Kiitokset takaisin toivotuksista Menna ja Kivikasa!

Mietin jo tänään, että pitikin palata tänne KKlubiin, kun muutenkin istun ihan liikaa tietokoneella.

No syy oli tietysti te monet tutut nimimerkit jotka täällä jaksavat kirjoitella. FBssä tosiaan olen muutamia kertoja tykkäillyt Menna sun jutuista. Samoin IL on saanut tykkäyksiäni. Kivikasaa en ole FB- ssä nähnyt. Mitä sinulle kuulu? Oletko tätänykyä huristellut ohitseni hiihtämään, vai onko kotiladuilla ollut riittävästi lunta. Moottorisahaakin kaipailen. Älkää nyt kukaan pahoittako mieltänne, jos en heti muista nimimerkkejänne, olin palvelun tarjoajan mukaan viimeksi maksanut jäsenyyteni 2016. Siihen mahtuu melko monta päivää.

Meillä on sisareni kanssa sellainen diili, että hän leikkaa Salon Seudun Sanomista sudokut irti ja niputtaa ne kirjekuoreen ja kun on riittävästi koossa niin kiikuttaa postiin. minä tykkään aamuisin herätellä niillä aivojani. Viimeisessä sudokukirjeessä oli Salon kirjaston poistomyynnistä ostettu v.1988 kirjoitettu kirja. Kirjailija oli Harju, etunimeä en muista ja se on nyt lainassa ystävättärelläni, joten en voi heti tarkistaa. Kirjan nimi oli Kyllä Suntiotar järjestää.  Oli mukavasti, vähän ehkä lapsellisestikin, mutta "siististi" kirjoitettu pienehkö teos jonka lukemisen jälkeen jäi hyvä mieli. Tämä minun lukemisistani viime viikon lopun aikana.

Toinen lukukokemus kesti melkein kaksi vuotta. Kun aloitin ensimmäisestä jaksosta, ei viimeistä jaksoa oltu vielä kirjoitettu. Siinä  seurattiin pienen tytön lapsuusvuosista hänen ja hänen lapsensa elämänkulkua sota-ajan keskellä jne. Tuttuja julkisuuden nimiä ja heidän elämänmenoa sivuttiin sujuvasti. Kirjailija Enni Mustonen ja kirjasarja Syrjästä katsojan kertomuksia.  Täällä se oli niin tykätty, että useita sain jonottaa joskus useita viikkojakin, varsinkin viimeistä osaa.

No niin... lähdenpä Serin kanssa iltalenkille, vaikka pakkanen paukku n. 13-15 pakkasasteen lukemissa.


Kuulumisiin ja pysykää terveinä!🥰

Islawisla: Kiitos, minulle kuuluu muuten melko samaa kuin ennenkin, paitsi olen nyt tuplamummu. Nämä pienet lapsenlapset ovat kyllä vieneet minun sydämeni täysin. Aina on ikävä ja kerran kuukaudessa pyrin näkemään heitä, koska haluan luoda heihin sellaisen suhteen, että joskus toivon heidän tulevan itsekseenkin mummulaan🥰. Hyvässä alussa ainakin olen, koska tämä vanhempi kaksivuotias haluaa usein soittaa mummulle videopuheluja ja vetää leikkeihinsä mukaan. 😄

Hiihtelemiset ovat olleet viime vuosina lähinnä täällä kotopuolessa. Vuotuisella perinteeksi muodostuneella Vuokatin viikonlopulla olen ollut entisten työkaverien mukana ja taas olen ennen pääsiäistä menossa. Selkäni on vihotellut usein viime vuosina, joten en tiedä uskallanko enää tunturimaisemiin, vaikka onhan siellä Ylläkselläkin niitä tasaisempia latuja. En missään nimessä ajaisi teidän ohi, jos sinne menisin. ❤️Kysyisin varmasti, että oletteko kotosalla. 🥰 

Tänään täällä pyryttää lunta vissiiin koko päivän, joten aloitin siivouksen. Illalla vein jo matot ulos kun oli vielä reilusti pakkasta. Huomasin taas heti tuon tehtyäni, että selkä ei tykännyt ollenkaan. Pelkäsin jo, että taasko olen pari kuukautta vaivanen. Otin sitte rauhallisesti loppuillan eikä nyt aamulla pahemmin tuntunut mitään. Sain jo imuroitua ja vielä pyyhin lattiat nihkeällä. Täytyy sitten varoa taas kun kannan mattoja takaisin. Mies kun on siellä reissussa, joudun pärjäämään ittekseni. 

Mukavaa päivää kaikille.

ja vielä Isla: minä en ole facebookissa koskaan ollutkaan, joten ei ole ihme, ettei minua siellä ole näkynyt. ☺️

Mukava kuulla jutuistasi. Minusta tuli mummu jo 32 vuotta sitten. Vanhin lapsenlapseni leipoi minut ISOMUMMUKSI 4,5 vuotta sitten. Vuosi sitten minusta tuli tupla isomummu. Vaan eipä haittaa, olenhan Sinua paljon vanhempikin!🥰 Kyllä mummona on mukava olla. Kuopukseni on nyt myös mummu.

Nyt pitää alkaa jottain hommaamaan. Päivä puolessa ja koira käynyt vasta pihapissat.

Mukavaa päivän jatkoa kaikille!

Merelle, olit siis viisi päivää Tampereella, etkä ottanut yhteyttä 😡 On minullakin (vähän käytetyt) kävelysauvat 😤

Yöllä kahden aikaan lähdetään kentälle miehen kanssa ajamaan, suuntana Mallorca. Kelit ei siellä kehuttavat mutta seura sitäkin parempaa. 
Niin ihana nähdä poika  ja perhe. Parasta kun pääsen miehen kanssa sinne. 
Juttua kirjoittelen omaan päikkyyn, jos jotain kiinnostaa. 

Ollut kiireistä kun yksi muksu lähetettiin itä-suomeen lemtokoneella mummonsa tykö. Hänet mies vei aamulla kentälle, lentää enonsa kanssa. 
Kaksi sisarusta vein junalle kun menivät vanhempansa luo. 
Yksi jää kotiin tyttären ja tämän lasten kanssa. Ihan hyvillä mielin hänkin. 

Omat tavarat vielä pakkaamatta, mutta onhan päivää vielä jäljellä.

Ps. Tänne tullut huonosti kirjoitettua kun on ollut kaikenlaista ja olen jaksanut tuijottaa vaan omaa napaa. 
Luen kyllä muiden kirjoitukset ja elän mukana iloissa ja murheissa. 

Japenalle ja miehellensä rentouttavaa matkaa.

Zappa ja minä vietetään nyt laatuaikaa kaksistaan. En ole eläissäni tavannut noin energistä pentua. Jos sen kanssa ei tee jotain, se keksii omia juttuja, joista yleensä ihmiset ei tykkää. Eilen vävyn sisko antoi sen riehua koirapuistossa aamupäivällä kaksi tuntia ja iltapäivällä teki puolentoista tunnin lenkin. Ja oliko pentu milläänsäkään? Ei.

Toisaalta se nukkui rauhallisesti koko yön, kuudelta käytin pissalla enkä puhunut kuin kuiskaamalla ja nukahdettiinkin uudestaan. Heräsin puoli yhdeksältä, jalkopäässäni oli pieni musta kerä niin sikeässä unessa, ettei edes herännyt, kun kysyin, mistä se on saanut luvan tulla sänkyyn.

Eilisen illan touhusin mitä ikinä keksinkään sen kanssa. Nakkipiiloa, vetoleikkejä, tottista pitkin käytäviä. Se tottelee hienosti, seuraa, jää paikoilleen käskystä istumaan, menee makuulle - mutta sisätiloissa. Ulkona sen päästä häviää kaikki opittu ja siitä tulee peuranmetsästäjä, joka varmuuden vuoksi ryntäilee myös kaikkea liikkuvaa päin. Paitsi koirapuistossa se leikki nätisti kaikenkokoisten kanssa.

Kunhan oppii kävelemään kiskomatta, siitä tulee maailman paras koira. On kiltti ja viisas ja kuuntelee pää kallellaan mun juttujani. No eilen mä selätin sen yhden kerran, kun emme päässeet yksimielisyyteen, saako olohuoneen arvokasta mattoa pureskella. Minä voitin - ainakin hetkeksi.

Tyttären perheellä on ollut hauskaa Madridissa. Tosin Real Madrid pelasi tasapelin, mutta tunnelma stadionilla oli lippujen hinnan arvoinen. Luonteidensa mukaisesti pojat olivat varautuneet reissuun: Juniorilla oli lista kaupoista, joissa tahtoo huomenna käydä kenkiä katsomassa. Hänellä on huoneessaan monikerroksinen hyllykkö, jossa kaikki erikoiset lenkkitossut ovat ihailtavina. Mutta ainahan voi hankkia muutaman parin lisää. Heviteini oli tutkinut nettiä ja löytänyt mielenkiintoisia ravintoloita. Kävivät persialaisessa syömässä ja tytär nauroi, että sellaiseen kaupunginosaan ei olisi muutoin tullut ikinä mentyä. Eilen söivät Euroopan vanhimmassa ravintolassa, jonne Heviteini oli onnitunut varaamaan pöydänkin etukäteen, paikka on yleensä varattu viikkokausiksi.

Nyt vaan lasken tunteja, milloin vävyn sisar tulee ja pääsen sairaalaan. Zappa taitaa olla tottunut siihen, että sen isäntäväki tekee läppäreillä töitä, koska se  on koko tämän ajan loikonut kiltisti tuossa vieressäni.

Merelle, laitoin sinulle yv:n 😃

Moi!
Tervetuloa takaisin Islawisla; minäkin muistan sinut täältä foorumilta. Mitä kiloihin tulee niin hyvinpä nuo ovat meikäläiselläkin säilyneet. Japenalle mukavaa matkaa, sikäli kuin ehdit tänne vielä vilkaista.

Hauska oli lukea IL:n koirakokemuksista, koska meidän perheessä meno on jatkuvasti ihan eläimellistä. Pikku Lyyti nyt ei pahemmin pureskele enää, mutta silloin tällöin kun silmä välttää, hampaiden väliin osuu rottinkikorin reuna. Niitä meillä on useita; sisältönä sanomalehtiä, lukemisvuorossa olevia kirjoja, palautuspulloja, saunakamppeita… mutta sisältö ei tunnu koiraa kiinnostavan, vaan pelkät rottingit.

Lyytillä on ollut viikon verran eka juoksunsa, joten koiraparka on hieman pois tolaltaan eikä ymmärrä, miksei pääse koira-aitaukselle kavereiden kanssa peuhaamaan. Eikä se ymmärrä sitäkään, että sisällä on pakko käyttää jotain tyhmiä housuja. Ensimmäisestä kuljetusrepustaankin se näytti kasvaneen ulos, joten perjantaina oli pakko käydä ostamassa uusi. Koira katselee sitä hiukan epäluuloisesti.

Toivottavasti harmitus häipyy keskiviikkoaamuun mennessä; silloin startataan kohti Costa del Solia jossa patikoidaan neljä viikkoa. Yksi sukulaispariskunta taitaa tulla seuraksi, ja tarkoitus on myös tavata entinen työkaverini joka asustelee läheisessä vuoristokylässä kolmen rescuekoiransa kera.

Eipä tässä kummempia, terveitä ollaan ja iloisia. Sitä samaa toivotan teillekin.

PS. Missäs muuten Kipa kun et ole aikoihin kirjoitellut? 

Heips!

Olipas kaunis ja lämmin päivä tänään. Kävin vähän aikani kuluksi mökiilä. Istuksin muutaman tovin varaston seinustalla.
Lunta olis ollut pihassa vaikka kuinka, mutta en nyt isommin alkanut selkääni rasittamaan.

Isäntä on vielä sairaalassa, mutta mikäli aamun verikokeet on hyviä? Tai siis näyttää, että bakteeri olis poistunut, vihdoinkin, niin antibioottia jatketaan vielä viikko suun kautta. Kotona?
Nyt saanut suoneen kolme kertaa päivässä. Muistikin jo pätkii!
Alustavan arvion mukaan vois päästä huomenna kotiin?
Hb tosin oli vielä joku päivä alle sadan. Muut veriarvot kait hyviä.

On tää kyllä ollut niin raskasta aikaa koko perheelle. Itsekin välillä henkisesti ihan uupumuksen rajoilla.

Tiinuliinulle mukavaa patikointireissua.

Kaikille hyvää vointia❤️

Meillä on ollut varsin vilkas, kiva viikko. Viime sunnuntaina oli paras ystäväni miehensä kanssa kylässä. Ystävättäreni olkapää on leikattu, eikä ruuan laitto oikein onnistu, ja miehensä ei ole ruuanlaittaja. Oli laskiaissunnuntai, joten tein ranskalaista papusoppaa, jota olen tehnyt vuodesta 1974,  silloin ohje oli Kasari lehdessä. Olin tehnyt ison annoksen ja koska tykkäsivät, saivat loput mukaan. 

Laskiaistiistaina tein taas soppaa ja nyt syömään tuli miniän sukulaisia kolme pariskuntaa. Hyvin upposi, reseptiä sai jakaa. Torstaina tuli sitten kaksi ystäväpariskuntaa katsomaan tätä uutta kotia ja koska ovat 35 vuotta tottuneet syömään papusoppaani joka laskiainen, tarjosin sitä. Meillä mieheni kanssa alkoi vähän jo soppa tulla korvista. 

Lauantaina kävi tyttäremme TeiniNeidin kanssa. Tyttäreni oli tehnyt meidän makkarin väreihin sopivan torkkupeiton tilkkutyönä. Hän on innokas tilkkuilija ja tehnyt niitä varmaan 30-40 kpl.

Tänään oli taas paras ystäväni miehensä kanssa syömässä. Heidän vapaa-ajan asunto on tuossa puolen tunnin matkan päässä, niin heidän on helppo tulla. Olin tehnyt heille kotiin vietäväksi sekä pataa että keittoa, niin pärjäävät pari päivää. Lupasin syöttää heitä, kunnes ystävättäreltä onnistuu taas ruuanlaitto. Oli mies yhtenä päivänä tehnyt ystäväni ohjauksessa liha-makaroonilaatikkoa.

Miehelle kuuluu hyvää, mitä nyt joskus väsyy ja ottaa päiväunia. Hän pärjää avanteen kanssa hyvin ja pussin vaihto ei vie montaa minuuttia. Olemme joka päivä yrittäneet käydä ulkona kävelemässä ainakin kerran, jos ei muuta niin kaupassa. Mies ei saa vielä kantaa kuin alle 2 kiloa, minä sitten kannan ostokset repussa. Citymarkettiin on 300 m ja S-market on kadun toisella puolella.

Huomenna sitten palataan taas normaaliin viikkorytmiin, kun pikkutytöt ovat palanneet hiihtolomalta Lapista. Keskiviikkona mulla on aina kuljetus kansanmusiikkitunnille. Tällä viikolla tosin tuntia ei ole, koska opettaja vielä hiihtolomalla, mutta tuossa vieressä on lastenteatteriesitys, johon olen luvannut tyttöjen ja heidän ”piparkakkuserkun” ja yhden kaverin kanssa mennä. Torstaisin he myös tulevat iltapäiväkerhosta meille syömään ennen kuin vanhemmat hakevat heidät harrastuksiin.

Tulevan viikon yritän pyhittää ompelulle. Terveyttä ja mukavaa viikkoa kaikille!