Tulirumpu, vuonna 2016 on otettu magneettikuvat ja silloin todettu, että polvilumpion ja reisiluun välinen nivel osoittaa keskivaikeita nivelrikkomuutoksia. Kuvissa näkyi myös joku irtokappale. Silloin sain kortisonia polveen. Pistäjä oli ortopedi yksityisellä puolella. Enkä ole silloinkaan kovin hoikka tyttö ollut. Ehkä painoa ei kuitenkaan ollut silloin yhtä paljon kuin nyt. Niin ja ehkä nahkakin oli tiukempi .

On ollut onni, että polvi eli ole vuosia saatossa pahemmin vaivannut. Ei ole tarvinnut lääkärillä juosta sen kanssa. Liikkumisen jälkeen on kylmä ja kipugeeli auttaneet. 

No mitäpä näitä vaivojaan täällä valittelee. Ehkä ikä tuo niitä jokaiselle, kelle enemmän ja kelle vähemmän. 

Rii-de: Minullakin on nivelrikko todettu molemmissa polvissa ja lonkissakin. Vaikeusasteesta ei ole tietoa. Polvea on piikitetty vuosia sitten ja silloin se auttoi. Minä koen saavani apua vesijuoksusta. Käyn kerran viikossa ja juoksen tunnin. Ajattelin, että ehkä lisään toisen kerrankin, pitää vaan ajaa tuonne reilun parin kymmenen kilometrin päähän uimahallille. Pyöräily sopii minulle myös ja viime talvena sain ystävältä vanhan kuntopyörän, joka nököttää nyt olohuoneessa kohti telkkaria😃. Kesällä se on saanut levätä kun tietenkin pyöräilen mieluummin ulkona. Kun tuota painoa on niin vesijuoksu ja pyöräily säästävät niveliä.
Kävelyllä polvet kyllä kestää, mutta lonkat tahtoo väsyä. Ja minulla on ongelmia jalkaterissäkin, joten pyöräily ja vesijuoksu sopivat paremmin. 
Nyt vaan tuo selkä taas vaihteeks alkoi juonitella. Siksi yritän kävellä taas enemmän. Eilen en kyllä pystynyt kävelemään kuin muutaman satametriä ja senkin hitaasti. 😥Ja tämän aamun vesijuoksu jäi väliin, koska pukeminen on hankalaa. Pyörän päällekään en ole uskaltanut. Pitäis kai kokeilla tuota kuntopyörää ensin. 
Tämmöstä tää on, vanhuus ei tule yksin. 

Vesijuoksemassa kävin alkuvuodesta, mutta kevään mittaan se vaan jäi. Ei saanut takapuoltaan irti sohvasta. Yksin ei oo vaan tullut lähdettyä. Mullakin on n. 20 kilsaa lähimpään uimahalliin. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja startata auto kohti uimahallia. Kuhan muutaman kerran saa itsensä sinne väännettyä, niin eiköhän se siitä taas käynnisty. 
Sitä on vaan niin mukava siirtyä työtuolilta ruokapöydän kautta sohvalle. 🙈

Rii-de: Meillä on semmonen kiva porukka vesijuoksussa. Ollaan tutustuttukin siellä. Pitkän aikaa ollaan käyty sitten vesijuoksun jälkeen kahvilla viereisellä ABC:llä ihan äijätyyliin eli tunnin toista sitten jutustellaan. Ihan jo tämän seuran vuoksi ei ole ongelmaa herätä keskiviikkoisin ennen kuutta, että ehtii seitsemäksi hallille. 😃
Täältä meidän kylältä oli alussa kolme muutakin naista ja vuoroteltiin kuskeina. He vaan ovat jääneet pois matkasta muutama vuosi sitten ja minä jäin. 
Ja kaikenlisäksi yli 65 vuotiaat saa kerran viikossa aamu-uinnin hintaan kaksi euroa! Kaupunki kai tukee hintaa jotenkin. 

Heipat Helsingistä,
jossa vietettiin eilen Taiteiden Yötä. No me UK:n kanssa vietettiin enemmänkin Taiteiden Alkuiltaa ja oltiin kotona jo klo 21. Mutta silti ehdittiin katsoa yksi kiinnostava näyttely, kuunnella kamarimusiikkia, juoda lasillinen rieslingiä ja upota tunniksi urkumusiikkiin. 

Sivumennen sanoen: tuo taidetapahtuma on paisunut niin laajaksi, että melkein alkaa harmittaa. Kun runsaasta tarjonnasta ehtii nauttia vain pienen palasen, vaikka vaihtaisi paikkaa lähes taukoamatta, kuten osa eilisistä konserttiyleisöistä vaikutti tekevänkin (no ei mekään koko iltaa siellä kirkonpenkissä istuttu). 

Muutenkin syksyn läheisyys alkaa tuntua: kalenterit täyttyvät kaikenlaisista kivoista ja/tai tarpeellisen oloisista tapahtumista joita kaupunki on täynnä. Pari pikku reissuakin on luvassa ennen kuin lokakuussa pakataan kamppeet ja koira ja mennään pariksi kuukaudeksi patikoimaan Aurinkorannikolle.

Rii-delle ja muille kipujen vaivaamille toivottelen parempia päiviä! Hienoa että jaksatte kuitenkin liikkua; vesijuoksu on just hyvä kun siinä ei nivelet joudu niin kovalle koetukselle kuin esim. tavallisessa kävelyssä. Ja kivointahan liikunnan harrastaminen on kun sitä voi tehdä porukalla. Mulla vaan porukka on niin kovin pieni: mies ja koira. Mutta hyvä näinkin. 

Lähdetään tästä koiran kanssa metsälenkille. Mukavaa viikonloppua!

Kiitos Tiinuliinu. Tää se on sellanen vaiva et muistuttaa kyllä olostaan. Ketuttaa välillä ihan kympillä, mut mikään ei auta ku kestää vaan.

Ei tullu myrsky meille asti tai osunut kohdalle. Nytkin paistaa aurinko ja on 20 astetta lämmintä. Ei ees pahemmin tuule. Ehkä sitä pitää yrittää vääntää luut ja lihansa pihalle. 

Mukavaa kevyttä ensiviikkoa kaikille. 🌤️

Taiteiden yö on kyllä laajentunut Helsingissä hurjasti siitä kun yli 20 vuotta sitten viimeksi käynyt. No eipä käyty nytkään. 

Auto melkein pakattu ja ”lomareissu” voi kohta alkaa. Onko se loma kun on eläkkeellä mutta onhan se kuitenkin lomaa arjesta. Tosin meillä ei nyt ole vielä mitään arkea tässä uudessa elämäntilanteessa. 
Matkailuauton nokka kohti pohjoista siis meiltä katsottuna. Nyt ensin Raumalle jossa tapaamme matkakumppanimme. Matkasta kerron sitten tarkemmin tuolla omassa päikyssäni. 

Nyt käyty tiiviitä neuvotteluja talon hinnasta. Ostaja on mutta vielä on matkaa meitä tyydyttävään hintaan. Maksettava välittäjälle ja kuntotarkastus niin se syö jo 9 tonnia. 
Katsotaan josko seuraava tarjous jo osuisi ja uppoisi. 
Me kuitenkin halutaan myydä eikä tälläistä taloa nyt ihan perusperhe osta. 
Meidän lapset vaan kauhuissaan että joko se nyt menee, entäs joulu. No se on sitten erilainen. 

On tässä kaikenlaista, mutta taitaa meidän kohdalla olla enemmin sääntö kuin poikkeus. 

Tervehdys pitkästä aikaa.

Juuri kurkkasin, niin ilmeisesti 8.7. olen viimeksi tänne kirjoittanut. 

Kiitos kovasti kirjoituksistanne. Niitä on aina mukava lukea. Ja minunkin puolestani Rii-de tervetuloa joukkoon. Aikanaan olin kyllä aktiivisempi kirjoittaja, mutta jossain vaiheessa kirjoitukset väheni... luultavasti kipujen vuoksi ja sen vuoksi, että en valittaisi täällä. 

Kivutonta ei ole ollut ja parempi jaksokin meni tietysti lääkkeiden avulla. Paremmasta jaksosta olen kyllä kiitollinen, koska nyt taas tuntuu, että "pääkään" ei enää kestäisi kipuja ja niiden pahenemista. Yritän pitää toivoa yllä, että parempia päiviäkin on tulossa. Onhan tämä jo ollut pitkään sellaista sahaamista.  Kivuttomuutta en odotakaan, mutta kyllä parempaa aikaa kuin juuri nyt meneillään oleva. Helpompi olisi kirjoittaa, mihin ei satu kuin mihin koskee.Uutena tullut käsien puutuminen. 

Valona päiviin on ollut pikkumies. Ovat olleet täällä tosi paljon. Eilen lähtivät kohti "etelää" ja heidän osaltaan mökkikesä on pääosin ohitse. Muutenkin täällä on ollut aika lailla porukkaa ja melkein tekisi mieleni perua muutama tuleva vierailu, mutta en kehtaa. 

Noin 30 asteen helteet, joita täällä riitti, olivat kyllä liikaa minulle. Pääosin yritin olla sisällä ilmalämpöpumpun viilentämässä talossa. Olin kovin väsynyt ja syytin niistä helteitä. Yllätyksenä väsymys jatkui kuumimpien säiden jo väistyttyä. En tiedä, onko lääkityksen muutoksilla osuutta asiaan. 

Ilona kaiken keskellä on ollut tieto, että pikkumiehestä on tulossa isoveli. Sisaruksille tulee ikäeroa vain noin vuosi ja kolme kuukautta, joten tytär ja vävy lienevät kovilla. Ajattelivat, että vaikka varmaan vuosi on rankkaa, niin sitten helpottaisi, kun sisaruksilla olisi toisistaan seuraa. Valitettavasti tälläkin kertaa tyttärellä on edelleen huono olo lähes koko ajan. Pitää vaan toivoa, että muita edelliseen raskauteen liittyviä  vaivoja ei nyt tulisi. 

Olen pahoillani, että viestini on tällainen, kun teillä muilla on ollut niin positiivisia kirjoituksia. 

Elän toivossa, että vielä tulee vähemmän kivuliaita hetkiä. 

Mukavaa viikon jatkoa kaikille. 

Moi mimmit! Toivotaan, että Japenan talokaupat onnistuvat ja lomamatkasta tulee hauska ja rentouttava. Kiva kuulla Kipankin kuulumisista ja vauvauutisista, joista taisin tietää ennakkoonkin.

Me siivosimme mökillä kolme päivää viime viikolla. Nyt on muutama autolasti kierrätyskeskukseen odottamassa. Mökkiä on käyty paljon katsomassa, mutta järkeviä tarjouksia ei ole tullut. Ehkä hintaa täytyy pudottaa. Mun on vaikea kestää tällaista stressiä, kun luulin, että kaupat syntyisivät nopeasti. Kolmen kodin kulut sekä koronmaksut ovat melkoinen rahareikä.

Lauantaina haimme tilaamamme ravut Jannes Kräftorista, täytekakun Wi-boxista ja suuntasimme ystäviemme luo parinkymmenen kilometrin päähän. Emäntä maksoi ne ravut, sai meiltä mun viime syksynä ostamat kaksipyöräiset kottikärryt, kastelukannuja ja muuta puutarhatarviketta.

Lauantain satoi, mutta ei se haitannut. Istuimme suuressa ruokasalissa, josta on hieno näköala merelle. Rapujen lisäksi herkuteltiin vasikanpaistilla (kyyttöä) ja kaikki muut olivatkin emännän itse kasvattamia. Illan myöhäisinä tunteina tulin maininneeksi, että olen lukenut lyhyen venäjän lukiossa ja siitäkös emäntä innostui, onhan hänen toinen äidinkielensä venäjä ranskan lisäksi. Mun piti kirjoittaa sanoja kyrillisin kirjaimin, opetella suhauttelemaan niitä lukuisia ässiä. En tainnut läpäistä, koska opetus kuulemma jatkuu.

Me yövyimme emännän ateljeessa ja uteliaisuuttani tutkin kaikki saatavilla olevat emännän teokset, puolivalmiitkin. Minulla on kaupungissa yksi hänen taulunsa ja heti kun on ylimääräistä rahaa, haluan Tammisaareenkin yhden.

Tytär ja vävy olivat viettäneet laatuaikaa Tammisaaren kodissamme ja osallistuneet Raseborg Summerfestiin. Perjantaina kävivät kuuntelemassa Bo Kaspersia ja lauantaina monia muita. Zappa-koira oli torkkunut ihan rauhassa sisällä, luuli todennäköisesti olevansa hotellissa. Se on koulutettu käyttäytymään hotelleissa hiljaa, kun Espanjan kotiin mennessään yöpyvät monissa eri paikoissa.

Emäntä oli kutsunut tyttären ja vävyn sunnuntailounaalle, valmistelimme yhdessä ja minä sain kunnian kattaa pöydän. Emäntä yleensä tekee sen ja hänen jäljiltään pöytä onkin upean taiteellinen. No nyt pärjättiin mun kattauksilla. Voi miten mä taas nautin tunnelmasta, kun istuttiin valtavan pöydän ääressä pitkään ja herkuteltiin haukimurekkeella, juteltiin ja naurettiin.

Zappan iltatreenit kutsuivat ja mekin lähdimme ajelemaan takaisin Tammisaareen. Olin tietenkin siivonnut tyttären tuloa varten, mutta kotona oli entistä siistimpää, minun tyttärenihän on yltiöperfektionisti, joten hanat kiilsivät, roskikset tyhjennetty, pölyt pyyhitty ja tyynyt pöyhitty. Laitoin viestin, että tulkaa uudelleen milloin vain!

Viereisen talon pohjatyöt on aloitettu. Eli kaivinkone jyllää ja kuorma-autot hakevat maa-ainesta pois. Rakennuttaja naurahti, että ei tämä mitään, mutta kohta pystytetään 28 teräspalkkia ja se kilkutus jatkuu pari päivää. No me lähdemme keskiviikkona Hesaan. Perjantaina muutamme tyttären luo, kun hän ja vävy lähtevät Ahvenanmaalle lemmenlomalle. Meidän tehtävänä on vahtia, että pojat ulkoiluttavat Zappaa (muutoin riitelevät vuoroista tai unohtavat koiraparan kokonaan). Ja lauantaina mun täytyy repiä pojat aikaisin ylös, että ehtivät pukeutua, koska lähdemme Justuksen nuorimman lapsenlapsen rippijuhliin.

Touhukasta on elämämme, mutta hauskaa!

Tervehdys Tampereelta!

Täälläkin on sää mukavasti viilentynyt. Sen huomaa varsinkin öisin, kun voi pitää peittoa päällä. Helteillähän nukuin lähes ilman enkä käyttänyt edes yöpaitaa ja siltikin oli hiki. Meirämmiäs laittoi vessareissuillaan ikkunaa kiinni ja sammutti kattotuulettimen, kun "tuntui niin viileältä"! Minä sitten heräsin pää märkänä, kiroilin sekä avasin ikkunan ja laitoin tuulettimen pyörimään. Olen yrittänyt selvittää, milloin hän tuntee itsensä viluiseksi, mutten ole oikein saanut selvää hänen selittelyistään. Oletan kylläkin hänen tarkoittavan sitä, kun hän nousee ylös mennäkseen vessaan ja tietenkin silloin lämmin kroppa kokee viileyden. Se kuitenkin korjaantuu heti, kun hän palaa sänkyyn peiton alle. Toisaalta, jos hän palelee peiton alla, niin sitten hänen pitäisi laittaa pikkuhousujen lisäksi esim. T-paita päälleen ja vaikka sukat jalkaan. Sitä toitotin hänelle koko viime talvenkin, kun joka kerta kun tarkistin, oli patteri täpösellä auki. Makuuhuoneen lämpötila nousi iltaan mennessä päälle kahdenkymmenen, vaikka olemme aina yrittäneet pitää sen 18-19 asteessa. Ehkä se on ikä ja herra Alzheimer, jotka alkavat vaikuttaa tähänkin asiaan.

Onko teillä käytössä höyhentyynyjä? Meillä oli sohvatyynyissä, muttei ole enää. Muutama vuosi sitten jouduimme ostamaan sohvatyynyihin uudet sisätyynyt, kun vanhat olivat plötristyneet eivätkä tukeneet enää lainkaan. Kävimme Jyskissä ostamassa uudet täkit ja katselimme samalla sisätyynyjä. Heillä oli kyllä sellaisia ontelokuitutyynyjä, mutta ei oikeaa kokoa, joten päädyimme sitten höyhentyynyihin. Niitähän on aina kehuttu ja pidetty jotenkin luksuksena, mutta totuus oli kyllä ihan muuta. Vaikka sisätyynyissä oli suht tiukka päällyskangas ja meidän sohvatyynynpäällisetkin olivat napakkaa kangasta, niin höyheniä tuli koko ajan ulos. Niitä oli sohvalla, lattioilla, meirämmiähen flanellipaitojen selkämyksessä, siis ihan kaikkialla, koko ajan. Kun tyynyyn nojasi, selkään pisti ulos tulossa olevan höyhenen terävä pää ja sitten niitä piti vetää pois.

Olin jo pitkään suunnitellut uusien tyynyjen hankkimista, mutta nyt lopulta saimme sen aikaiseksi. Jouduimme käymään keskustassa lunastamassa parit teatteriliput, joten menimme sitten samalla Tampereen Vaahtomuovin myymälään. Olen joskus Etolasta ostanut sellaisia tyynyjä, joissa on vaahtomuovinen päällinen ja sisällä vaahtomuovirouhetta. Niitä oli monen kokoisia ja käytin niitä itse tekemieni koristetyynyjen sisällä. Tampereen Vaahtomuovilla ei sellaisia kuitenkaan ollut. Rouhetäytteellä olisi kyllä saanut eri tilauksesta, mutta päädyimme lopulta ontelokuitutäytteisiin, jotka osoittautuivat oikein käypäsiksi. Ne ovat sen verran suuria, että jouduin oikein tunkemaan ne päälliseen, mutta siten ne pysyvät kivasti pulleina. Varsinainen suururakka oli se, kun nypin kaikki irtonaiset  höyhenet päällisten sisäpuolelta. Niitä oli TODELLA paljon, joten menin ulos nyppimään ja kun olin saanut homman tehdyksi, näytti kuin pihalla olisi kynitty pari kanaa 🤣

No, tulipas pitkä sepustus sohvatyynyistä 😄  Mitään muuta tähdellistä ei oikein ole tehtykään. Ilmoitin kyllä meidät taas kuntosalille ja itseni venyttelyihin, tilasin gynekologin syyskuulle ja ostin netistä vielä muutamia teatterilippuja. Meillä on nyt kivasti katsottavaa, kun syyskausi alkaa ja menipä yksi esitys ensi vuoden ensimmäiselle viikollekin!

Ai niin, meinasin unohtaa kertoa meidän Helsingin reissustamme. Se oli siis meirämmiähen opiskelukaveritapaaminen ja nyt juhlittiin 50 vuotta valmistumisesta. Meitä oli kaiken kaikkiaan 24 sekä yksi heidän vanha opettajansa vaimoineen. Ensin kävimme tutustumassa Uspenskin katedraaliin, jossa meille kerrottiin katedraalin historiaa sekä Suomen ortodoksisuudesta vähän laajemminkin. Sitten kävelimme Havis Amandan patsaalle, jossa kilistelimme (alkoholitonta) kuohuviiniä ja kuuntelimme pari puhetta. Ruokailu oli Espan Kappelissa, jossa nautimme erinomaisen hyvästä ruoasta ja mukavasta yhdessäolosta.

Ruokailun jälkeen meillä ei ollut mitään virallista ohjelmaa, mutta porukan vetäjä ehdotti venematkaa Lonnan saarelle, missä voisimme juoda kuka mitäkin ja jatkaa yhdessäoloa. Ehdotus ei kuitenkaan ottanut oikein tuulta purjeisiin, joten kävelimme sitten Vanhan Kauppahallin päädyssä olevalle terassialueelle. Se oli muuten ihan ok, mutta päivähän oli todella lämmin eikä terassilla ollut mitään auringonsuojaa, joten minä hieman käräytin rintani ja käsivarteni ja otsakin alkoi punoittaa. Istuimme siinä ehkä tunnin verran ja palasimme sitten vielä Espan puistoon nauttimaan jäätelöt puiden varjossa. Osa porukasta oli jo siinä vaiheessa poistunut ja lopulta me muutkin hyvästelimme toisemme, sovimme siitä kuka järjestää ensi vuoden tapaamisen ja lähdimme kukin tahoillemme, joka meidän kohdallamme tarkoitti paluuta hotelliimme Katajanokalle.

Hotellista sen verran, että se oli siis Solo Sokos Hotel Pier 4, joka on suhteellisen uusi hotelli. Meillä oli normaali kahden hengen huone, joka ei ollut kovin suuri, varsinkin kun siitä vei suurimman osan mahtavan iso parivuode, jossa kyllä sai hyvät unet. Huone riitti kuitenkin hyvin meidän tarpeisiimme. Se oli siisti, ilmastointi toimi ja kylppärikin oli tilava. Tosin ihmettelin, ettei noin uuden hotellin kylppärissä ollut suihkukaappia, vaan pelkkä suihkuseinä, jonka vuoksi suihkusta valui ja roiskui vettä aika laajasti.

Tuloiltana kävimme syömässä hotellin ravintolassa ja totesimme, että ruoka oli oikein maukasta. Myös aamupala oli runsas, muttei niin (turhan) ylenpalttinen kuin joissain muissa hotelleissa. Tarjonta kyllä varmasti riitti jokaisen makuun. Henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta ja hotellin kattoterassilta oli hieno näköala.

Nyt tuli niin pitkä sepustus, että mahdatteko jaksaa lukeakaan! Viikonlopulle on ennustettu viileää ja kovia sateita, mutta ainakaan tällä hetkellä täällä ei sada. Toista se oli viime torstaina. Olin tehnyt ruokatilauksen S-verkkokaupasta ja viisi minuuttia ennen sen saapumista taivas aukesi. Vettä tuli niin rankasti, ettei sen läpi oikein näkynyt ja juuri kun kuorma tuli, alkoi vielä sataa rakeitakin. Onneksi kuskit ajavat aina ihan ovemme eteen ja kun meillä on oven päällä katos, niin poikaparka ei vallan kastunut ja tavaratkin säilyivät kuivina. Loppujen lopuksi sadetta kesti kymmenisen minuuttia, mutta vettä tuli reilut 10 mm!

Toivotan teille kaikille oikein mukavaa viikonloppua sekä viimeistä elokuun viikkoa. Syksy saa, mutta voihan se olla ihan mukavaa 😃