Tervehdys Tampereelta!

Tervetuloa Rii-de minunkin puolestani. On aina hauska saada uutta verta foorumille (en siis tarkoita kirjaimellisesti)!

Olen näköjään edellisen kerran kirjoittanut 11.7. Jossain vaiheessa kirjoitin kyllä pitkän jutun, mutta kun en  muistanut taltioida sitä, se ei tietenkään foorumille koskaan ilmestynyt. Olen huomannut, että jos vähänkin pidempään pitää sovellusta auki eli ensin lukee kaikki lukemattomat kirjoitukset ja sitten kirjoittaa omaa sepustustaan, se kirjaa ulos eikä silloin tietenkään kirjoitus tallennu, vaan (inhottava) vihreä ukko vain pyörii. Nyt kirjoitan tätä wordillä, joten ehkäpä onnistun tällä kertaa.

En tietenkään muista mitä tuolloin kirjoitin, mutta olen nyt lukenut kaikki kirjoituksenne reilun kuukauden ajalta ja voi pojat, olen suorastaan hengästynyt 😵 Me olemme täällä kärvistelleet hirveässä helteessä niin, että tuskin on silmiä jaksanut räpyttää ja te olette liehuneet kuka missäkin ja touhunneet remonteista kirpputoreihin ja sukujuhlista trombin jälkitunnelmiin! Ihailtavaa 👍

Mietin lukiessani, että vaikuttaa ihan siltä kuin Tiinuliinu ja IL olisivat muuttamassa kokonaan etelään. Paikat ovat asuntoja eivätkä mökkejä ja kumpainenkin vaikuttaa todella ihastuneelta kaupunkeihinsa. Ja mikseivätpä olisi, kun niin Hanko kuin Tammisaarikin ovat viehättäviä paikkoja ja ovat sitä paitsi ihan talviasuttavia, kun siellä kerran ihmisiä asuu 😉 Meillä on Hangossa tuttavapariskunta, jonka mies on meirämmiähen oppikoulukaveri. Meillä oli vuosia tapana vierailla heillä aina toukokuussa kalastuskauden alussa, kun mies on innokas kalastaja ja meirämmiäskin viihtyi niissä puuhissa. Nyt emme ole vähään aikaan siellä käyneet ja minä en varsinkaan jaksa sinne ajaa, mutta mikäli Hankoon pääsee junalla, niin miksei sitä voisi elvyttää takaisin. Meirämmiähestä ei tosin enää kallioisille rannoille menijäksi ole, mutta voihan sitä tehdä muutakin ja ainahan tuttuja on mukava tavata.

Tiinuliinun tarjoama Marja Kuparisen kirjoitus oli kyllä ajatuksia herättävä. Noinhan sitä pitää elää eikä välttämättä edes odottaa ikääntymistä. Meidän olisi ihan hyvä lopettaa jossittelu ja unohtaa katuminen ja häpeäminen. Varsinkin häpeä on jotenkin muodostunut perisuomalaiseksi tunteeksi, jota en voi lainkaan ymmärtää. On varmaan todella vaikea elää, jos häpeää taustaansa, ulkonäköään ja valintojansa. Jotkut häpeävät jopa työpaikkaansa ja potevat minulle ainakin täysin käsittämätöntä huijarisyndroomaa. Jossittelu ja katuminen puolestaan ovat turhaa energianhukkaa, sillä tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaikkakin tekemättömälle kyllä saattaa kyetä tekemään jotakin.

Olen tainnut joskus mainitakin, että olen kiitollinen vanhemmilleni, jotka kasvattivat minusta hyvällä itsetunnolla varustetun rohkean ihmisen. Minun nuoruudessani se ei ollut lainkaan itsestäänselvää varsinkaan tytölle ja olen usein miettinyt, mikä saa vanhemmat nujertamaan lapsensa itsetunnon kohtuuttomilla vaatimuksilla tai välinpitämättömyydellä. Minulle tehtiin pienestä pitäen kristallin kirkkaaksi, että riitän sellaisena kuin olen ja kun teen aina parhaani, kukaan ei voi enempää vaatia. Vanhempani eivät myöskään pyrkineet suojelemaan minua kaikelta mahdolliselta, vaan sain tehdä omat valintani ja oppia kestämään myös pettymyksiä, sillä toisin kuin nykyään tunnutaan ajattelevan, kaikkea haluamaansa ei aina voi saada ja parhaimmatkin suunnitelmat voivat epäonnistua. Eniten minua huolestuttaa, kun nuoret aikuiset eivät tunnu hallitsevan raha-asioita, mikä johtaa ylivelkaantumiseen ja pahoihinkin vaikeuksiin. Onhan se niin helppoa ”vinguttaa Visaa”, mutta perästä tulee kuitenkin aina lasku!

Ystävällisyys on myöskin ollut aina minulle tärkeä asia, oli sitten kysymys tutusta tai ventovieraasta. Se ei maksa mitään ja siitä saa hyvän mielen myös itselleen. Vaikka olisi kuinka kiire, niin aina ehtii hymyillä ja sillä saattaa hyvinkin pelastaa jonkun päivän.

No, menipäs tämä nyt syvälliseksi, mutta minä en sitä aloittanut 🙄 Meille ei mitään ihmeitä ole (taaskaan) tapahtunut. Vuotuinen hammaslääkäri on käyty ja nyt suunnittelen vielä käyntiä gynekologilla, kun edellisestä on jo yli kaksi vuotta. Ensi viikolla on meirämmiähen opiskelukaveritapaaminen, jossa juhlitan heidän 50 vuotta sitten tapahtunutta valmistumistaan. Sitä varten matkaamme pariksi yöksi Helsinkiin, mikä on ihan kivaa vaihtelua.

Muutamia teatterikäyntejäkin on jo kerääntynyt ohjelmistoon ja oikein odotan Teatteriklubin retkeä Porin teatteriin katsomaan Tootsieta. Muistanette sen hauskan elokuvan, jossa Dustin Hoffman esitti työtöntä näyttelijää, joka saadakseen roolin suositusta tv-sarjasta tekeytyy todella pieteetillä naiseksi. Porissa pääosaa näyttelee Joonas Nordman, jonka en ole koskaan nähnyt ”oikeasti” näyttelevän mitään, sillä hänhän on pääasiassa juontanut ja esittänyt sketsiviihdettä. Se on pakko myöntää, että hän on todella taitava imitaattori.

Onneksi ilma on viilentynyt ja jaksaa taas jotain tehdäkin. Siitä huolimatta soisin, ettette kiipeilisi puhdistamaan kattoja ja tekemään muuta ekstremeä 😱 Toivotan teille kaikille mukavaa viikonloppua ja nautinnollista kesän jatkoa 😃

Muistattehan kirjautuessa ruksata, pidä minut sisäänkirjautuneena? 
Nyt ei ainakaan vuoteen ole viestit kadonneet. Ja kirjaudun ainoastaan kun olen tyhjentänyt selaushistorian. 

Tervetuloa Rii-De.

Minä ruksaan mutta jos liian kauan pidän kirjoitusta auki niin katoaa. 

Rii-de kiva, että olet tullut mukaan tähän porukkaan.

Kiitos Tiinuliinu tuosta Kuparisen Marjan upeasta kirjoituksesta. Marjan tunsin vuosien ajan asuessani Helsingissä. Tapasimme ensin niin, että hän teki jutun työpaikastani ja myöhemmin istuimme usein muuttamassa maailmaa milloin missäkin. Kun muutimme Ouluun, yhteytemme vain jotenkin katkesi niin kuin aina joskus käy. Tämä hänen kirjoituksensa toi monia mukavia muistoja mieleen.

Kuuntelen tätä kirjoittaessani, kuten lähes joka aamu, Radio ykkösestä ” Muistojen Bulevardia”. Melkein joka levyn kohdalla tulee mieleen joku hetki, ihminen, tapahtuma. 

Olen yrittänyt elää elämääni niin, että ymmärtäisin miten tärkeää on elää vahvasti juuri sitä hetkeä mitä elää. Olen yrittänyt muistaa, että jokainen hetki tulee eteeni elettäväksi vain sen kerran eikä uusintoja ole. Ajattelen, että moni asia menee meiltä ohi, jos pelkäämme, ajattelemme että sitten joskus, kun on enemmän aikaa.

Joskus tapaa ihmisen vain ohimennen, sattumalta, ja kuitenkin tuon ihmisen voi muistaa vuosikymmeniä jälkeenkin päin. Hän on juuri sillä hetkellä, kun kohtasimme, tuonut elämään jotain sellaista mitä ei unohda. Toisen ihmisen on voinut tuntea vuosikausia eikä kuitenkaan muista hänestä juuri mitään.

Runoilija Liisa Laukkarinen kirjoitti jossain runossaan suunnillleen näin:  ”..sillä matkan merkitys ei koskaan ole sen pituudessa. Matka alkaa vasta kun osataan sisäänpäin, syvemmälle.”

Tämän ajatuksen myötä ihanaa elokuun lauantaita itse kullekin.

On saatu nauttia ihanasta säästä.  Vain ihan muutama pisara tuli vettä. Ei edes nurmikko kastunut. Joten se saatu ajettua. 
Öljysin mieheni vuosia sitten tekemän kukkalaatikon. Niin tai huomenna jatketaan vielä, toinen kerros. Tuli kyllä kuin uusi. Siis pitää paikkansa, latexia pintaan niin vanhakin näyttää nuoremmalta. 😂 Vaikka se olikin puuöljyä  mitä laitoin.

Meinasi hermo mennä, mutta onneksi ei tarvinnutkaan! Pesin nimittäin eilen lakanapyykkiä ja kun menin laittamaan lisähuuhtelua, huomasin, että ohjelma oli pysähtynyt ennen huuhtelua ja linkousta! Vedet lilli koneessa ja vaikka sammutin koneen ja yritin sitten laittaa huuhtelun päälle, mitään ei tapahtunut. Lueskelin käyttöohjeita ja siellä neuvottiin ottamaan pistoke seinästä, tyhjentämään vedet koneesta ja puhdistamaan nukkasihti. No, tein työtä käskettyä, vaikken meinannut saada lattianrajassa olevaa nukkasihdin kantta auki. Lopulta se onnistui ja tietenkin sitä kautta poistui myös vedet, mutta onneksi meillä on kodinhoitohuoneessa kurakaukalo (lapset ja koirat, nääs!) ja vedet valuivat kaakelilattiaa pitkin sinne. Jäi vain vähän kuivattavaa. Nukkasihti oli puhdas, joten laitoin kannen kiinni ja jätin koneen vähäksi aikaa jäähtymään. En kyllä ymmärrä, miksi pistoke piti ottaa irti, kun se on korkealla seinässä eikä koneessa ole mitään hienoa elektroniikkaa, mutta vajaan tunnin kuluttua laitoin lyhyimmän pesuohjelman päälle ja kone käynnistyi sekä toimi moitteettomasti loppuun asti. Huokaisin helpotuksesta, mutta kun kone on 20 vuotta vanha, niin saattoihan tämä olla ensimmäinen varoitus siitä, että se on tullut tiensä päähän, siitäkin huolimatta, ettei konetta ole kovin tiuhaan käytettykään.

Tuli tuossa mieleen, että taisin jolloinkin mainita silmäilleeni La Promesa-sarjaa vähän toisella silmällä, mutten ollut järin kiinnostunut. No, sitten katsoin pari jaksoa kokonaan ja lopulta huomasin jääneeni koukkuun 🙄 Sehän on saippuaa parhaimmillaan, mutta onneksi siinä ei naida ristiin rastiin kuten Kauniissa ja rohkeissa eikä kohtauksien lopuissa tuijoteta kaukaisuuteen Kaunareiden tapaan 😄 Juttelin sarjasta kampaajani kanssa, joka on katsonut sarjaa alusta lähtien ja hän kehotti minua katsomaan ihka ensimmäisen jakson, joka antaa hyvän pohjan jatkamiselle ja niinhän sitten teinkin. Areenasta aloimme yhdessä meirämmiähen kanssa, joka niin ikään on hieman koukuttunut, kahlata läpi ensimmäistä kautta suunnilleen puolivälistä, mutta sitten huomasin, että sarja on poistumassa Areenasta kuukauden kuluttua eli 30.7. ja meille tuli kiire. Kun pääsimme ykkösellä esitettävän ensimmäisen kauden jaksojen kanssa tasoihin suoran esitysvauhdin kanssa, aloin varmuuden vuoksi tallentaa jaksoja Elisa Viihteelle, mikä olikin hyvä, sillä emme olisi ehtineet katsoa Areenasta koko kautta loppuun ennen sen poistumista. Nyt etenemme sitten rauhallisesti kakkoskautta. Käydessäni torstaina leikkauttamassa hiukseni, kerroin kampaajalleni koukuttumisestani ja häntä nauratti. Luulin, että kausia olisi vain kolme, mutta nyt teemalla esitetään jo neljättä kautta 😲  Kausissa 1-3 jaksoja on yhteensä 491 ja herra ties miten monta neljännessä on ja loppuuko se siihenkään, joten saa nähdä ehdinkö katsoa koko sarjan loppuun ennen kuin heitän lusikan nurkkaan 🤣

Tulirumpu, minä kyllä ruksaan, mutta kun kirjoittelen näitä pääasiassa pöytäkoneella näppiksen takia, niin ruksi ei auta, kun olen laittanut asetuksiin automaattisen selaushistorian tyhjentämisen aina kun kone suljetaan. Täytyy vain yrittää muistaa tallentaa sepustukset. Se onnistuu kyllä wordilla, mutta näin kun kirjoitan suoraan foorumille, se on unohtunut harmittavan usein!

Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille 😃

Heips täältä maaseudulta.
Tänä aamuna kyllästyin kertakaikkiaan itseeni ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Jälleen kerran....😒
Ostin kolmen kuukauden jäsenyyden nyt ainakin aluksi ja yritän päästä ruokapäikyn avulla vähän alaspäin painoni kanssa. 
Tällä viikolla aloitin myös päiväkirjan täällä. Tuntui jotenkin helpommalta sinne äkkiä kirjotella vähäisiä kuulumisia 😃. Voi sitten tietysti lukea ketä sattuu kiinnostamaan. 

Ensi viikonloppuna piti mennä Ouluun, mutta vielä onkin epäselvää, että tuleeko poika sittenkin Murusten kanssa tänne vai mitä. No huomenna kyllä hän saa luvan ilmoittaa. 
Mies innostui tekemään minulle ensi kevättä varten vähän isompaa istutuslaatikkoa perunoille. No, ei se nyt mikään sen kummempi ole ku muutaman metrin pituinen, johon sitten yksi rivi perunaa mahtuu. Se kohta kasvimaassa vaan on ollut niin vaikea hallita kun roskaa on kasvanut kovasti ja lähellä olevat vadelmapuskat kasvattavat juuriversoja joka paikkaan. Tulis vähän siistinpikin tuosta pikku kasvimaapläntistä.
Taas alkoi satamaan, joten sisähommia. 
Oisko se päiväkahvin aika. Mutta mitäs ny uskaltais ottaa sen kanssa?😄

Niin se on tääkin viikko hurahtanut jo puoleen väliin. Mitään ihmeellistä en ole saanut aikaiseksi. Töissä ja illat tv:n parissa.
Nivelrikkonen polvi on kiusannut koko kesän. Käyt kaupassa ja johan se kotimatkalla vihloo niin et itku meinaa tulla. Joka askel tekee kipeetä. Yöllä kun kääntyy, niin joka kerta herää ku polvee vihloo.
Lääkäri yritti laittaa sinne kortisonia, mutta ei saanut. Oli kirjoittanut, et lihavuuden takia pistäminen hankalaa, kun katsoin omakannasta. Kiukku nousi 🤬
Nyt sit vaan särkypilleriä huuleen ja kohti uusia pettymyksiä.

Rii-de taisi olla lääkärin taitamattomuutta. Minulle laitettiin lihavanakin niin polveen kuin lonkkaan ja hyvin onnistui. Lonkassa tosin limapussintulehdus mutta polvessa nivelrikko.  Tosin olen kuullut että aina ei onnistu, minulla kyllä lonkkaan ne pari kertaa ja polveen varmaan viisi kertaa, tosin pari oli sit ”kukonhelttaa” ei se sitä ollut mut jotain vastaavaa kuitenkin. 

Loma häämöttää ovella. Lähdetään joko lauantaina Tammisaareen tai maanantaina Raumalle, miten nyt sadaan itsemme liikkeelle.  Siellä meillä treffit ystäväpariskunnan kanssa ja yhdessä jatketaan matkaa matkailuautoillamme. 
Ihaninta että tämä loma loppuu silloin kun niin päätämme. Kesto tällä hetkellä kolme- neljä viikkoa, riippuu lähinnä keleistä kun matkailuautolla liikumme hitaasti pohjoiseen. Tosin kyllä siinä voi olla kelillä kuin kelillä, mutta huvittaako on jo toinen juttu.

Minä niin rakastan tätä nykyistä lapsetonta elämää. Joka aamu herään tyytyväisenä maailmaani. Onhan tässä ollut kaikenlaista, eikä ole taidettu olla tämän vajaan kahden viikon eläkkeellä olon aikana kun yksi vuorokausi kahdestaan. Sehän ei ole se juttu vaan tämä vapaus itse päättää päivästään. 

Nyt on Dubain vesseli ollut torstaista ja torstaina lykkäämme pojan Mallorcan koneeseen mistä ensi viikolla lähtevät kotiinsa. Piika on töissään Dubaissa jo. Miniä ja pienemmt lapset Mallorcalla. 

Eilen kävin viimeisessä papaseulonnassa. Meillä se päättyy 65 vuoden ikään. 

Tänään olisi kunnan torilla jotkut katuruokamarkkinat tai vastaavat, jospa sinne menisi lounaalle. Matkailuauto pitää sitä ennen pestä. 

Riide-de, minäkin ajattelin että kyllä osaava lääkäri saa pistettyä. Millä asteella nivelrikko on? Lopulta ei piikit auta kun on tarpeeksi kulunut.
Tv kahden uuden polven omistaja.