Niinuska, näinhän se on. Itse olen tehnyt päätöksen, että tästä eteenpäin pyrin elämään ihan tavallista elämää ruuan suhteen. Olen kokeillut kaikki mahdolliset GFG-dietit ja sen seurauksena en voi enää rahkaa syödä! Liika on liikaa.

Aion laihduttaa syömällä tavallista ruokaa, vain annoskoot pidän kohtuullisena ja vähennän viinin lipittämistä.

Heippa, hyppään mukaan tähän 80kg kerhoon Esittäydyin juuri esittelyketjussa joten sieltä voi halutessaan lukea, mutta Armidan äskeinen kommentti oli niin osui ja upposi että se pätee kyllä muhunkin Ihan liikaa aikaa olen hukannut dieetteihin, uskomalla diipadaapa-tieteilijöihin, keskittymällä täysin epäolennaisiin asioihin ja tekemällä päätöksiä minkä kanssa en todellakaan suostuisi elämään loppuelämää.

Ikää siis karvan vajaa 30v ja pitkä jojohistoria. Kotoa löytyy apuvälineitä vaa'asta eri liikuntavälineisiin. Tykkään joogasta, sauvakävelystä ja uimisesta joten niillä varmaan lähden alkuun.

Lähtöpaino: 91.1 kg Tavoite: 79.7kg (merkittävästä ylipainosta ylipainon puolelle)

Minnamaaria! Se on juuri näin! Minullakin on mapissa varmaan toistakymmentä eri ruokavalio-ohjetta. Nyt päätin, että mitta on tullut täyteen niiden kirjoitettujen ohjeiden mukaan syömisessä. En enää jaksa sitä: 40 gr kaurahiutaleita, 10 gr oliviöljyä, pari ihme-pilleriä tai rasvanpolttajaa tai vihreä kahvi pillereitä. ARGH. Se on loppu minun osaltani. Nyt syön lautasellisen kaurapuuroa ja mustikoita sopivasti ja maitoa lasillisen.

Ajattelin noi lisäaineetkin minimoida, vain monivitamiini ja d-vitamiini. Aion karsia pois kaikki tuotteet, joissa on pitkä sisällysluettelo. En aio kaihtaa leipää, vaan pääasiassa syön ruisleipää jne.

Minullakin on aikamoinen jojo-historia. Olen saanutkin ihmejutuilla painoa alaspäin... mutta kuka oikeasti jaksaa syödä rahkaa ja mehukeittoa joka ilta seuraavat 20 vuotta? Lopulta haaveilin teekupposesta ja leivästä ihan kuola valuen ja rahkan hajukin oksetti.

Itseasiassa olen tuota mehukeittoakin pohtinut paljon. Se on aika monessa ruokavaliossa mukana, vaikka siinä ei ole oikeastaan mitään ravinteita. Hinta on minusta aika kova paksulle mehulle. Ennemmin suosin marjoja.

maanantaina, 3. syyskuuta 2018 klo 11:26 Armida kirjoitti::
Minnamaaria! Se on juuri näin! Minullakin on mapissa varmaan toistakymmentä eri ruokavalio-ohjetta. Nyt päätin, että mitta on tullut täyteen niiden kirjoitettujen ohjeiden mukaan syömisessä. En enää jaksa sitä: 40 gr kaurahiutaleita, 10 gr oliviöljyä, pari ihme-pilleriä tai rasvanpolttajaa tai vihreä kahvi pillereitä. ARGH. Se on loppu minun osaltani.

Samoin, ihan älytön määrä erilaisia trendidieettiohjeita löytyy kaapista. Nopeita tuloksia tuli mutta sitä touhua ei montaa viikkoa jaksanut. Maitorahkaakaan en ole moneen vuoteen enää suostunut syömään yhtään.

En usko minäkään mehukeiton terveellisyyteen. Ennemmin otan ravinteet marjoina kanssa ja jätän makeutusaineet nauttimatta

Hihii, minä taas rakastan edelleen maitorahkaa
Itsellänikin jojoa takana. Nyt olen päässyt viimeiset 18 kk tipunaskelin kohti tavoitetta. Viime lauantaina paino oli 86,4 kg. Seuraava tavoite päästä 80:n alle, jotta polvien ja nilkkojen taakka hellittäisi.

Olenkin pohtinut syitä ikuiselle jojoilulle ja miten siitä pääsisi eroon. Mikä ihme saa hoikat pysymään hoikkina ja pullukat aina vaan uudestaan laihduttamaan niitä samoja kiloja?!

Minä en kertakaikkiaan voi ymmärtää sitä, miksi se näin on. Lihavat ihmiset eivät ole laiskoja tai tyhmiä, mutta jokin kumma siinä ruuassa on, kun se niin koukuttaa.

Pysyvästi onnistuneita laihduttajia on tosi vähän, vain 5-20 %. Miten pääsisin tyohon kerhoon mukaan, sitä pohdin päivittäin. Ja myös pysyisin siellä?

Armida, samaa olen pohtinut. Yksi osatekijä on ihan varmasti se suomalainen mentaliteetti että hampaat irvessä, itsekurilla laihdutetaan. Ei se pitemmän päälle kenellekään toimi. Ihan valtavasti energiaakin se vaatii, se jatkuva syömisen "ajattelu" ja mielitekojen kanssa kamppailu. Samaan liittyy se armoton asenne että on hyviä ruokia ja pahoja ruokia. Harva ylipainoinen varmaan loppuelämäänsä haluaa syödä riisikakkuja, rasvatonta maitorahkaa ja kanaa ilman kastiketta. Missä normaali, hyvänmakuinen kotiruoka?

Eilen oli illalla ihan järkyttävät mieliteot, heti alkuun tietenkin Yhdistin ne liian alhaisiin aamupäivän ja aamun kaloreihin. Saattaa mulle sopia paremmin tuhti aamiainen ja tuhti lounas, pitää vähän tutkiskella.

Mulla toimii tosi runsas aamianien ja ruokaisa lounas, ei mitään salaatti pelleilyjä. Iltaa kohti sitten kevyemmin on tarkoitus, mutta meneehän siinä joskus leipä jos toinenkin.

Katsoitteko prisman lähiaikoina tullutta ohjlemaa kyllä lääkäri tietää? Siinä oli mm. suoliston bakteereista puhetta. Pitäisi katsoa uudestaan se. Niillä bakteereilla on suuri merkitys terveydelle ja aineenvaihdunnalle. Nyt olen ajatellut kovasti alkaa pitää huolta tästä asiasta parhaani mukaan. Käsittääkseni jogurtti, ruisleipä ja kasvikset yleensä sekä palkokasvit olisivat tärkeitä. Ja sitten oli ihan järkyttävä juttu makeutusaineista. Katsokaa jos vielä areenassa olisi.

Noihin Armidan pohdintoihin liittyen. Olen itse alkanut tulla siihen tulokseen, että yksinkertaistettuna syynä on vaan se, että toisille ihmisille maistuu ruoka paljon paremmin, se tuo enemmän nautintoa ja sitä myötä kaikenlaisten energiapitoisten ruokien maltillinen syöminen on hankalaa, kun niitä on niin paljon tarjolla. Tämä yhdistettynä varsin vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen on se ydinongelma. Lihavuuslääkäri Pertti Mustajoki on tästä aika paljon viime aikoina puhunut ja omasta lähipiiristä löytyy myös tätä puoltavia esimerkkejä.

Ongelmaan toki ei ollenkaan auta tuo jo muidenkin esiintuoma laihdutukseen usein liittyvä "hampaat irvessä" -piirre. Eli että rajoitetaan syömisiä ihan mahdottomasti, herkut kaikki pois jne. ja sitten ratketaan, kun sellaista ei vaan voi pidemmän päälle jaksaa. Itse olen nyt tämän laihdutuksen (vuosi urakointia takana) suosinut aika sallivaa linjaa, tyyliin "syön niin kuin voisin kuvitella loppuelämäni syöväni" ja samalla tekniikalla pudotin painoa n. 40 kiloa muutama vuosi sitten. Toki syömisiä pitää jonkin verran katsoa, jotta pysyy alikaloreilla, koska muutenhan ei laihtuisi. Normaalia ruokaa kuitenkin syön ja herkut kuuluu elämään.

Niin terve vaan kaikille. Olen taustalta seuraillut tätä ketjua nyt jonkun aikaa, sen jälkeen kun paino alitti 90 kg. Olen viimeksi näin alhaisessa painossa ollut 2000-luvun alkuvuosina. Vuonna 2012 paino oli pahimmillaan yli 140 kg. Taustalla BED ja lapsuudesta asti vallalla ollut syömishäiriöinen käyttäytyminen. Siihen noin 100 pintaan laihduin tosiaan, kunnes elämäntilanne toi mukaan erinäisiä stressitekijöitä, elämänhallinta karkasi käsistä ja paino kipusi taas päälle 120 kg:n. Siitä olen nyt tullut alaspäin tähän nykyiseen viimeisen vuoden aikana. Aikomus olisi ainakin "lievään lihavuuteen" päästä BMI:n puitteissa ja sittenkin pitää huoli, että en ikinä enää tuonne korkeampiin lukemiin joudu.

Tsemppiä kaikille!

Hei!
Täällähän on aktiivisia ryhmäläisiä tullut lisää,tervetuloa

Adalmiina,kyllä mullakin pomppas yli 85,mut tänään taas iloinenyllätys vaakan kanssa-
Paino siis 83,6 kg tänä aamuna.(viime viikolla 84,7)

Olen sitä mieltä että lihominen on geeneissä/soluissa . Toisilla vaan ne rasvat kerääntyy ja kroppa vetää niitä puoleensa.Tälläisen version kerran kuulin tuttavalta joka oli asiasta keskustellut asiaan perehtyneen lääkärin kanssa.

Eilen aloitin aerobisen jumpan,täytyy kyllä sanoa että on mun juttu vaikka nopeatempoista on.

Olen kanssa niitä ihmisiä joiden on syötävä kunnon lounas jaksaakseen tehdä töitä. Ja nyt taas opettelen sitä päivällisenkin syöntiä.

ja se maitorahka maistuu minullekin,edelleen.

Adipoosin "syön niin kuin voisin kuvitella loppuelämäni syöväni" olen vähän samoilla linjoilla sun kanssa. en välitä mistään hurjista kieltolistoista vaan kohtuudella herkkujakin tyylillä