Huomenta

Kiitokset toivotuksista ja rukouksista äitini paranemisen suhteen . Tänään en vielä ole soittanut sairaalaan, mutta eilen soittivat minullle (olimme juuri puolukkametsässä ), että äiti siirretään tänään terveyskeskuksen vuodeosastolle kuntoutumaan. Sinänsä hyvä, isällä lyhenee paljon ajomatka äidin luokse, ainut, että jos vielä tulee takapakkia, niin siellä ei ole tietty samanlaisia valmiuksia toimia kuin Lohjan sairaalassa. Hyvään suuntaan olemme menossa. Puhelimessa kun puhuin äidin kanssa, niin ääni kuulosti jo aika normaalilta ja eilen on saanut liemiruokaa ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen.

Edellisestä kirjoituksestani unohtui Mennan kehuminen, kun saitte aikaiseksi aloittaa taas kuntosalilla. Hieno homma

Mustikkaposki ole nyt varovainen, että et enää kolhi itseäsi. Kerroit käyneesi puolukassa ennen leikkaukseen menoa. Oliko teillä hyvin puolukkaa? Eilen olimme kolmessa eri paikassa emmekä saaneet paljoa. Selkä kyllä muistutti olemassaolostaan niin, että mietin jo ostavani torilta loput puolukat. Tänään pitäisi saada siippani survomishommiin. Minähän en laita lainkaan sokeria joukkoon ja ainakin tähän asti on toiminut hyvin. Meillä on kaupungissa koneellinen kylmäkellari, jonne olemme marjoja syksyllä siirtäneet ja sitten taas keväällä takaisin tänne mökille. Kellarimme täällä ei ole tarpeeksi hyvä, että survos säilyisi siellä: liikaa kosteutta eikä eristä tarpeeksi kylmää eikä kuumaa.

JJ ruskaretkenne kuulosti aivan ihanalta. Voin vain kuvitella, kuinka onnellinen olet, kun pystyt taas lonkkasi kanssa liikkumaan.

Karmale onneksi poitsu on toipumassa. Nuorilla luiden paranemisvauhti on uskomaton. Meillä on tarkoitus tänään poimia nuo vähäiset tyrnit, jotka ovat nyt kypsiä. Muuten voi käydä niin, että tuuli vie ne mennessään....

Muori onneksi polvesi on parantunut niin hyvin. Joka kerta, kun luen tekstiäsi, ihmettelen tarmosi määrää On varmaan liikuttavaa päästä paikan päälle katsomaan oman lapsenlapsen ripillepääsyä

Koshkoi minulle mainitsemasi laulu on täysin tuntematon. Tämä on kyllä hyvä paikka kysyä tuollaista. Minusta tuntuu, että täältä löytyy usein vastaus vaikka millaiseen kysymykseen.

Täällä on ollut kovin tuulista. On ollut kuitenkin hyvät ulkoillusäät. Toissailtana istuimme illan pimetessä kesäkeittiössä ja teimme siinä olevaan muurattuun "grilliin" avotulen, jossa paistoimme makkaraan. Rakas siippani oli sijoittanut isot tuolit niin, että siinä oli hyvä istua, kun tulen liekit lämmittivät. Tosin vihannespuoli oli sitten syötävä niin, että lautasen sai pöydän päälle. Tuuli kävi juuri oikeasta suunnasta. Rannassa olevaan nuotiopaikkaan ei voi tulta tehdä tuon suuntaisella tuulella.

Siippani on urakoinnut metsurihommissa. Kaatoi viime perjantaina jättimännyn ja yhden koivun autokatoksemme luota. Laski suurinpiirtein männyn iäksi sata vuotta. Nauttii puuhommien tekemisestä. Eilen lähti kuitenkin kanssani sinne puolukkaan.

Järvellä emme ole tuulien vuoksi olleet. Kohta olisi tarkoitus mennä laskemaan verkot. Haluaisin niiiiin sitä siikaa.... ja tarpeeksi ison, että riittäisin toinen file graaviin laitettavaksi ja toisesta fileestä sekä roippeista saisi soppa-ainekset. Enpä tiedä, mikä keitto olisi herkullisempaa kuin siikakeitto.

Tänään pitäisi vielä tehdä ulkohommia. Näyttää siltä, että kaksi seuraavaa päivää sujuu pääosin sisällä ennustettujen säiden vuoksi. Toivon kovasti, että ei tulisi pitkiä sähkökatkoksia, kun on kaksi pakastinta täynnä tavaraa.

Kauppareissua olemme suunnitelleet perjantaille. Mietin vielä sitäkin, että pitäisikö kuitenkin nyt tehdä se tilaus netin kautta. Katson vielä, miten koronatilanne täällä etenee. Kun eilen juttelin poikamme kanssa (koronavilkkuni ei ollut päivittynyt kahteen vrk:een), hän naureskeli, että ei kannata käydä niiiiin monessa kaupassa kuin mitä tein viime tiistaina. Laskin jälkikäteen käyneeni yhteensä 9:ssä kaupassa (siippani kävi Alkossa) ja sitten vielä sielä terveyskeskuksessa. Moista ei ole tapahtunutkaan sitten kevättalven. Oli paljon kaikenlaista ostettavaa.... Mutta minä olen yltiövarovainen, joten olin maski naamalla joka paikassa.

Nyt aloitan Hesarin lukemisen. Sitten verkoille. Mukavaa viikon jatketta kaikille. Toivottavasti tuleva myrsky ei tee suuria tuhoja.

PS. Unohtui äskeisestä: Merelle omena"piirakkasi" kuulosti hyvältä

Kiitos kaikille teille osanotosta. Kai me alamme olla siinä iässä, että läheisiä alkaa lähteä. Muistan, kun yksi parhaista ystävistäni kuoli sydänvian takia nelikymppisenä. Oli ihan kauhea järkytys ymmärtää, että sellaista tapahtuu jo meidän ikäisille.

Vaikka olenkin kielipoliisi, en minä sitä täällä meidän foorumilla ole. Kirjoitan itsekin miten sattuu tänne. Sisältö on tärkeintä, eivät jotkut pilkkuvirheet. En koskaan lue kirjoituksianne sillä silmällä, vaan niistä nauttien. Mutta olen huolissani esim. nykynuorten taitamattomuudesta yhdyssanojen suhteen. Tai korrelaattivirheiden.

Olin eilen puheterapiassa. OIkea äänihuuli on pysyvästi halvaantunut, eikä siihen auta mitkään lihasvoimistelut. Mutta sain valtavasti hyviä käytännön neuvoja erilaisiin tilanteisiin. Minähän pulputan koko ajan, vaikkei olisi asiaakaan ja ääni väsyy. Sain harjoitustehtäviä siihen. Usein menee vettä tai ruokaa väärään kurkkuun ja terapeutti harjoitutti hauskasti vesilasin kanssa nostelemaan maljoja ja painamaan ennen nestetilkan nielaisua pään alaspäin, jolloin vaurioitunut kurkunkansi saa aikaa vetäytyä henkitorven tielle tukkeeksi.

Terapeutti tuumi, että "kun sinä et selvästikään puhu monotonisella äänellä, niin harjoittele puhaltamaan lasipillin avulla vesilasin ihan veden pintaan ja samalla hymiset eri korkeuksilla". Sain sen lasipillin lahjaksi. Tein hänen luonaan paljon erilaisia harjoituksia, joita pitäisi nyt kotona jatkaa. Lokakuussa on kontrollikäynti.

Vaan nyt lähdemme minun mökilleni keräilemään puutarhakalusteita suojaan, kun on luvattu melkoista myrskyä. Ai sen vielä kerron, kun eilen oli hauska tilaisuus meidän talon kerhohuoneella. Entinen asukas tuli tervehtimään mustikkapiirakan kanssa, istuttiin tunti kuulumisia vaihtamassa. Hän ikävöi takaisin taloomme, mutta hinnat ovat päässeet karkaamaan ulottumattomiin parin vuoden aikana.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, myrskyistä huolimatta.

IL, lämmin osanotto minultakin.

Kipa, onnea hääpäivänne johdosta! Toivottavasti äitisi toipuminen edistyy hyvin. Olkaa nyt varovaisia siellä Mikkelin kaupoissa!

Koshkoi, tuo laulu oli ennen Pesosen laulukirjassa. En muista siitä kuin ensimmäisen säkeistön: Mä Kerttusen näin, mä Kerttusen näin, Kerttusen kylätiellä mä näin. Mä Kerttusen näin, mä Kerttusen näin, näin hänet kylätiellä. Iloisen melodian muistan vielä. Lapsenlapselleko laulelet?

Karmale ja Jumbojet, pienille pojille sattuu noita polkupyöräonnettomuuksia. Oma poikani mursi kätensä 5-vuotiaana pöyräillessän alas pienen urheilukentän katsomon reunaa ja pojanpoika kaatui 7-vuotiaana koulumatkalla soraan. Naama oli veressä ja ilta kului hammasklinikalla, mutta pahempaa ei onneksi ollut sattunut. Onnettomuus ehkä vauhditti hiukan oikomishoitoja.

Lauantaina meillä Estrada musiikkiopiston seniorilaulajilla oli pieni esiintyminen Leppävaaran raittikarnevaaleilla. Pelkäsin, ettei juuri kukaan pääse paikalle, mutta oli meitä sentään kuusi laulajaa. Sää oli kehno, tuuli ja satoi, joten yleisömenestys oli melko vaatimaton. Meidän oli määrä saada palkkioksi lounaskuponki lähiravintolaan, mutta en ehtinyt jäädä sitä odottelemaan, kun lähdin vaihtamaan Isoveljelle ostamiani nahkalenkkareita numeroa pienempiin.

Lasiterassi valmistuu vauhdilla. Kehikko on jo nähdäkseni suurin piirtein pystyssä, ja hyvältä näyttää. Laseja odotellaan.

Jokin aika sitten huomasin kirjahyllyssäni kirjan, jolla oli erikoinen nimeke Taw-wow ja kirjoittaja oli Valentin. En muistanut muita kuin Valentin Vaalan, joten täytyi googlettaa. Kyseessä oli toimittaja ja kirjailija Ensio Rislakki, muotoilija Eero Rislakin isä ja toimittaja Eeropekka Rislakin isoisä. Hän on ollut mm. Suomen kuvalehden ja Seuran päätoimittaja, ja kirjoittanut useita näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia, pakinoita ja matkakirjoja. Omistuskirjoituksen mukaan äitini tädin miesystävä oli saanut kirja joululahjaksi vuonna1950. Kirja oli hieman vanhanaikaisen humoristisesti kirjoitettu matkakertomus Kanadasta, ja se kiinnosti erityisesti, koska osa siinä esiintyneistä paikkakunnista oli minullekin tuttuja. Aika oli toinen: junien makuuvaunuissa oli aina "neekeripalvelijat". Taw-wow on muuten intiaanien kieltä ja tarkoittaa tilaa on, ja sitä todella tuntui olevan vielä tuon ajan Manitobassa, Saskachewanissa ja British Columbian vuoristoseudulla. Muutenkin elämä oli siellä aika alkeellista maan itäosaan verrattuna (paitsi Rislakin mielestä Quebecin ranskalaiset eivät juuri olleet edistyneet siitä, kun1600-luvulla saapuivat maahan).

Perin parikymmentä vuotta sitten äitini kirjaston, enkä tosiaan ole lukenut sen kaikkia teoksia. Anteeksi, jos pitkästytin teidät näillä kirjallisilla huomioillani.

Toivotaan, että ennustettu myrsky ehtii vähän laantua ennen Suomeen tuloaan!

Vielä lainaus Valentinin matkakirjasta:
Autossa istuessa tapahtuu ainakin se, että pääsee pois siitä paikasta, missä ei halua enää olla, päästäkseen taas sitten takaisin toisesta paikasta lähtöpaikkaan, jossa jo sitten taas haluaa olla.

Kiitos.
Tiedän, että on Pesosen laulukirjassa, mutta minulla ei ole sitä. Juu, kertosäe on ainoa, minkä osaan.
Jos joku osaisi sen säkeistön, kun se Kerttunen katseli jonnekin. Jotenkin kaipaan sitä laulun säettä.

Osanottoni sinulle IL.
Ja toipumista teille, joita erilaiset vaivat/leikkaukset ovat kohdanneet.

On tässä ollut vähän taukoa tällä foorumilla kun on noita syyshommia niin ollut ja ihania aurinkoisia päiviä. Nyt luulen, että mun marjasato on poimittu. Enää ei pakastimeen mahdu enempää ja tiedän, että ihan liikaa olen hamstrannut kun joudun kai melkein yksin kaikki syömään. En ole saanut tuota miestä oikein oppimaan marjojen ystäväksi. Saas nähdä, mitä sanoo kun tarjoan illalla jälkiruuaksi puolukkakukkoa, jota elämäni eka kertaa tein Maistoin jo ja oli kyllä hyvää. Seuraavalla kerralla teen sitten mustikkakukkoa, jota tyttäreni on hehkuttanut monta kertaa, mutta minä en vaan ole saanut aikaiseksi.

Tänään on sadepäivä, joten nyt vain puuhastelen sisällä. Toivottavasti ei se ennustettu myrsky osoittautuis tuhoisaksi. Nyt en kaipais sähkökatkoksia eikä muitakaan ongelmia. Onneksi nyt ei ihan lähellä taloa ole kovin isoja puita kun kaupunki niitä tuosta rajalta kaatoi pyynnöstäni. Illalla vielä pimeässä muistin siirtää muutamia juttuja ulkona turvaan. Illalla ja yöllähän sitä myrskyä tosin vasta on luvassa.

Huomen aamupäivällä pitäisi mennä eka kertaa kuntosalille pitkästä aikaa. Toivottavasti pääsen. Siellä on paikalla ohjaajana fysioterapeutti, jolla käyn. Hän lupasi neuvoa laitteissa kun en ole tuolla salilla koskaan käynyt.

Nyt siirryn ompelukoneelle. Vuorossa on pari laukkua, joita tosin tullaan hakemaan vasta lokakuussa, mutta yleensä haluan tehdä heti valmiiksi, ettei pääse unohtumaan. Nyt onkin kiva ommella vaan kun ulkona sataa.

Mukavaa viikon jatketta.

IL, otan osaa suruusi. Tämä osa elämää on se kurjin osa, mutta kuuluu siltikin elämään. Ystävättäreni 95 vuotias muistisairas äiti kuoli eilen ja vaikka perhe on tietenkin surullinen, niin hän sanoi olevansa onnellinen, että äiti pääsi pois ja että he saivat olla hänen kanssaan loppuun asti.

Minä en ole kai tuota mä kerttusen näin -laulua koskaan kuullutkaan Löytyisiköhän Pesosen laulukirja kirjastosta?

Minulla ei ole koskaan ollut mikään luu poikki, vaikka olen kaatunut pyörällä ja ilman lukemattomia kertoja! Joko olen erinomaisen taitava kaatuja (vrt. Vesku Loiri) tai sitten vain hyvin onnekas. Ei silti, en muista että meidän perheessä kenelläkään muullakaan olisi ollut. Isän lapsuudesta en ole ihan satavarma, mutta ei hän koskaan ainakaan sellaisista maininnut. Lienemme siis lujaluista sakkia

Olimme viime torstaina katsomassa Työväenteatterin pienellä eli Eino Salmelaisen näyttämöllä paljon puhuttaneen näytelmän Hitler ja Blondi. Ja olihan se, taattua Seela Sellaa! Esitys kesti tunnin ja 45 minuuttia (ilman väliaikaa) ja Seela piti koko esityksen ajan yllä sellaista intensiteettiä, jollaista en usko koskaan aiemmin nähneeni. Michael Baran oli kirjoittanut Blondin avulla taitavasti lihaa diktaattorin luiden päälle antaen samalla Seelalle aikaa hieman hengähtää. Blondina eli Hitlerin saksanpaimenkoirana oli Verneri Lilja ja hänkin teki erinomaisen roolisuorituksen. Kolmantena esiintyi nuori naispianisti, joka meidän esityksessä taisi olla Mariola Aniolek. Hän soitti Stockhausenin suoraan sanoen kamalaa (!) musiikkia sopivissa kohdissa. Koko esitys oli kerrassaan upea ja olen todella iloinen, että ostin uudelleen liput jo kerran peruuntuneeseen esitykseen ennen kuin se siirtyy kokonaan Helsinkiin. Menkää ihmeessä katsomaan!

Logistiikka teatterissa toimi oikein hyvin. Ensinnäkin melkein neljänsadan hengen katsomoon oli myyty vain 184 lippua ja joka toinen istuin oli pois käytöstä. Vahtimestarit ohjasivat katsojat sisään ja ulos siten, että sali täytettiin edestä alkaen ja tyhjennettiin takaa. Narikat eivät olleet käytössä, mutta vaatteet sun muut tilpehöörit saattoi laittaa tyhjille penkeille. Katsojille suositeltiin maskin käyttöä, mutta sillä osin homma ei ihan nappiin mennyt, sillä hyvä jos puolella oli maski. Ihmiset haukkuvat hallituksen ja terveysviranomaisten toimia, mutta laiminlyövät sitten itse varautumisen!

Meirämmiäs sai maanantaina uudet silmälasinsa. Ne tulivat todella nopeasti ja Silmäaseman henkilökuntakin oli ihmeissään! Lasit ovat tyylikkäät. Meillä on keskenämme tapana irvailla jotakin henkilöä, jolla ei niin sanotusti ole kaikki muumit laaksossa, intiaanit kanootissa tai ullakolla matot suorassa siten, että vertaamme hänen älykkyysosamääränsä kengännumeroon. No, voi olla, että meirämmiähellä ÄO on liki kengännumeroa, mutta silmälasit saavat hänet näyttämän paljon älykkäämmältä

Odottelemme jännittyneenä, josko meillekin tulisi myrsky! Ennusteiden mukaan pahin menee huomattavasti etelämpää ohi eikä meillä muutenkaan ole ollut sellaista, mitä on pahojen myrskyjen yhteydessä kerrottu. Toki Pirkanmaallakin on aina sähköjä poikki, mutta etupäässähän sitä tapahtuu haja-asutusalueilla koko maankin kohdalla. Ehkä muutamat viime vuosien pahimmat myrskyt ovat saaneet ainakin maanviljelijät varautumaan katkoksiin aggregaateilla ja kaiken aikaahan sähkölinjoja siirretään maan alle. Se on kuitenkin aika hidasta - ja kallista - puuhaa.

Mukavaa viikon jatkoa - myrskyllä tai ilman - teille kaikille

Moi!
Ihan muita juttuja luin Jyväskylän yliopiston sivulta, kun silmiin osui tämä liikuntatieteellisen tiedekunnan tiedote, joka on omiaan luomaan uskoa tulevaisuuteen. Lainaanpa siitä muutaman pätkän tähän:

”Iäkkäiden henkilöiden toimintakyky on nykyään huomattavasti parempi verrattuna saman ikäisten toimintakykyyn kolme vuosikymmentä sitten. Tämä selvisi Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnassa Gerontologian tutkimuskeskuksessa tehdyssä tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin fyysisen ja älyllisen toimintakyvyn eroja verraten nykypäivän 75–80–vuotiaita 1990-luvulla eläneisiin ikätovereihin. - -

Tulokset osoittivat, että 75- ja 80-vuotiaiden miesten ja naisten lihasvoima, kävelynopeus, reaktionopeus, sanasujuvuus, päättelykyky ja muisti ovat nykyään huomattavasti parempia verrattuna aiemmin syntyneisiin saman ikäisiin ihmisiin. Hengityskapasiteetin osalta eroja kohorttien välillä ei kuitenkaan havaittu. - -

Lisääntynyt fyysinen aktiivisuus ja ihmisten suurempi koko näyttivät erityisesti selittävän myöhemmin syntyneiden parempaa kävelynopeutta ja lihasvoimaa. - - Myöhemmin syntyneet 75- ja 80-vuotiaat ovat kasvaneet ja eläneet erilaisessa maailmassa kuin heidän ikätoverinsa kolme vuosikymmentä sitten. On tapahtunut paljon suotuisia muutoksia. Näitä ovat esimerkiksi parempi ravitsemus ja hygienia, terveydenhuollon palveluiden ja koulujärjestelmän kehittyminen, koulutuksen parempi saavutettavuus sekä monipuolistunut työelämä. - -

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että eliniän pidentyessä myös toimintakykyisiä vuosia on enemmän. Tulokset herättävät ajatuksia siitä, onko käsityksemme vanhuudesta vanhanaikainen. Toimintakykytutkijan näkökulmasta elämä näyttää jatkuvan keskeltä eikä pelkästään lopusta. Eliniän kasvu tuo lisää toimintakykyisiä vuosia meistä useimmille, mutta samalla viimeinen elinvuosi sijoittuu yhä korkeampaan ikään lisäten hoivan tarvetta. - -”

Kuulostaa hyvältä. Mutta nyt jatkan matkaani kohti korkeampia ikävuosia ja lähden hoivaamaan paria nälkäistä teini-ikäistä. Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille!

Leikkimökki ja vaja ovat täynnä puutarhakalusteita. Laiturikalusteet ruuvattu irti, soutuvene nostettu maalle nurin päin. Minä ihmettelin, miten paljon olenkaan onnistunut levittelemään sitä sun tätä pitkin pihoja, vaikkei olla täällä mökillä edes paljon oltu. Nyt on pieninkin kukkaruukku varastossa, viiri kaapissa ja markiisit rullalla. Enää on leikattava pensaita alas, mutta sillä ei ole kiire, ovat ihan kauniita vielä.

Myrsky ei ole ainakaan vielä oikein minkäänlainen, tuulee kyllä voimakkaasti ja sataa ripottelee. Mutta olihan myrskyvaroituksesta tuo hyöty, että ulkohommat tehtiin pikapikaa.

Huomenna haemme uuden automme! Ehditään tutustua siihen täällä mökillä kaikessa rauhassa, ennen kuin siirrytään kaupunkiin törttöilemään. Autossahan ei ole edes vaihdekeppiä, vain hipaisunäppäimet, joten totuttelemista varmaan riittää.

Heviteini oli ilmoittanut vanhemmilleen menevänsä isois-koulutukseen. Tämä ei ole minulle yllätys, poika on luonteeltaan auttavainen ja kiltti ja isänsäkin on ollut isosena. Mutta tyttöjen tunteissa on ehkä opettelemista, sainhan sieltä riparilta viestin, että täällä jotkut tytöt itkee vähän väliä, en mä ymmärrä miks.

Meillä on Justuksen kanssa kasvisten lisäämisviikot meneillään. Eilen syötiin täytettyjä kesäkurpitsoita ja tänään tehdään uunikasviksia, ne ovat jo marinoitumassa. On kuitenkin mainittava, että eilen illalla kumpikin kävi jääkaapilla salaa hotkimassa nakkeja!

Menna, mä hihittelin sun "kaikki muumit laaksossa" ym. hauskoja sanontoja!

Me suunnittelemme Tallinnan matkaa ensi viikolle, nimittäin viikonloppuna pidämme taas kihlajaiset. No ei siellä kulu kuin skumppaa, mutta Justus on onnistunut vakuuttamaan minut, että kannattaisi käydä ostamassa jouluun asti tarvittavat juomat. En ihan tajua, kun ei me juoda paljon mitään, nytkin on sovittu, että vain viikonloppuisin otetaan viiniä ruoan kanssa ja arkena ei mitään, ellei ole joku ihan välttämätön tarve. Niiksi lasketaan kutsut, syntymäpäivät, juhlahetket, vilustumiset tms.

Kerronpa vielä Ikerin kuulumisista sen verran, että sen lonkan haava ei tahdo oikein parantua. Koiraparka joutuu käymään lääkärillä pari kertaa viikossa ja aloittaa raivokkaat vastalausemylvinnät jo eläinlääkäriasenan pihalla. Se ei kuitenkaan tarvitse edes kuonokoppaa haavanhoidon ajaksi, koska sen ei varmaan tulisi mieleenkään puraista hoitajaa. Se vaan mylvii ja hoitajat käyvät välillä rauhoittelemassa toisia potilaita odotushuoneessa, ettei täällä ketään teurasteta, Iker vaan kertoo mielipiteitään.