. Vatsaontelon paineen (=koko keskikropan ja lannerangan tuen) tulee olla kohdillaan ennen suoritusta eikä kyykyn ala-asennossa. Sama homma pätee toki myös muihinkin vahvaa keskikropan tukea vaativiin asioihin, eli se aloitusasento on tärkeä, koska suorituksen aikana pallealihaksen, vatsan ja lantionpohjan tuen hakeminen on myöhäistä.

Zardi, mun ymmärtääkseni joogassa tuo alavatsan jännitys tulisi pitää koko harjoituksen ajan. Ja siis kyse ei ole pelkästä vessahädän pidättämisestä, vaan myös siitä että vetää alavatsaa kevyesti "sisään ja ylöspäin". Eli kyllä silloin tämä tuki pitäisi olla käytössä liikkeen missä vaiheessa tahansa, eikä selkä pitäisi mennä mitenkään mutkalle, jos liikkeen tekee oikein.
Toisaalta myös skolioosin huomiotta jättäminen on ohjaajalta mun mielestä epäammattimaista.

vieras, mäkin oon miettinyt tuota lihaskipuasiaa/ onko lihasten kipeytymisaste treenin jälkeen oikeasti (edes jossain määrin) verrannollinen treenin tehoon. Ilmeisesti siis on??
Nytkin perjantaina tein tuolla uudella ohjelmalla, ja treeniä tehdessä monet liikkeet tuntui suht raskailtakin (muttei tapporankalta, kun en vielä lisännyt painoa lähtöpainoihin nähden, kun en oo tota montaa kertaa tehnyt), mutta jälkikäteen ei ollut yhtään lihakset kipeät. Pitääkö tästä päätellä, että ensi kerralla tarvitaan lisää painoa tms?

No sitten menee samalla periaatteella kuin Pilateksessa (ja päinvastoin kuin joogassa), mutta raskaammassa ponnistuksessa varmaan täytyy pitää pitempään painetta, eli joutuu pidättelemään hengitystä ennenkuin puhaltaa ulos...? Kevyemmässä treenissä puhalletaan ulos samalla kun lihaksilla on voimakkain pito.

sunnuntaina, 13. lokakuuta 2013 klo 11:11 nyyti91 kirjoitti::
Zardi, mun ymmärtääkseni joogassa tuo alavatsan jännitys tulisi pitää koko harjoituksen ajan. Ja siis kyse ei ole pelkästä vessahädän pidättämisestä, vaan myös siitä että vetää alavatsaa kevyesti "sisään ja ylöspäin". Eli kyllä silloin tämä tuki pitäisi olla käytössä liikkeen missä vaiheessa tahansa, eikä selkä pitäisi mennä mitenkään mutkalle, jos liikkeen tekee oikein.

Ei se siitä mutkalle menekään, pikemminkin auttaa neutraaliasennon löytämisessä, kunhan ei samalla pyöristä lantiota liioitellusti alle, mikä taas on mahdolllista, jos selässä ei ole luonnollista notkoa.
Mutta lantionpohjan lihaksilla ei tueta selkää voimakkaammissa ponnistuksissa. Se tapahtuu enemmänkin hengityksellä ja syvillä lihaksilla (ja varsinkin sillä poikittaisella vatsalihaksella).

Mä en edelleenkään tajua palarien ja latarien ja muiden päälle. Paras palautuspöperö on Profeel-rahka (hh 17 g, rasva 0,5 g, prode 19 g per purkki), muuta en osaa kaivata. Sellainen kaikista rankimpien suorituksien päälle ja elämä jatkuu.

Tänään 11,8 km juoksulenkki keskivauhdilla 9,3 km/h! Toissapäivänä tosiaan 11,1 km ja keskiviikkona se jokin vajaa 5,5 km. Nyt homma alkaa taas sujua!

sunnuntaina, 13. lokakuuta 2013 klo 11:11 nyyti91 kirjoitti::

vieras, mäkin oon miettinyt tuota lihaskipuasiaa/ onko lihasten kipeytymisaste treenin jälkeen oikeasti (edes jossain määrin) verrannollinen treenin tehoon. Ilmeisesti siis on??

Mun nähdäkseni tähän asiaan ei voi antaa mitään ihan yksiselitteistä vastausta, koska lihaskipu voi liittyä myös puutteelliseen palautumiseen tai olla negatiivinen ilmiö, jos treenissä on jostain syystä liiankin kanssa uutta ärsykettä. Lihaskipu ei ole missään nimessä treenin tehon ainoa mittari, mutta tietyissä tapauksissa se kielii siitä, että treeni on mennyt perille. Paitsi silloin, kun se kielii jostain muusta.

Kahvakuula teki ihan vaan pelkästään hyvää alaselälle. Eli siitä ei aiheutunut mitään kiputiloja.

Olen nostanut syömisteni määrää ja tietenkin se on näkynyt vaa'alla välittömästi. 1,5 kg on tullut kroppaan lisää painoa. Eipä tuo hirveästi haittaa, kunhan se ei lähde mitenkään hallitsemattomasti nousemaan.

Hyvä juttu, että hyvin menee, Thema. Tukielinkivut kyllä erottaisi normaaleista lihasrasituksista. Ne tietää, joilla niitä on ollut.

Minkälaisia painoja muuten nykyään käytätte salilla?
Itse olen varovasti lisännyt vastuksia, mutta ihan tyytyväinen olen edistymiseeni.
Käsi- ja yläkokropan treenilaitteissa (paineilmavastuksilla) menee 12-14kg,
vatsapenkissä 45kg,
syvien lihasten yhteisaktivaatio taljalla 20-25kg,
jalkaprässi 55-60kg
ja takakyykky yhteensä tangon, levyjen ja lukkojen kanssa n.53kg. Tässä saatan piankin päästä oman painoni kokoisiin vastuksiin, kun omat kilot ovat nyt lähempänä 55:ttä
Askelkyykyissä harjoitellaan tasapainoa vasta pienillä vastuksilla kevyen tangon kanssa.
Vinoja vatsalihaksia treenaan nykyään 10kg levyn kanssa Pilatesrengas polvien välissä, koska selkä ei siedä siihen tarkoitukseen suunniteltua laitetta.

Tänään olis kiva päästä juoksemaan, ja taidanpa napata cittarista kokeiluun palkkaripussin, jos vielä sattuu olemaan tarjouksessa.

Mä olen myös vähän sitä mieltä, että jos treenin jälkeen ei paikat ole kipeenä, niin on ollut liian löysä treeni. Kyllä mun mielestä terveen treenin jälkeisen lihaskivun erottaa sellasesta kivusta joka tulee väärin tehdystä liikkeestä.

Mä en nyt taas saa itteeni mitenkään liikkeelle. Koiran kanssa teen pakolliset kävelyt, nekin tuntuu tosin jäävän liian vähäksi, ja kahvakuulaan en taas ole tarttunut viime tiistain jälkeen. Ihan hirveesti tuntuu olevan ohjelmaa iltasin, ja sit on niin väsynyt ettei vaan jaksa. Suuret oli suunnitelmat , mut kävelylenkkejä ja haravointia kummempaa en saanut aikaseksi. Ihan mukavan rentouttava viikonloppu oli kuitenkin. Käytiin lasten kanssa vähän nuotiolla makkaraa paistamassa ja tehtiin pojan kanssa bussiseikkailu mummolaan. Voi miten pienellä saa kolmivuotiaan iloiseksi. Mentiin tosiaan bussilla 10km:n matka kotoa mummolaan. Oli jännää!

Ruokailut on olleet taas jotenkin hiilaripainotteisia ja sen alkaa tuntemaan olossa, vaikka painossa ei kauheesti ole heittoa tapahtunut, eikä edes hirveesti tunnu olevan turvotuksia. Jotenkin vaan tuntuu, että koko ajan on nälkä, tai jos ei nälkä niin ainakin tekee mieli jotain. Taitaa keho valmistautua talveen rasvavarastoa kerryttämällä...

No, nyt pitää taas koittaa tsempata. Potkikaa mua vähän persuksille välillä jos musta ei kuulu. Kyllä mä täällä ainakin lueskelemassa käyn.