Aamu alkoi suruviestillä, isäni (joka kuoli jo 46-vuotiaana) viimeinen vaimo (minua kuusi vuotta vanhempi) kuoli tänä aamuna. Oli kaatunut eilen, lyönyt päänsä eikä siitä enää herännyt. Tavallaan armeliasta, kun hänellä oli sekä keuhko- että aivosyöpä. Siitä on hyvä mieli, että kävimme Justuksen kanssa häntä tervehtimässä juuri ennen koronaa.

Eilen vietettiin heviteinin rippijuhlia. Leirillä mukana ollut pastori piti saarnan, joka oli nuorille suunnattu, välillä nuoret itse lauloivat leirillä sanoittamansa laulun ja jotkut heistä lukivat runoja. Liikuttavan kodikas tilaisuus. Heviteinin kotona niin isä kuin isoisä sekä kaikki kummit pitivät vuorollaan niin hauskoja kuin syvällisiäkin puheita. Tyttäreni oli palkannut kuopuksensa leikittämään lapsia ja tulevana bisnesmiehenä juniori kävi palkkaneuvottelut uusiksi kesken lasten piiloleikin. Oli kuulemma niin rankka homma, kun nelivuotias roikkui punteissa.

En mä jaksakaan muuta kirjoittaa, kun tuo suruviesti jyskyttää päässä. Täytyy mietiskellä sitä.

Osanotot IL

Lämmin osanotto IL. Poismennyt oli sinulle rakas.

En minäkään nyt muuta kirjoita kun ei tällaisessa tilanteessa oikein ole sanoja. Mutta virtuaalihalaus. Oikein pitkä virtuaalihalaus.

Tervehdys pitkästä aikaa

Lämmin osanotto IL . Muistan, kun olet kertonut paljon tuosta äitipuolestasi <3 Mietinkin, että oliko heviteinin juhlat eilen vai tänään. Vähän hymyilytti nuoren bisnesmiehen neuvottelut

Lukaisin äkkiseltään tekstejä läpi. On nyt jäänyt useampi päivä lukematta.

Muorilla tuntuu olevan entiset kujeet ja yhtä kova vauhti

Karmale oli varmasti kurjaa kuulla poitsun onnettomuudesta. Onneksi ei käynyt pahemmin... siis esim. lyönyt päätään.

Tiinuliinun matkustusmietteitä luin ja ihmettelen edelleen hallituksen tuoreinta linjausta matkustuksen suhteen Siellä ollaan selvästi valmiita uhraamaan suomalaisten terveys ja henkikultakin. Ymmärrän, että talouttakin on ajateltava, mutta tuo uusi luku nykyisen testauskapasiteetin ja tartuntatilanteen noususuunnan jälkeen on todella suuri pettymys. Eipä lähde talous siinä kasvamaan, kun tartunnat lisääntyvät ja ihmisten pelko liikkua kasvaa. Siinä jäävät taas kaupat ja ruokaravintolat pian vailla asiakkaita. Nyt täällä on julkaistu tietoja, että Mikkelin keskustan kaupat hiljenivät tartunta-aallon myötä. Yksi pizzeria yrittäjä juuri Länsi-Savossa sanoi, että myynti putosi 50 - 70 %. Ymmärrän, että yhtälö on vaikea luovittava. Ainakin tässä vaiheessa, kun tehdään muutoksia tartuntatautilakiin, pitäisi "pakolliseen karanteeniin" määräämisen tulla helpommaksi ja sellaisten kohdalla, jotka ovat vapaaehtoisesti lähteneet lomailemaan korkean riskin maihin, ei kyllä pitäisi saada verovaroin kerättyjä korvauksia ansionmenetyksistä. Ymmärrän, että elinkeinoelämän vuoksi työperäinen matkustaminen on joskus "pakollista" ja mielestäni se on tässä tilanteessa ok. Samoin kuin se malli, jota suunniteltiin Lapin matkailukuplaksi. Nyt vaan kävi toisin, eikä Lapin matkailuihmiset ole tähän ratkaisuun tyytyväisiä lukemieni ja kuulemieni kommenttien mukaan. Jokaisen pitäisi vaan tajuta, että nyt ei eletä missään määrin normaaliaikaa ja sen vuoksi toimetkaan eivät voi olla normaaleja.

Minulle tuli uutisena, että kanttarelli kirjoitetaan oikeasti yhdellä k:lla. Kurkkasin juuri hyllyssäni olevaa kahta sienikirjaa, joita olen aikanaan ahkerasti käyttänytkin. Molemmissa oli kirjoitettu keltavahvero eli kantarelli. Eipä ole osunut aiemmin silmään. Minä taidan tämän suhteen kirjoittaa sen edelleen kahdella k:lla

Maanantaina olimme ensin aamupäivällä marjassa ja sienessä. Tarkoitus oli kerätä lähinnä puolukkaa, mutta mustikoita oli niiiiin paljon, että pakko niitä oli ottaa pois. Puolukoita löytyi jonkin verran ja kanttarellejakin kohtalaisesti.

Verkoilla emme saaneet kalaa. Sen sijaan rakas siippani sai maanantaina virvelillä 6 kg:n hauen. Harjoittelee nyt hauen perkaamista siten, että saisi kaikki ruodot leikattua pois. Hyvä, että harjoiteltavaa riittää.

Tiistaina olimme aamusta Mikkelissä, kävin piiiitkästä aikaa useammassa keskustan kaupassakin (onnekseni maski naamalla ja hanskat kädessä). Rakas siippani odotti autossa. Ruokaostoksillakin kävimme Graanissa ja olihan se Alkossakin käytävä, kun oli hääpäivämme. Ostimme pikkolopullon skumppaa ja punaviiniä illallisen kanssa nautittavaksi.
Kotimatkalla pysähdyimme terkkarissa ja crp oli onnekseni laskenut 11. Käyn muutaman viikon päästä vielä yksityisellä tsekkaamassa sen. Mikkelin laajoista tartunnoista ja suoranaisista varoituksista luimme vasta kauppareissumme jälkeen. Jutussa kyllä varoitettiin, että on voinut altistua pe - ma aikana Mikkelin keskustassa melkein missä tahansa ravintolassa tai kaupassa. Me olimme tiistaina liikkeellä. Onhan niitä jatkotartuntoja tullut lisääkin ja uskoisin, että maskin käyttö on täälläkin lisääntynyt. Ainakin silloin jo tiistaina, kun osa tartunnoista oli tiedossa, näkyi Graanissakin selvästi aiempaa enemmän maskeja käyttäviä ihmisiä.

Meillä oli tiistaina hääpäivä. Meillä oli ihana ilta. Söimme hyvin, joimme skumpan lisäksi maukasta punaviiniä, kuuntelimme musiikkia (Vexi Salmen aika lailla) ja tanssimmekin. Kaiken kaikkiaan ihana ilta. Voitinkin vielä siippani ylivoimaisesti kiinanshakissa Yleensä olemme hyvin tasaveroisia.

Keskiviikkona isäni soitti huolestuneena. Äitini oli alkanut yöllä oksentaa, eikä edes vesi pysynyt sisällä ja oli kovat vatsakivut. Iltapäivällä isä soitti ambulanssin. Tutkivat äidin ja tekivät "paperihommat" niin, että isäni lähti viemään äitiä Lohjan sairaalaan. Pelkäsin, että joutuvat siellä vielä odottamaan jossain päivystyksessä, mutta äiti pääsi suoraan sisään. Luulen, että eivät haluneet äitiä ambulanssissa kuskata, jos olisi ollut jotain tarttuvaa. Illalla, kun tiedustelin asiaa sairaalasta, sanoivat, että äiti siirretään yöllä kirurgiselle osastolle. Aamulla kun sitten soitin, kuulin, että äitini napatyrä oli yöllä operoitu. Äitini kunnnon omaavalle leikkaus on todella riskaabeli, mutta oli kasvanut niin isoksi, että tukki jo suolta. Äiti oli pidenpään kärsinyt kivuista tyrän vuoksi ja olisi ollut itse valmis ottamaan riskin, mutta lääkärit eivät haluneet riskiä ottaa. Nyt sitten ei ollut muuta mahdollisuutta.

Torstaina isäni ja lapsemme olivat äitiä katsomassa. Oli toipunut ihan kohtuudella nukutuksesta ja leikkauksesta. Puhuinkin puhelimessa äidin kanssa lastemme siellä ollessa. Perjantaiaamuna kun soitin sairaalaan, kuulin, että yöllä oli ollut kriittinen tilanne. Verenpaine oli laskenut vaarallisen alas ja pelkäsivät verenvuotoa ja suunnittelivat jo mahdollista uutta leikkausta. Onneksi siellä ei (ainakaan tähänhetkisen tiedon mukaan) ollut kuitenkaan vuotoa, vaan arvelivat paineen laskun johtuneen kuivumisesta.

Me lähdimme sitten perjantai-iltapäivästä ajamaan kohti pk-seutua, jotta pääsisimme lauantaina äitiä katsomaan. Halusin muutenkin olla lähempänä, jos tilanne olisi yöllä taas tullut kriittiseksi. Kävimme sitten eilen ensin vanhempieni kotona juomassa kahvit isäni kanssa ja hakemassa äidille silmälasit ja puhelimen. Äiti oli suht koht pirteänä, kun ensin saimme hänet hereille. Veljeni vaimonsa kanssa tulivat meidän jälkeemme sairaalaan, joten isä sai yhden "vapaapäivän". Ohjeistus oli, että korkeintaan kaksi henkilöä kerrallaan ja max 15 minuuttia. Sairaalasta saimme maskit naamallemme. Kun tänään olin puheissa sairaalaan, niin äidin yö oli nyt mennyt paremmin. Tarkoitus oli, että tänään saisi yrittää syödä jotain liemiruokaa. Hän on tässä saanut jo muutaman kerran jatkoaikaa ja sitähän tässä vieläkin toivomme ja rukoilemme. Nyt ei enää tyräkään aiheuttaisi kipua. Saa nähdä, miten toipuminen etenee.

Tulimme sitten vesisateessa eilen illaksi vielä tänne. Ennen lähtöämme pk-seudulle siippani kaatoi autokatoksen luota pari isoa puuta. Toinen oli jättimänty, arveli iäksi 100 vuotta. Sahasi kaikki vielä pölleiksi ja tänään on touhunut puusavotan kanssa.

Täällä on todella kova tuuli. Niin oli menneellä viikollakin yhtenä päivänä. Taisi olla torstai, kun meillä oli jonkin aikaa sähkökatkoskin. Sateiden pitäisi tältä erää olla ohi ja ehkä sitä pitää huomenna taas lähteä katsomaan oiskohan uusia sieniä pukannut esiin. Kantterelleja keräsin viime torstainakin. Puolukkaurakka on oikeastaan vielä lähes kokonaan edessä, niin vähän saimme viimeksi. Mustikkaa on nyt niin paljon, että sitä en enää ryhdy siivoamaan.

Mustikkaposki, miten sen jalan kanssa, kun sait röntgenkuvien vastauksen? Tsemppiä sinne.

Toivotan kaikille mukavaa sunnuntain jatketta ja uutta alkavaa viikoa. Terveyttä itsekullekin sekä läheisille

Lämmin osanottoni IL. Läheisen kuolema pysäyttää aina. Antaa ajalle uuden merkityksen. Tajuaa sen rajallisuuden. Saa pitämään kiinni siitä mitä vielä on, samalla kun itkee sitä minkä on menettänyt.

Kipa, toivottavasti äitisi toipuu pian ja hyvin. Jaksamista sinulle ja läheisillesi, erityisesti isällesi. Ja sinulle ja miehellesi lämpimät onnittelut hääpäivänne johdosta.

Karmale, toivottavasti poitsunne tilanne on jo hyvä. Kurjia nuo erilaiset onnettomuudet, joita sattuu ja tapahtuu.

Palasimme äsken pohjoisesta, Äkäslompolosta, jossa ruska oli kauneimmillaan. Ajelimme kylläkin vielä hieman pohjoisemmaksi Enontekiölle ja nautimme syksyn upeista väreistä, punaisesta maasta, joka hehkui auringon paisteessa, kurkien huudoista korkealla taivaalla, joutsenista järven selällä. Luontokin on kauneimmillaan juuri hetkessä ennen kuolemaansa. Se ikään kuin vakuuttaa, ettei koskaan ole liian myöhäistä elää täysillä, ei vaikka tietäisi jo huomenna kaiken olevan ohi.

Näissä tunnelmissa juuri nyt. Hyvää tätä päivää itse kullekin.

Kiitos

Poitsu oli aamulla röntgenissä ja lääkärillä. Käsi alkanut hyvin luutumaan.
Olin enemmän huolissani sormien tunnottomuudesta.
Johtuu kuulemma siitä kun kipsi painaa jotain hermoa? Hyvä jos vaan siitä.
Kipsi kuitenkin vaihdettiin kun turvotus oli laskenut ja kipsi oli nyt liian iso. Ei ajanut asiaansa enään.

Olen vähän kokkaillut leipomuksia tuolle omaishoitajamiehelle. Tulee tässä poikkeemaan, kun olis iso mänty joka tarvis saada kumoon. Hän taitaa sen homman.
Huomasin että hällä tänään synttärit, joten päätin tehdä jotain pientä makeaa purtavaa.

Pelkään kielipoliiseja Ollaan täällä murrealueella(kotimurretta en huomaa) ja nyt on sellaista sekamurretta. Kuuntelen noita vanhempia ihmisiä. Toivottavasti kukaan ei ota taakaksi vaikka kirjoitus onkin jotain muuta kuin.......
Kielioppi on kyllä joinkuin hallinnassa, mutta.....

Miniä välillä huomauttelee, että poitsukin puhuu vähän lyhyempää kun täällä on viikon ollut

No mutta, josko taas luumupuuhun kiipeilemään.

Vointeja kaikille myrskyä odotellessa.

Miten menee laulun sanat?
“Mä kerttusen näin mä kerttusen näin. "
Lapsuuden laulu. Edes vähän tekstiä, jos saisi.



IL, osanotto.

IL lämmin osanotto. Voimia sinulle ja läheisillesi.

Minäkin olen saanut useita kuolinuutisia viime aikoina. Ensi viikonloppuna siunataan kolme äidin puolen sukulaista. Vanhin oli 92v. ja nuorin 57v.

Kipa, toivon että äitisi toipuu leikkauksesta. Hyvä kun selvisit tulehduksesta ja jaksat touhuta paratiissanne.

Karmale, hyvä kun poitsun käsi luutuu nopeasti, niinkuin nuorilla yleensä.

Minun lapsenlapsi, silloin 4 tai 5v. loukkasi vuosia sitten nilkkansa ja sai jalkaan kipsin. Kertoi tyytyväisenä että hyvä kun hänen ei tarvitse pitää kipsiä kuin1,5 kuukautta, mutta kun mummolla oli kipsi jalassa hänen piti pitää sitä 6 viikkoa. Samaiselle tytölle oli sanottu että jalan päälle ei saa varata muutamaan viikkoon. Äitinsä oli huomannut että tyttö polkee pyörällä muutama päivä haaverista, tyttö oli sitä mieltä että ei lääkäri kieltänyt pyörällä ajoa vaan kävelyn.

Minäkin olen Karmalen tapaan huolissani kielipoliiseista. Olen laiska kirjoittamaan ja käyttämään kirjakieltä. Puhekieli ei oikein istu kirjoitusasuun ja kielioppi ei koulussa oikein kiinostanut vaikka lukutoukka muuten olenkin.

Minä olen joutunut käymään kaksi kertaa näyttämässä jalkaa sairaalassa leikkauksen jälkeen. Ensimmäisen kerran jälkeen kaikki oli ok, mutta viime viikolla en huomannut huonekalun poikkipuuta vaan kantakengän kärki sujahti puun alle ja iskin toisen varpaan piikin ilkeästi puuhun. Päivä meni päivystyksessä, piikin päässä olevaa palloa löysättiin, jalka kuvattiin taas ja siitä löytyi pieni murtuma jolle ei kuitenkaan tarvinnut tehdä mitään. Nyt pitäisi selvitä ilman haavereita reilu kolme viikoa, jolloin piikit otetaan pois ja alan opettaa varpaita tottelemaan käskyjä.

Nautitaan vielä ainakin huomenna luvatusta poudasta ja toivotaan että keskiviikon ja torstain luvattu myrsky ei iskisi koko voimallaan.

Etämies vie minut keskiviikkona käymään savon mökillä, ollaan hänen kotonaan yötä ja palataan torstaina minun kotiini, joten varsinkaan minä en kaipaa vettä niskaani.

IL lämmin osanottoni.

Lämmin osanottoni, IL