Hei Ihanaiset,
teillä on ollut ihania juhlia, kekkereitä ja tapaamisia, niitä on ollut mukava lukea, niinkuin kaikkia muitakin kirjoituksia. Minäkin saan huomenna rakkaat pikkusiskoni luokseni tänne mökille. Tapaamme ihan liian harvoin mutta minkäs teet, kun kaikilla on aina niin kiirus paitsi mulla . Täällä sataa ja tuulee, takassa on tuli, hormit humisevat ja on ihana istua sohvalla kippurassa viltin alla. Sähköt olivat hetken poikki toivottavasti ei tarvitse alkaa puuhellalla ruokaa laittamaan, voisi mennä meitsille sormi suuhun vaikka lapsuuden kodissani puuhella olikin en sen käytöstä muista mitään .

Pikseli, riemastuin suunnattomasti pallinaama sanasta , olon täysin unohtanut sen. Minä nimittäin olen pallinaama ainakin äitivainaan ja siskojeni mukaan . Minulle ei ole koskaan kunnolla selvinnyt miltä pallinaama näyttää mutta sinusta sellainen ei kuitenkaan tule mitenkään mieleen. Et sinä ainakaan minua pitkästyttänyt kirja- ja matkamuisteloillasi mitä erilaisempia juttuja sen mielenkiintoisempaa.

Menna, kävin katsomassa linkkisi ja siinä oli juuri samanlaiset pylväät kuin unessani . Muuten sisustus oli liian hempeää, uneni miljöö oli tummempi ja kalusteet kulmikkaampia. Pitää tsekata mikä on Hitlerin ja blondin tilanne Hesassa, kiitos briiffauksestasi.

Kipa, olet pystynyt käymään metsässä . Mekään emme ole saaneet nimeksikään puolukkaa . Sitä on harvakseltaan ja se on niin pientä ettei sitä pysty poimurilla poimimaan. Kanttarelleja ollaan sen sijaan löydetty ihan riittävästi. Mennään vielä toiseen paikkaan etsimään puolukkaa sekä suppiksia ennenkuin muutetaan pysyvästi kaupunkiin. Kalaakaan ei ole tänä kesänä saatu, nytkin on katiskat kuivalla maalla johtuisiko kalansaaliin niukkuus jotenkin siitä .

Karmale, ollaan ehdottomasti ainakin uni siskoja . Kirjoitit toisaalla, että olisit halunnut olla käsityöläinen mutta sinusta tulikin markkinointimerkonomi. Minä olen huithapeli ja minusta tuli laskentamerkonomi joka ajautui kaiken lisäksi kirjanpitäjäksi . Loppujen lopuksi jopa tykkäsin siitä vaikkei sisälläni asusta pienen pientäkään kirjanpitäjää. Peukalo minulla on tasan keskellä kämmentä, en tee käsitöitä paitsi ihan pakosta, en leivo enkä tykkää ruuanlaitosta. Isäntä kylläkin kehui viikolla, että olin tehnyt hyvää ruokaa mutta se ei ole mikään ihme jos mikä keitos tahansa maistuu puoli seiskalta illalla, kun edellinen ruoka oli aamiainen . Piirtää olen osannut ja joskus muinoin sitä vähän harrastanutkin mutta tuskin enää kummoistakaan jälkeä syntyisi.

IL se vaan juhlii Justuksensa kanssa kihlajaisia ja mikä sen mukavampaa. Niin, ja ainakin unimaailmassa vaaleanpunainen sopii sinulle loistavasti!

Olimme alkukuusta taas Tallinnassa, laivassa oli ehkä 500 matkustajaa, palvelu oli parasta ikinä. Ruoka oli hyvää, musiikki tanssittavaa ja isäntä sai mielikaljaansa. Tuumattiin, että voitaisiin tulla toistekin, jos väkeä on noin vähän mutta sitten tuli ilmoitus ettei Europa tee enää risteilyitä, pöh.
Aamupalalla nähtiin eniten ihmisiä ja eräs mies tuli kiittelemään meitä hyviksi tanssijoiksi. Kertoi, että heitä oli ryhmä Pohjois-Karjalasta ja että heillä lavatanssit ovat jatkuneet koko kesän, kun heillä niin vähän on koronaa. Kerrottiin, ettei pk-seudulla tansseja sattuneesta syystä ole niin tämä tuiki tuntematon mies kysyi saako hän tulla minua hakemaan päivätanssien aikaan siis mitä . Multa meni jauhot suuhun onneksi isäntä ystävällisesti sanoi meidän tanssivan vain keskenämme.

Kävimme aamiaisen jälkeen kävelyllä kaupungilla, kun ilma oli kaunis. Vähän oli ihmisiä vanhassa kaupungissa, ei käyty missään sisällä ja kun tultiin takaisin laivaan niin terminaalissa perässämme tuli kolmen pariskunnan ryhmä joista yksi aivasti aivan pidäkkeettömästi. Tuumattiin, että taitavat olla Pohjois-Karjalasta. Inhottavaa mutta hyvin inhimillistä, jos perheessä tai tuttavapiirissä tuntemattomista puhumattakaan ole yhtään sairastunutta koko tauti tuntuu epätodelliselta. Ei meilläkään ollut maskeja naamalla kuin autokannelta hyttiin menessä eikä silloinkaan tarvinnut ketään muistuttaa turvaväleistä, kun ketään ei samaan hissiin tunkenut .

Nyt pitää mennä ruokaa väsäämään, että saadaan syötävää ihmisten aikoihin. Pysykää sisätiloissa ettei myrskytuuli teitä vie mennessään.

SUUPALTTI, laskentamerkonomiksi olisin halunnut. Mikä lie sitten aikanaan asiaan vaikuttikin?
Olen nyt nähnyt miellyttäviä unia, mutta en niitä enään aamun jälkeen juurikaan muista?

Syötiin ja oikaisin sängylle, en nukkunut, ja sainkin jonkun idean alkaa kirjoitteleen. Kalligrafiaa siis.

Pitää ensin tiskata ruoka-astiat ja teen muutaman muffinssin.

Eilen sanoin isännälle, että siirtää pari autoa pois tieltä. Tuossa rannassa yks iso koivu kenottanut pihaan päin ja tuulessa huojuu ja heiluu.
Hän kävi ulkona ja tuli sanomaan, että kaataa koko puun
Ja niin meni puu nurin ja sattumoisin oikeaan suuntaankin.

Yöllä tuli vettä ja kuulin kuinka tuulenpuuskat vinkuivat nurkissa.
Nyt ei ole satanut koko päivänä, mutta melkoinen myrsky käynyt näihin saakka. Tai vieläkin melkoinen, mutta huomattavasti hillitympi.

Yhtään puuta ei meillä kaatunut, mutta pienen matkan päässä kavereilta oli iso koivu rysähtänyt ulkosaunan päälle.

Meinasin vähän mennä ulos jotain puuhasteleen, mutta.... en oo yhtään varma. Leipasen jotain ja kirjoittelen hetken ja sitten kaivan puikot esiin ja tekasen poitsulle tumput.

Pysykäähän pystyssä kenellä vielä puhuri puhaltelee!

Minä menin aikanani markkinointilinjalle kun siellä oli kivempaa porukkaa . Tulevan ammatin kanssa sillä ei kyllä ollut mitään tekemistä.

Itäinen tervehdys myräkän keskeltä.
Ehdin jo luulla että myrsky kiertää meidät, mutta kolmen (klo 15) maissa tuuli yltyi hetkessä. Sähköt olivat poissa jonkin aikaa ja radiosta kuulin että osa kunnasta on edelleen ilman sähköä.

Kipa kyseli puolukkasadosta meilläpäin. Elokuussa oli tosi paljon isoa vielä vähän raakaa puolukkaa. Nyt en ole päässyt käymään metsässä, mutta uskon sieltä löytyvän vieläkin poimittavaa. Olen vihjaillut etämiehelle poimimisesta, toistaiseksi laihoin tuloksin.

Nyt hän palasi lauluharjoituksista joten täytyy käydä laittamaan ruokaa pöytään.

Meillä satanut koko päivän ja tuullut iltapäivästä. Sähköt hetken katki mutta palautuivat nopeasti.

Aika moista haipakkaa ollut. Kauheasti neuvotteluja sun muuta. Ensi viikolla asuinkunnan iso tarkastus. Tutkivat kaikki paikat, paperit ja haastattelevat sijoittamansa lapset ja kyselevät meidän aikuisten syvemmätkin tunnot. Aiheuttaa aina pientä stressiä.

Isäni kuntoutus lonkkamurtumasta edistyy hitaasti ja varmasti. Eilen olin siskon kanssa sairaalassa katsomassa häntä.
Sitä ennen käytiin isän kotona laittamassa keittiökamat paikoilleen remontin valmistuttua.
Täytyy koko asunto siivota ennen hänen kotiutumista. Kohtuu siisti mitä nyt tavaraa ja pölyä.
Ei normisti tarvitse hänen siivoukseen puuttua mutta tuo lonkkamurtuma nyt hidastaa häntä.

Mukavaa myrskyistä iltaa.

Tervehdys

Kiitoksia kirjoituksistanne. Niitä oli tosi kiva lukea. Skippaan nyt kommentit tällä kertaa.

Siippani on paikallisesta puskaradiosta katsellut puolestani puolukan hintoja. Menneellä viikolla teimme survosta keräämistämme puolukoista ja kyllä ne kutistuvat vähiin, kun ne survoo. Tarvitsen vielä paaaljon lisää puolukoita, että saisin nauttia niistä puuron kera viitenä päivänä viikossa.

Keskiviikkona teimme pihahommia ennen myrskyn tuloa. Tyrnitkin kerättiin talteen. Ei niistä paljoa tullut, mutta puurolautanen on kivan näköinen, kun siinä on mustikkaa, mustaa viinimarjaa, mansikkaa (ostettua), puolukkasurvosta ja tyrnimarjaa Kanttarelleista tein menneellä viikolla yhtenä päivänä kastiketta ja yhtenä päivänä keittoa Meinaa viedä kielen mennessään. Torstaina myrskyä ja mahdollisia sähkökatkoksia odotellessa teimme ison satsin kaalipataa. Teen sen yleensä terassin "huoltosiivessä", että ei haise sisällä Sain sen valmiiksi hyvissä ajoin.

Ajattelin, että jos sitten illallisaikaan on sähkökatkos, niin sitä voi lämmittää uunivuuassa kesäkeittiön grillissä. Muutamia sähkökatkoksia oli, mutta ei onneksi kovin pitkäkestoisia. Tontistamme suurin osa oli aika suojassa, kun tuuli tuli pohjoisesta. Meillä isot kalliot ovat siten suojana. Teimme alkuillasta pienen kävelylenkinkin postilaatikolle. Sinä aikana oli tiellä "kaatunut" yksi mänty, niin että nojasi sähköjohtoihin. Ne on onneksi päällystetty, niin ei aiheuttanut katkosta. Olemme kyllä tehneet netin kautta ilmoituksen sähköyhtiöön.

Kalaa emme saaneet, vaikka verkot olivat kahtena päivänä järvessä. Tänään olisi tarkoitus laskea ne taas.

Torstaina päivällä ennen myräkän tuloa puhuin äidin lääkärin kanssa. Äidillä oli ollut lievä sydäninfarkti, kuten olin jo edellisenä päivänä ounastellut äidin ja hoitajan puheista päätellen. Lääkäri oli torstaina sitten puhunut asiasta äidin kanssa ja äiti oli sanonut, että jos paha tilanne tulisi eteen, niin häntä ei saisi elvyttää. Alkoi itkettää, kun lääkäri tämän sanoi Tottakai äidin tahtoa on kuunneltava. Samana päivänä puhuin äidin kanssa puhelimessa isäni olessa siellä ja äiti sanoi saman asian minulle. Toivon tietty kovasti, että hän parantuisi ja pääsisi vielä kotiin ja saisi vähän aikaa elää ilman suuren napatyrän tuottamia vaivoja ja kipuja. Kaikkihan on Korkeimman käsissä.

Eilen oli kauppapäivä. Pikseli mehän emme kevään jälkeen ole käyneet juurikaan muissa kuin ruokakaupassa ja ulkopuutarhamyymälöissä ja paikallisessa apteekissa, jossa toiminta on onnistunut niin, että tuovat etukäteen tilaamani lääkkeet ulos. Tuo ti 8.9. oli poikkeus - päivän valinta oli kyllä harvinaisen huono - mikä selvisi vasta jälkikäteen. Varovainen olen aina, minullahan on joka kerta maski naamalla kaupassa ollessani, sen lisäksi hanskat kädessä ja autoon tullessani heti käsidesiä pumppupullosta. Pitää sanoa, että eilen maskeja näkyi yllättävän paljon Graanin kauppakeskuksessa. Siippani piipahti myös sekä Motonetissa että K-raudassa etsimässä johtoa ja kiinnitysjuttuja viime lauantaina tänne tullessa matkalta ostamaamme kahden levyn kaasulieteen. Se nyt varoiksi sähkökatkosten varalle. Sopivaa ei kuitenkaan löytynyt, joten varmaan joutuu tilaamaan netin kautta.

Tässä on koko ajan sellainen tunne, että on ikään kuin lähtökuopissa, jos sairaalasta tulisi soitto äidin tilan huononemisesta. Loppuviikosta viimeistään menemme taas katsomaan häntä.

Kurjaa seurata Suomen koronalukujen kasvua Saa nähdä, miten tämän päivän matkustusrajojen muutokset vaikuttavat niihin. Noususuuntahan on jo ilman rajoitusten höllentämistäkin ollut useamman viikon.

On tämä ollut erikoinen vuosi maaliskuusta lähtien. Minä, joka olen todella sosiaalinen, olen ollut lähes kokonaan "vain" siippani seurassa. Muutamia mökkinaapureita olemme tavanneet ulkotiloissa ja lastenkin käynnit täällä ovat olleet rajoitettuja. Vain kerran (kun siippani oli Hossassa kalareissulla) oli kaksi ystävääni täällä. Kaikki asuimme eri mökeissä. Yhteiset ruokailut hoituivat kesäkeittiössä. Niin ja kummityttö kävi uuden sulhasehdokkaan kanssa täällä yhden yön verran. Normaalisti meillä on "vieraita" (tyhmä suomalainen sana ) eli ystäviä ja sukulaisia täällä vaikka kuinka paljon.
Itsekin käymme normi oloissa ainakin muutamilla ystäviemme mökeillä joka kesä.

Onneksi on sentään puhelimet Naamakirjassa olen käynyt laiskanlaisesti. Mietin jossain vaiheessa, että olin nähnyt IL n ja Tiinuliinun rapukekkerikuvia naamakirjassa, mutta sitten hiffasin, että IL lähetti ne minulle whatsappiviestillä.

Nyt pitäisi lähteä vähän pihahommiin. Iskias mokoma taas vaan kiukuttelee, niin että en siellä kauaa voi olla.

Mukavaa lauantain jatketta teille kaikille ja terveyttä itse kullekin.

Eilen oltiin puolukoilla ja jalat tuhannen kipeänä. Liikkumaan meinannut päästä. Kotona oli vielä pakko käydä ja kaupassakin.

Nyt yön nukuttua tuumasin, että lähdetäänkö metsään? Isäntä oli heti valmis. Sieniä katselin, mutta niitä ei näkynyt, niin kerättiin puolukoita.
Yhteensä varmaan kerätty pari ämpärillistä, joten eiköhän riitä talveksi?
Ja käsin ihan vaan nypitään.

Eilen karautti peura selän takaa. Melkein pelästyin kun niin vauhdilla tuli.

Nyt oikaisin hetkeksi ja voisin jopa nukahtaa tähän?
Pitää kuitenkin perata puolukat ja laittaa ruokaa. Jauhelihakeittoa tänään.
Mutta kyllä kuulkaas nukuttais, joten paras poukata vaan pystyyn

Kivaa päivää kaikille

Moi mimmit! Me olemme tehneet Justuksen kanssa ruokia pakkaseen ensi viikonlopun kekkereitä varten. Tarjoamme perinteistä 70-luvun kahvikekkeriruokaa; voileipäkakkua, pitkopullaa (yksi ystävä leipaisee lahjaksi täytekakun) ja iltapalaksi täytettyjä ohukaisia. Justus teki yhden täytteen, johon tuli broileria, herkkusieniä ja merkillistä kyllä - banaania, mutta se on valtavan hyvää.

Eilen haimme automme kotiin. Koska se on iso ja muhkea, sen nimeksi taitaa tulla Musti. Justus ajoi sen autoliikkeestä pihalle ja tyttäreni luo, kun halusimme heti esitellä sen. Iker karjui aivan raivona, kun ei päässytkään mukaamme mökille. Se mätki minua pääkaukalollaan, napitti silmiin ja kiljui vaativasti.

Tänään olemme sitten tutustuneet Mustin ominaisuuksiin tarkemmin. Heti aluksi oltiin ällistyksissä, kun ei onnistuttu avaamaan muita kuin kuljettajan puoleisen oven. Sitten käytiin kaikki nippelit läpi ja tehtiin koeajokierros. Minä ajoin. Autossa tuntuu olevan noin tusina muutakin kuskia, koska koko ajan joku valo kertoo jostakin ja naisääni huomauttaa, jos turvavyö ei ole heti kiinni. Minä totesin, että katolta lumien poisto on Justuksen hommaa, koska minä en ylety sinne millään konstilla. Osasin lisäillä tietokoneeseen kummankin puhelimista pikavalintoja, Justus teki koesoiton tyttärelleen, mutta paineli vääriä nappeja eikä saanut omaa ääntään kuuluviin. Puhelin tottelee englanninkielisiä äänikomentoja: Call sille ja sille.

Välillä Justus meni makaamaan osittain tavaratilan alle, kun halusi tietää, missä se auton alle menevä vetokoukku oikein on. Minä löysin ovesta kolme sormenjälkeä ja putsasin ne heti pois ja ilmoitin, että tämän auton oviin kosketaan vain valkoiset puuvillahansikkaat kädessä. Tämä auto on varmaan meidän ensimmäinen ja viimeinen auto, koska joskus kymmenen vuoden päästä jos olisi vaihtoaika, ei me enää takuulla opittaisi senaikaisia kaaroja käyttämään.

Vaan vielä on hehkutettava itsestään säätyvää kuskinpenkkiä. Meillä on iso pituusero ja kun penkki on Justuksen tarpeille sopiva, minä näen vaan ratin keskiosan. Mutta kun avaan auton omalla avaimellani, penkki liukuu itsestään minulle säädettyyn asentoon.

Lopetan nyt autopuheeni, minä vaan olen ihan autohullu nainen, eikä siihen näköjään ikääntyminenkään auta! Ai niin, kun tuskailin vielä minussa olevia liikakiloja, Justus totesi iloisesti, että sun pitää vaan seisoskella Mustin vieressä ja tsädäm, näytät ihan pieneltä.

IL mieheni sanoikin kuvaa näyttäessäni, että onpa auto iso kun rouva on niin pieni siinä

Huomasin hämmästyksekseni, että eilisen jälkeen tänne on tullut tuollaiset tykkäys-napit niin kuin naamakirjassakin Näemmä kehitys kehittyy!

Onnea, IL, uudelle hienolle autollenne. Minäkin totesin kokoeron ja tuumasin, että vaatii aika paljon säätöjä, että rouva näkee tuulilasista ulos. No, valmiit säädöt on hieno juttu. Meilläkin oli sellaiset edellisessä KIAssamme, kun siinä oli luxory-varustetaso. Nykyisessä tyydyimme "vain" executive-tasoon, joten säätöjä ei saa muistiin. Muuten ei siinä kovin suuria eroja ole ja olemme olleet ihan tyytyväisiä.

Kävimme perjantaina katsomassa komedian Peter Pan menee pieleen. Se oli jatkumoa muutaman vuoden takaiselle Näytelmä menee pieleen-jutulle. Kyse on "Pirkanmaan polyteknisen draamaseuran" kunnianhimoisesta teatteriesityksestä, joka vain menee totaalisesti pieleen Alku- ja välipuheissa käy ilmi, että seuralla on ollut runsaasti enemmän tai vähemmän pieleen menneitä esityksiä, joista ehdottomasti muistiinpainuvin oli Punahilkka, jossa "sangen hauraan oloinen vanha rouva" jäi suht kookkaan suden alle ja valitettavasti menehtyi! Muuten on ollut "vain" katkenneita jäseniä, eritasoisia ruhjeita ja jokunen tajunnanmenetys! Täytyy vain ihailla näyttelijöitä ja muuta henkilökuntaa, jotka osaavat lahjakkaasti esittää rahanpuutteesta kärsivän draamaseuran puutteellisissa puitteissa to-del-la huonosti näytteleviä harrastelijoita! Mielestäni edellinen näytelmä oli hieman parempi, mutta nauraa sai kyllä vedet silmissä tässäkin.

Jälleen oli teatterin puolelta koronajärjestelyt hyvin hoidettu. Siellä oli jopa nähty niin paljon vaivaa, että joka toinen penkki oli kokonaan poistettu, joten jalkatilaa oli ruhtinaallisesti pisimmillekin! Väliaika luonnollisesti aiheutti ylimääräistä liikehdintää, jota ei Työviksen pienellä ollut, kun Hitler ja Blondi vietiin läpi ilman väliaikaa. Väliaikatarjoilut oli kuitenkin kehotettu tekemään etukäteen netissä ja pöydän numerot oli ilmoitettu tekstiviestillä, joten myyntitiskille ei juuri muodostunut jonoja. Me otimme vain pienet drinkit, joten en ollut niitä etukäteen tilannut, mutta hyvin ne sai kuitenkin ostetuiksi. Maskeja ei nytkään kovin paljoa näkynyt ja täytyy tunnustaa, että minäkin jätin sen pois väliajan jälkeen, kun se haittasi nauramista

Kohta pitää alkaa piipahdella Tammelantorilla, kun ilmeisesti suppilovahveroita alkaa pian ilmestyä myyntiin. Niitä voisin muutaman kastikkeellisen pakkaseen laittaa talven varoiksi, kun ovat ne vain niin hyviä. Tarkistin jo, että meillä riittää vielä puolukoita sen verran, että meirämmiäs saa sitä kaali- ja riistaruokiin. Minä en hänen mukaansa ymmärrä hyvän päälle, kun en puolukkaa niissä käytä, mutta vaikka pidänkin puolukoista, haluan maistaa ruokien "oikean" maun. Puolukasta voin sitten tehdä keittoa puuron kanssa. Siihen se sopii mainiosti ja puolukkarahkakin on hyvää.

Täytynee lähteä harjaamaan perunoita, sillä syömme tänään savustettua lohta ranskankermasoosin kanssa eikä se vaadi vierelleen muuta kuin keitettyjä perunoita.

Mukavaa sunnuntain jatkoa ja reipasta alkavaa uutta viikkoa kaikille