Minullekin tuo aika sopis muuten, mutta meillä on tulossa kesällä katon kunnostus ja vielä ei ole tiedossa ajankohta. Muutenkin se riippuu säistä. Katoin huvikseni junalippuja ja nyt kyllä olisi halpoja lippuja tarjolla. 
Joten en uskalla ilmoittautua. Luultavasti olisin tullut Helsingistä tyttären luota vain päiväseltään piipahtamaan, joten eihän sitä vielä sitten tiedä. 😃 Olisi kyllä kiva nähdä teitä ja Lappeenranta kiinnostaa nyt muutenkin kun luin juuri lähiaikoina Laila Hirvisaaren kirjoja 🙂

Heippa, Lappeenranta huutelee minullekin, tulen mukaan mikäli mitään yllättävää ei ilmaannu.

Minulla ei ole kokemusta Lappeenrannan hotelleista sillä naapurikaupungissa tulee käytyä vain päiväseltään. Kiitos Karpalo käyttäjän kokemuksista.
Kiitos myös IL:lle ja Tiinuliinulle kun pistitte suunnitelmiin vauhtia kun minä vaan reissasin.

Kiva kun niin moni on kiinnostunut Lappeenrannan tapaamisesta. Minullekin sopii 10.-11.6 ja voin alkaa katsastamaan tilaa missä voimme viettää iltapäivän ja tarvittaessa illankin. Lappeenrantaa olen valmis esittelemään mikäli teitä kiinnostaa. Hotelli Lähde sijaitsee kauniilla paikalla ja lähellä on monia mahdollisuuksia tapaamiselle mikäli hotellista ei löydy kokoontumistilaa.

Jos joku päätyy päivän reissuun niin ei kannata ostaa lippua ainakaan ensimmäiseen paluujunaan kun nämä tapaamiset tuppaa venymään. Lappeenrannassa on kyllä nähtävää ja koettavaa useammaksisin päiväksi.

Savon suuntaa on nyt tullut koluttua. Viime viikon keskiviikkona lähdin Mikkelin suuntaan ja sieltä palattua pakkasin laukut uudelleen ja lähdin Savonlinnaan Tanhuvaaran urheiluopistolle eläkeläisporukan mukana kuntolomalle. Meidän porukka hitsautui hyvin yhteen ja naurua sekä hauskoja sattumuksia riitti vauhdikkaan liikunnan ohessa.  Taas tuli kokeiltua muutamaa uutta liikuntalajia ja opittua uutta yli kuusikymppisten kehonhuollosta ja ravinnosta.
Suosittelen paikkaa liikunnasta kiinnostuneille.

Tänään kotiuduin sieltä ja heti oli vastassa rästitöitä järjestötoiminnassa. Muutaman ongelman jouduin kyllä hoitamaan etänä lomapaikasta käsin.

Tämän illan vietän rauhoittuen ja muistellen hauskoja kokemuksia viikon varrelta.

Aurinkoisia päiviä.

Kiitos kommentoijille👍 Lukkarinrakkaudesta en voi edelleenkään olla kommentoimatta kun puhutaan Lappeenrannasta, vaikka meillä ei siellä enää tukikohtaa ole.

Jos haluaa junamatkan päätteeksi käydä virkistymässä on  on 700m hotellista Myllysaaren perhepuisto  jossa voi esim. viettää aikaa.

Siellä on suosittu uimaranta. Mahdollisuus  naisten saunavuorolle tai sekasauna  tai mahdollisuus vuokrata yksityissauna josta laituri Saimaaseen. Tämä sauna ei ole uimarannan vieressä vaan hieman erillään.

Paikalla on  beach-volleykenttä lentikselle, iso hirsinen pöytä, jossa voi syödä omia eväitään. Pieni kioski josta saa mm. kahvia, muutama pikkupöytä.

Satamatorilla n. 500m hotellista on useita laivaravintoloita, jotka ovat suosittuja. Torin alueella pieniä kojuja josta saa vetyjä ja atomeja, jotka ovat varmaan must lappeenrannan kävijöille. Siis erilaisia lihisversioita.

Ja eihän Lappeenranta olisi mitään ilman Kaunista Veeraa. Eli patsaan vieressä on Bistro & cafe Veera. Siinä on terassi ja kattoterassipaikkoja sisäpaikkojen lisäksi. Enemmän sellaista kioskitarjottavaa, pientä purtavaa mutta suosittu paikka sekin.

Tosin tuohon ajankohtaan kaikki paikat ovat aika täynnä ja jotka tulevat omalla autollaan, saavat kyllä olla tarkkoina koska liikenne on aika vilkasta ja kadut kapeita. 
Ainonkadulla ei helposti autopaikkoja löydy, siksi kannattaa heti tullessaan pyytää hotellista pysäköintilupakorttia, koska heillä on omia parkkipaikkojaan.

Jos jaksaa kävellä mäkeä ylös niin Linnoituksen alueella on historiaa, käsityöpuoteja ja Linnoituksen vieressä Rakuunamäki, jossa entinen kasarmialue. 
Linnoitus on siis kaupunginosan nimi. Moni seurue pitää omia piknikkejään Linnoituksen mäellä. Ennen Lappeenrannassa kulki sellainen tuctuc kaupunkijuna joka kiersi turistipaikat mutta se on ehkä lopetettu, en ole enää ajan tasalla siitä.

Luulisin, että hotelli boutigue Lähteessä saattaisi olla kokoontumistiloja, ainakin siellä näkyy olevan hääseurueita. Saattaa olla, ettei hotelli Lähteessä sellaisia tiloja ole, en ole varma.

Mustikkaposki varmaankin löytää sopivan paikan ja Lappeenrannassa saa kyllä ajan kulumaan kiertämällä lähialueen.

On hyvä varmaan olla ajoissa liikkeellä hotellivarauksen suhteen, koska sinne on tulossa kuun lopussa kansainväliset suurmarkkinat ja muita tapahtumia, jotka saattavat nostaa hotellin hintoja.
Uskon, että saatte onnistuneen Lappeenranta-päivän😄

Hei Ihanaiset,
tässä sitova ilmoittautuminen Lappeenrannan reissulle 10-11.6. Kiitos IL, TIINULIINU ja MUSTIKKAPOSKI. 

Etelän hiihtolomaviikko on ohi. Eipä täällä juuri ole voinut hiihtää, sillä lunta on tuskin nimeksikään. Mies käväisi E-Pohjanmaalla ti-pe. Sain hänelle vaivatta junaliput, vaikka luulin, ettei se niin viime tingassa onnistuisi. Tytär ja teini olivat Tahkovuorella laskettelemassa ja siirtyivät sieltä Joensuuhun, jonne pojan perhe (yo:ta lukuunottamatta, jolla oli töitä)  oli tullut keskiviikkona. Kaikki saivat nauttia miniän äidin vieraanvaraisuudesta.

Minä puolestani sain nauttia muutaman päivän ihanasta hiljaisuudesta. (Miehelläni on huono kuulo, joten hän melkein huutaa puhelimeen - ja niitä puheluita tulee päivässä useita). Ensin piti tietysti siivota koko talo, että voi hyvällä omallatunnolla rentoutua. En käynyt edes kaupungilla. Muun perheen lähdettyä matkaan yo (20-vuotias pojanpoika) soitti ovikelloa ja kertoi, ettei minun tarvitse huolehtia hänen ruoistaan, kuten yleensä olen tehnyt. Ja että hän kyllä vie kauppaan, jos on tarpeen. Toisena päivänä hän Ilmestyi ovelleni ja toi kukkurallisen lautasellisen todella hyvää pastaa ja bolognese-kastiketta. Olin suorastaan liikuttunut. Nytkö osat ovat vaihtumassa?

Sunnuntaina oli sitten tyttären tyttären 16-vuotispäivät. Kyllä aika on menee nopeasti! Enää meillä ei ole pieniä lastenlapsia. Pelasimme sellaista peliä, jossa 5 sekunnin aikana on mainittava kolme kortin kysymää asiaa. Yllättävän vaikeaa! Miniän älykello luuli hänen treenaavan, niin olivat sykkeet korkealla. Peli oli hauska, mutta samalla tosi stressaava.

Ruokimme edelleen aamuisin ja iltapäivisin portaaltamme mustarastaita rusinoilla. Kaksi lintua asustelee jossain lähistöllä, ne lienevät samoja kuin viime vuonna. Aluksi rastaita tuli kauempaakin muilta pihoilta, mutta muutama päivä sitten etuportaalla oli hirveä kahakka ja räkätys. Kun menin katsomaan, niin portaalla oli hirveästi pieniä höyheniä tai untuvia. Ehkä kyseessä oli reviiritaistelu. En usko, että mikään haukka uskaltaisi napata linnun lähes ovelta. Nyt ei ole vieraita rastaita näkynyt. Jos ruoka on loppu, nämä ”omat” tulevat keittiön ikkunaa vastapäätä olevalle aidalle istumaan tai juoksevat vastaan, kun tulemme postilaatikolta tai autolta. Erikoista on, että ne tulevat syömään yksi kerrallaan. Toinen kiltisti odottaa vuoroaan tuijan oksalla.

IL ja Tiinuliinu, vuosi sitten meidänkin yo vannoi sotilasvalan, mutta se tapahtui Parolassa. Me isovanhemmat emme sinne päässeet, mutta miniän kuvaamat videot (joissa ei kylläkään poikaa näkynyt), mutta vala ja isänmaalliset virret saivat kyyneleet silmiin. Koti, uskonto ja isänmaa 🇫🇮 💙.

Lappeenrantaan lähtijöitä
koossa on nyt vasta viisi (Japena, Kesäheinä, Suupaltti, IL ja Tiinuliinu).
Olitkos Pikseli tulossa,
mitä miettii meidän Menna?
Jospa Kipakin jaksais?

Mukaan mahtuu myöskin muita
jos vain homma houkuttelee!
Lystiä on aina ollut
Kiloklubin karkeloissa!
Asioihin palattaneen
kevätpäiväin koittaessa?

Espanja on edessäni;
mukanani matkustavat
UK sekä pikku Lyyti.
IL Justuksensa kanssa
lomaileepi Alteassa,
minä Andaluciassa.
Hyvää matkaa myöskin heille!

Kirjoitellaan kuulumiset
saadaan sinne Suomen viestit.

Toivotankin tässä teille
mainiota maaliskuuta:
terveyttä ja hyvää mieltä
ynnä muuta mukavata.

Aijuu, iloista Kalevalanpäivää kans!

Melkein neljä kuukautta siitä, kun olin sairaalassa polven tekonivelleikkauksessa. Kaikki on alkuvaikeuksien jälkeen sujunut hyvin, ainakin kohtuullisesti. Ajan autoa, kävelen, elämä on lähes normaalia, mitä nyt polvi välillä turpoaa eikä aina koukistu riittävän hyvin. Fysioterapeutin jälkitarkastuksessa pari kuukautta sitten todettiin, että kuntoutuminen on edennyt keskivertovauhtia, joltain osin jopa hieman paremmin.

Mieheni voi tilanteeseensa nähden hyvin. Hän on auttanut minua ihan kaikessa. Ilman häntä kuntoutuminen olisi ollut paljon hankalampaa. Hän on kestänyt kiukutteluni, tehnyt suosikki ruokiani, kuunnellut valituksiani, iloinnut kanssani jokaisesta pienestä jutusta, joka on alkanut sujua leikkauksen jälkeen.

Juuri nyt ulkona on niin liukasta, etten uskalla lähteä kävelemään. Vettä ja sohjoa on jään pinnalla. Lumi sulaa vauhdilla. Luistinkentällä ei enää pysty luistelemaan. Hiihtokausi jäi täälläkin yllättävän lyhyeksi, vaikka vasta ensi viikolla on täälläpäin koululaisten hiihtoloma.

Elämä on sujunut rauhallista vauhtia. Urheilua on tullut televisiosta lähes päivittäin: jalkapalloa, hiihtoa, ampumahiihtoa, laskettelua, sisähallikisoja, ja tarjonta vain jatkuu. Siinä se aika sitten kuluukin urheilutapahtumia, elokuvia, hyviä sarjoja, uutisia ja ajankohtaisohjelmia televisiosta seuratessa ja niistä mieheni kanssa jutellessa, milloin suuttuneena, milloin järkyttäneenä, milloin hämmästellen maailman hulluutta. 

Kirjoja luen paljon, liiankin nopealla vauhdilla ja edelleen kertailen Duolingon kautta kieliä, niin että aivot pysyvät virkeinä. Välillä soittelen kitaraa vaikka sormet eivät enää ole yhtä näppäriä kuin joskus.

Talvisin emme juuri missään käy. Ystäviä tapaamme sopivasti, tytär ja lapsenlapset piipahtavat usein, naapurin kanssa jutellaan postilaatikolla ja kaukana asuvien ystävien kanssa jutellaan puhelimessa. Jonkun mielestä ehkä tylsää elämää, mutta minulle juuri sopivaa. Kun kevät koittaa lähdemme sitten autolla kohti pohjoista, tapaamaan siellä asuvia ystäviämme ja tervehtimään tuttuja tuntureita.

Läheisen ystävän kuolema pysäytti kuukausi sitten miettimään elämää ja sitä miten lyhyt elämä parhaimmillaankin on. Muutaman vuoden sisällä on monen monta ystävää kuollut, monet nuoruudesta lähtien tuttuja. Kun olin ystäväni hautajaisissa ja pidin siellä pienen puheen ajattelin, että kaikki mitä sanoin olisi pitänyt ehtiä sanoa silloin, kun ystävä eli, ei vasta muistotilaisuudessa.

Samoin minut on pysäyttänyt se, että vanhin lapsenlapsista on taas joutunut taistelemaan masennuksen kanssa, jonka syövereihin olisi niin helppo vajota. Yhdessä yritämme masennuksen voittaa ja uskon, että niin käykin. Hän on vahva eikä kovin helpolla anna periksi. Ammattiapua on lähes mahdotonta saada, mutta kyllä me jotain keksimme, yhdessä.

Usein iltaisin mietin, miten paljon hyviä asioita elämässäni on ja työnnän huolet ja surulliset ajatukset hieman kauemmaksi. Yritän tehdä sen mitä voin, että läheisilläni ja ystävilläni olisi hyvä olla, silloin minullakin on hyvä olla. Yritän muistaa sanoa, miten mukavaa on, että he ovat olemassa. Miten paljon heistä pidän ja miten paljon he minulle merkitsevät.

Kun olen lukenut kirjoituksianne, olen aina hetkeksi pysähtynyt ajattelemaan teitä, joista ketään en ole koskaan tavannut. Silti monen kohdalla tuntuu siltä, että olemme ystäviä. Olen leikitellyt ajatuksella, että kesäkuussa hyppään pikku ”pösööni” ja ajelen Lappeenrantaan. Matkan varrella sinne olisi ystäviä, joita olisi kiva tavata. Mutta tuskin niin kuitenkaan teen. Kiva silti ajatella, että te tapaatte toisianne.

Mukavaa tätä päivää itse kullekin.

Tervehdys.

Olipa mukavaa kuulla sinusta JJ pitkästä aikaa.

Toivotan mukavaa maaliskuuta matkailijoille Tiinuliinulle ja IL lle. 

Kiitoksia kaikille kirjoituksistanne. 

En pysty tässä vaiheessa vielä sanomaan mitään Lappeenrannan reissusta. Olen nyt huonossa kunnossa ja monta vaivaa samanaikaisesti. Paljon selviteltävää ja kysymysmerkkejä.

Pikkumies kasvaa ja kehittyy. Joka kerta, kun näemme hänet, ihmettelemme, miten voi tapahtua kehitystä päivässä tai muutamassa päivässä. 

Isäni onneksi tervehtyi ja haimme hänet viime lauantaina kotiin. Vähän on totuttelemista, kun 90 vuotias on 5 viikkoa sairaalassa. Onneksi isällä on niin hyvä pohjakunto, muuten ei olisi koettelemuksista selvinnyt. 

Kivaa kevään odotusta kaikille. 

Hyvää alkanutta maaliskuuta!

Talitiaiset ovat jo alkaneet sirkuttaa ja kisailevat ruokintapaikalla sekä pensaissa, jossa käyvät siemeniä naputtelemassa. Selkeästi niillä alkaa jo olla kevättä rinnassa. Mustarastaatkin ovat käyneet syömässä marjoja siitä aroniapensaasta, jota toisen puolen naapurimme ei raatsinut leikata alas. Hyvä että marjat kelpaavat, vaikka huono puoli on se, että ne kuistin pöydällä istuksiessaan paskovat marjaisia tuliaisia pöydälle! Tinteiltä varisee siemeniä maahan ja niitäkin rastaat napsivat. Siemenet ovat myös houkutelleet metsämyyriä aterialle. Onneksi ei hiiriä ole näkynyt tai siis ainakin oletan kävijöiden olevan myyriä, kun niillä on niin pienet korvat ja lyhyet hännät. Toissa syksynä me näimme pihalla rotan ja onneksi sen olivat muutkin nähneet, sillä se käytiin eliminoimassa ammatti-ihmisen toimesta. Muita ei ole näkynyt, joten se oli ainoa tapaus ja hyvä niin. Olen lukenut lehdistä, miten Helsingissä on rottaongelma aina keskustaa myöden. Olisi kyllä aika kurjaa, jos niitä alkaisi pyöriä nurkissa 😬

Minä olen ollut viime päivinä todella huonolla tuulella, kun meirämmiähen toilailut ärsyttävät. Eilen ennen kauppaan lähtöä kävimme vakiokeskustelumme alkoholista, jota ei kotiin osteta. Sehän ei kuitenkaan ikinä riitä, vaan meirämmiäs ilmoittaa Alkon kohdalla hakevansa viiniä, johon minä vastaan, jotta ei. Kaupan puolella hän sitten alkaa vääntää oluesta, johon minä taas ilmoitan, ettei kotiin osteta alkoholia ja sitten saan taas kuulla olevani diktaattori ja tyranni, joka vain haluaa riidellä. Pian koittaa kyllä se aika, etten ota häntä enää mukaan kauppaan lainkaan, kun en jaksa koko ajan vääntää samasta asiasta.

Meirämmiähen kävely on mennyt ihan surkeaksi. Hän töpöttää sellaisilla sentin askelilla ja heti jos on vähänkin jotain epätasaista, hän ottaa minua kädestä kiinni. Jaloissa hänellä ei ole mitään vikaa, mutta vika lienee korvien välissä sekä tietenkin huonossa tasapainossa. Teetän hänellä joka päivä tuolilta ylösnousuja ennen ruokailua, jotta jalkojen lihasvoima paranisi. Yritän myös ulkona saada hänet rentoutumaan sekä kävelemään rauhallisemmin ja pidemmillä askeleilla, mutta ei siitä oikein tule mitään. Kaupassa hän aina työntää kärryjä ja luulisi sen helpottavan kävelemistä, mutta silloinkin hän töpöttää. Olen odottanut, että geriatrian polilta tulisi kutsu lääkärille, mutta vielä ei ole mitään kuulunut ja pian kyllä soitan sinne ja kyselen asiaa.

Ihan uusi asia on se, että hän on alkanut  mussuttaa makeaa. Hän on tykännyt Mynthon pastelleista, mutta nyt askit tyhjenevät ihan hetkessa. Purkan häneltä jo kielsinkin, kun hän "puhdistaa hampaita" lukuisia kertoja päivän aikana eikä ksylitolipurkkaa saisi syödä kuin 2-3 tyynyä/vrk, kun ksylitolilla on laksottava vaikutus. Askitolkulla syötynä pastillitkin rikkovat mahan ja kun hänellä on taipumusta löysään vatsaan muutenkin, niin tilanne vain pahenee. Meillä on ollut tapana syödä jäätelöpuikko iltapäiväsarjoja katsellessa, mutta nyt hän saattaa syödä 2-3 puikkoa päivässä ja jos  meillä on laatikollinen Juhlapöydän konvehteja, niin hän syö oman osuutensa eli puolet laatikosta samalla istumalla, kun aiemmin sentään laatikko kesti kaksi iltaa. Vaikuttaa siltä, että hän on siirtänyt addiktoitumisen alkoholista makeisiin ja vaikka se ei yhtä haitallista olekaan, niin ei se terveellistäkään ole! No, tämä tästä.

Kävimme viikko sitten sunnuntaina Tuulensuun Palatsissa leffabrunssilla. Se alkoi klo 11 ja ensin keräsimme buffetpöydästä syötävää ja sitten klo 11.30 alkoi The Sound of Music. Buffetpöytä oli aseteltu siten, että sieltä saattoi hakea lisää elokuvaa katsoessakin ja puolivälissä oli vartin väliaika, jolloin ehti käydä vessassa ja hakea esim. konjakit kahvin kylkeen baarista. Kaikki sujui hienosti ja elokuva oli yhtä ihana kuin aina ennenkin. Olen varmaan nähnyt sen 50 kertaa ja osaan melkein vuorosanatkin ulkoa 😄  Huhtikuussa on Beauty and the Beast-illallinen ja otin selvää, että kyseessä on alkuperäinen versio tekstitettynä, ettei tarvitse kuunnella dubbausta. Toukokuussa on taas brunssi, jolloin näemme My Fair Ladyn, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Molempiin on jo ostettu liputkin. Mielestäni ihan kiva tapa käydä elokuvissa katsomassa vanhoja hyviä klassikoita.

Lappeenrannan matkasta en osaa vielä sanoa mitään varmaa. Meillä on 10. päivä siivous, mutta sen voi toki siirtää, mutten ole ihan varma, uskallanko jättää meirämmiästä yksin kotiin kahdeksi päiväksi. Täytyy nyt vielä miettiä, mutta voitte varovaisesti varautua siihen, etten tule mukaan. Olen myös vähän alkanut empiä elokuisen Skånen matkankin suhteen tuon meirämmiähen huonon kävelyn vuoksi. Porukalla reissatessa on aika hankalaa, jos muut joutuvat jatkuvasti odottamaan.

JJ, olen ilahtunut, että olet toipunut niin hyvin polvileikkauksesta ja että miehesikin on ollut hyvässä kunnossa.

Japena, olen seurannut kiinnostuneena Dubain matkaasi ja vaijeriliito vaikutti tosi jännittävältä. Sellaiseen minäkin voisin mennä - sikäli mikäli vaijeri kestää 😆

Luin kyllä teidän muidenkin kirjoituksia, mutten nyt kommentoi niitä sen enempää. Tämä minun vuodatukseni näyttää olleen melkein pelkkää omaa napaa, mutta yritän sitten taas vältellä aihetta seuraavissa.

Keväistä, toivottavasti, maaliskuun alkua teille kaikille. Toivottavasti paheneva influenssaepidemia kiertää teidät kaukaa. Kaikkea hyvää teille kaikille 🙂